Taputtelua ja silittelyä ovat täällä harrastaneet lähinnä äiti, anoppi, jotkut muut sukulaiset, ystävät ja muutama työkaveri, eikä se sieltä suunnalta olekaan tuntunut mitenkään ahdistavalta, päinvastoin. Asiakaspalvelutöissä olevana olen kyllä myös huomannut nuo asiakkaiden mahakumpuun unohtuvat katseet, mutta minua ne eivät itseasiassa ole mitenkään häirinneet. Olen kai jotenkin vaan niin ylpeä ja onnellinen mahastani, että minun puolestani saavat rauhassa tuijottaa ja miettiä mahastani mitä lystäävät. Alkukeväästä pikemminkin ahdisti se, että mahan ollessa vielä pieni, näytin ainakin omasta mielestäni vain lihonneelta ja melkoisen turpealta - nyt on ihanaa pukeutua piukkoihin paitoihin, kun maha näyttää jo takuuvarmasti vauvamahalta. :) Opettajasijaisuuksia tehdessäni huomasin loppukeväästä joidenkin oppilaiden kyselevän mahaltani toimintaohjeita, ja tuo kyllä aina huvitti ja laittoi miettimään, luulevatkohan ne meikäläisen olevan vain hyvin tuhdissa kunnossa mahasta vai tuleekohan yläasteikäisille mieleen, että opettaja saattaa mahdollisesti olla raskaana...
Aspatöissä en mahaani piilottele, mutta opetushommissa koin jotenkin helpommaksi olla "ei-niin-raskaana-olevan-näköinen".
Mulla on noissa asiakaspalveluhommissa itse asiassa aika usein mahdollisuus jutella hetki niitä näitä vakioasiakkaiden kanssa, ja on ollut ihanaa huomata, miten monet (luonnollisesti pääasiassa naiset) haluavat jakaa kokemuksiaan liittyen omiin raskauksiinsa ja lapsiinsa. Viimeksi eilen myös yksi kuusikymppinen ukko kyseli vauvani sukupuolta ja totesi tyttöjen olevan ihania, koska ne viihtyvät isänsä sylissä niin paljon poikia pidempään.
Voisihan sitä välillä olla ihmisille jotain muutakin kuin vain raskaana oleva nainen, mutta koska en taida itse koskaan kyllästyä keskustelemaan näistä aiheista, ei tuo minua juuri nyt liioin haittaakaan...