Mainio marraskuu!

Mitä pidemmälle tätä raskautta pääsee sitä kipeempi oon.. :/ nyt siis sattuu tuonne oikean jalan seutuville, ei voi pahemmin muuta tehä ku makoilla ja olla vaan.. :( ja taas alkanu tää vessanpöntön halaaminen, olihan se onneksi useamman kuukauden pois mut nyt sit taas.. välil tuntuu että oisin nii valmis jo synnyttämään mutta kuitenki on hyvä että pysyy masus viel pari kuukautta.. :D
 
Täällä mennään surkeudessa ihan pohjamudissa. Kävin tänään äitipolilla kontrollissa. Meidän pieni rääpäletyttönen ei oo kahdessa viikossa kasvanu yhtään. Mulla on kehittymässä raskausmyrkytys, kun oli proteiinia pissassa ja verenpaine edelleen koholla. Tyttö tosiaan painaa vaan 1200g ja pitäs olla näillä viikoilla jo lähempänä kahta kiloa. Pää oli ihan ok kokoinen mutta vartalo oli laihanlainen. Nyt sitte reilun viikon päästä sikiötutkimusyksikköön tsekkaukseen ja sitte päättävät, että mitä tehdään. Nyt ei auta ku odotella.
 
Hui, Nia (taas)!!!:(
Sanoivatko mitään onko ennenaikaisen synnytyksen / käynnistyksen riski nyt sitten olemassa? Voi, toivottavasti pikkuinen on terve ja alkais nyt kasvaa taas reippaasti ja sais vielä kehittyä masussa.<3
Jaksuja!!!<3
 
Voi harmi Nia  :(

Toivottavasti ajoissa sitten käynnistävät synnytyksen, kun vauvalla on kuitenkin näillä viikoilla hyvät mahdollisuudet. 

Itselläni on niin tukala olo että huh huh. Vauva on perätilassa ja tunkee joka suunnasta.
Pari kertaa olen tällä viikolla oksentanutkin.
Ruoka on maistunut jotenkin, mutta ei niinku pitäisi ja mä nukkuisin vaik 24/7. Hemppa oli normaali ku tuossa 6.11 kävin neuvolassa.
Onneksi ku mies on ollut kotona tai mennyt kolmeksi töihin, niin olen saanut nukuttua aamuisin pitkään.
Sais apteekit alkaa noita liuskoja myymään ja halvemmalla hinnalla.  Itsekkin olen välil miettinyt että onko housuihin tullut valkovuotoa vai lapsivettä.
Tääl kans makuuhuone odottaa laittajaansa ja esikoisen siirtäminen pinnasängystä tavalliseen sänkyyn. Se ku ei ole ollut helppoo.
Voishan sitä alkaa miettii kohta noita vauvan vaippoja, harsojen kaivamista kaapista ja kattoo mitä tarvii ostaa  :)

Neuvolassahan nyt motkotettiin mun syömisestä ja siitä että ei tota energiaa saa jos ei syö kunnolla. Miten mä voin väkipakoin vetää ruokaa ja sit vähän ajan päästä oksennan.
Usein on niin tukala olo että tuntuu että olisi ähky olo.
Liikkuminen on tuskaa ja hyvä ku jaksan työntää rattaita tai kävelyttää koiria. Kauhee kade niitä kohtaa jotka jaksaa liikkua hyvin :D
Tänään on ollut hyvin hyvin tuskanen olo. Kyljet ja maha kipeinä tosi pahasti. Ei tiedä miten päin sitä olisi.
Lauantaina olisi kiva mennä taas lasten kaa elukka+maalaismessuille, mutta taitaa jäädä meno, ku mulla ei oo seura+tukihenkilöö sinne. Ei muuta,mutta täs kunnos ei huvita mennä puuskuttamaan. Vielä ku lapsivedet menis siel, niin aika bueno olisi :D
Sunnuntaina sitten olen kutsunut appiukon vaimoineen meille syömään ja mulla ei oo mitää hajuu mitä mä tekisin. Huomenna pitäs tehdä tehoisku kauppaan, kun lauantaina on ihan turha kuvitella menevänsä kauppaan. Sit pitäs joku isäinpäivä lahjakin keksii.

