Yön nurinoita/masistelua
Tässä kun en saa unta, tulee mieleen kaikenlaista. Ihanat sisustus ideat ja netissä googlailut toi mun mieleen ne asiat joita ei yöllä yksin tartteis miettiä. No jotenki vaan tuli ajatus että koko raskaus on menny pieleen. No miks... Olen erittäin tyytyväinen etten ole oksentanut vaikka senkin olisin ottanut vastaan pitkän yrittämisen jälkeen. Ja muutenkin oireeton kun tämä raskaus on ollu lukuunottamatta issias vaivaa. Sekin oli tiedossa jo etukäteen että selkä se mulla pettää jossain vaiheessa (ei ole siis täysin vielä pettänyt). Mutta tällaiset pikku asiat jotka kuitenki on erittäin tärkeitä asioita terveyden kannalta ja muutenki mielenterveyden päälle ottaa... 2 vuotta yrittämistä sai mun päähän taottua että sitten ku mä sen plussan saan syön terveellisesti, mies on täysillä mukana raskaudessa ja vauvan tuloon valmistautumisessa. Tehdään suunnitelmat ja hankinnat yhdessä. Nautitaan raskaus ajasta. Ja mikä kaikkein eniten suoriksi sanottuna vituttaa on se että olen se paska äiti joka ei pystynyt lopettamaan tupakointia vaikka olisin halunnut. Ei se huono asia vieläkään olisi lopettaa mutta miks sen pitää olla niin vaikeaa!? Ne jotka ei polta ei pysty sitä ymmärtämään. Eikä ne joiden päässä napsahtaa se lopeta kytkin päälle heti kun se plussa siihen tikkuun tulee. Ei nekään sitä ymmärrä. Ja miks helvetissä pitäis ymmärtää??? Helppo mun on näin sanoa ja pistää muitten (mies) syyksi asia että jos se olisi enemmän mun tukena tässä raskaudessa, jos mun ei tartteis kaikkea tätä käydä yksin läpi. Kyselisi vointia, auttaisi jos Tartteisin apua, olisi kiinnostunut vauvasta ja sen liikkeistä. Olisiko ollut helpompi lopettaa. Luultavasti. Mies olisi tukenut minua silloin kun viekkareissa raivoan sille. Se olisi ottanut mut syliin vaan ja halannut. Ei olisi puhunut mitään. Nyt se on tähän asti jankuttanut että, lopeta, älä mene, vauvan myrkyttäjä, mitä huonetta laittamaan kun eihän sitä tiedä onko ees elossa, eipä kiinnosta vauvan liikeet jos onkin sairas, ei passaa iloita. Voisin sanoa että siltikin vaikka noi paskat asiat alkaa vituttaa entistä enemmän ja vie mut sinne tupakalle niin JOS olisin tarpeeksi vahva kestämään kaiken tuon alkuun niin lopettaisin vaikka mitä kuraa tulis niskaan. Ihan vaan pelkästään vauvan takia. Ihan oikeasti mikä mua vaivaa etten aikuinen ihminen, täydellisyyden tavoittelija saa sitä paskaa lopetettua. Haluaisin olisin halunnut jo heti. Olinkin ilman yhden päivän mutta kun mies tuli kotia ja oli väsynyt työpäivän jälkeen ja tuli sähläämään jne. Ni en voinut kuin ajaa kauppaan ja ostaa aski ja poltella. Se oli se mun pako keino. Lisäksi mikä vielä on mennyt pieleen on se etten osaa nauttia tästä raskaudesta niin kuin haluaisin. Luulen sen johtuvan tästä pettymyksen määrästä jonka kans elän. Olen valehdellut itselleni ja salannut muilta raskauden. En vieläkään tykkää tuoda asiaa esille. Enkä puhua raskaudesta. Lisäksi nämä mun ja miehen välit on heti raskauden jälkeen etääntyneet, itse olen ollut se joka läheisyyttä kaipaa ja tullut viereen jne. Mutta toinen osapuoli ei mitään. Sellanen kuilu. Luulin siitäkin että tämä lähentää mutta sillä olikin päinvastainen vaikutus. Jos kaiken tämän olisin tiennyt silloin yli 2 vuotta sitten niin en olisi halunnut aloittaa koko yritystä. Olisin ehkäissyt kaikin keinoin. Mutta tiedän kuitenki että katuisin koko ajan sitä päätöstä.. Ja nyt loppu pelissä olen raskaudesta onnellinen ja siitä että esikko saa pikkuveljen. Ei tässä auta kuin nousta suosta, ottaa itseään niskasta kiinni tosissaan. Tehä asiat yksin ja 5v Esikon kanssa. Nauttia raskaudesta, laittaa kotia omilla varoilla (vaikka nekin loppuu alta aika yksikön). Olen erittäin tyytyväinen etten ole oksentanut vaikka senkin olisin ottanut vastaan pitkän yrittämisen jälkeen. Ja muutenkin oireeton kun tämä raskaus on ollu lukuunottamatta issias vaivaa. Sekin oli tiedossa jo etukäteen että selkä se mulla pettää jossain vaiheessa (ei ole siis täysin vielä pettänyt). Ei tässä kuulkaa muu auta. Sen pojan kiukuttelun kestän. Ja niin kestän miehenki kuran joka sieltä tulee mun niskaan. Mutta nyt vaan toivottava että kun loppuu tupakointi niin alkaa mulla uus elämä ja vauvalla myös. Saa pien kasvaa ihan rauhassa. Jospa se miehenki käytös siitä muuttuu kun näkee miten hehkeä olen siinä viekkari raivossa. Hyvää yötä.
