Miten suku suhtautuu vauva uutisiin?

[tittelintuure]

Ja koska olette kertoneet tai aijotte kertoa tulevasta perheenlisäyksestä? Varsinkin useampi lapsisten kokemukset kiinnostaa.
Mä kun tiedän jo etukäteen et sit kun suku saa tietää että neljäs olisi tulossa niin voi sitä päivittelyiden määrää!! [8|] Hulluinahan ne varmaan pitää kun jo kolmannesta kun kerrottiin niin saatiin kuulla ihmettelyjä ja voivotteluita vähän joka suunnalta [>:] Niinpä tällä kertaa emme kerro asiasta ollenkaan, saavat itse kysyä sitten kun sille mun vatsan seutu alkaa näyttää etten ole lihonut vaan syöpöttelyn vuoksi [:)] [:D]

 

[ötti]

Me päätettiin avokin kans et kerrotaan tuleville isovanhemmille jouluna uutiset... Tulee sit joulu lahjat samalla kertaa [:D] Muutamalle harvalle ja valitulle ollaan jo kerrottu et on edes jotain kelle voi hehkuttaa ilosanomaa [;)] Muut saavat sitten tietää sitä mukaa kun arvaavat joulun jälkeen... Veikkaan kuitenkin sukujen olevan iloisia ja onnellisia meidän puolesta vaikka ehkä hieman nopeasti kaikki meillä etenikin [:)]

 

[tittelintuure]

ihana joululahja tiedossa tuleville isovanhemmille! [:)] Mulla on varmaan nii outo suku ettei moni usko..esikoista ku aloin oottamaan ja sit kun kerrottiin ilo uutinen mun vanhemmille ni ne kysyi et ootteko aborttia miettiny!! Oltiin ihan öönä aapisen laidassa miehen kaa että mitä ne kysy?! [8|] Anoppi kylläkin sekosi täysin kun sai kuulla että vauva tulee sukuun [:D]

 

[Tyttö Koo]

Moikka!

Täällä on jo koettu aikamoista taivastelua asian tiimoilta kun ollaan joillekin ihmisille raskaudesta kerrottu.
Tulossa on siis mulle 5. ja miehelleni 2. lapsi. Toistaiseksi nuorin poika on tällä hetkellä vajaan 5kk, joten tulin tosi äkkiä raskaaksi synnytyksen jälkeen.
3 ekaa on siis entisestä liitostani ja silloin hymyiltiin hyväksyvästi, että onpa siinä hieno veljessarja.
Nelosta kun odotin, oli kommentit "no ohhoh"-tyylistä ja nyt kun tämä pikku5 ilmoitti syyskuussa tulostaan, on epäilty, että tämän on oltava vahinko tai sitten kuulutaan johonkin uskonnolliseen lahkoon [:@][&o]

Meillä ei ole minkäänlaista uskonnollista taustaa ja kyllä tämä pikku5 on todella toivottu. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun plussa tuli testiin 3 kk synnytyksen jälkeen ja hetken kesti asiaa sulatellessa.

Omat vanhemmat suhtautuivat positiivisesti mutta etenkin äiti oli tosi yllättynyt mutta tokeni äkkiä. Mulla ja ainoalla siskollani on nyt yhteensä 6 lasta eli isovanhemmille on nyt tulossa jo 7. lapsenlapsi. Noita vahinko/lahkolaisjuttuja on tullut mm. serkultani, "einiinhyviltäkavereilta"...

Joten tittelintuure, I can feel you! [:D] Kamalaa päivittelyä ja taivastelua on täällä koettu, mutta on päätetty, että meidän puolesta ihmiset saa olla ihan mitä mieltä tahansa. Tää on MEIDÄN ELÄMÄ eikä se kuulu kenellekään muulle.

