Esikoinen syntyi 38+2. Oli vahva tunne jo paria viikkoa ennen synnytystä ettei laskettuun aikaan pysy masussa
Marraskuun mietteitä
- Ketjun aloittaja ellami
- Aloituspäivämäärä
Ei oikeestaan jäänyt pelkoja kun kaikki kuitenkin loppui hyvin.
Sitä vähän jännitän, että nyt kun ollaan muutettu niin matkaa sairaalaan on se 87km. Mein täytyy lähtee heti kun tulee vähänkään kovempia supistuksi jos synnytys etenee noin nopeesti kun esikoisen kohdalla. Onneks on kesä ja valosaa ja tiet sulia.
Mulla tuli pari viikkoo ennen pojan syntymää sellasia pistäviä kipuja jotka vei toisen jalan alta, ni oisko ne ollu jo jotain supistuksia kun tuskin aukesin 10cm kolmella lievällä supistuksella. Mutta juu ei parane jäädä odottelemaan kovin pitkäks aikaa.
Olisiko kätilöillä ollut tuolloin stressiä, koska suurin osa HUSin sairaaloista oli täynnä ja sulussa, ja siksi yrittivät estää ihmisiä tulemasta sairaalaan. Oli pieni shokki kuulla, että NKL, Kättäri ja Jorvi olivat kaikki sulussa, ja piti etsiä jostain kyyti Helsingistä Hyvinkäälle. Ja Hyvinkäällä kuulin ohimennen, että sinnekään ei otettu enää ketään. Aika hyvin rikkoutui kuvitelma siitä, että pääkaupunkiseudulla sairaala olisi lähellä, kun ei sairaaloihin pääse sisään, vaikka tarve olisi. Ja pääkaupunkiseudullahan toitotetaan, ettei sairaalaan pidä lähteä ennen kuin ei millään enää kestä kotona... siinä tilanteessa on todella hienoa kuulla, että sairaalaan onkin yllättäin pitkä matka.
Ja tosiaan, kyllä tämän toisen kanssa aion kyllä alusta asti tentata, miten estetään, ettei sama toistu. Hyvinkäällä kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että oli hyvä, että olin Hyvinkäällä, koska Kättäriltä minut olisi passitettu kotiin vielä 1,5 tuntia ennen lapsen syntymää...
Kun soitin neuvolaan tämän toisen ensikäyntiä varten, näin punaista siinä vaiheessa, kun terkka kysyi, minkä synnytyssairaalan aion valita... ai että ihan valita! Ikään kuin minun haluillani olisi mitään merkitystä. Katsotaan minne hevonkuuseen minut seuraavan kerran arvotaan, ja pääsenkö perille ennen lapsen syntymää. En nyt kuitenkaan puhelinterkalle tästä kommentoinut mitään, mutta epäilemättä tätä tullaan käymään läpi vielä monta kertaa neuvolassa.
Ja siis, minusta kätilöt olivat muuten ihan hyviä, ja heti kun joku uskoi, että synnytys on käynnissä, meni kaikki hyvin. Jos kätilöillä on tietyt kriteerit, joiden mukaan synnytys joko on tai ei ole käynnissä, niin ei se väärin arviointi silloin ole heidän vikansa, vaan vika on ohjeissa. Esikoisen kohdalla voin hyväksyä sen, ettei kukaan osannut odottaa synnytykseni etenevän eri tavalla kuin yleensä, mutta toisen kanssa on siihen osattava varautua.
Imetyksen kannalta tämä synnytys oli aivan loistava, koska en ehtinyt saada kivunlievitystä ja kaikki meni luomuna ilman isompia toimenpiteitä ja lapsi oli rinnalla heti synnyttyään. Jos olisin ehtinyt saada kivunlievitystä, kuvittelisin varmasti, että kivunlievitys olisi ollut syynä imetyksen epäonnistumiseen. Eli jotain erinomaisen hyvää tässä synnytyksessä oli: se, ettei siinä ollut yhtään mitään sellaista, joka olisi voinut vaikuttaa imetyksen epäonnistumiseen.
Ja tosiaan, kyllä tämän toisen kanssa aion kyllä alusta asti tentata, miten estetään, ettei sama toistu. Hyvinkäällä kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että oli hyvä, että olin Hyvinkäällä, koska Kättäriltä minut olisi passitettu kotiin vielä 1,5 tuntia ennen lapsen syntymää...