 
Mulle annettiin nyt niitä pissatikkuja kotiin, eli niitä millä mitataan sokereita ja proteiinia pissasta. Ohjeistus oli, että jos menee kahdelle plussalle proteiini niin pitää ottaa yhteyttä. Samoten jos oireet lisääntyy tai vauvan liikkeet heikkenee, niin täytyy ottaa heti yhteyttä. Kyllä mää ajattelisin, että toimintasuunnitelma on nyt se, että jos sillon kontrollissa kasvua ei oo tullu, niin varmasti arvioivat, että onko vauvan parempi masussa vai ulkopuolella, antasivatko kortisonipiikin keuhkoja kypsyttelemään. Muistaakseni siinä viikko menee, että siitä on hyötyä ja eiköhän ne sitte ala sitä sektiota suunnittelemaan. Voi olla, että aiemminkin jos vointi huononee tai raskausmyrkytys pahenee. On kyllä niin surkea olo. Ite yrittää olla panikoimatta mutta mies lietsoo paniikkia koko ajan. Puhuu kuolemasta ja kaikista kehitysvammoista sun muista, mistä en just nyt haluais kuulla. Pitää ottaa päivä kerrallaan.
 
Nia:  No kylläpä suoraan sanottuna miehes on tyhmä!!! Sen pitäs olla tukena ja turvana eikä maalata piruja seinille!!!

Paljon jaksuja ja voimia sinulle <3
 
Hei kaikki tammimammat, täältä vielä yksi ilmoittautuu mukaan...

kun ikää on jo enemmän niin tuntuu että ystävät on vähän eri elämäntilanteessa, ja kun viikkoja tulee enemmän niin tuntuu ettei ajatuksiin mahdu enää mitään muuta kuin tuo kasvava vatsa, jospa siis tänne saisin avauduttua. Tosiaan toinen lapsi tulossa, miehelle kolmas, ja ensimmäinen yhteinen, ollaan varsinainen suur-uus-perhe mikä välillä naurattaa ja välillä ahdistaa. Me ei mahduta mihinkään kohta enää... ei autoon eikä asuntoon...

Oma raskaus on sujunut oikein ihanasti. Mitä nyt kohtuufyysinen työnteko kiellettiin alkuraskauden vuotojen takia jo viikoilla 14 ja sen jälkeen olen sitten ollut saikulla. Kohtahan toi äitiyslomakin alkaa, tarkalleen kuukauden päästä. Ja tänään tuli jo 30 viikkoa, hui hai ihanaa. Nautin kyllä joka hetkestä aivan täysillä, tämä taitaa kuitenkin olla se viimeinen mahdollisuus nauttia raskaana olemisesta. Kroppa ei kyllä enää ole entisellään, edellisessä raskaudessa sitä tuli liikuttua ja mentyä ihan miten vaan, nyt kun hetken istuu niin saa tilata PekkaNiskan nostamaan liikkeelle. Hb:kin kävi aika alhaalla, nyt on jo sentään vähän noussut.

Tän hetkisen pään täyttää vaunut. Pakkomielle on OIKEISTA kunnollisista vaunuista, kova koppa, ei mitään kantokasseja tms. Rattaita on jo kahdet (joo, sekä miehen lapsien että oman vanhat...) joten ostaakaan ei tuollaisia yhdistelmiä viitsis. Mutta vaunut haluaaaa. Päivät kuluu siis selatessa huuto.nettiä ja toria, mutta lähes kaikki myytävät on tosiaan yhdistelmiä, ja tuntuu vähän turhalta että olis kolmet (todennäköisesti kaikki vielä erimerkkisiä) rattaat sitten kohta. Niin ja sen lisäksi tietysti vielä sellaiset kevyemmät matkarattaat kaupunkiajoa varten... *huokaus*

