Neljäs lapsi vai ei sittenkään?

E

-Eevi-

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Plussasin viikonloppuna ja neljäs lapsi olisi kyseessä! Raskaus oli siis osittain täysi yllätys.
Nyt tässä onkin kovan pohdinnan paikka, onko neljäs kuitenkaan tervetullut. Rv 5+2 menossa ja oireetkin ilmaantuneet. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilu kolme vuotta. Lapsi olisi miehelleni ensimmäinen ja minulle kolmas. Lapseni ovat 5,7 ja 9-vuotiaat.
Jotenkin aivan kamala fiilis. Toisaalta lapsi olisi tervetullut ja osittain olen siitä innoissani, mutta neljäs on aina neljäs! Mieheni tietää yhtä huonosti, tahtooko edes lasta.
Onko kenelläkään ollut samanlaisia tuntemuksia? Mihin päädyitte ja mitkä fiilikset?
Pahoittelut jo etukäteen mielensäpahoittajille, tiedän etteivät kaikki ymmärrä keskeytystä vaihtoehtona. Senkin olen kolmannen kohdalla kokenut, rv15 pahojen rakenteellisten poikkeavuuksien takia. Eli tiedän kyllä, että terve lapsi on aina suuri lahja.
 
Muokattu viimeksi:
Varmaan kaikkia odottajia jännittää uusi vauva on se sitten ensimmäinen tai vaikka neljäs. :) Ja toki tilanteesta ja vaikka mistä riippuen voi sitten hermostuttaa enemmän tai vähemmän. (Ei siis tarkoitus vähätellä oloasi, jos neljäs vauva arveluttaa tavallista enemmän!) En toki päänne sisään näe, mutta se että olet innoisasi kielisi minusta siitä että raskauden jatkuminen olisi oikea valinta ja keskeytys voisi kaduttaa. Ehkä tarvitsette aikaa tottua ajatukseen neljännestä? Tsemppiä päädytte sitten mihin hyvänsä ratkaisuun!
 
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta miehen siskolla oli miehensä kanssa 5 lasta kun miehelle tehtiin vasektomia. Tästä huolimatta käly tuli vielä kerran raskaaksi. Siinä vaiheessa kun asiasta kertoivat olivat kyllä päättäneet pitää lapsen, mutta myöhemmin bongasin heidän olohuoneen kirjahyllystään kirjan abortin eri näkökulmista. Olivat siis pitkään sitäkin vaihtoehtoa pohtineet, vaikka olivat aktiivisesti kristitty perhe (oletan että uskontonsa jotenkin vaikutti päätökseen). Nyt kuopus on 7v ja eiväthän he sitä ole katuneet, vaikka kuusi lasta onkin aikamoinen kokoelma.

Ehkä se huomio tästä sivusta seuranneena että jos ajatus ei tunnu ihan mahdottomalta, voisi neljäs lapsi mennä "samaan konkurssiin". Totta kai monet asiat vaikuttaa tähän pohdintaan eikä asia ole missään tapauksessa yksiselitteinen, tsemppiä kovasti!
 
Kiitos viesteistä!

Miehen kanssa tänään keskusteltiin ja hän ilmoitti, että ei taida olla valmis vielä isäksi tai ei tiedä onko koskaan. Itse olin jo hieman tottunut ajatukseen, joten kyllä on ollut mieli maassa koko päivän.
Onneksi tässä on vielä itsellä aikaa miettiä. Me lähdetää kahden viikon päästä lämpöseen pariksi viikoksi. En siis aijo sitä ennen tehdä mitään.. Liian suuri riski vuotaa koko loma ja pahimmassa tapauksessa loma pilalla kohtutulehduksen takia. Itse olen aina vuotanut sen ihan max ajan synnytysten, kierukan asennuksen ja keskeytyksen jälkeen.. En siis tahdo ottaa mitään riskiä, vaikka eihän tämä raskaana olo epätietoisuudessa mukavaa ole.
 
Toivottavasti pystytte hieman rentoutumaankin lomalla. Ikävää jos meneekin niin että itse haluat pitää vauvan, mutta mies ei. Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen on se sitten kummin vain.
 