Kun soitin neuvolaan tämän toisen ensikäyntiä varten, näin punaista siinä vaiheessa, kun terkka kysyi, minkä synnytyssairaalan aion valita... ai että ihan valita! Ikään kuin minun haluillani olisi mitään merkitystä. Katsotaan minne hevonkuuseen minut seuraavan kerran arvotaan, ja pääsenkö perille ennen lapsen syntymää. En nyt kuitenkaan puhelinterkalle tästä kommentoinut mitään, mutta epäilemättä tätä tullaan käymään läpi vielä monta kertaa neuvolassa.
Ja siis, minusta kätilöt olivat muuten ihan hyviä, ja heti kun joku uskoi, että synnytys on käynnissä, meni kaikki hyvin. Jos kätilöillä on tietyt kriteerit, joiden mukaan synnytys joko on tai ei ole käynnissä, niin ei se väärin arviointi silloin ole heidän vikansa, vaan vika on ohjeissa. Esikoisen kohdalla voin hyväksyä sen, ettei kukaan osannut odottaa synnytykseni etenevän eri tavalla kuin yleensä, mutta toisen kanssa on siihen osattava varautua.
Imetyksen kannalta tämä synnytys oli aivan loistava, koska en ehtinyt saada kivunlievitystä ja kaikki meni luomuna ilman isompia toimenpiteitä ja lapsi oli rinnalla heti synnyttyään. Jos olisin ehtinyt saada kivunlievitystä, kuvittelisin varmasti, että kivunlievitys olisi ollut syynä imetyksen epäonnistumiseen. Eli jotain erinomaisen hyvää tässä synnytyksessä oli: se, ettei siinä ollut yhtään mitään sellaista, joka olisi voinut vaikuttaa imetyksen epäonnistumiseen.
Muokattu viimeksi:
Hui Suski75, hurjalta kuulostaa. Mua jännittää myös kun tän kakkosen la osuu juhannusviikolle ja sillon tietysti kaikki paikat pyörii minimi miehityksellä. Nyt kun kättärikin suljettiin, niin varmaan täytyy varautua lähtemään Hyvinkäälle meidänkin
Mulla oli merkityt kokonaiskestot 18,5h, 6h45min ja 5h. Meillä matkaa synnärille 80km. Viimesin oli mielenkiintoisin ku luomuna meni, kerittiin sairaalaan yhden jälkeen yöllä ja kätilö tsekkas, en päässyt vielä saliin ku oli niin vähän auki, makasin vastaanottohuoneen sängyllä kunnes sanoin että nyt ponnistuttaa johon kätilö että ei se voi vielä kun hetki sitten oli niin vähän ja tadaa olinkin jo 10cm auki ni piiiiikkasen tuli täteillä kiire hankkia sali ja 02:17 oli neiti sylissä. Ja tuli muuten vauhilla, kätilö sano että hyvä ettei lattialle menny ku kielsi ponnistamasta kääntyessään ottamaan jotahin mutta kun oli pakko. Oli elämäni pisin kaks minuuttinen se ponnistus vaihe 
Juhannusviikolla on minunkin laskettu aikani... elämä on.
On erittäin harvinaista, että ensisynnyttäjä avautuu 1 cm -> 10 cm vähän yli tunnissa, joten se varmasti oli myös syynä kätilöiden virheelliseen kuvitelmaan, että tässähän kestää vielä kauan. Kätilö tosin sanoi jälkikäteen, että toisen lapsen synnytys etenee yleensä tuplasti nopeammin, joten voi hyvin olla, että tämän toisen kanssa menee avautumiseen vain puoli tuntia.
On erittäin harvinaista, että ensisynnyttäjä avautuu 1 cm -> 10 cm vähän yli tunnissa, joten se varmasti oli myös syynä kätilöiden virheelliseen kuvitelmaan, että tässähän kestää vielä kauan. Kätilö tosin sanoi jälkikäteen, että toisen lapsen synnytys etenee yleensä tuplasti nopeammin, joten voi hyvin olla, että tämän toisen kanssa menee avautumiseen vain puoli tuntia.
Ystäväpiiristä löytyy tuoretta vauvaa ja vauvoja tulossa. Ja taaperoita, että varmasti seuraa löytyy. Mutta mä mietin (vaikka tällä ei ole merkitystä) sitä, että kun sitten vauva syntyy ja alkaa kulkea kerhoissa , niin onko sitä jotenkin 'suurennuslasin' alla. Sitä kun asuu ja on töissä samalla paikkakunnalla. Tiedän, tyhmä ja kummallinen ajatus mutta esim. työkaveri sanoo samaa...
