Minkä neuvon antaisit ensisynnyttäjälle?
- Ketjun aloittaja Vargynja
- Aloituspäivämäärä
Ruohosipuli
Silmät suurina ihmettelijä
Minun neuvoni olisi olla suunnittelematta synnytystä liikaa etukäteen. Ei voi tietää, miten synnytys sitten etenee ja kipu oli ainakin itsellä ihan erilaista kuin mitä olin kuvitellut.
Suosittelisin kuitenkin etukäteen hiukan perehtymään synnytyksen vaiheisiin ja kivunlievitysmenetelmiin, että tietää vähän mitä tapahtuu
Suosittelisin kuitenkin etukäteen hiukan perehtymään synnytyksen vaiheisiin ja kivunlievitysmenetelmiin, että tietää vähän mitä tapahtuu
VäriSointu
Kommentoinnin ninja
Itselleni sanoisin ensimmäiseen synnytykseen näin jälkikäteen, että lantion seudun/alapään rentoutusta kannattaa harjoitella. Supistukset on helpompi kestää rennolla kropalla.
Suosittelen epiduraalia kun ja sen jälkeen kyljelleen haaroinväli täynnä tyynyjä/joku sinne oikeasti tarkoitettu isotyyny ja ei yhtään vastustele sitä lapsen liukumista lantioon ja avautumista. Se tuntuu siltä että jotain tuntuu. 4cm-10cm alle tunnissa tällä kombolla. Sitten vaan tekee just niinku kätilö sanoo, eikä yritä mitään ig reelsien ulospuhallus ponnistuksia. Rohkeasti keuhkot täyteen ilmaa ja ponnistus silmät auki. Kätilöön luotto ponnistusvaiheessa auttaa paljon.
Älä edes harkitse kotisynnytystä.
Jos lapsivesi menee kotona, kaupassa niin ymmärrä että kohdunsuu voi samalla avautua ja jos vauva ei ole laskeutunut siihen jo tulpaksi niin napanuora mahtuu silloin siitä ulos ja voi jäädä pahasti puristuksiin. Älä kävele/liiku, vaan heittäudy makuulle ja tilaa lanssi.
Jos lapsivesi menee kotona, kaupassa niin ymmärrä että kohdunsuu voi samalla avautua ja jos vauva ei ole laskeutunut siihen jo tulpaksi niin napanuora mahtuu silloin siitä ulos ja voi jäädä pahasti puristuksiin. Älä kävele/liiku, vaan heittäudy makuulle ja tilaa lanssi.
Pitäisi yrittää muistaa, että kaikkea ei voi hallita ja se on ihan ok. Tietoa voi etsiä etukäteen, neuvoa saa neuvolasta. Meillä on hurjan hyvä terveydenhuolto!
Huomaa taas kuinka erilaisia synnyttäjiä ollaan. Yhden kullanarvoinen neuvo on toiselle kauhistus. Itselleni oli makuuasento tukalin avautumisvaiheessa ja esikoisen synnytyksessä epiduraali häiritsi ponnistusvaiheessa (en tuntenut supistuksia ja oli vaikea tietää milloin ponnistaa). Kuopuksen synnytys meni ilman epiduraalia paljon paremmin. (Toki esikoisen perätila oli suurin syy huonoon synnytyskokemukseen, mutta epiduraali aiheutti myös ongelmia + oksensin, kun sitä laitettiin.)
VäriSointu
Kommentoinnin ninja
Samoja ajatuksia minulla. Mulla selällään olo ekassa synnytyksessä ponnistusvaiheessa oli tosi epämiellyttävää. Toisen synnytyksessä ponnistin kyljelläni ja se oli paljon parempi asento. Jotenkin selkä tarvitsee liikkumatilaa ja on arka, joten selällään olo oli minulle huono vaihtoehto.
Just tuon takia en halunnut epiduraalia kumpaankaan synnytykseen. Olin kuullut just tuosta, että ei tuntumaa, milloin ponnistaa. Halusin tuntea, mitä kehossa tapahtuu. Ekassa oli ilokaasu (huono mulle, tuli vain sekava olo), toisessa ei mitään muuta kivunlievitystä kuin amme ehkä puoli tuntia avautumisvaiheessa.
Mun tärkein neuvo on, että luota itseesi ja omiin tarpeisiin. Liikaa ei kannata etukäteen suunnitella, mutta hyvä on jotain tietää synnytyksen etenemisestä.
Mulla takana kolme täysin erilaista synnytystä ja mikään niistä ei oo mennyt niinku olin suunnitellut.
Mulla täysin kaks erilaista kokemusta myös epiduraalista. Esikoisen synnytyksessä oli aivan ihana, nopeutti synnytystä kun paikat rentoutuivat ja tunsin ponnistamisen tarpeen, mutta en kipua. Viimeisimmässä synnytyksessä epiduraali pysäytti koko synnytyksen etenemisen ja sai mut myös oksentamaan. Puudutteen vaikutus ehti myös välissä lakata ja sitä piti lisätä vielä ennen ponnistusvaihetta ja en meinannut tuntea, milloin supistaa ja on tarve ponnistaa. Jälkeenpäin vähän kaduttaa ja on mietityttänyt, olisko ilman epiduraalia ollut kuitenkin parempi. Mutta turha jossitella jälkikäteen. Keskimmäisestä en ehtinyt mitään puudutteita saada ja kokemukseltaan paras synnytys. Toisaalta oli myös nopein, joten kipua ei tarvinnut sietää ku muutama tunti.
Mulla takana kolme täysin erilaista synnytystä ja mikään niistä ei oo mennyt niinku olin suunnitellut.
Mulla täysin kaks erilaista kokemusta myös epiduraalista. Esikoisen synnytyksessä oli aivan ihana, nopeutti synnytystä kun paikat rentoutuivat ja tunsin ponnistamisen tarpeen, mutta en kipua. Viimeisimmässä synnytyksessä epiduraali pysäytti koko synnytyksen etenemisen ja sai mut myös oksentamaan. Puudutteen vaikutus ehti myös välissä lakata ja sitä piti lisätä vielä ennen ponnistusvaihetta ja en meinannut tuntea, milloin supistaa ja on tarve ponnistaa. Jälkeenpäin vähän kaduttaa ja on mietityttänyt, olisko ilman epiduraalia ollut kuitenkin parempi. Mutta turha jossitella jälkikäteen. Keskimmäisestä en ehtinyt mitään puudutteita saada ja kokemukseltaan paras synnytys. Toisaalta oli myös nopein, joten kipua ei tarvinnut sietää ku muutama tunti.