Mikä avuksi kun 3,5v ei suostu leikkimään muiden kanssa?

T

Thunderbird^^

Vasta-alkaja
Meillä on ongelma tuon 3,5 vuotiaan kanssa, hän ei suostu leikkimään muiden lasten kanssa. Hän on päiväkodissa ollut reilun 2 vuotta, siellä hänellä on se paras kaveri, hoitajien mukaan heidän kaveruus on erittäin tiivistä, jos tämä kaveri ei ole paikalla, tyttö ei oikein hakeudu muiden seuraan, hoitajat lupasivat yrittää tälle asialle tehdä jotain.

Nyt kysynkin kokemuksia ja neuvoja mitä me vanhemmat voisimme tehdä asian hyväksi. Meillä käy kohtuullisen usein tytön kummitäti kahden tyttönsä kanssa, hänen tytöt ovat meillä niin kuin kotonaan ja ottaisivat meidänkin tytön leikkimään, mutta ei onnistu, meidän tyttö ei suostu menemään, roikkuu vaan mun jaloissa, sama juttu on jos mennään heidän luo. Olen yrittänyt houkutella tytön leikkimään heidän kanssaan, olen yrittänyt mennä itsekin mukaan leikkiin, olen jopa yrittänyt lahjoa, olen yrittänyt antaa asian olla, mikään ei ole auttanut. Meillä on käynyt myös muita lapsia aika paljonkin mutta kaikkien kanssa on sama juttu. Tytöllä on 2 vuotta nuorempi pikkuserkku, me myös näemme todella usein, tyttö ottaa aina vaan parhaat lelut käsiinsä ja menee niiden kanssa paikkaan johon pikkuserkku ei pääse.

Alan itse olla niin loppu tämän asian kanssa. Ei tee mieli enää nähdä ketään kun tilanne on aina tuo. Tuntuu niin pahalta katsoa kun kaikki tuttujeni lapset on niin reippaita, menevät meilläkin heti leikkimään ujostelematta, itse olen itku kurkussa kun tuota omaa ei sinne saa. Tunnen tästä asiasta välillä ihan häpeää, en todella tiedä mitä tehdä, vai onko tämä vaan vaihe joka täytyy vain hyväksyä ja antaa olla.
 
Oletko neuvolassa jutellut asiasta? Onko päiväkodissa erityislastentarhan opettajaa, jolle purkaa huolia? Miten tyttö suhtautuu vieraampiin aikuisiin ilman sinua? Osaako tyttö kuitenkin leikkiä yksikseen?
 
Olen jutellut asiasta neuvolassa ja päiväkodissa, kummassakaan ei sen kummempaa kantaa otettu tai sitten kerroin huonosti, kehotettu rohkaisemaan ja päiväkodilla lupasivat koittaa rohkaista. Sitä olen koittanutkin ilman tulosta. Voi kai se olla että tyttöä ei vaan yksinkertaisesti saa leikkimään muiden kanssa, toivoisin silti sitä kovasti ja haluaisin yrittää vielä.

Vieraampiin aikuisiin kuulemma suhtautuu sillai ku munkin kanssa, aluksi jonkin aikaa ujostelee mutta pikkuhiljaa rupee juttelee yms. Mutta jos meilläkin on kylässä aikuinen ja lapsi niin tyttö roikkuu minun jalassa eikä oikein puhele aikusellekkaan. En pidä tyttöä ujona eivätkä hoitajat pidä. Yksikseen osaa leikkiä kyllä.

Olenkin miettinyt johtuisiko osittain siitä kun melkein 2 vuotta tyttö oli pienessä ryhmiksessä jossa oli saman ikäisiä vain tämä hänen paras kaveri ja ovat saaneet aina leikkiä kahdestaan.

Olisi myös kiva kuulla jos joku on tai on ollut samassa tilanteessa, miten olette rohkaisseet lasta.
 
3,5-vuotiaan ei vielä tarvitse leikkiä muiden kanssa, sen ikäisillä on vielä rinnanleikkiä. Eli lapset leikkivät omia leikkejään vierekkäin.