Kovasti olen ajatellut kestovaippailua, kun esikoisen kanssakin sitä tuli harrastettua, mutta josko siinä asiassa malttaisin odottaa vielä vähän aikaa ennenkuin ostan kaikkea ihanaa.... niitä ihan pieniä vauvanvaatteita on jo hankittuna ja pakkauskin jo tuli. Pyykkäämään kai pitäisi ruveta jossain vaiheessa.
 
Helei, ylihuomenna jo 32 viikkoa täynnä! Synnytys lähestyy niin hirveää vauhtia että en pysy ihte mukana ollenkaan...

Pesänrakennusvietti on ainaki kohdillaan täällä. Talo on siivottu lähes kokonaan lattiasta kattoon. Tänään siivosin pesuhuoneen ja saunan, hinkkasin oikeen juuriharjalla kaikki saumat. Huh, mikä homma, mutta tulipahan tehtyä. :) Jäljellä enää kodinhoitohuoneen ja työhuoneen siivoukset ja sitte on talon "vauvantulosiivous" tehty. Oon päättäny, että yhtään vauvan vaatetta en pese ennen kuin talo on siisti. Hyvin se on pitänyt. Seuraavaksi alkaa vauvan tavaroiden pesu ja levittely oikeille paikoilleen. :)

Täällä vauva painaa edelleen oikealle kylkiluihin. Sitä onkin jo kestäny reippaasti yli kuukauden, joten taitaapi kestää sitte loppuun asti.. Tukala on olo täälläkin välillä tuon painamisen takia, mutta ihmeen hyvin voin muuten. Onneksi. Toistaiseksi.

Voi ei Nia :( Seuraapa nyt sitte tarkasti sitä pissaa. Onko sulla verenpainemittaria kotona? Jos ei, niin kai sait neuvolasta lainaan? Raskausmyrkytys on kyllä vaarallinen juttu. Onneksi OYS ei taida olla teiltä kaukana, joten apu on lähellä, jos hätä tulee. Miestä saisit vähän potkaista, että purkaisi pelkonsa johonkin muuhun kuin sinuun.. Pidäthän meidät tilanteen tasalla!
 
Missä se lumi oikein on???
Ei sitä tarvis tonnikaupalla olla, mutta silleen että ei tuolla ulkona olisi noin kuraista, synkkää ja masentavan oloista.

Tääl kans asukki koettelee kuinka kestävät on äidin kylkiluut. Tänään tosiaan sai olla hampaat irves katselemassa pojan sählytreenei, ku toinen hakkaa mahassa täysillä.
Kokoa on noin 2kg ja musta aikuusti oikeesti tuntuu että miten mä mukamas kestän tammikuulle asti?? Mulla on nimittäin semmoinen olo että olisi jo noin 38 viikkoa jo, ku niin tuskanen,tukala,tiukka olo. Vauvan muljahtelut ja liikkeet tuntuu suurimmalta osalta tosi kipeiltä  :/  Ihanaa tää raskaus  :D

Ruokailun kanssa mä alan kohta itkee. Äskettäin oksensin taas ja viimeks mitä pistin suuhuni olo pieni omena joskus 18:30 maissa. Appiukko onneksi osti tuossa mulle noita Nutriletin aterian korvike juomia, niin katotaa jos niistä saisi vähän virtaa, kun en mä tiedä kohta mitä uskaltaa pistää suuhun.  Jossain olikin juttuu että niitä suositellaan, jos tuntuu ettei ruoka pysy sisällä.

Mikäs Nian tilanne on?