Minä sanoisin, että mahdollinen abortti tai lapsen pitäminen on kyllä äidin päätös. Äitiä ei aborttiin saisi missään tilanteessa "pakottaa", mutta toisaalta jos isä ei lapseen ole vielä valmis, on aina se riski, että häipyy kuvioista. Miehelle abortti tuntuu olevan paljon helpompi asia. Naiselle raskaus on todellista jo alusta asti ja on kyse hänen kehostaan. Hyvä, että annat itsellesi aikaa miettiä rauhassa. Teet siten, mikä sinusta tuntuu parhaalle. Tiedät, mitä abortissa joutuu käymään läpi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos tuntuu, että sen päätöksen kanssa pystyt elämään, eikä lapsi mitenkään päin istu teidän elämään, on keskeytys tietysti aina vaihtoehto.

Lapset ovat sellainen asia, missä ei kompromisseja ole mahdollista oikein tehdä, jos toinen haluaisikin ja toinen ei. Keskustelua teidän tilanne vaatii varmasti nyt paljon. Toivottavasti löytyy ratkaistu. Jos lapsen päätät pitää, siihen saa kyllä tukea ja apua varmasti.
 
Asiaa hoidettu nyt eteenpäin.. Kävin antamassa pissa- ja verinäytteen mahdollista keskeytystä varten. Tosin iltapäivällä itkin miehelle, että en lupaa pystyväni tekemään keskeytystä. Eli ajatukset ovat sikinsokin edelleen. Maanantai aamuna menen neuvolalääkärille, joka varmistaa raskauden pituuden ja keskustelee samalla kuinka pitkään voin asiaa venyttää ym. käytännön juttuja. Neuvolassa toinen nainen oli sitä mieltä, että hitot lomasta, päätös äkkiä. Toinen taas ymmärsi, että isoja juttuja ja vaatii aikaa miettiä. Innolla odotan, millainen vastastaanotto on lääkärillä.
 
Me kun alettiin odottaa meidän tätä 6 lapsosta niin siinä kyllä käytiin kaikki vahtoehdot läpi kun oltiin jo päätetty että 5 lasta oli meidän lapsimäärä...
Nyt olen suunnattoman iloinen siitä että ei aborttia tehty! Yhden abortin tein rv 13 kun lapsella olisi ollut vakavia rakenne poikkeamia...
se oli elämäni rankin ja vaikein asia!
Tässä siis pointtina se että kannattaa miettiä pitkään ja hartaudella että mikä tuntuu oikealle...
Älä anna miehen painostaa aborttiin vaan seuraa sydäntäsi! Miehesikin saattaa mielensä muuttaa raskauden edetessä, kun näkee vauvan ultrassa/kuulee sydän äänet... ei voi tietää!
Tsemppiä hirveästi Eevi päätökseen... oli se sit mikä tahansa :Heartred
 
Itsellä rv15 tehty samasta syystä keskeytys. 21-trisomia oli sikiön diagnoosi tuolloin. Mies ymmärtää kyllä, miksi keskeytys on minulle vaikea päätös. Tänään sanoikin, että voi kun voitaisiin vaihtaa osia.. Saa nähdä kuin käy, olen niin juupas-eipäs itsekin! Onneksi pääsen maanantaina lääkärillä käymään ja ehkä se ultra selvittää ajatuksia. Miehellä tuntuu olevan vahva kanta ”ei ainakaan vielä.” Olen itsekäästi tehnyt selväksi, että tämän koitoksen jälkeen sterilisaatio, kävi miten kävi.. En enään ikinä tahdo itseäni tähän tilanteeseen. Mies ymmärtää kyllä senkin, mutta ei muuta hänen päätöstään. On kyllä myös sitä mieltä, että hänen lapsettomuus tuskin tuottaa ongelmia tulevaisuudessa. Itse olen asiasta epäröivä ja varma, että joskus hän lapsen varmasti tahtoo. Olispa itelle nää jutut yhtä helppoja, kuin miehille! Kiitos ❤️
 