Riippuu varmasti kerhosta. Trendikerhoissa lapset on joka viikko puettu upouusiin merkkivaatteisiin, ja sitten toisissa kerhoissa ei tuollaisilla asioilla ole merkitystä. Minä olen saanut kavereilta moneen kertaan käytettyjä ja kierrätettyjä vaatteita, ja hämmästykseni oli suuri, kun joku vaate sattuikin olemaan merkkivaate, ja heti siitä mammakerhossa kyseltiin, että mistä olen sen ostanut ja paljonko maksoi. Minä kyllä ihan rehellisesti totesin, ettei ole aavistustakaan, koska se on tullut minulle ilmaisena monen välikäden kautta. 
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Ilmapiiri riippuu tosiaan kerhosta (ja muista siellä kävijöistä), mutta oikein lämpimästi suosittelen! Itse kävin esikoisen kanssa ensin mll:n vauvakerhossa (alle 1v) ja sen jälkeen siirryttiin perhekerhoon. Tuolta kerhosta olen saanut elämääni parhaan ystäväni, jonka kanssa jaetaan nykyään ilot ja surut päivittäin. 
Hei nää synnytysjutut on aina mielenkiintosia lukea! :) mun poika synty 41+4 ja synnytys kesti about 8h ja synnytyssalissa ehdin olla 3h. Mulla meni vedet vasta hetki ennen ponnistusvaihetta, joka kesti sit 35min. Sain kipupiikin ennen saliin pääsyä(olin 5cm auki), mut en huomannu oikeen mitään vaikutusta. Eli voisin sanoa, että lähes luomuna synnytin synnytysjakkaralla ja kaiken kaikkiaan tosi voimaannuttava kokemus!
Esikoinen syntyi 37+4. Alkoi supistuksilla ja kun en enään pärjännyt kotona niin lähdettiin sairalaan, en ollut auennut yhtään ja kätilö yritti saada mua kotiin vielä mutta en suostunut lähtemään ilman ilokaasua. Sain kaksi piikkiä joiden olisi pitänyt estää supistuksia mutta nepä vain lisääntyi. Vielä ennen vuoronvaihtoa tää kätilö sanoi että nähdään huomenna, ei tää mihinkään etene! Ei nähty, avauduin kuudessa tunnissa 10cm ja tyttö syntyi 4.51 .
Ihan älytöntä. Tuntuu, että mun flunssa olisi taittumassa nyt kahden päivän sairastamisella! Jo monta monta vuotta olen kärsinyt jatkuvista poskiontelon tulehduksista, pitkittyneestä monen viikon nuhasta ja astmaattisesta yskästä flunssan aikana. Flunssia ollut ihan koko ajan. Ennen tätä raskautta aloin ottamaan reilua d-vitamiinilisää (aiemmin en käyttänyt ollenkaan) ja a-vita suihketta sieraimiin (kuulemma ok raskausaikanakin). Voisikohan noilla olla merkitystä? Olen tosi ällistynyt. Tältäkö normaalin flunssan kuuluisi tuntua?! Toivottavasti tämä pikasairastaminen ei ole vain raskauden seurausta. Parin päivän pikaflunssat kelpaisivat nimittäin jatkossakin :)
Tulppaani
Jostain jotain jo tietävä
alina.teider
Oman äänensä löytänyt
Itsellä on aika monimutkainen tapaus. Ollaan seurusteltu ja asuttu mieheni kanssa jo 7 vuotta. Suhde on erittäin monimutkainen ja hankala, sanoisin jopa epäterve. Molempien odotukset eivät täyttyneet.. Emme kuitenkaan ole kertaakaan pettäneet toisiamme. Suhteestamme puuttuu luotettavuus, kunnioitus ja ennen kaikkea emotionaalinen läheisyys. Kaikki mikä jäi jäljelle on tottumus, yhteiset 7 vuotta ja vahva toisen tuntemus. Noin vuosi sitten aloin pikkuhiljaa miettiä , ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta, kun emme ole tähän asti saaneet aikaseksi mitään. Itsekehittelyn myötä tuli vahva tunne, että miksi minä sallin tuon kaiken itselleni ja ansaitsenhan onnellisemman ja rauhallisemman elämän. Noin puolisen vuotta olemme riidelleet erittäin paljon, sillä mies väitti rakastavansa minua erittäin paljon eikä halunnut viskata 7 vuotta. Itse olen sitä mieltä, että tuo ei muistuta lainkaan aitoa rakkautta, vaan pikemminkin vampyrismia energisellä tasolla. Kuukausi sitten päädyimme yhteisajatukseen että olisi syytä lopettaa toisen kiusaamista ja lopettaa suhde. Keskustelun seuraavana päivänä sain positiivisen raskaustesti
Minulla oli erittäin sekavia tunteita, kun juuri tein sisäisen päätöksen erota.. Mutta en todellakaan haluaisi jättää lasta ilman isää, kun itseäni kasvatti äiti. Olen aina ollut sitä mieltä, että parasta mitä voit tehdä lapsesi eteen, löytää se ihminen jolta haluat lapsia ja rakentaa sen kanssa vahvan pohjan. En tiedä mikä olisi parasta itselleni ja lapselleni.. Aborttiakin olen miettinyt, mutta en sitäkään haluaisi tehdä.. Ajattelin pakata vaan tavarani ja lähteä, se olisi erittäin houkuttelevaa jos vain olisi tarpeeksi pääomaa..
