Mitäs sitten kun psyyke väsyy?????

Keskustelun 'Vanhemmus, perhe ja parisuhde' aloitti Ajna, 5 marras 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | VAUfoorumin sovellus puhelimeen! | Top 100
  1. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator

    Kurjaa jos terapiasta ei ole apua. :sad001 Hyvähän se on toki niistä tämän hetkenkin asioista päästä puhumaan, mutta kyllä siellä terapiassa pitäisi niitä vanhoja asioita saada käsiteltyä että pääsisi niistä joskus eteenpäin. Tyttäresi sai aika hurjat pisteet. :eek: Toivottavasti hän saa apuakin. Mä en ota kantaa olisiko sulle lääkityksestä apua, mutta itse koen että ne auttaa jaksamaan hankalassa tilanteessa ja ikävien olojen ja ajatusten kanssa, mutta ei ne ongelmaa ratkaise vaan ne painavat asiat pitäisi saada käsiteltyä. Niin että ne saa pois vaivaamasta.

    Paljon voimia sekä sulle että tyttärelle! :Heartred
  2. Dissoäiti Uusi käyttäjä

    Olen ollut niin uupunut, että en ole jaksanut tulla tänne juttelemaan. Veikkaan että mullakin terapia väsyttää. Uskon kuitenkin että terapia auttaa. Ehkä se juuri siksi väsyttää että se tehoaa. Väsyn, kun mieleni ei voi blokata kaikkea kaiken aikaa. Dissosiaatio-oireetkin on lisääntyneet viime aikoina. Mutta terapeutin kanssa on tuntunut hyvältä keskustella.

    Hienoa Vargynja että sinunkin terapia on tuntunut hyvältä. Kurjaa MariQ että sinulla taas ei ole tuntunut toimivalta terapiasuhteelta. Oletko vielä käynyt terapiassa? Ehkä sinun kannattaisi kokeilla vaihtaa terapeuttia. Mielestäni sen pitäisi olla mahdollista. Miten olette nyt voineet?

    Tarkoitan maadoittamisella sellaista todellisuuden tajun palauttamista. Siis jos on noita "maailma ei ole olemassa" oloja tai tulee paha takauma voin koittaa vakuttaa mieltäni siitä että maailma on olemassa ja elän tässä hetkellä. Käytännössä se voi tapahtua esimerkiksi kiinnittämällä huomiota ympärillä oleviin asioihin tai oman kehon tuntemuksiin (hengitys, miltä tuntuu se minkä päällä seisoo/istuu/makaa, miltä vaatteet tuntuu). Tai varsinkin takaumassa kiinnittämällä huomiota/katsomalla/koskemalla jotain sellaista mikä on ristiriidassa takauman kanssa.
  3. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator

    Mukava kuulla sinusta taas Dissoäiti. :) Ikävää että olet ollut niin uuvuksissa. Toisaalta hienoa että terapia auttaa. Miten olet jaksanut lapsen kanssa, kun olet uupunut?
  4. MariQ Ihastunut foorumiin

    Mun terapia on ihan sama vaikka jutustaisi pullamyyjän kanssa. Olen vaan tyytväinen että tulee joulutauko, ja tosiaan mietin että lopetan koko terapian. Tän piti olla psykodynaaminen, mutta tämä tuntuu ihan liian löysälle minusta. Haluaisin jotenkin napakampaa otetta- vai eikö nää voi, sillä toimeentulohan siinä menee jos asiakkaat lopettaa kun ne ns. paranee.

    Mä taidan laittaa nekin rahat lapsen terapiaan. Mulle pamahti aivan yllättäen vaikeesti masentunut lapsi käsiin. Ja kuten aina, lapsi menee mun edelle. Mä oon voimaantunut niin paljon tästä terveestä ja tukevasta parisuhteesta, että en taida tarvita sen kummempaa terapiaa kuin mitä mun uunituoreen :Heartpinkaviomieheni :Heartpinkkanssa asioita käsittelemällä saan. Tän nuoren ihmisen kuntoon saaminen on mulle tärkeämpää,sillä on elämä edessä :Heartbigred
    • Sympatiaa Sympatiaa x 3
  5. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator

    Tosi kurjaa että sulla terapia ei toimi. Ja surullista että lapsesikin on masentunut. :sad001 Voimia! :Heartred Olenko muuten joskus maininnut Finfamin - mielenterveysomaisten järjestön... Ainakin itse koen saaneeni sieltä paremmin apua kuin vaikka psykiatrian polilta vaikka olen siellä ennen terapiaa pitkään käynyt hoitajan kanssa juttelemassa.

    Onnea avioliitosta! Ihanaa että sulla on nyt hyvä mies rinnalla. :Heartred Se voi olla tosi eheyttävää, jos aiempi mies on rikkonut.

    Täällä elämä jatkunut aika samaa rataa. Terapia väsyttää. Toisaalta oon nyt käynyt mindfulness-ryhmässä, johon mun hoitaja ilmoitti mut ennen terapian alkua. Oon todennut sen hyödyllisemmäksi kuin uskoinkaan. :)
  6. anhe Naimisissa foorumin kanssa Tammimammat 2017 Toukomammat 2018 Heinämammat 2014

    Miekin voisin liittyä teidän seuraan. Itse oon tällä hetkellä pääni kanssa melko hyvässä kunnossa, ja epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa tässä on elelty jo pitkään. Taustalta löytyy myös vaikeaa masennusta ja ahdistusta. Mulla on lapsuudentraumoja ja oman lapsen kuolema joita on sitten psykiatrisessa hoidossa purettu. Tällä hetkellä ei siis hoitokontaktia oo, mutta oon sitä mieltä että aina on hyvä puhua näistä.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  7. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator

    Kiva että löysit juttelemaan tänne meidän kanssa. :) Vaikka aina surullista että on/on ollut tällaisia ongelmia. Mutta hienoa että oot saanut purettua asioita. Koetko että et tarvitse enää hoitokontaktia vai jäitkö vain ilman?
  8. anhe Naimisissa foorumin kanssa Tammimammat 2017 Toukomammat 2018 Heinämammat 2014

    Silloin kontakti purettiin kun ei ollut enää masennusoireita. Nyt en pariin vuoteen ookaan masennusoireita pahemmin huomannutkaan. Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön voisin saada psykoterapiaa, mutta se tarkottaisi sitä että olisi mentävä hakemaan lausuntoja ja päätöksiä, ja tässä elämäntilanteessa kolmen pienen lapsen kaa en vaan jaksaisi.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  9. MariQ Ihastunut foorumiin

    Mulla terapia aamu. Sopivasti tällä viikolla nostanu taas ahdistus/paniikkihäiriö päätään, ja ehkä enemmän kuin ne oireet, mua ketuttaa että ne ylipäänsä palasi!!!! Koko tää vko ollu yhtä sydämen paukutusta, rinnan puristusta ja kipuu, huimausta jne. Propralii saanu taas vetää :sad001
  10. MariQ Ihastunut foorumiin

    Tuntuu et lapset vaan syyttää mua joka asiasta ja jopa viime yön värikkäät unet niin niissäki lapset kertoi miten oon mokannu kenenkin kohdalla.

    Just nyt väsyttää iha sikana henkisesti ja tajuan etten osaa ja pysty vastata kenenkään tarpeisiin ja vaatimuksiin.
    Itku tuli lopulta ulos kun sain miehen vietyy kouluun.

    Terapia aika 5 minsan päästä.
  11. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator

    Voi, paljon voimia MariQ! :Heartred Tosi kurjaa että paniikki/ahdistusoireet on palanneet. :sad001 Ja kurjia noi tuntemukset että oisit toiminut lasten kanssa väärin. Oon varma että olet hoitanut heitä parhaan kykysi mukaan. Eihän kukaan ole täydellinen muutenkaan. Olisikohan sun mahdollista saada ihan käytännön apua kotiin niin voimat säästyisi? Tiedän että kun on henkisesti loppu ne käytännön askareetkin tuntuu raskaammilta ja kun ne vie loputkin voimat on entistä vaikeampi jaksaa henkisesti. Kannattaa puhua neuvolassa asiasta. :hug013
  12. MariQ Ihastunut foorumiin

    Mulla ei oo enää neuvolaikäistä, ja jotenkin en kehtaa kellee valittaa, miehelle vaan.

    Mutta siis, terapia oli nyt hyvä! Toki toin itse aiheet siihen mutta päästii pöyhäsee asiaa. Luen kirjaa "miksi se ei vaan mene pois" joka on kirja väkivaltaisesta suhteesta ja kuin siitä pääsee pois. Sit kaivoin blogin johon oli kirjoittanu ekasta hullusta suhteesta pyristellessäni niitä hulluja juttuja ja kun luin niitä ni tajusin että oon eläny kaksi väkivaltaista suhdetta peräkkäin. Jumankauta, 17 vuotta liki putkeen, näiden suhteiden välillä oli 6 kk ja sitä ennen ed kesänä sellai muutaman kk irtiotto jolloin kumminkin palasin tähän paskaan takas. Syitä oli mm se et olin just tullu raskaaksi kun yritin erota ja sen varjolla sit viel yritys yhdessä.

    Se kirja ja omat kirjitukset yhdessä vei mut niin hurjiin tunnelmiin että sieltä ne paniikkioireet taas nousi. Näin lyhykäisyydessä . Tiesin et sen kirjan lukeminen on ihan "tappavaa" mut pakko lukea.

    Ottaisin muuten ideoita vastaan millaisia keskusteluja suosittelisitte mulle tällä foorumilla koska jätän nyt ihan aikuisen oikeasti ton kuumeilun sen ikäsille keille se viel sopii. Me päädyttiin viimein ymmärrykseen että me ei jaksettais enää vauva-aikaa. Haikeaa ja helpottavaa!
  13. Vargynja Foorumi-vastaava Staff Member Administrator

    Tosi hienoa että terapia oli nyt hyvä! :) Eiköhän se siitä ala lutviutua. Kuulostaa tosi raskaalta tuo 17-vuoden putki. :sad001 Ei ihme jos nyt on paha olla. :shy:

    Tiedän tuon tunteen, että on vaikea valittaa ja pyytää apua. Niin se oli itsellekin todella vaikeaa. Lopulta siihen oli pakko taipua, kun ei jaksanut arkea yksin. Toivottavasti teillä tilanne kuitenkin parempi. Mutta sitä apua on kuitenkin saatavilla, jos ei jaksa.

    Hienoa että löysitte ratkaisun, joka on helpotus. :) Vaikka varmasti onkin haikeaa varsinkin jos vielä vauvaa olisitte kaivanneet.

    Mitä mielessä? Aihe on vapaa -osastolla voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Jos siis on mielessä jotain mistä haluaa puhua niin se on oikea paikka, varsinkin jos tuntuu ettei se sovi minnekään muualle. Täällä Vanhemmuus jne osastolla taas voit keskustella no vanhemmuudesta ja perhe ja parisuhde -asioista riippumatta lasten iästä. Ja Elämää vauvavuoden jälkeen -osastolle mahtuu juttua isommistakin lapsista. :)

Jaa tämä sivu