Olen puntaroinut asiaa niin monelta kannalta ja päädyin keskeytykseen. Kolme lastani ovat jo sen verran isoja, että monesti ajattelen ”Ihanaa, kun ne on jo noin isoja. Ei tarvi kokoajan passata.” ”Ihana kun ne on jo noin isoja, voin satsata itseeni välillä.” Mieheni ei ole mielipidettään muuttanut. Eli en tahdo myöskään riskeerata parisuhdettamme.. Myöskin neljäs lapsi laittaisi kaikki uusiksi. Ostin juuri uuden auton, siihen me kaikki emme mahtuisi.. Olen antanut eteenpäin kaikki vauvantarvikkeet ja pienet vaatteet. Vaikka olenkin osittain kiintynyt mahassa olevaan kaveriin, en jaksa aloittaa kaikkea alusta. Kolme lastani olen saanut kasvattaa ja hoitaa suht yksin, joten nyt annan ansaitun ”oman elämäni” itselleni.. Olisi eri asia, jos mies olisi innoissaan mukana. Silloin tietäisin, etten jää yksin vauvaa hoitamaan.. Yritän saada puhuttua itselleni kaavinnan suht nopeasti. Kaavinta mahdollistaa keskeytyksen ennen matkaamme ja minimoi tulehdusriskin matkalla. Eikä verinen keskeytys kotona kauheasti lämmitä mieltä noin muutenkaan. Kerran kun sen on pakosta kokenut, tiedän mitä se on.
 
Kiitos! ❤️ Mulla oli vuotoa perjantaina. Otettiin hcg, onko lähtenyt laskemaan perjantaista. Ensi viikolla olisi tyhjennys, oli sitten keskeytys tai keskenmeno. En tiedä mitä pitäis aatella, kun se reissu on edessä! Kaksi viikkoa Thaimaassa uimatta. Ei tuu onnistuu. Pitää sen sairaalan lääkärille hakata nyrkkiä pöytään, että haluan kaavinnan ja pian. Keskiviikkona soittaa verikokeista, jolloin pääsen ajan varaamaan sairaalasta.
 
Voimia ja tsempit täältäkin Eevi! Toivottavasti lääkäri kuuntelee toiveesi... mukavaa Thaimaan matkaa!
 
Kiitos ❤️ Raskaana ollaan edelleen. Pe - Ma hcg oli noussut 2100-5100. Joudun silti odottamaan huomiseen lääkärin soittoa, että saan keskeytysajan varattua. Miehen kanssa keskusteltiin, että aikataulu näyttää venyvän niin paljon, että kohta on paras palata alkuperäiseen suunnitelmaan. Keskeytys siis reissun jälkeen.. Tuntuisi hurjalta hypätä viikon päästä keskeytyksestä 20h lennolle ja siitä bungalow:een meren ranalle. Mut katsotaan nyt huomen millaisia aikoja heillä olisi tarjota. Mä kirjottelen kuulumisia, kun keskeytys on tehty. Jos joku samassa tilanteessa oleva vaikka sattuisi lukemaan.. Osataan onneksi nauttia lomasta, on tämä meidän eka yhteinen matka sitte Ruotsia pidemmälle ❤️ Uskon myös, että loppu hyvin ja kaikki hyvin. Yleensä tulee liikaa stressattua etukäteen ja sitte mietittyä ”turhaa stressasin..”
 
Sairaalassa oltiin oikein ymmärtäväisiä ja suositeltiin keskeyttämään reissun jälkeen.. Tiistaina pitää käydä sailaalan ultralla varmistamassa viikot ja samalla saan ajan. Onneksi voin oikein hyvin, joten raskaus reissussa ei ole ongelma fyysisesti. Henkisesti on tietenkin rankkaa venyttää kokoajan, mutta onneksi joulu ja matka vie ajatukset muualle. Koen kyllä ”huonon ihmisen” tunteita, kun keskeytän raskauden. Moni yrittää, eikä tärppää ja monella menee aina vain kesken. Mutta paras ratkaisu tämä on meidän perheessä kaikille.. Miehelläkin on herännyt tunteet asiasta..
 
Moikka!

Lupasin tulla kertomaan kuulumisia, jos joku pohtii samoja asioita kuin minä.
Keskeytys tehtiin kaavinnalla viime torstaina. Niukkaa vuotoa ollut siitä asti, en ole sidettä tarvinut. Toimenpide kesti vajaa 15min ja voin todella hyvin sen jälkeen. 15min nukutuksesta istuskelin jo sängyllä. Mitään kipuja minulla ei ollut missään vaiheessa.
Henkisesti voin ihan hyvin. Tottakai asia harmittaa ajoittain, varsinkin vauvojen kuvia näkiessäni.. Järjellä ajateltuna päätös tuntuu kuitenkin oikealta ja olen tyytyväinen ”oman elämäni” takaisin saantiin. Sairaalassa minua kohdeltiin hyvin, jota hieman mietin etukäteen.
Ei muuta kun eteenpäin! :)
 
Kiva että kävit kertomassa kuulumiset. :) Ja mukava kuulla että operaatio meni hyvin ja voit itse hyvin.
 
Takaisin
Top