Mikä ärsyttää/ potuttaa
- Ketjun aloittaja Pörtsä79
- Aloituspäivämäärä
Mimoza
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mun mies töksäyttelee kyllä taas niin ilkeitä juttuja et tekis mieli vetää turpaan. Yleensä just pe ku on väsyny työviikon jälkeen niin on iha idiootti. :/ harmittaa jo valmiiks huominenki ku on ystävänpäivä eikä meillä oo mitää suunnitelmia. Normi päivähän se nyt on , mut jotenkin olis mukava varsinki nyt viettää yhessä sitä jotenki..
Minuun iski järjetön ärsytys rakenneultran jälkeen töissä, kun erehdyin kertomaan odottavani tyttöä. "Ooooh onnea, olet varmaan tosi onnellinen nyt" "voi kuule uskotko miten ihanaa on saada tyttö, saat laittaa hiuksia ja pukea nätteihin vaatteisiin" jne jne... No, kun esikoiseni on poika, niin toki ilahduin kuullessani että tyttö on tulossa tällä kertaa. Mutta aivan yhtä onnellinen olisin ollut jos mahassani kasvaisi toinen poika! Ikään kuin pojan saaminen ei olisi niin hienoa kuin tytön saaminen..alkoi järjettömästi ärsyttää oman poikanikin puolesta. Ajattelevatko ihmiset tosiaan että nainen ei voi olla onnellinen pojan äiti, vaan pitää tulla tyttö että voi olla onnellinen? Eikö sitä lasta rakasta omana itsenään eikä pelkästään sukupuolensa edustajana? Minä ainakin olen rajattoman onnellinen esikoispojastani eikä onneani yhtään vähentäisi vaikka olisikin toinen poika tulossa..argh..melkein voin kuvitella mitä minulle olisi sanottu jos olisin kertonut odottavani toista poikaa:"no, teidän pitää sitten kolmas vielä tehdä".. (näin olen kuullut sanottavan kahden pojan äidille..) En tiedä onko miesten keskuudessa samanlaista, mutta niin päin että miehen oletetaan toivovan poikaa..?
No meillä mies "toivo" toista tyttöä :D Ja oikeesti ei siis mitään väliä, vaik saatas lopulta x määrä "pelkkiä" tyttöjä tai poikia tai mitä vaan. :) Ja on mun kaverille sanottu kahen tytön jälkeen, et "onneks te nyt saitte sen pojan viimein", kun tuli sit poika...jepjep...
SuperTaateli
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Tässäpä meikäläisen päivän pilaajat:
Työpaikkani pääluottamusmies kehtasi tänään sanoa minulle "sun pitää (nimi) nyt vähän alkaa kattoon mitä syöt eihän sua edes tunnista naamasta enää!"
Olen nyt saman painoinen kuin työpaikalleni mennessä v.2011 (laihduin vuosina 11-14 n. 15kg).
Ja kotona mies kannusti tekemään lisää ylitöitä vaikka kerroin että niska on todella jumissa ja kylkeä pistelee tämän päiväisistä ylimääräisistä tunneista (tein kahtena viime vuonna 250 tuntia ylitöitä vuoden aikana eli maksimit mitä työpaikallamme yksi hlö saa tehdä).
Niin että KIITOS VAIN! En haluaisi olla pläski, mutta ruoka (herkut!) maistuu ja röökikielto, liikuntaa haluaisin harrastaa mutta maha ei anna ilman kipuja! Rahojani säästän; kaiken ylimääräisen laitan vauvalle possuun tai sen kamoihin ja kun tulee näitä odottamattomia menoja : auton korjaus n.500e, seropikoiran (ei vakuutusta) leikkaus 800-900e .
Tsilipatiseilaa kun on mukavaa!!
Työpaikkani pääluottamusmies kehtasi tänään sanoa minulle "sun pitää (nimi) nyt vähän alkaa kattoon mitä syöt eihän sua edes tunnista naamasta enää!"
Olen nyt saman painoinen kuin työpaikalleni mennessä v.2011 (laihduin vuosina 11-14 n. 15kg).Ja kotona mies kannusti tekemään lisää ylitöitä vaikka kerroin että niska on todella jumissa ja kylkeä pistelee tämän päiväisistä ylimääräisistä tunneista (tein kahtena viime vuonna 250 tuntia ylitöitä vuoden aikana eli maksimit mitä työpaikallamme yksi hlö saa tehdä).
