milloin kertoa raskaudesta?

S

Sophie82

Kommentoinnin ninja
Aloitan nyt tällaisen keskustelun myös, koska tänään pakon edessä jouduin kertomaan pomolleni raskaudestani. Eli tilanteeni on se, että muutin espanjaan mieheni luokse kesällä ja lokakuun alussa aloitin 2 vuoden tutkimusprojektin yhdessä suuressa sairaalassa. Tämän takia raskauden salaaminen pomoltani on mahdotonta koska käsittelemme verinäytteitä ja kemikaaleja jotka voivat olla haitallisia ja täten en pysty kaikkea nyt tekemään. Ja toiseksi pomoni innoissaan kertoo koko ajan uusista projekteista ja mitä kaikkea uutta tehdään kesällä ja syksyllä jne jne. Ja mulla on kaksi opiskelijaa vastuullani ja kun jään pelistä pois niin tulee se vaikuttaa heidän tekemisiin aika paljon. Joten näiden asioiden valossa, päätin että pomoni on pakko tietää missä mennään (jos mennään ollenkaan, en ole siis käynyt vielä neuvolassa). No, pyysin sitten pomoni tyhjään huoneeseen juttelemaan. Sitten alkoi itku tulla ja kädet tärisemän ja tuntui että saan paniikkikohtauksen. En siis saanut sanottua mitään, ja pomoni pelästyi ihan kunnolla ja laittoi mut istumaan ja piti käsistä kiinni. Epäili, että jotain todella kauheaa ja vakavaa on sattunut. No sain sitten soperrettua, että tein testin viime viikolla ja näyttää plussaa. Pomoni ilahtui kovasti ja onnitteli ja ihmetteli että miksi itken. No en tiedä itsekkään, kai se sitten oli asian lopullinen myöntäminen että raskaana sitä ollaan, emme ole muille vielä kertonut koska halusimme odottaa ainakin ensimmäistä ultraa. Emme siis olleet suunnitelleet raskautta, toki haluamme lapsia, mutta olimme ajatelleet odottaa vielä hetken koska olemme asuneet yhdessä vasta 6kk ja ennen tätä oli etäsuhdetta 3v, ja ajattelimme vähän nauttia yhdessä olosta ennen vauvaa. Ja koko tämä tilanne olla "yksin" täällä ilman läheisiä ystäviä ja perhettä, enkä puhu vielä sujuvaa espanjaa, tekee asiasta vielä "rankemman". Ja lisäksi en ollut varma miten pomoni suhtautuu asiaan, että pamahdan paksuksi melkein heti kättelyssä. Mutta hän oli aivan mahtava ja todella onnellinen meidän puolesta, ja sanoi että hän on ainoastaan onnellinen eikä tulisi mielenkään olla vihainen näin hienoista uutisista. Eli, nyt tuntuu vähän helpommalta kun hän tietää ja nyt pystyn sitten rajoittamaan työntekoani oloni mukaan ja hän pystyy laittaa mut sellaisiin tehtäviin jossa en altistu vaaroille. Ensi viikolla eka ultra ja jos kaikki ok, niin sitten soitto koti-suomeen ja ilmoittaa uudesta serkusta/lapsenlapsesta.

Ainiin, ja tätä ei auta se että uhosin vitsillä siskoilleni ja kavereilleni ennen muuttoani, että hankimme vauvan HETI kun olen muuttanut tänne lähinnä taloudellisista syistä (saan kuulua suomen sosiaaliturvaan 1-2v muuton jälkeen jolloin saan paljon paremmat tuet kun mitä täällä talouskriisin keskellä saadaan). Nojoo.. toivottavasti ketään ei luule että me oikeasti hankitaan lapsia tästä syystä... 

Joko olette kertoneet perheelle/ystäville/pomolle, miten ovat reagoineet?
 
Oli ihan vaan pakko kommentoida, että aivan mahtava reaktio pomolta :) Ja onnea raskaudesta :)
 
Todella ihana reaktio pomoltasi! :) Itse vielä jänskään sen kertomisen kanssa, tosin ei sillä nyt ihan hirmuinen kiire olekaan. Ajattelin kertoa ensimmäisen ultran jälkeen.
 