Kuulostaa siltä, että olet saanut kärpäsestä härkäsen ja tytölle tehtyä toisten lasten kanssa leikkimisestä ison tilanteen. Nyt tyttö joko pelkää tilannetta, koska äiti käyttäytyy oudosti, tosi tyttö uhmaa äitiä, koska näkee asian äidille tärkeäksi.

Minä olen huomannut omassa reilu kolmivuotiaassani sellaisen, että hän tykkää leikkiä vain hyvin harvojen kanssa. Mutta kun se yksi ainut mieluinen kaveri tulee kylään, on riemu kova ja he leikkivät yhdessä kahdestaan pojan huoneessa, juttelevat toisilleen ja suunnittelevat leikkiään jne.

Sitten muista kavereista ei niinkään välitä yhdessä leikkiä, vaan heillä on sitten rinnanleikkiä. Ja yksi kaveri on, jonka kanssa poikani ei ei ala yhtään mihinkään ja roikkuu minussa kiinni. Ja tämä johtuu siitä, että tuo kaveri lyö ja puree lastani. Tästä tuleekin mieleeni, että onko aloittajan lasta kiusattu? Jos hänellä on huonoja kokemuksia muista lapsista, ei yhteinen leikki edes rinnanleikki maistu.
 
Minun lapseni on varsin ujo ja vielä jokin aika sitten tuli herkästi äidin helmoihin jos vaikka samaan leikkipuistoon tuli muita lapsia. Perhepäivähoitajalla kyllä leikki hoitokavereiden kanssa. Sitten hiljalleen alkoi kaivata leikkikaveria ja vähän katseltuaan alkoi vähän leikkiä naapurin lasten kanssa, kun osuttiin samaan aikaan pihaan. Nyt kohta 4-v leikkii reippaana päiväkodissa muiden lasten kanssa. :) Meillä siis auttoi aika. Vähän rohkaisin ja annoin sitten olla, jos lasta ei huvittanut mennä muiden kanssa leikkimään.
 
Meillä kohta 3v tyttö leikkii päivittäin 5v isoveljensä kanssa millon mitäkin. Hoidossa on muutomia ikäisiään hyviä kavereita joiden kanssa käsittääkseni leikki sujuu, ei ole hoidosta tullut asiasta ainakaan huomautusta. Joku aika sitten tyttö meni anoppilaan päiväksi ja siellä oli samaan aikaan vuoden vanhempi tyttö serkku jota nähty sillon tällön. Serkku oli pyytänyt meidän tyttöä kaverikseen ja leikkimään, mutta meidän tyttö olikin vastannut että minulla on yksi kaveri ja se on isoveli. Ei ollut suostunut leikkimään serkun kanssa silloin kunnolla. Illalla kun mies toi tytön kotiin tyttö puhui vain että ei ole serkulla yhtään kaveria.. sitten kun mullekkin selvisi miten oli anoppila päivä mennyt niin kerroin että äidilläkin on monta kaveria et ei oo pelkästään yhtä niin seuraava anoppilassa olo menikin samaisen serkun kanssa jo mukavammin.

Ja mun pikkusisko joka on huomattavasti nuorempi kun me muut sisarukset on tottunut olemaan vanhempien ihmisten kanssa, niin vetäytyy välillä omaan rauhaansa. Meidän muksut ku tulee mummolaan ni on aikansa niiden kans ja sit tulee aikuisten luo tai sit vetäytyy omaan rauhaansa. Jopa lapsetkin on omanlaisiaan persoonia ja meidän tulis vanhempina edes hiukan ymmärtää ja kunnioittaa niitä. Ja tukea eri tilanteissa.

Mielestäni on hieno juttu että on se yksi kaveri kenen kanssa leikit sujuu. Ja kannattaa kysellä hoidosta aina päivittäin et miten ne leikit kenenkin kanssa suju, jos se asia mielenpäällä pyörii.
 
Takaisin
Top