Nostin Pisa- ja Move-tulokset yhdessä otsikkoon koska fyysinen kunto kuitenkin kulkee jossain määrin käsi kädessä koulumenestyksen kanssa. Onhan siitä tutkimuksiakin. Fyysisten taitojen oppiminen edistää akateemisten taitojen haltuunottoa. Hyvä fyysinen kunto heijastuu myös lapsen itsetuntoon.
Varmasti tuo muuttunut kouluympäristö trendeineen ei ainakaan helpota erilaisen oppijan tilannetta. Isot ryhmäkoot ovat olleet arkea kyllä jo vuosikymmeniä, ja siltikään ongelmaa ei ole saatu purettua. Pienet ryhmäkoot käytännössä toteutuvat helpommin pienillä paikkakunnilla, jos vain pienien koulujen on sallittu säilyä.
Meillä on ihana pienehkö kyläkoulu tässä, jonne lapset sitten pääsevät. Luokkakoot ovat kohtuulliset ja vain yksi luokka per luokka-aste. Tällä hetkellä siellä on yhdistetty ykkös- ja eskariluokka, kun eskariluokka jäi pieneksi. Ottavat sitten luokkia erilleen osan opetuksen ajaksi. Olen tykännyt heidän opetuksestaan ja siitä miten ongelmia käsitellään, sillä ainahan jotain ongelmia lapsilla saattaa olla, tai he sellaisia keksivät.
Tuntuu vaan etteivät ainakaan ihan pienet lapset saa tarpeeksi liikuntaa. Eskari-ekaluokkalainen joutuu kulkemaan koulukyydillä kun turvallista reittiä ei ole, pyöräteitä puuttuu ja rekkaliikennettä on. Oma piha on ja välineet talviliikuntaan myös, mutta välillä lapsia on aika vaikea saada ulos keskenään. Välillä joutuu käyttämään kaikki suostuttelukeinot että saa lapset ulos. No ei ihme kun eipä me aikuisetkaan aina keksitä ulkona mitään järkevää tekemistä. Hiihtolatu menisi vierestä, ja ainakin viime vuonna se oli kovassa käytössä. Silläpä olen suunnitellut et jokaisella lapsella olisi ainakin yksi ohjattu fyysinen harrastus viikossa, silloin tulee väkisinkin liikuntaa, ja se ei ole säästä kiinni. Tavoitteet nyt eivät ole kovin kunnianhimoiset, kunhan lapsi oppii uusia taitoja. Paras ei tarvitse olla, eikä tarvitse kilpailla. Viskarini tosin on joukkuevoimistelussa nyt, ja fiilikset ovat kahtiajakoiset; on hienoa nähdä miten hän on kehittynyt todella nopeasti tässä syksyn aikana, uusia taitoja on tullut hurjaa kyytiä lisää vaativien ohjaajien ohjauksessa. Toisaalta edessä häämöttävä kisaaminen ei ehkä kuulosta niin loistokkaalta. Ehkä me roikutaan matkassa niin kauan kun lapsen motivaatio riittää ja sen jälkeen valitaan joku muu laji, tai harrastevoimisteluryhmä. Ajatukseni olisi tuo et lapselle olisi ihanne se 2h ohjattua liikuntaharrastusta viikkoon, mutta eipä me taideta edes itse siihen aina päästä.
Pakko tunnustaa et kyllä meilläkin medialaitteet vievät melkoisesti lasten huomiota. Se on vain niin ihanaa antaa puhelin käteen ja nauttia kun lapsi on paikallaan, riehumatta, tappelematta, sotkematta, ja metelöimättä. Toisaalta, välillä nuo järjestävät porukalla kunnon temppuradat lastenhuoneeseen ja pakko tunnustaa et hermostuttaa silloin, kun nuorimmainen on taapero ja tottakai hänen pitää päästä menoon mukaan. Mutta toistaiseksi ollaan selvitty vain pienillä kolhuilla.