Mun paras kaveri miehineen tietää, miähen äiti ja sisko ja mun vanhemmat. Pitäis varmaan pikkuveljellekin kertoa, kun ens viikolla nähdään.. Se on niin ilmoittanut enoainesta, että on varmaan iloisin kaikista! Muutkin on hienosti suhtautunut, mukava odottaa kannustavien ihmisten keskellä. En ole korvaamaton työssäni, joten pomolle en pidä kiirettä kertoa. Varmaan ekan ultran jälkeen? Sitten muillekin kavereille ja ystäville. Olen vähän kaavaillut pitäväni kesäloman loppukesästä ja mahdollisesti siitä hyppääväni jo sairasloman kautta äitiyslomalle. Jos meinaan vaikuttaa, että selkäni ärsyyntyy kasvavasta vatsasta fyysisessä työssä.. Saa nähdä. Oon iloinen pomosi reaktiosta! Varmasti mukava työympäristö. :) huvittaa sun reaktio, koska mulla oli vähän samanlainen kun paljastettiin anopille tää juttu, olin vähän shokissa, jännitin ja tärisin ja aloin itkeä vollottaa hirveesti jo ennen ku olin saanu sanaa suustani. Tulikin sitten hienovaraista kyselyä, että oliko tää isokin yllätys, kuulosti varmaan maailmanlopun kuvailulta, vaikka tosi toivottu ja iloinen on. :D hassua, miten (raskaushormonit) vaikuttaa! :)
 
Sophie, ihana suhtautuminen sun pomolla!

Minä kerroin myös pomolle kuta kuinkin samoista syistä kuin sinä: tiedän, että syksyä sekoittaa pahasti se, jos jätän kertomisen loppukevääseen/kesään. Sain myöskin osakseni lämpimät onnittelut, vaikka kertominen oli ihan yllättävän vaikeaa. En osannut pomoni puheille mennessäni aavistaa, miten sitten h-hetkellä hermostuttaa.

Muuten aiotaan pitkittää sukulaisille ja kavereille kertomista mahdollisimman pitkään. Ajattelin, että äitienpäivä olisi ihana hetki kertoa mummoille, mutta luulen, että ihan sinne saakka emme pysty odotusta salaamaan. Veikkaanpa, että äitini arvaa heti, jos nähdään esimerkiksi pääsiäisenä.
 
Olen juuri vaihtamassa toimipaikkaa saman työnantajan palveluksessa. Täällä vanhassa työpisteessä tietävät, mutta uudessa eivät. Np-ultran jälkeen ajattelin kertoa siellä..
Pari läheisintä ystävää on tiennyt heti plussasta asti, on se kuitenkin aika kiva kun on joku jonka kanssa asiasta vaahdota miehen lisäksi emoticon

Tulevana lauantaina ollaan menossa ravintolaan päivälliselle koko perheen voimin + minun vanhemmat ja ajateltiin silloin kertoa heille ja lapsillemme. Jossain kohtaa varmaan aika piakkoin sitten miehen vanhemmille myös.
Ystäville sitä mukaa kun niitä nähdään, maha kyllä jo alkaa pikkuhiljaa paljastaa kertomattakin..
 
Me ollaan muutamille läheisimmille ystäville kerrottu ja toki minun isäni tietää jo kun oltiin suunniteltu että lähdemme juhlimaan isäni 50.. noo ne nyt jäi väliin ja silleen,mutta hän iloitsi puolestamme.samaten ystävämme kaikki ovat iloisia ja ihmeissänsä,koska meille ei pitänyt tulla enempää lapsosia..
Olen myös koulussa tän jakson opelle joutunut kertomaan,sillä me temme kotelopukuja enkä pian kasvaavan vatsan takia halua tehdä itselleni,koska mittoja on vaikea ottaa ja jos saan tietyillä mitoilla sen valmiiksi,se ei sovituksessa välttämättä mahdu päälleni...hän ei niinkään riemastunut asiasta,koska hänen päässään ei liiku muu ku koulu..
Ajattelimme,että emme enempää kerro kenellekään,saavat sitten ihan itse huomata jos on huomatakseen.