 
Voi teitä vaivaisia ja tsemppiä kovasti Nialle ja untamoiselle ja Mammaliinalle. Mulle toi ajatus on tosiaan outo, vaikka nyt onkin enemmän vaivoja kun sillon reilu 10 vuotta sitten niin keskimäärin voin aivan mainiosti. Oksentanut en ole kertaakaan, kipeetä ei varsinaisesti tee, vaikka liikkuminen nyt enää mitään varsin jouhevaa olekaan... Vauva potkii kovasti ja möyryää, mutta koska oon aika pitkä niin sekin tuntuu vaan ihanalta. Eli mä jaksan varmasti odotella tammikuuhun, ja todennäköisesti joudun odotteleen helmikuun puolelle asti, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää.

Jonkinlainen pesän teko on täälläkin meneillään - kaikenlaista erilaista tavaraa kuin mitä noi nykyiset (yli 10-v) lapset tarvii täytys hankkia, ja sen lisäks tehdä vähän tilaakin vauvalle. Meillä ei esimerkiks mahdu pinnasänky makuuhuoneeseen, joten vauva saa tosiaan vierihoitoa... ylimääräsiä huoneitakaan ei talossa ole, eli jossain vaiheessa täytyy sitten miettiä miten me kaikki tänne mahdutaan asumaan. Huokaus. Kaippa se tästä ratkee, onneksi nyt ensimmäinen vuosi ainakin mennään ihan näin.
 
Tervetuloa rairai! :)

Oi, mie kans kaipailisin lunta...!!! Tää synkkä vesikeli on niin raastavaa ja väsyttävää...:/ Onneksi nyt sentään aurinkokin hieman pilkistelee pilvien takaa.

Mun masu on hieman "tipahtanut" yön aikana eli toisin sanoen neiti on tainnut laskeutua hieman alemmas lantioon.=) Ei oo vielä kunnolla roikahtanut, mutta olossaan eron huomaa selvästi. On "kevyempi" olo, masu ei tunnu ollenkaan painavalta nyt ja on helpompi hengittääkin. Ja äsken jaksoin syödä melkein koko aura-kanarullan!:DD Eli mahalaukulla on toistaiseksi taas hieman enemmän tilaa. Viime viikkoina ei oo meinannu saada syötyä kebab-ravintolassa ees puolikasta annosta kun tulee ihan ähky.
Onko kukaan muu huomannut vielä samaa? Eihän kaikkien masut kyllä valahdakaan, joillakin vauva laskeutuu ja kiinnittyy (jos on kiinnittyäkseen) vasta synnytyksen tienoilla.
Muistelen, että esikoinen ois laskeutunu jopa aikaisemmin. Rv 28 muistaakseni, nyt on sentäs "jo" Rv 31.:P

Olin eilen preppaamassa synnytysvalmennuksessa. Tosi hyvä juttu oli käydä!!!:) Sai uutta ajateltavaa taas, vaikka kertaalleen olenkin jo synnyttänyt. Nyt osas pohtia mitä kannattais tehdä toisin synnytyksen aikana, jotta avautuminen olis mahdollisesti hieman joutuisampaa kuin viimeksi, sekä sai vähän "ohjeita" siihen ponnistamiseen. Täytyy alkaa nyt valmiiksi kunnolla harjoitella tietoista rentoutumista. Se saattoi olla yksi syy joka mulla vaikutti avautumisen pitkittymiseen viimeksi. Olin olevinani rento, mutta todellisuus taisi ollakin jotain muuta kuin kuvittelin. Tällä kertaa voisi koittaa aktiivisemmin hakea rentouttavia asentoja ja liikkuakin edellistä enemmän. Ja ponnistaessa koettaa rentouttaa itsensä, etenkin kasvojen lihakset (ne kun jännittää niin jännittää samalla myös lantion lihaksistoa!). Kokeilin eilen varovasti miten ponnistetaan ja huomasin heti jännittäväni kasvojen lihakset. No ei ihme, jos on entistä kovempi työ puskea lapsi ulos, kun samalla sitä vetää lantionsa ihan tiukaksi.:O Joten jos nyt osais ponnistaessa enemmän keskittyä hetkeen ja omiin tuntemuksiin ja samalla kuulostella vauvan liikkumista alaspäin...? Toivottavasti.=)

