Äippä86, jos miehesi tulee mukaan synnytykseen, niin voisi kuvitella viimeistään siinä vaiheessa ymmärtävän mistä on kyse. Ei tietenkään kaikilla toimi, mutta useimmat kyllä jopa säikähtää sitä. Käytäville saattaa kuulua toisten synnyttäjien vaikeroinnit ja jos oma rouva tai "rouva" on huutavaa sorttia, niin huh. Itse huusin kuin riivattu ja saatoin jopa jonkun voimasanankin päästää ilmoille. Sen lisäksi jouduin pitkään odottamaan epiduraalia, joten kivut todella ehtivät melkoisiksi. Koko kehoni sätki ja nytkähteli kivusta, enkä pystynyt muuta kuin rutistamaan tyynyä ja vaikeroimaan supistusten välissä. Välistä tietysti huutamaan miehelle, että pois sieltä jalkopäästä :D Voisin kuvitella, että hetkittäin olin ehkä hiukan pelottava näky sellaiselle, joka ei ollut valmistautunut siihen. Voit myös pyytää miestäsi työntämään hunajamelonin takapuoleensa ja kertoa miltä tuntui. Anteeksi tämä mielikuva, mutta muakin kyllä tympii kaikenlaiset ihmiset, jotka vähättelee raskautta/synnytystä/vanhemmuutta. Yleensä vieläpä ne, joilla ei ole harmainta aavistusta, mistä puhuvat. Niin ja ylipäätään voit yrittää luoda mieheen mielikuvaa suurimmasta kivusta, minkä hän keksii ja kuvitella sen kestävän vaikka kymmenen tuntia. Great times. Tässä kohtaa pätee mun mielestä Frendeistä Rachelin toteamus: "no uterus, no opinion!"
En jaksa etsiä nimimerkkejä, mutta sinä joka menet hääpukusovitukseen, kuinka nopeasti häät ovat synnytyksestä? Huomioithan nimittäin sen, että sieltä synnytyssalista lähdettäessä vatsa ei ole vielä palautunut entisiin mittoihinsa, ja ihmisestä riippuen ottaa oman aikansa ennen kuin palautuukaan.
Ja voi haloo, taas näitä terveydenhuollon ammattilaisia. "Emme voi mitään keskenmenolle" Kuka sanoo noin???? Se on epäammattimaista jo potilaan kohtaamisen osalta. Saati, että vuoto voi johtua jostain vaarallisemmastakin, joten olisi aika hyvä tarkistaa tilanne. Ja kai näillä viikoilla pitää sekin tarkistaa, että keskenmeno on ollut "täydellinen"? En kyllä tuosta tiedä, mutta itse ainakin haluaisin varmistuksen.