Ihana vastaanotto suurelle uutiselle viestiketjun aloittajan pomolta! Tuollaisia saisi olla enemmänkin :))
 
Me kerrottiin esikoisesta vasta ensimmäisen ultran jälkeen ja niin ajattelimme edetä tämänkin tulokkaan kanssa :) vain mun sisko tietää ja hyvä ystävämme, koska jollekin on saatava kertoa heti plussauksen jälkeen :)
 
On itsellä sellainen olo, että haluaa jotenkin varmistua siitä, että on masussa asukki, kun näkee sen ekassa ultrassa. Sitten vasta muille kertoo sen. Näin me toimittiin esikoisen kohdalla ja sama rituaali toimii nytkin. 
 
Meillä oli edellisessä raskaudessa sama sopimus kuin tässäkin: Ei "mainosteta" asiaa ennen kuin on käyty ultrassa vkoilla 11-12, mutta jos joku kysyy niin ei aleta valehtelemaankaan. Tällä periaatteella edellisen "paljastuminen" läheisimmille meni jonnekin vkolle 8, ja tällä kertaa ei päästy sinnekään asti kun miehen sisko jo alkoi utelemaan sisaruksista ;) Ja itse asiassa kerroin muutamalle kaverille jo hyvin pian plussan jälkeen - on niin vaikea pitää suutaan kiinni kun on niin onnellinen uutisista. Ollaan ajateltu niin et jos jotain pahaa tapahtuu, niin parempi vain et läheisimmät tietää odotuksesta, niin osaavat sit suhtautua ehkä paremmin suru-uutisiinkin... 
 
Mä ajattelin ekan ultran jälkeen sit kaikille paljastaa uutisen :) Muutamalle ihmiselle oon vast kertonut mut jotenkin pelkään muiden ihmisten reaktioita siihen,kun ois sitte kolme lasta pienellä ikäerolla.Kaiken kaikkiaan miehen kanssa ollaan puhuttu että hankimme 3 lasta joten toisaalta se on helpompaa kaikki peräkkäin :)
 
Meillä on nyt käymässä niin, että lapsi päättää ihan itse, milloin tiedotetaan. :) Aluksi ajateltiin, että kerrotaan vasta sitten, kun viikkoja on reilusti yli kymmenen. Nyt vain on niin, että kaikki, jotka minut näkevät, huomaavat asian varmasti, koska vatsani on niin pullahtanut. Aluksi tämä paisuminen tuntui ihan kamalalta, mutta nyt alan olla sinut asian kanssa.
 
Mua jännittää ihan kamalasti kertoa pomolle. Ei ole nimittäin mikään maailman lapsirakkain ihminen. Huomenna ajattelin pommin pudottaa ;) Varmaan helpoin vaan pamauttaa että OON RASKAANA. Saa nähdä mikä on reaktio... pitäkää peukut pystyssä...

Läheiset ja kaverit suunnilleen kaikki tietävät ja iloisesti on otettu uutinen vastaan. Jotkut jostain kumman syystä jo osasivat odottaa! Yksi kaveri sanoi että oli jo luopunut toivosta, että me enää tehtäisiinkään lisää lapsia, kun nuorempikin täytti JO kaksi. :D
 
Tällä 11+ menossa ja perheelle sekä muutamalle ystävälle kerrottu, että pystyy fiilistelemään muidenkin kuin miehen kanssa :) Perheelle kerrottiin aprillipäivänä eivätkä uskoneet meitä aluksi, kun ollaan tehty ennenkin pikkujäyniä. Varsimistivat asian sitten seuraavana päivänä, että voiko nyt oikeasti onnitella.