Oletteko miettineet milloin teiän vauvat saattais syntyä? Eli onko veikkauksia syntymäajasta?=) Mulle on jostain tullut sellainen tunne, että tämä neiti ei ehkä oliskaan loppuun asti masussa, vaan tulis hieman etuajassa. Tälle tunteelle ei ole minkäänlaista perustetta, mulla on vaan sellanen fiilis jostain syystä. Noh, kunhan ei kovin paljoa etuajassa syntyis. Mie voisin ihan hyvin nauttia tästä raskaudesta loppuun saakka, jos sais valita.=)

Viime päivinä on tainnut limatulpastakin irrota pieniä osia. No sehän "kasvaa takaisin" kyllä ja uudistuukin koko ajan, eipä siinä, huolissani en mitenkään ole. Oon vaan ollu tunnistavinani pienet nököset limatulpan palasiksi sen perusteella miten sitä viime raskaudessa rupes tulemaan (silloinkin jo neljä-viis viikkoa ennen synnytystä lähti irtoilemaan ja aluksi tuli ihan kunnon "pala"). Toki en voi mennä vannomaan, etteikö se vois olla valkovuotoakin, mutta oma vaisto sanoo muuta, valkovuoto on nyt niin eriväristä ja näköistäkin (sori että menee tällai ällöosastolle... >.<).

On se uskomatonta miten loppusuoralla sitä aletaan olla. Se ei taho mennä yhtään jakeluun, vaikka pinnistä myöten on kaikki jo tiptop vauvaa varten (toissapäivänä siirrettiin esikoinen toiseen sänkyyn, ja nostin pinniksen pohjan ylös ja petasin sen valmiiksi, asensin katosverhon jne.:) Se oli ihan must, poltteli takaraivossa koko ajan, että pitäis jo päästä tekemään. Nyt on hyvä mieli, kun sekin on laitettu:D No ainakin hyvissä ajoin.;)). Että kohta täällä on taas sellainen ihana vauvantuoksuinen nyytti, imetys alkaa taas ja pienten maitokakkavaippojen vaihto. Siis meillä, OIKEASTI??? Ja siinä samalla on nyt hoidettava myös tuota ihanaa isoveikkaa...=) Kuinkahan sitä tulee pärjäämään... :D
Nyt täytyy koittaa mahdollisimman paljon huomioida isoveikkaa ja nauttia hetkistä sen kanssa täysillä, antaa itsestään pienelle mahdollisimman paljon. Kohta mahdollisuudet siihen vähenee, tai ne vaatii ainakin tuplasti ponnisteluja.

Three becoming four.<3<3 Voi rakkaus.<3
 
Mullakin on maha tommonen tipahtanut, tosin tuntuu että olisi koko ajan ollut :D siis ihan roikkuu häpyluun päällä. Kädellä voi nostaa ylemmäs, mutta eihän se siinä asennossa pysy :P kova pisaran muotoinen pallero. Voi kyllä johtua siitä, kun on pienikokoinen ja vielä lyhytselkäinen, niin korostuu. Mutta joo, syömisen kanssa ei tee tiukkaa että ihan oikeasti on alhaalla, vaikkei kiinnittynyt olekaan.

Muuten on mennyt marraskuu yllättävän hyvin, huolimatta siitä että hemppa oli 94 niin ei edes väsytä. Tää raskaus on kokonaisuudessaan positiivisempi, vaikka tietenkin vaivoja on (lähinnä tuo selkä-/lantiokipuilu ja jalkojen altapettäminen) niin ne ei jostain syystä tunnu vaivoilta :o mikähän päinvastanen raskaushormoni muhun on oikein iskenyt?!
Olo ei ole tukala eikä painava, ihan hyvä koska vielä kuitenkin puolitoista kuukautta laskettuun aikaan, ehtii sekin olo vielä ilmaantumaan...