Kertokaa mitä mieltä olette?
Minulla oli erittäin sekavia tunteita, kun juuri tein sisäisen päätöksen erota.. Mutta en todellakaan haluaisi jättää lasta ilman isää, kun itseäni kasvatti äiti. Olen aina ollut sitä mieltä, että parasta mitä voit tehdä lapsesi eteen, löytää se ihminen jolta haluat lapsia ja rakentaa sen kanssa vahvan pohjan. En tiedä mikä olisi parasta itselleni ja lapselleni.. Aborttiakin olen miettinyt, mutta en sitäkään haluaisi tehdä.. Ajattelin pakata vaan tavarani ja lähteä, se olisi erittäin houkuttelevaa jos vain olisi tarpeeksi pääomaa..
Kertokaa mitä mieltä olette?
Moi alina, tosi raskaassa elämäntilanteessa olet! Voimia ihan kaikkeen!
En mitenkään kummemmin ota kantaa parisuhteeseenne - kussakin ihmissuhteessa on haasteensa ja ei sitä voi kuin itse miettiä ja päättää, missä omat rajani kulkevat. Toivon teille viisautta ja rauhaa päätöksiin!
Lapsi voi elää hyvän elämän kahden vanhemman kanssa, jotka asuvat eri osoitteissa. Mitä luulet, millä tavoin teillä voisi sujua yhteinen vanhemmuus erosta huolimatta? Ensimmäinen vuosi vauvan synnyttyä on varmaan haastavin, jos toisen kanssa on hankalaa olla samassa tilassa. Jos sellaista ongelmaa ei ole, niin aina parempi! Millä tavoin voisitte mahdollistaa kummankin vanhemman läsnäolon jo pikkuvauvan arjessa? Imetys on tosi pop, muttei sen tarvitse estää isin ja vauvan yhdessäoloa. Silloin kun tissi ei ole saatavilla, on monia hyviä keinoja ruokkia vauvaa. (Tästä vaan mainitsen, koska olen turhan usein kuullut imetystä käytettävän tekosyyn kuuloisesti perustelemaan sitä, miksi sen ja sen ikäinen lapsi ei voi olla ainakaan kahdestaan isin kanssa.)
Millaisina vanhempina näet teidät? Mikä siinä ilahduttaa, mikä huolestuttaa? Miten tilanne muuttuu riippuen siitä, oletteko yhdessä vai eronneina?
En mitenkään kummemmin ota kantaa parisuhteeseenne - kussakin ihmissuhteessa on haasteensa ja ei sitä voi kuin itse miettiä ja päättää, missä omat rajani kulkevat. Toivon teille viisautta ja rauhaa päätöksiin!
Lapsi voi elää hyvän elämän kahden vanhemman kanssa, jotka asuvat eri osoitteissa. Mitä luulet, millä tavoin teillä voisi sujua yhteinen vanhemmuus erosta huolimatta? Ensimmäinen vuosi vauvan synnyttyä on varmaan haastavin, jos toisen kanssa on hankalaa olla samassa tilassa. Jos sellaista ongelmaa ei ole, niin aina parempi! Millä tavoin voisitte mahdollistaa kummankin vanhemman läsnäolon jo pikkuvauvan arjessa? Imetys on tosi pop, muttei sen tarvitse estää isin ja vauvan yhdessäoloa. Silloin kun tissi ei ole saatavilla, on monia hyviä keinoja ruokkia vauvaa. (Tästä vaan mainitsen, koska olen turhan usein kuullut imetystä käytettävän tekosyyn kuuloisesti perustelemaan sitä, miksi sen ja sen ikäinen lapsi ei voi olla ainakaan kahdestaan isin kanssa.)
Millaisina vanhempina näet teidät? Mikä siinä ilahduttaa, mikä huolestuttaa? Miten tilanne muuttuu riippuen siitä, oletteko yhdessä vai eronneina?