Di-di on, mutta kanava saattaa vuorokaudessa lyhentyä sentinkin. Ja kaksi nopeahkoa synnytystä, siksi olen ollut levossa. Ja liikkeellä olo aiheuttaa supistuksia ja painetta. Omakantaan useampi lääkäri oli kirjoittanut, että on suuri ennenaikaisuuden uhka. Ja Pirpanat kuitenkin viä pikkuriikkisiä, vaikka kasvavat omilla käyrillään tasaisesti. Kohta A on samankokoinen kuin minä syntyessäni rv 35.
Edit.
Mua on alkanu pelottaa vauvojen tulo. En oo yhtään valmis. Viikot vaan vierii eteenpäin ja syntymä yhä lähempänä. Pelottaa, et toiselle sattuu jotain. Jos en osaakaan hoitaa vauvoja oikein. Jos vauvat kuolee. Jos en tajuakaan lähteä ajoissa sairaalaan.
Kovin odotettuja ja toivottuja pienet ovat mun perheen keskuudessa. Poika 9v pelkää kans et vauvat kuolee. Hän on pelännyt sitä siitä asti, kun ensimmäisen kerran jouduin sairaalaan.. Koita omien pelkojen keskellä rauhoitella toista, et siksi mä olen sairaalassa, että seurataan, ettei vaan tapahtuis mitään. Ei mulla aiemmin mitään pelkoja ole ollut.
Myös sektio pelottaa. Aiemmat syntyneet alateitse melko nopeasti, ja olisin vielä kerran sen halunnut kokea. Mut lasten turvallisuus on pääasia. Elämä yksin sektion jälkeen jännittää, koska ei sais vissiin juuri mitään tehdä..
Onneksi huomenna mun muutto on ohi apuvoimien avulla. Ihanaa että on ihmisiä, jotka pyyteettömästi auttavat. Itselle hyvin vaikea tilanne, kun olen tottunut tekemään kaiken itse. Mut en sais nyt alkaa stressaamaan, sekin on pahasta. Ehkä mä selviän ja me selvitään. Kaikkea vaan taas tähän aikaan päässä pyöriikin.