Voi kiitos alia ja eloäiti90! Te ette tiedä miten paljon noi viestit mulle merkitsi. Kiitos!
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Hei!
Toivottu raskaus, mutta silti lähes päivittäin pelottaa ja ahdistaa tuleva elämänmuutos. Miten käy parisuhteen? Entä alkava urani? Onko lapsi terve? Onko minusta äidiksi? Teenkö samoja virheitä kuin vanhempani? Stressaan vielä muutenkin ihan mielettömästi, miten vanhempani suhtautuvat tähän...heidän tuki tulisi kuitenkin olemaan tilanteessa kuin tilanteessa erittäin tärkeä. Onneksi on ihana mies. Mutta silti tulee niitäkin hetkiä, kun olisin melkein valmis peruuttamaan koko homman. Minä, jolla takana keskenmenon aiheuttama suru ja pelko siitä, onnistuuko raskaus koskaan. Nytkin takana vasta 7 raskausviikkoa, mitä vain voi siis tapahtua.
Onko tämä olo hormonimyrskyn tuotos ja vaihtuvatko tunnelmat raskauden edetessä? Pelottaa mahdolliset masennukset myös synnytyksen jälkeen
Ihan kun olisi lukenut omaa tekstiä. Poen hirveää syyllisyyttä kun olen lähes koko ajan vaan peloissani,ahdistunut sekä epävarma että tuleeko tästä mitään,mitä jos minusta ei ole äidiksi,miten saan tämän peruttua? yms... Masennusta on jo ennestään taustalla elämässä ja pelkään että tämä aktivoi sen. Miksei voisi olla kuin useimmat äidit,tai ne jotka nauttivat raskaudesta ja ovat niin onnellisen oloisia....
Voi Milena, et tosiaankaan ole tuntemuksinesi yksin. Itsellä on joka ikisessä raskaudessa heitellyt tunteet ääripäästä toiseen. Välillä kaduttaa raskaus ja välillä ei malta odottaa vauvaa. Vaikka itselläkin oli ennen tätä raskautta keskenmeno joka oli henkisesti raskas, niin kuitenkin pian plussan jälkeen alkoi mieleen nousta myös niitä negatiivisia tunteita.
Pelko siitä, olenko hyvä äiti lapselleni on varmaan sisäsyntyistä. Itse ainakin tuskailen edelleen sen asian kanssa. Kun teinini jäi kiinni tupakasta ja hänen koulu meni viime vuonaa kuin lehmän häntä alaspäin vietin iltani itkien kuinka epäonnistunut olen ja ajattelin olevani ehkä maailman huonoin äiti. Kuitenkin siitä suosta noustiin ja oikealla asenteella ja rajuilla rajoilla saatiin teinikin aisoihin ja pahat tavat loppumaan.
En kuitenkaan usko olevani sen huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Tarjoan lapsilleni rakkautta, rajoja ja turvalliset kasvuolosuhteet. Olemme kaikki varmasti lapsillemme parhaita mahdollisia äitejä