 

[Kressida]

Meillä on niinpäin, että miehelle lapsi on viides, minulle toinen. Kyllä me tiedetään, että jotkut tykönänsä ihmettelee ja päivittelee - ja minulla vielä ikääkin melkein enemmän kuin laki sallii synnyttäjälle ;-) - mutta en ole ääneen kuultuna mitään pahaa kommenttia saanut. Ihmiset, jotka suhtautuu lapsiin ja perheisiin myönteisesti ja ovat kokeneet ne omassa elämässä tärkeiksi, on vilpittömästi onnitelleet, jotkut liikuttuneet ihan kyyneliinkin asti kun on tienneet että minulla on ollut keskenmenoja aiemmin, ja että olen ihminen joka todella on toivonut mahdollisuutta vielä kokea vauvan äitiys.

Mutta mitä sukuun tulee.... olen omalle äidille kertonut neljästi olevani raskaana (kaksi keskenmenoon päättynyttä jätin kantapään kautta oppineena kertomatta) ja joka kerta tulee jotain kökköä kommenttia VAIKKA hän ei itse sitä huomaa eikä uskoisi tekevänsä. Kyllä se vilpitön onni tai usko siihen että pärjään tai tiedän mitä teen, loistaa poissaolollaan. Vaikka sitten uutisen sulateltuaan äitini on ihan reilu ja paljon avuksi ja "kunnollinen". On se silti kurja, ettei oma äiti ole oikeasti tukena.

Kumppanini äiti on enemmän sellainen kuin toivoisin omaltanikin: ei hän paljon kysele tai intoile, mutta on järkännyt niin että "totta kai" on Suomessa kun vauva syntyy (asuu osan vuotta ulkomailla), ja näkee hymystä että on hyvillään uudesta lapsenlapsesta. Vaikka tosiaan hänellä niitä on jo enemmänkin.

Niille, jotka eivät vielä ole kertoneet suvulle sanoisin vinkkinä, että kovettakaa sydämenne etukäteen mitä ihmeellisiä kommentteja vastaan.... ihmisiltä lipsahtelee, kun yllättyvät. Tulevat sanoneeksi jotain mitä ehkä itsekin hämmästelevät ja katuvat jälkeenpäin nolona - jos myöntävät koskaan semmoista sanoneensakaan. Ei kannata ottaa nokkiinsa ensikommenteista jos ovat outoja tai ikäviä, naureskellaan niille sitten vaikka täällä palstalla :-) Ja jos suvun asenne vaivaa, niin asian voi ottaa puheeksi sitten myöhemmin ja pyytää vaikka, että "jos ei ole hyvää sanottavaa, älkää sanoko mitään, voinko toivoa näin??". Olen tätä itse menestyksekkäästi käyttänyt ;-)

 

[iisi]

Hyvin ovat suhtautuneet ja enemmän, kuin iloisia asiasta...vauva ei ihan heti meinannut tulla [:)] Tosin esikoinen "vasta" tulossa. Enemmän odotin kommenttia mun opiskelujen keskeneräisyyteen liittyen (melkein lopputyötä vaille valmis), mutta yksikään ei ole asiaa esille ottanut.

Tuosta monilapsisuudesta sen verran (vaikka itsellä ei siis kokemusta), kun vanhasta Vauva-lehdestä luin lukijoiden kertomuksia asiaan liittyen. Todella kummastutti joidenkin ihmisten asennoituminen useampilapsisiin perheisiin. Kaiken huippu oli kommentti, jossa kertojan äiti oli hämmästellyt tulossa olevaa kolmatta sillä perusteella, että heidän suvussaan ei ole ollut tapana tehdä enemmän, kuin kaksi lasta [8|]

 

[Jenni90]

Kun esikoisesta kerrottiin suvulle, olivat kaikki yllättyneitä; mutta onnellisia !  Ja nyt kun kerrottiin pikkukakkosesta, niin kaikki olivat jo arvanneet ja odottivat vain, että koska me kerromme uutisesta :D  Kerroimme vasta viikolla 14 [:
Ainahan se on ilon asia, kun vauva tulee sukuun <3 mun mielestäni.