Eniten kauhistuttaa pomolle kertominen, kun pitää minua "lapsia vihaavana uranaisena". Noh, syyttää voin ihan itseäni siitä, sillä en hirveästi pehmeitä arvojani ole julki tuonut enkä kyllä rehellisesti lapsia/lapsen saamista kyllä fiilistellytkään (ennen kuin nyt! :) Pomoni on mm. todennut, että jos joskus tulen raskaaksi, niin se on varmaan vahinko jne. -tyyppisiä juttuja. Tämä lause kaikuu päässäni aina, kun ajattelen pomolle kertomista. Lisäksi hän on sanonut, että raskaana olevat fiksut naiset menettävät täysin harkintakyvyn ja järjellisen työelämän vaatiman ajattelun sekä kyvyn tehdä rationaalisia päätöksiä...Tiedän jo, että hänen reaktionsa tulee olemaan aluksi hirveä järkytys ja monta kirosanaa perään ja vielä kommentit siitä, että nyt menee projektit ja hankkeet uusiksi. Lopuksi varmasti onnittelee kylläkin (koska niin kuuuluu sanoa..), mutta en usko, että on aidosti iloinen puolestani. Tiedän, että hänen suhtautuminen aikaisemmin raskaana oleviin kollegoihin on muuttunut uutisen myötä. Ahdistaa tällainen tilanne. Varsinkin kun on itse iloinen asiasta ja haluaisi, että muutkin ovat aidosti ja vilpittömästi iloisia omasta puolesta...

Jos jollain on vastaavanlaisia kokemuksia, niin ihan mielenkiintoista olisi kuulla.
 
No huh! Kyllä on työnantajalta aikamoista käytöstä, jos kaikki menee tuon kertomasi mukaan. Ja on kyllä törkeää sanoa, että raskaana olevat fiksut naiset jotenkin muuttuisivat idiooteiksi vain ja ainoastaan raskauden takia. Raskaus ja äitiyshän voivat muuttaa ihmistä kaikin puolin parempaan suuntaan!!

Tosin eipä itsellänikään hääppöinen tilanne ollut. Niinkuin olen kertonut, vaihdoin työpaikkaa juuri samaisena päivänä, kun tein plussatestin (yritystä oli siis takana reilut kaksi vuotta, joten se tuli pienoisena yllätyksenä). Kun työt uudessa paikassa alkoivat, alkoi myös kamala pahoinvointi. Työmatkaa kertyi kolme tuntia päivässä ja työ oli asiakaspalvelutyötä seisoen kaikki päivät. Siinä vaiheessa kun pyörryin asiakkaan silmien alle, johtuen liiasta sokerien laskusta, kun kaikki mitä suuhusi laitoit, tuli samaa reittiä ylös, oli pakko lähteä hakemaan sairaslomaa. Työsuhdetta oli siis kestänyt viikon, kun jo saikkuilin. Olin sairaslomalla puolitoista viikkoa ja palasin töihin, edelleen todella heikkokuntoisena, mutta hammasta purren yritin parhaani. No juuri töihin palattuani esimieheni tuli käymään liikkeessä ja kysyi ensin tylysti "millonkas ajattelit olevasi työkykyinen?!" Sanoin, etten tiedä, eihän tästä raskauspahoinvoinnista koskaan voi tietää, mille viikoille asti tämä kestää. No siihen sain vain vastauksen: "Mulla on kolme lasta ja kyllä minäkin olen jokaisesta lapsesta pahoinvoinut, mutta en nyt ole sentään ollut noin heikko, että oksentaakki tarvitsisi. Siinä se testataan, kuinka valmis on äidiksi, että miten tuon pahoinvoinnin kanssa selviää!" Tilanne luonnollisesti sitten päättyi siihen, että esimies tylysti ilmoitti, että työsuhde katkaistaan koeajan puitteissa ja pääsen kotiin "kasvamaan paremmaksi äidiksi"

Uskomatonta, mutta totta, eikä tuohon oikein koeajan puitteissa ole vastaan naputtamista. Mutta suoraan voin sanoa, että eipä ole koskaan osattu loukata niin hyvin. :(


 
Saria1 sinun tapauksesi on täysin selvä laiton irtisanominen. Työnantajalla EI OLE OIKEUTTA irtinsanoa (edes koeajalla) mistään asiattomasta syystä. Sinulla on oikeus tietää syyt miksi työsuhdettasi ei jatkettu. Yleensähän syynä käytetään "sopimattomuus osoitettuun työhön", mutta jos hän on noin suoraan sanonut, että mene kotiin kasvamaan paremmaksi äidiksi, on työnantajasi toiminut selvästi väärin. Raskaus tai sairaus ei ole hyväksyttävä syy keskeyttää/irtisanoa työsuhdetta.