Niin että KIITOS VAIN! En haluaisi olla pläski, mutta ruoka (herkut!) maistuu ja röökikielto, liikuntaa haluaisin harrastaa mutta maha ei anna ilman kipuja! Rahojani säästän; kaiken ylimääräisen laitan vauvalle possuun tai sen kamoihin ja kun tulee näitä odottamattomia menoja : auton korjaus n.500e, seropikoiran (ei vakuutusta) leikkaus 800-900e .
Tsilipatiseilaa kun on mukavaa!!
Mannavilja
Satasella mukana keskusteluissa
Ensimmäinen seniorikansalainen, joka tuli bussissa lepertelemään odotuksen ihanuudesta ja taputtelemaan masua (mulla oli ohuempi takki päällä eilen aurinkoisen aamun kunniaksi).
Oli pakko pistää koko itsehillintä peliin ja hokea pään sisällä "se-ei-tarkoita-pahaa"-mantraa etten olisi käynyt verbaalisesti vanhuksen kimppuun. Hyvä, ettei se sanonut mitään mun henkilökohtaisista ominaisuuksista, sit olisi varmaan mennyt kuppi nurin.
Näitä varmaan tulee vielä lisää...
Oli pakko pistää koko itsehillintä peliin ja hokea pään sisällä "se-ei-tarkoita-pahaa"-mantraa etten olisi käynyt verbaalisesti vanhuksen kimppuun. Hyvä, ettei se sanonut mitään mun henkilökohtaisista ominaisuuksista, sit olisi varmaan mennyt kuppi nurin.
Näitä varmaan tulee vielä lisää...
Aiarana
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Anoppi ja anopin tänne raijaamat herkut joka ikinen kerta kun se käy meillä eli kerran tai pari viikkon! Ei siis ole mikään harvinainen vieras, vaan ihan arkipäiväinen ja arjessa mukana. Vaikka anopille sanoo joka ikinen kerta, että älä tuo mitään, niin silti pitää jotain herkkua tuoda kahvipöytään. Onko tässä joku etikettitapa vai miksi se on niin tiukassa, että pitää joka kerta tuoda jotain, vaikka sanotaan ettei saa tuoda mitään?
Meillä ei oo omasta takaa kuin keksipaketti vierasvarana ja ollaan moneen kertaan selitetty, että näin on siksi, ettei tuu liikaa herkuteltua kun ei se ole hyvästä ja lihottaa. Pitkään ei ollut mitään, mutta ajateltiin josko se keksipaketin ostaminen ja keksien tarjoaminen kahvin kanssa auttaisi tilannetta, mutta ei. Minua loukkaa, kun anoppi tuo omia leipomuksiaan meille. Mieskään ei tykkää siitä, kun haluaa ettei liho ja mies on aina se, joka sanoo, että et sitten tuo mitään. Minä jos sanon, niin anoppi itkee eikä tule seuraavaan kuukauteen käymään... Minä en leivo juuri koskaan, vaikka tykkäisin todella paljon leipomisesta, koska leivonnaiset tulee syötyä liian herkästi vaikka yrittäisi pakkaseen piilottaa. Harvoin syödään anopin tuomia herkkuja koska meillä on tällainen tiukka linja herkun suhteen. Roskiin ne sitten menee, tuntuu haaskaukselta...
Meillä ei oo omasta takaa kuin keksipaketti vierasvarana ja ollaan moneen kertaan selitetty, että näin on siksi, ettei tuu liikaa herkuteltua kun ei se ole hyvästä ja lihottaa. Pitkään ei ollut mitään, mutta ajateltiin josko se keksipaketin ostaminen ja keksien tarjoaminen kahvin kanssa auttaisi tilannetta, mutta ei. Minua loukkaa, kun anoppi tuo omia leipomuksiaan meille. Mieskään ei tykkää siitä, kun haluaa ettei liho ja mies on aina se, joka sanoo, että et sitten tuo mitään. Minä jos sanon, niin anoppi itkee eikä tule seuraavaan kuukauteen käymään... Minä en leivo juuri koskaan, vaikka tykkäisin todella paljon leipomisesta, koska leivonnaiset tulee syötyä liian herkästi vaikka yrittäisi pakkaseen piilottaa. Harvoin syödään anopin tuomia herkkuja koska meillä on tällainen tiukka linja herkun suhteen. Roskiin ne sitten menee, tuntuu haaskaukselta...
