Mitä olisit halunnut tietää etukäteen raskaudesta?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Tuliko sinulla raskausaikana vastaan jotain yllättävää, josta olisit halunnut tietää etukäteen?

Itselläni ainakin raskauden vaikutus mielialoihin oli tällainen asia. Se kuinka tunteet menivät laidasta laitaan ja pienetkin asiat saattoi tuntua isoilta tai herkistää. Enkä muista siitä olleen pahemmin puhetta missään ennen esikoisen odotusta.
 
Levottomat jalat. Ne ilmeni vasta raskaana ollessa ja oli ihan kamalaa kun veivät yöunia. 😣 Loppui heti synnytyksen jälkeen.

Että selällään voi nukkua niin pitkään kuin kykenee ilman mitään vaaraa jos normaali raskaus yms... Peloteltiin niin paljon, mutta mulla vasta pari vikaa viikkoa nukuin kyljelleen.
 
Minulla kolme lasta ennestään, eikä mitään tällaista... Oksettaa, tissit kasvaneet yhdellä koolla (mies ei valita), palelee, väsyttää...

Joten olisin ehkä halunnut tietää, että näinkin voi juuri minulle käydä
:Smiling Face With Halo:
 
Vaikka tiesin raskausväsymyksestä, en tajunnut sen olevan tällaista. Ensimmäinen kolmannes meni nukkuessa, mutta nyt toisella kolmanneksella tuntuu että painovoima vetää maata kohden kymmenkertaisesti. Viimeistä kolmannesta odotellessa.. 😅

Onko sulta mitattu hemoglobiini? Mulla kuopuksen raskaudessa toisessa kolmanneksessa väsymys helpotti rautaa syömällä.
 
Esikoisen aikaan olisi ollut hyvä jos joku olisi vielä paremmin alleviivannut, että kannattaa pitää selästä huolta jo yrittämisaikaan. Vähän puolivälin jälkeen alkoi yölliset kivut ja lopulta pari viimeistä kuukautta meni 4h unilla kun ei enää löytynyt kivutonta asentoa.
 
Vaikka tiesin raskausväsymyksestä, en tajunnut sen olevan tällaista. Ensimmäinen kolmannes meni nukkuessa, mutta nyt toisella kolmanneksella tuntuu että painovoima vetää maata kohden kymmenkertaisesti. Viimeistä kolmannesta odotellessa.. 😅
Tämä! Se väsymys oli jotain sanoinkuvaamatonta eikä mikään unimäärä auttanut, vaikka omat hemoglobiinit oli ekalla neuvolakäynnillä 148 ja tokalla 131 - eli ei todellakaan voinut siitä johtua. Se kyllä yllätti ja todenteolla. Jäin lopulta sairaslomalle kun olin niin väsynyt etten jaksanut olla hereillä ja hoitaa edes 8h työpäivää. Nyt toisella kolmanneksella ja väsymys väistynyt ja odotellaan seuraavaa yllätysoiretta.
 
Että raskaus vaikuttaa keuhkoihin. Välillä tuntuu siltä, että en saa riittävästi ilmaa, vaikka keuhkot kuinka yrittäisi tehdä töitä sen eteen. Mutta ilmeisesti kyse on melko tavallisesta ilmiöstä. En vaan ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan siitä, vaikka kaikkea olenkin mielestäni ehtinyt lukea peräpukamista akneen.

 
Että lantionpohjalihasten treenaaminen on todella tärkeää!!! Tuli yllätyksenä se, mihin kaikkeen voi johtaa huonot lantionpohjalihakset. Läsähtänyt ryhti, virtsankarkailu ja ponnistusinkontinenssi.

Nyt oon päässyt kaikesta eroon ja juoksemaankin vihdoin pystyn ilman karkailua ja aivastamaan ilman että pissat on housussa.

Vasta 1.5 vuotta synnytyksen jälkeen ja lantionpohjalihasten treenaamisella pääsin näistä vaivoista eroon.