Syntymä, toivoisin että menee tammikuun puolelle :) se on toive numero 1. Meidän oma pieni sairaala on joululomalla loppiaiseen asti, eli aukeaa taas 7.pv tammikuuta, ja haluaisin kovasti synnyttää siellä. Jos lähtö tulee aikaisemmin, niin joudutaan Taysiin mikä mua ei yhtään kiehdo ajatuksena :( iso ja ruuhkainen sairaala. Tuolloin 7.pv olisi rv 41+1, ei mikään mahdoton ajatus siis että menisi sinne asti.... esikoinen syntyi 41+2. Jää siis nähtäväksi, mutta vähän kuitenkin jo pidän peukkuja :)

Tsemppiä kaikille vaivaisille ja Nialle erityisjaksamiset!

Ja vielä muita kuin vauvajuttuja: joulu on ihan kohta ja odotan innolla! Täällä on tehty ensimmäisiä askarteluja ja koristeluja ja leipomisia... osa lahjoistakin valmiina :) Lunta tosiaan kun vielä tulisi, niin ei olisi niin ikävän pimeää vuorokauden ympäri.
 
Oottepa ihania! Kiitos tsempistä kaikille.

Täältä nyt semmosia kuulumisia, että verenpaine on lääkityksellä pysyny suht kurissa. Välillä on huonoja oloja mutta sitte ku ottaa sitä verenpainelääkettä ja paratabsia, niin yleensä helpottaa. Pissassa proteiinit on ollu vaan yhellä plussalla tai sitte kokonaan negatiivisena. Siinä jotain positiivista. Nyt sitte ootellaan kovasti sitä sikiötutkimus aikaa, se on tulevana tiistaina. Ei oo onneksi enää pitkä aika.

Maanantaina jouduin taas osastolle tarkkailuun, kun vauva ei liikkunut ja oli laiskanlainen. Osastolla sitte supisteli kovasti ja sain supistuksia estävää lääkettä. Pyysin ottamaan pissasta virtsatieinfektionäytteen kaiken varalta, että josko siitä löytyis syy mun supisteluihin. Eilen sitten soittelin tuloksia ja pissatulehdushan siellä oli. No eipä mitään, siellä sitte kätilö katteli tarkemmin mun tuloksia ja hoksas, että hupsista keikkaa sullahan on myös ärhäkkä streptokokki infektio, joka pitäs hoitaa ja synnytyksessä pitää muistaa laittaa antibioottia. Oho, tää vastaus on tullu jo kolme viikkoa sitte. Että semmosta. Mullahan tosiaan tuo streptokokki viimeksi repi kalvot ennen aikaisesti ja synnytys oli pakko käynnistää. Eli nyt ollaan koko ajan valmiudessa, vauva voi syntyä milloin vaan.

Nyt mää pidän jalat ristissä ja yritän pitää tuon vauvan tuolla masussa vielä kuukauden!
 
Voi Nia, kylläpä sua nyt revitään puolelta toiselle :( Miten streptokokki-infektiota hoidetaan raskausaikana? Pienentääkö hoito sitten ennenaikaisen syntymän riskiä? Mutta hyvä että tuo infektio ja samoin pissatulehdus huomattiin nyt että voidaan hoito aloittaa. Pidät kyllä ne jalat tiukasti ristissä, ja jos vauvan pää alkaa pilkistää nii työnnä takasi ;) No ei, mutta hirveästi jaksamista! Varmasti stressaavaa aikaa tämä teidän perheelle.

Pakko muuten hehkuttaa: rv 32+0 poks poks <3 
 
Untamoinen: Mun käsittääkseni sitä ei lääkitä ollenkaan raskausaikana (ennen on vissiin annettu antibiootteja useastikin). Ainoastaan antibiootti vaan suoraan suoneen synnytyksessä. Mutta nyt kun mulla on tuo pissatulehdus niin sen pitäs ilmeisesti sen antibiootin ehkä auttaa myös siihen streptokokkiin.