Varmaan on juurikin anopilta vanhaa, opittua tapaa että pitää olla herkkuja kahvipöydässä. Meillä myös vanhempia sukulaisia, joiden luokse on välillä suorastaan tuskallista mennä kun kahvipöytä notkuu herkkuja ja kaikkea tuputetaan ottamaan. On pullaa, keksiä, kuivakakkua, torttua, konvehteja... 
..jäätelöä, piirakkaa... Myös itse kylään tullessaan tuovat mukanaan tai olettavat että kahvin kanssa on tarjolla kaikenmoista. Ehkä anoppi myös tykkää leipomisesta ja haluaa jollekulle tuputtaa tuotoksiaan.
Mutta ihme juttu miten asia ei mene perille vaikka asiasta olette puhuneet ja selitettäneet että syy on epäterveellisyydessä.
..jäätelöä, piirakkaa... Myös itse kylään tullessaan tuovat mukanaan tai olettavat että kahvin kanssa on tarjolla kaikenmoista. Ehkä anoppi myös tykkää leipomisesta ja haluaa jollekulle tuputtaa tuotoksiaan.Mutta ihme juttu miten asia ei mene perille vaikka asiasta olette puhuneet ja selitettäneet että syy on epäterveellisyydessä.
Aiarana
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tuota mietinkin, että on joku vanha tapa ja hänen mielestään ehkä kohteliasta, mutta meidän mielestä ei. Jännää on, kun ollaan asiasta joka ikinen kerta sanottu, niin mikään ei muutu. Toi Yomandan ehdottama shokkiterapia varmaan muuttaisi tapaa kun anoppi heti näkisi, että sinne roskiin ne pullat sun muut tosissaan päätyy, mutta siitä seuraisi isot itkut... Hän on erityisherkkä ihminen ja pahoittaa mielensä todella pienistä asioista ja siksi asioista puhuminen on hankalaa hänen kanssaan. Joskus vaan tuo herkkujen tuominen ottaa päähän toden teolla, sanoin jo etukäteen että rotinoina ei saa tuoda herkkuja kun haluan palautua omiin mittoihin pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen ja kun edelleenkään ne herkut eivät ole hyvästä. Pyyntö meni kuuroille korville, oli kuin ei ois kuullut sitä
Ainiin ja rahaakin tuputtaa joka ikinen kerta, niistä vähistä päivärahoista mitä hän työttömänä saa. Lähtiessä ovella joka kerta on sitten itkut hänellä, kun lompakko ojossa on, eikä myö oteta rahaa vastaan. Kun ei myö sitä tarvita niin ei tarvita... Mies suuttuu aina kamalasti, anoppi itkee ja minä oon vaivaantuneena ja sanon, että kun ei myö työtä tekevät tarvita sitä rahaa vaikka minä nyt olen pienemmällä rahalla kotona äitiysvapaalla, niin myö pärjätään paremmin kuin hyvin. Mitä kummaa nää kaikki tuputtamiset on, tuntuu ylitsepursuavalta huolenpidolta?
Ainiin ja rahaakin tuputtaa joka ikinen kerta, niistä vähistä päivärahoista mitä hän työttömänä saa. Lähtiessä ovella joka kerta on sitten itkut hänellä, kun lompakko ojossa on, eikä myö oteta rahaa vastaan. Kun ei myö sitä tarvita niin ei tarvita... Mies suuttuu aina kamalasti, anoppi itkee ja minä oon vaivaantuneena ja sanon, että kun ei myö työtä tekevät tarvita sitä rahaa vaikka minä nyt olen pienemmällä rahalla kotona äitiysvapaalla, niin myö pärjätään paremmin kuin hyvin. Mitä kummaa nää kaikki tuputtamiset on, tuntuu ylitsepursuavalta huolenpidolta?