Muistakaa treenata niitä! Ihan hurjia vaivoja tulee, kun ei muista tai kukaan ohjeista... ❤️
 
Että raskaus voi vaikuttaa voimakkaasti myös mielenterveyteen, etenkin jos takana on keskenmenoja. Vaikka kuinka olisi psyykkisesti tasapainoinen ja kykenevä navigoimaan haasteita, raskaus voi todellakin haastaa psyykkisen hyvinvoinnin.
Tämä! Muutama alkuraskauden keskenmeno takana, ja koko raskaus on ollut yhtä huolta ja epävarmuutta. En ole niitä ihmisiä jotka uskovat siihen että kaikki menee hyvin ja elämä kantaa. Olen nyt yli 20 viikon ja rakenneultran odottelu meinaa viedä järjen etenkin kun liikkeitä ei oikeastaan tunnu. Aiempi ultra antoi vasta jonkun uskon että siellä oikeasti on jotain elävää mutta tiesin ettei se tunne kestä kauan, koska noita ultria ja sykkeen kuunteluita saa niin vähän.
Osittain näistä syistä raskaudesta tietää vain pari ystävää toistaiseksi.
 
Tämä! Muutama alkuraskauden keskenmeno takana, ja koko raskaus on ollut yhtä huolta ja epävarmuutta. En ole niitä ihmisiä jotka uskovat siihen että kaikki menee hyvin ja elämä kantaa. Olen nyt yli 20 viikon ja rakenneultran odottelu meinaa viedä järjen etenkin kun liikkeitä ei oikeastaan tunnu. Aiempi ultra antoi vasta jonkun uskon että siellä oikeasti on jotain elävää mutta tiesin ettei se tunne kestä kauan, koska noita ultria ja sykkeen kuunteluita saa niin vähän.
Osittain näistä syistä raskaudesta tietää vain pari ystävää toistaiseksi.
Komppauksen komppaus. Muutaman viikon sinua jäljessä ja samaistun täysin. En oikein osaa tai uskalla mitään suunnitella, kun pelkään koko ajan että käy huonosti. Kuitenkin pitäisi yrittää rakentaa ko jonkin lista suhdetta ja ajattelen, että tämä jatkuva pelko ei ole hyvästä itelle, sikiölle, sosiaaliille suhteille tai parisuhteelle
 
Komppauksen komppaus. Muutaman viikon sinua jäljessä ja samaistun täysin. En oikein osaa tai uskalla mitään suunnitella, kun pelkään koko ajan että käy huonosti. Kuitenkin pitäisi yrittää rakentaa ko jonkin lista suhdetta ja ajattelen, että tämä jatkuva pelko ei ole hyvästä itelle, sikiölle, sosiaaliille suhteille tai parisuhteelle
Veikkaan, että pelkotila on aika yleinen menetyksiä kokeneilla, mutta tuntuu että siihen ei juurikaan ole apua tarjolla tai puututa. Muistan, kun olin toista kertaa raskaana ja kävin jo ensimmäisessä keskustelussa kätilön kanssa, ja kerroin kuinka pelkään että tämäkin raskaus päättyy keskenmenoon kun aiemmasta oli vain muutama kuukausia aikaa. Sain jotenkin vähättelevän vastauksen, että keskenmenot nyt on niin yleisiä.

En ole pelkojen takia uskaltanut kertoa raskaudesta kovin monelle, koska tuntuu jotenkin kummalliselta kun muut on ihan innoissaan eikä itse pysty päästämään iloa irti. Töissäkin haluan pitää asian piilossa niin kauan kuin mahdollista, koska tulee varmasti kaikenlaisia kysymyksiä enkä itse ole oikein halukas vielä puhumaan vauvasta siihen tyyliin että pitäisin itsestäänselvänä, että tästä vielä elävä lapsi meille kotiin asti tulee. Surullista, mutta minkäs voit.

Koska keskenmenot nyt on niin tavallisia, niin on kummallista että niiden vaikutuksesta mielenterveyteen ei puhuta enempää.
 
Muokattu viimeksi:
Se tuli yllätyksenä, kuinka kipeä vatsa voi alkuraskaudessa olla. Sellaisia menkkamaisia, koviakin kipuja kesti onneksi vain pari viikkoa, mutta niitä en osannut etukäteen odottaa.
 
Väsymyksen määrä.. ja se, miten raskaus ja imetysvitamiinit saa huonon olon ihan randomisti aikaan. Välillä ei oo mitään, mut sitten joskus ku vitamiinit ottaa niin kuvottaa monta tuntia.

Ja komppaan keskenmenon vaikutuksesta mielenterveyteen tai ainaki huolen määrään.. en osaa iloita juurikaan tässä 8 viikon kohdalla muusta kuin siitä miten onnellinen mies on tuplaraskaudesta ❤️
 
Takaisin
Top