Ota yhteyttä ammattiliittoosi tai jos et kuulu liittoon niin työsuojeluhallintoon. Et välttämättä halua palata työpaikkaasi, mutta ainakin saatat saada korvauksia. 

Älkää turhaan pelätkö pomoille tai muillekaan kertomista. Raskaus ja tuleva vauva on ilon ja ylpeyden aihe, jos teidän pomot tai muut vaikeat henkilöt ovat eri mieltä niin antakaa olla ihan rauhassa, iloitkaa itse ja näyttäkää se <3
 Minä tiedän, ettei omakaan esimieheni hypi riemusta tästä kuullessaan, mutta tämä on elämää ja mikä tärkeintä MINUN elämääni ja on hänen tehtävänsä selvittää ongelmat, jotka poissaolostani/äitiyslomastani seuraavat. Ja muistakaa, että toiset pystyy olemaan töissä paremmin ja pidempään kuin toiset. Toiset joutuu pakottamaan äitiyslomalla ja  itse jouduin jäämään ekassa raskaudessa sairaslomalle 2 kuukautta ennen äitiysloman alkua kovien supistusten vuoksi, mutta en HETKEÄKÄÄN tuntenut huonoa omaatuntoa sen takia. Vauvan ja sinun hyvinvointisi on tärkeintä eikä kenelläkään ole siihen mitään sanomista!!!

 
Kiitos kannustavista sanoistasi Sash! Samaa kaikki muutkin ovat sanoneet, että tuo on todellakin laitonta, mutta toisaalta, toisen sanomia asioita on vaikea osoittaa todeksi, jos ei niitä nauhurilla saa talteen.. Tottakai tästä tappelemalla voisi saada jotakin korvauksia ym. mutta äh, olen tässä hyvällä omalla tunnolla ollut kotona päivästä toiseen pää ämpärissä ja nyt lähtenyt hakemaan uusia hommia, joita uskon, että pian aukeaakin. Eipä tälläisessä kevätsäässä voi ketään murjottaa :D

Onneksi kaikki läheiset ja ystävät ovat olleet puolestamme todella iloisia <3
 
Todella tympeää ja laitonta käytöstä esimieheltäsi. Kyllä näitä ääliöpomoja varmasti on ihan riittämiin! Tsemppiä uusiin haasteisiin joka tapauksessa.

Olen ihan samaa mieltä siitä Sashin kanssa, että raskaus on ilon ja ylpeyden aihe ja siitä pitää avoimesti iloita. Itse en aijo murehtia tämän enempää sitä, mitä pomoni musta ajattelee, kun olen mennyt hankkimaan itseni raskaaksi ja kuvittelee, että työn laatuni tästä jotenkin merkittävästi kärsii. Faktahan kuitenkin on, että kukaan ei ole korvaamaton ja kyllä iso firma raskaudet sun muun henkilöstövajaukset, sairaudet ym. kestää. Ärsyttää vaan välillä ajatella esimerkiksi niitä tulevia letkautuksia yhteisessä palaverissa raskauden tuomasta "hömppäydestä" ja kykenemättömyystä (on nimittäin tehnyt tätä julkista nolaamista kyllä hyvin avoimesti aikaisempien  raskaana olevien kohdalla). Itselläänkin lapsia jo nuorena, mutta kuulema siinä se meni työ ja opiskelu ja vauvanhoito kuulema ihan vasemmalla kädellä...Ihan hyvää harjoitusta tosin oppia ottamaan vastaan kaikenlaista kommenttia. Sittenhän sitä joutuu vasta kaikenlaista kuuntelemaan, kun lapsi on syntynyt.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top