Miehen haluttomuus loppuraskaudessa?

Täällä olis miehellä haluja paljonkin, eilenkin illalla sanoi että olen todella hyvännäköinen näin pyöreänä. :D Siitäpä päästiinkin sit keskusteluun että entäs sitten kun palaudun normaalin näköiseksi, normaalisti olen siis ihan normaalin painoinen, vatsa litteä eikä pyllykään ole näin pyöreä. Ei ne halut häneltä silloinkaan kuulemma lopu, onneksi. Itseä ei taas koko petihommat kiinnosta tässä tilassa, tällä hetkellä lapset menee nukkumaan niin myöhään ettei itseä huvita enää mikään sen jälkeen kun pään saa tyynyyn.
Tilanne on kyllä tällä hetkellä hyvinkin kuollutta minun osalta, mies sen sijaan jaksaa hiplata ja kyöhnätä ihan riittämiin asti. Inhottaa vaan aina kieltäytyä. :sad001
 
Täällä olis miehellä haluja paljonkin, eilenkin illalla sanoi että olen todella hyvännäköinen näin pyöreänä. :D Siitäpä päästiinkin sit keskusteluun että entäs sitten kun palaudun normaalin näköiseksi, normaalisti olen siis ihan normaalin painoinen, vatsa litteä eikä pyllykään ole näin pyöreä. Ei ne halut häneltä silloinkaan kuulemma lopu, onneksi. Itseä ei taas koko petihommat kiinnosta tässä tilassa, tällä hetkellä lapset menee nukkumaan niin myöhään ettei itseä huvita enää mikään sen jälkeen kun pään saa tyynyyn.
Tilanne on kyllä tällä hetkellä hyvinkin kuollutta minun osalta, mies sen sijaan jaksaa hiplata ja kyöhnätä ihan riittämiin asti. Inhottaa vaan aina kieltäytyä. :sad001
 
Huoh.. Piti tulla avautumaan. Eilen päästiin käymään miehen kanssa saunassa ja vaikka hän on puhunut jo parisen viikkoa, että ei enää haluta niin silti oletin et jotain saattaisi heruakin. Kai se pitää nyt uskoa ettei puuhastella enää loppuraskauden aikana, kieltämättä vähän harmittaa kun en saa miehen päätä käännettyä. Kysyin suoraan asiasta, että onko tämä nyt "pysyvä" olotila loppuraskauden osalta, ja hän sanoi ettei pysty kuvittelemaan että innostuisi hommista ennenkuin kolmas osapuoli poistuu mahasta. Rasittavaa, pidempi breikki siis tulossa. :sad001

(ja sitten vielä kävi ilmi, että ipanan "läsnäolo" ei täysin haittaakaan, koska esim. suihinotto olisi kelvannut, mutta itse seksi taas ei) :BangHead
 
Nyt on täällä ainakin jotain tapahtunut, eilen mies tuli töistä käymään kotona ja hyökkäsi mun kimppuun! Mitä lie tapahtunut mutta nyt on ainakin meilläkin selibaatti ohi :happy093

Tosin nyt alkaa mulla olemaan hirveän kömpelö olo tän mahan kanssa eikä mitenkään järin seksikäs olo ole, mutta onneksi toi maha ei takaapäin näy miehelle!:D
 
täytyy myöntää että on kiva lukea tätä ketjua kun saa välillä lukea noista kelkkansa kääntäneistä miehistä :Heartred siis niistä positiivisista saamisista :D kun se vaan niin helpottaa kun saa...se on niin totta se sanonta että näkee naamasta kun lakkaa samasta :wink...?! vai miten se meni :wink
 
Mä kyllä kiukuttelen välittömästi, jos meinaan jäädä ilman yhtenäkin päivänä. :angel9 Varsinkin nyt raskauden ollessa loppusuoralla halut on vaan kasvanu. :smiley-ashamed005 Toivottavasti tää innostus jatkuu myös pian synnytyksen jälkeen (ennen vauvaa kun oli välillä turhankin pitkiä taukoja).
 
Meillä neidin isän kanssa tää on ainoo osa-alue mikä oikeesti toimii. Välil on kauhee morkkis ku on taas kerran päädytty peittoja heiluttelee ja muut asiat junnaa paikallaa.. :sad001 Mutt kun tekee mieli niin tekee mieli! Ja toisaalta on ainaki joku syy yrittää pitää ne välit edes suht hyvinä. :D Ilman sitä fyysistä vetovoimaa ja upeeta seksii ei varmaan ois saatu ees näin paljoo juteltuu asioista mitä nyt.... :/
 
Single Mom en tiedä lohduttaako tämä tippaakaan, mutta meillä alkoi suhde täysin fyysisellä tasolla. Seksi toimii erittäin hyvin, ja kaikesta muusta ollaankin sitten täysin eri mieltä... Silti ollaan aika onnellisesti nyt kaiken säätämisen jälkeen naimisissa ja ensimmäinen lapsi tulossa :cool05
 
Meillä alkoi myös suhde täysin fyysisellä tasolla, ei meillä oikeen muuta ollutkaan suhteen alkuaikoina mutta kuitenkin ollaan nyt oltu se 6 vuotta yhdessä ja ensimmäinen lapsi täälläkin tulossa!:)

Moondancer, mulla on käynyt nyt samalla tavalla että halut vaan nousee koko ajan tän loppuraskauden aikana! Toivon kans et jatkuis ihan raskauden jälkeenkin, hih :D
 