Kuulostaa tutulta nuo anoppi ja herkut -ärsytykset, meillekin kiikutetaan kaikkea kielloista huolimatta. Mua ärsyttää myös, että vaikka melkein aina erikseen mainitsen, että me vältetään makeita erityisesti esikoisen ruokailuissa, niin jotain supersokerista piirakkaa tms. tarjotaan sitten lapselle, kun me vanhemmat emme ole paikalla En ole ehdottomasti makeita vastaan, mutta minusta ne voi säästää juhlahetkiin ja muutenkin lapset ihan varmasti pääsevät niiden makuun jossain kohtaa, turha ruveta ehdoin tahdoin tarjoamaan alle vuoden iästä alkaen (meidän esikoinen on nyt 1v 7kk).
Nyt hiljattain muutimme, joten ehkä välimatka vie ärsytyksen pois. Ja joskus olen miettinyt, että jos pari kertaa peräkkäin tekisikin itse oikein vaivalla kahvipullat ja näyttäisi itse sitten tosi loukkaantuneelta ja surkealta kun anoppi kaivaisi omat tuomisensa, niin ehkä se ei enää kehtaisi tuoda mitään jos on erikseen kielletty
En ole ehdottomasti makeita vastaan, mutta minusta ne voi säästää juhlahetkiin ja muutenkin lapset ihan varmasti pääsevät niiden makuun jossain kohtaa, turha ruveta ehdoin tahdoin tarjoamaan alle vuoden iästä alkaen (meidän esikoinen on nyt 1v 7kk).Nyt hiljattain muutimme, joten ehkä välimatka vie ärsytyksen pois. Ja joskus olen miettinyt, että jos pari kertaa peräkkäin tekisikin itse oikein vaivalla kahvipullat ja näyttäisi itse sitten tosi loukkaantuneelta ja surkealta kun anoppi kaivaisi omat tuomisensa, niin ehkä se ei enää kehtaisi tuoda mitään jos on erikseen kielletty
Aiarana
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Huh, muillakin on samanlaista :D Mahtavaa kun anonyymina voi purkautua foorumilla ja sitten livenä varmaan on paras hyväksyä anopin tekemiset, kun ei tuo muuksi taida muuttua. Äitini sanoin: Läheisten ja rakkaiden ominaisuudet on vain hyväksyttävä, koska kaikkia ei voi muuttaa mieleiseksi (: Joskus tuon neuvon noudattaminen vaan on hankalaa.
Saa nähdä, millaista on kun vauva on syntynyt. Hyviä vinkkejä kokeneilta äidiltä ja anopilta saa, mutta pakkoneuvot ei oo kivoja. Jokainen läheinen osallistuu lapsen kasvatukseen, varmaan jonkun verran joutuu puremaan kieleen, ettei jokaisesta asiasta tule itsekään motkotettua - hyväähän ne mummit tarkoittaa, vaikka aina ei siltä tunnu. Heh, tätä tekstiä on hyvä käydä lukemassa uudestaan sitten, kun on tullut suututtua mummeille (:
Saa nähdä, millaista on kun vauva on syntynyt. Hyviä vinkkejä kokeneilta äidiltä ja anopilta saa, mutta pakkoneuvot ei oo kivoja. Jokainen läheinen osallistuu lapsen kasvatukseen, varmaan jonkun verran joutuu puremaan kieleen, ettei jokaisesta asiasta tule itsekään motkotettua - hyväähän ne mummit tarkoittaa, vaikka aina ei siltä tunnu. Heh, tätä tekstiä on hyvä käydä lukemassa uudestaan sitten, kun on tullut suututtua mummeille (:
esikoinenA0715
Silmät suurina ihmettelijä
Näitä vois listata montakin..
1) oman äidin (hänelle siis eka mummotettava tulossa) JOKAPÄIVÄISET: miten meni yö/miten voit? -kyselyt! Argh! Siis täähän on niin klassikko mutta enpä osannut odottaa että näin paljon ärsyttää. Ja siis LA ensi viikon torstaina, ja kyselyjä ollut jo viikon (?). Tätä menoa en synnytä ku vasta ens kesän keskiviikkona ja sit varmaan jo anoppikin on intoutunu kyselemään.
2) Tulevien mummojen kätköistä löytyvien tavaroiden/asioiden tuputtaminen. On kuulkaas jo kummatkin maininneet kastemekosta lähtien, ja ois 25-vuotta vanhoja kamoja, toisen perintösänky missä mummo-to-be itsekin nukkunut, "kun se ne piirroshahmotkin siinä on niin mainiot". Joo ja haisee tunkkaiselle + pitäis hioa/maalata niinkuin oma löytämämmekin sänky.
