Miehet mukana?

Nykyisin mä hoidan enimmäkseen kauppareissut ja siivouksen. Mies taas sitten iltaisin viihdyttää tyttöä paljon ja viikonloppuina myös. Yritän myös laittaa lounaan miehelle kun tekee pääsääntöisesti etätöitä. Viikonloppuisin mä oletan, että aamun vaipanvaihtovuoro on miehellä. Täysimetän edelleen, jotenka yöt mä hoidan täysin. Mun mielestä ihan kelpo jako, koska kyllä täällä sitä hommaa piisaa molemmille :)
 
Mä pääsin eilen esikoisen kans kahdestaan kauppaan. Mies jäi hoivaamaan poitsua ja kakkosta. J:llä oli eilen taas yli 39 kuumetta. Toivottavasti ab alkaa pian puremaan.
Tänä aamuna mies taas nousi pojan kans IHAN OMA-ALOTTEISESTI (mitä ei juurikaan tapahdu) ja mä sain vielä tunnin torkkua. Ihmeitä näemmä tapahtuu :)
 
Muokattu viimeksi:
Mies osallistuu sen verran kuin töiltään ehtii/jaksaa, mun mielestä tarpeeksi. Hän käy kaupassa ja laittaa ruokaa, mun vastuulla on siivoaminen. Mies kylvettää pojan ja antaa silloin tällöin iltapullon. Touhuaa iltaisin pojan kanssa, esim. katsovat yhdessä kiekkoa. Tyytyväinen olen.
 
Meillä mies hoitaa vaipanvaihdot ja syötöt aina kun on kotona, yhdessä sit kylvetetään tyttö. Ja itse pääsen esim. jumppaan ym. silloin kun mies on kotona. Monesti mies sanonu et nyt menet ku on maholliska ku sit välillä hää on reissussa ja sillo ollaa sit kahestaan kotosalla ni ei pääse sillo jumppi ym.. :)
 
Okei, nyt on alkanut miehen tekemättömyys vähän ärsyttämään. Viikonloppuina sen huomaa paremmin. Mies ei syötä poikaa, paitsi ltaisin antaa iltapullon, jos antaa. Varsinkaan nyt kun ei enää rinnasta syödä kaikkia aterioita olisi mun mielestä ihan kohtuullista osallistua syöttämiseen. Enimmäkseen muutenkin minä olen se joka pojan kanssa touhuilee. Nytkin on mies koneella, tuntuu että se on siellä koko ajan (siis meidän "työ"huoneessa, itse olen olohuoneessa pojan kanssa, ja läppärin). Ja joo, olishan se hyvä keskustella tästä suoraan miehen kanssa, mutta kun en haluaisi olla nalkuttava ämmä. Tiedän että hän on meistä se joka käy töissä ja tarvitsee ehkä vähän omaa aikaa (enkö mä sitten tarvitse?), mutta tarvitseeko sitä omaa aikaa ottaa ihan koko ajan? Ehkä tää kuuluis enemmän marinaketjuun, mutta menköön.
 
Entä kun itse menee töihin? Ihmettelen jos tämä tilanne tästä johonkin sen jälkeen muuttuu...tuskin. Nainen käy töissä, hoitaa kotityöt ja lapsen.... Ainakin meillä varmaan menee niin. Kunnes poika itse osaa puhua ja ilmaista tarpeensa. Uskon tilanteen sitten muuttuvan suotuisammaksi. Toivossa on hyvä elää. :)
 
Oon pitänyt lasten hankkimista kuitenkin meidän yhteisenä "projektina", ei vaan äidin, mutta ehkä olin siinä väärässä. Toivoisin vaan vähän enemmän innostusta isän puolelta lapsen hoitoon, ettei tarvitsisi sanoa "nyt pitää vaippa vaihtaa" jne. Mietin myös sitä, että mites sitten kun menen tyttökaverin kanssa ulos (on siis suunnitteluasteella), niin miten poika saa ruokansa? Miehet on vaan välillä tosi turhauttavia. Ehkä tää on vaan joku vaihe ja minä ylireagoin hormonihöyryissäni. Mies kuitenkin tosi monesti sanoo, että poika on vain rikastuttanut meidän elämää ja kuulemma odottaa aina kotiin pääsyä töistä. Toivoa ei ole menetetty :)
 
Oon käyny 2 kertaa ulkona rilluttamassa ja poika on pitänyt viedä mummolaan. Koska miekkonen kokee,ettei pärjää pojan kanssa. Ei se nyt ihan niin ole, mutta pelkää olla sen kanssa kahestaan. Harvoin olen yksin käynyt missään niin että olisin jättänyt poikaa isänsä kans yksin yli1 h... tuskin kertaakaa. Hätinä niin että touhaan jotain kotona ja että hän kattoos poikaa sen aikaa. Kuuntelen pojan huutoa ja nurinaa aikani ja otan sen sitte, ku tiedän että miehellä palaa kohta hihat. Nyt tilanne vaan on vaikeentunu kokoajan, koska ollu pojan kanssa niin vähän, että poika ei kelpuuta isäänsä hoitamaan...vain minä kelpaan. Miehen vaan ois pitäny alusta asti olla enee mukana hoitamas, ku poika oli pieni, eikä "valinnut" kuka saa hoitaa.... Nyt jokseenki pitää isäänsä vieraana.
 
Onpas kurjan kuuloinen tilanne! Mun yhdellä ystävällä on vähän saman tapaista. Miehellä on oma makuuhuone, eikä ole esimerkiksi ikinä vaihtanut lapsensa kakkavaippaa ja lapsi on kuitenkin jo 9kk. Käytännössä hänen elämänsä ei ole muuttunut millään tavalla lapsen tulon myötä ja huvittavaa on, että hän oli suhteessa se, kuka poikaa juuri halusi. Lapsi sit olikin tyttö, joten tais innostus loppua siihen. Lapsellista etten paremmin sanoisi.
 
Ihmeitäkin tapahtuu.. Täälä on isäntä vähän skarpannu. Tai ainakin ihan vähän. Nyt oon tahallani jättäny ne päinsä. Ehkä se huomas, että kyllä poika rauhoottuu hetkenpäästä ja kaikki menny hyvin. Juottanu ja syöttikin ekaa kertaa kiinteitä, kun mulla oli ruoka kesken.... Vaihtanu vaippaa ja leikkiny lattialla hetken, eikä vaan vahannu telkkaria poika sylissä. Jipii. Mutta vielä on paljon opittavaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top