Meillähän oikeesti ois varmaan tosi kivaa yhessä, jos tuo mies ei ois sellanen pelkuri.. :disgust Syksyllä oliki kivaa, viihytään (no ainaki viihyttiin..) hyvin yhessä niin kaksin ku isommalki porukal, löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ollaan sopivasti eri mieltä asioista ni ei käy ihan tylsäks elämä :wink, puhumattakaan tosiaan tosta seksistä. Mutt en tiiä iskikö sille oikeesti joku paniikki vai oisko tullu stoppi muutenki - positiiviseen raskaustestiin meien suhde kuitenki lopahti. Paitsi että nyt ollaan sit taas naatiskeltu toisistamme "sillee". :happy112Herra on muutamaan otteeseen lipsautellu, ett saattais siellä taustalla olla muitaki tunteita mutt mä en oikein uskalla innostuu. Useimmiten olo on ku kärpäsellä hunajassa.. Niin saakelin tahmeeta! Ja enitenhän mua ärsyttää just se, ettei siitä ota tolkkua! Jos se ois selkee ei ni fine, sit ois.
 
SingleMom voihan se herran mieli muuttua kun saa oman käärönsä syliin, tai sitten ei... Eipä noista tiiä.
Viime raskauden jälkeen mä olin oikeesti mustasukkanen vauvalleni, kun mua ei nähty tai kuultu kun siihen oltiin niin keskitytty 100%, mutta onneks se sitten laantu niin että mäkin mahduin taas kuvioihin :DD Mitenköhän tukalaks miehellä nyt käy, kun olis sekä minä että esikoinen joka vaatis kans vähän huomioo :smiley-ashamed005
Toivon, että onni suosis nyt paremmin jälkivuodon kanssa, kun sitä oli 6 viikkoo ja sit siihen perään alko heti menkat :blob8
 
Hienoo Mohomaha, että sanoit ton mustasukkaisuuden ääneen!!
Tossa "kuivempana kautena" otti todella paljon päähän, kun mies rapsutteli, paijaili ja pusutteli koiranpentuja, mutta ei minua ja olin sitte mustasukkainen koirille. Välillä tuntui aika tyhmältä ja samalla mietti, että sitten kun vauva tulee taloon, en saa sitäkään vähää huomiota. Onneks tilanne nyt paremmalla tolalla Naisena ja Miehenä olemisen suhteen. Ja vauva varmaan oikeesti tarvitsee enemmän huomiota hellyyttä kun äippä, muistas vaan ite nyt näin sanoneensa...
 
Hehee, tätä mustasukkaisuusasiaa en ole edes osannut miettiä! Meillähän varmasti miehen kaiken huomion vie pikkuprinsessa! Mitenhän sitä osaisi moiseen "sivuunjäämiseen" henkisesti valmistautua? :D Toki odotan jo innolla miehen hellyyttävää huomiointia vauvalle, ne tulee olemaan NIIN söpöjä. :) Mutta että pystyisi sitten pitämään siinä hormoonihuuruisen suunsa kiinni. :smiley-ashamed008
 
ninspe, meilläkin on yhteistä matkaa takana 11 vuotta ja meno makkarin puolella on vähentynyt sitten alkuajan "huuman". Jos nyt edes osan näistä haluista saisi säilytettyä myös vauvan huuruiseen arkeen :happy112
 
Meillä on ollu ihan päinvastoin! Ensimmäiset n.25viikkoa minä vonkasin melkein yötä päivää ja nyt kun mulla on liitoskivut sun muut riesana(rv37) niin mies haluais seksiä jatkuvasti! Toivon kyllä, että tuo into säilyy vielä kunhan palaudun synnytyksestä :D
 
Mjaa, täällä ei ole tapahtunut yhtään mitään ehkä viikon 35-36 jälkeen. Blaah. No, täytynee odotella muksun syntymistä ja minkä aikaa siitä kestää palautua et päästään aloittelemaan (ja että itselle tulee sellainen fiilis että tekisi mieli!) Kroppa varmasti sektionkin jälkeen ja jälkivuotoineen sellainen ettei ehkä hetkeen ole fiiliksiä :schoked025

Ja kun kuulemma hormonitkin vaikuttaa niin ettei tiedä miten päin olisi + uudet roolit vanhempina. Täytyy vain hyväksyä että nyt on tällainen väliaikainen tauollinen elämäntilanne ja kyllä se elämä tästä normalisoituu pakosti jossakin vaiheessa. Ja täytyy myöntää, et nyt on viimeiset viikot ollut tuo masu sen verran "raskaan" oloinen ja kroppa jotenkin ei-oma, niin ei ole hirmuisia halujakaan ollut. Mutta sitä nyt en miehelle paljasta :happy118
 
on se jotenkin ihanaa, vaikka tällein viikko synnytyksestä maha roikkuu ryppysenä rusinana ja rumana ku mikä, sairaalan verkkopöksyt vilkkuu täällä vielläkin (gröhöm:smiley-ashamed008) ja olo on muutenkin vielä hakusessa, niin toinen tulee viereen ja kertoo kuinka kovasti haluais :smiley-ashamed005
 
Ihanaa ette muillakin on ongelmia haluttomuuden kanssa. Itellä olis haluja ja halut lisääntynyt loppu raskaudesta mut mies ei halua pelkää et vauva litystyy ja ei tykkää ajatuksesta pökkiä sitä päähän.

Nyt kun viikkoja on 41 takana päin ja haluis vauvan omaan syliin ja vähän yrittänyt vihjata miehellä et miten olis "piristysruiske" et synnytys lähtis käyntiin mut se eie ota sitä kuuleviin korviinsa vaihtaa aihetta tai ei sano mitään. Toki ymmärään miestäkin et ei se niin helppoa sillekkään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top