3) Kastamisasia ärsyttää jo nyt vaikka tää vielä masussa. Mies kuuluu eri kirkkokuntaan kuin minä, siis kuuluu vaikkei "oikein uskokkaan mihinkään", ja on sanonut haluavansa kastaa meidän lapsen hänen edustaman kirkon jäseneksi. Ei vaan mene minulla jakeluun, kun toinen ei usko millään tasolla. Minä jollain tasolla uskon ja olen pitänyt oman kirkkoni tavoista/kasvatuksesta, olisin valmis ja haluan käyttää joskus pientä kirkossa jne perusjuttuja. On ihan selvää että tulevaa lasta ei tulla aikanaan pakottamaan mihinkään suuntaan mutta jotkin raamit/opit kuuluisi mielestäni antaa.
4) Ei-niin-lemppari-anoppini, on kyllä ihanasti antanut tilaa ja olla vain tän odotuksen ajan, mutta mitenlie käy kun vauva syntyy. Varsinkin kun a) asuu aika lähellä, tiedä milloin tupsahtaa paikalle b) hänen ekan lapsenlapsen kanssa ei ole päässyt/saanut olla ilmeisestikkään niin paljon tekemisissä kuin hän ois halunnut ym. mahdolliset epäkohdat miten hän olisi halunnut olla ekan lapsenlapsen kohdalla heijastuu nyt taatusti meihin ja tulevaan vauvaan.
5) no tietenkin tää loppuodotus, oon ihan valmista kauraa tän asian kanssa ja baby voisi oikeasti tulla jo!
1) oman äidin (hänelle siis eka mummotettava tulossa) JOKAPÄIVÄISET: miten meni yö/miten voit? -kyselyt! Argh! Siis täähän on niin klassikko mutta enpä osannut odottaa että näin paljon ärsyttää. Ja siis LA ensi viikon torstaina, ja kyselyjä ollut jo viikon (?). Tätä menoa en synnytä ku vasta ens kesän keskiviikkona ja sit varmaan jo anoppikin on intoutunu kyselemään.
2) Tulevien mummojen kätköistä löytyvien tavaroiden/asioiden tuputtaminen. On kuulkaas jo kummatkin maininneet kastemekosta lähtien, ja ois 25-vuotta vanhoja kamoja, toisen perintösänky missä mummo-to-be itsekin nukkunut, "kun se ne piirroshahmotkin siinä on niin mainiot". Joo ja haisee tunkkaiselle + pitäis hioa/maalata niinkuin oma löytämämmekin sänky.
3) Kastamisasia ärsyttää jo nyt vaikka tää vielä masussa. Mies kuuluu eri kirkkokuntaan kuin minä, siis kuuluu vaikkei "oikein uskokkaan mihinkään", ja on sanonut haluavansa kastaa meidän lapsen hänen edustaman kirkon jäseneksi. Ei vaan mene minulla jakeluun, kun toinen ei usko millään tasolla. Minä jollain tasolla uskon ja olen pitänyt oman kirkkoni tavoista/kasvatuksesta, olisin valmis ja haluan käyttää joskus pientä kirkossa jne perusjuttuja. On ihan selvää että tulevaa lasta ei tulla aikanaan pakottamaan mihinkään suuntaan mutta jotkin raamit/opit kuuluisi mielestäni antaa.
4) Ei-niin-lemppari-anoppini, on kyllä ihanasti antanut tilaa ja olla vain tän odotuksen ajan, mutta mitenlie käy kun vauva syntyy. Varsinkin kun a) asuu aika lähellä, tiedä milloin tupsahtaa paikalle b) hänen ekan lapsenlapsen kanssa ei ole päässyt/saanut olla ilmeisestikkään niin paljon tekemisissä kuin hän ois halunnut ym. mahdolliset epäkohdat miten hän olisi halunnut olla ekan lapsenlapsen kohdalla heijastuu nyt taatusti meihin ja tulevaan vauvaan.
5) no tietenkin tää loppuodotus, oon ihan valmista kauraa tän asian kanssa ja baby voisi oikeasti tulla jo!