Tätä ei usko kyllä kukaan. Oon joku oman elämän superhuonotuurinen malliesimerkki siitä, että ei näin. Eilen kun lähdettiin hakemaan tyttöä tarhasta, niin kaaduin liukkaalla. Vetäsin suorilta jaloilta täysillä selälleen, löin alaselän ja takaraivon. Mies kanto mut niskavilloista autoon ja kaahasi sairaalaan. Yritin sanoa, ettei varmasti lähetä mihinkään, että katotaan ihan rauhassa tuleeko oireita. No, ylläri. Osastollehan ne mut laittoi seurantaan. Onneksi 24h seuranta riitti ja pääsin kotiin. Enää en mee sinne, ennenku sitte synnyttämään ja tämä on varma! Vauvan kanssa lähen sieltä seuraavan kerran kotia. En kestä kattoa enää yhtään isoa lasketun ajan mahaa tai vastasyntynyttä vauvaa. On omaa niin kova ikävä <3
 
Nia: onneks ottivat osastolle tarkkailuuun. Siinä olis voinu käydä köpelöstiki, mut onneks ei käyny mitään. Nyt otat ihan rauhassa:)

Äippäloman alkuun olis 3 viikkoa. :) Tänään lääkäri sit kirjoitti 2 viikkoo sairaslomaa selkäkipujen takia. Masuasukki on kuulemma laskeutunut sen verran alas, et sen takii alaselkää jomottaa koko ajan, eikä nukkumisestakaan tahdo tulla mitään.

Mä en valita, ihanaa olla kotona. Levätä sillon ku on tarvetta ja voi pikku hiljaa valmistautua jouluun ja vauvan tuloon <3
 
Onko muilla uudelleensynnyttäjillä kokemusta tosta vauvan kiinnittymisestä lantioon? Esikoinen kiinnittyi vasta rv 38+, ja olen jotenkin elänyt siinä uskossa että uudelleensynnyttäjillä vauva ei välttämättä kiinnity ollenkaan! Nyt kuitenkin rv 34+, ja vauvan pää kiinnittynyt. Siihenhän sen ei pitäisi vaikuttaa, että koska vauva syntyy. Oon vaan jotenkin ihmeissäni, että nyt jo? Vaikuttaako se miten vauvan oloihin, jos on tuolla juuttuneena lantioon maksimissaan vielä 7 viikkoa? :/
 
Mulla esikoinen kääntyi rt:aan rv 28 ja samalla masu laskeutui alemmas. En kyllä muista milloin poika sit kiinnittyi, joskus myöhemmin vasta. Mutta ihan ajoissa kummiskin, varmaan jo ennen rv 38.
Tämä tyttönen on ollu rt pitempään, laskeutui viikko sitten eli huomasin laskeutuneen 30+1. En tiedä onko kiinnittynyt, selvinnee viikon päästä neuvolassa. Veikkaan, ettei oo vielä kiinnittyny kummiskaan, kun tuntuu vielä kääntyilevän eikä oo oikeastaan juur minkäänlaista painetta vielä alapäässä ja kävely sujuu aika normaalisti (ei oo sitä tunnetta kuin ois appelsiini jalkovälissä:D).

Mutta uskoisin, ettei vauvalla oo "liian tukalaa", vaikka olis pidempäänkin kiinnittynyt. Se päähän siellä on vaan ns. lukkiutuneena lähtökuoppiin, muu kroppa liikkuu vielä hyvin (ei tietty sit enää kääntyile, mutta muuten pystyy liikehtimään koko kropallaan). Eihän se pää vielä kuitenkaan ahtaassa synnytyskanavassa ole.:)
En oikein tiedä miten ruukaa käyä, syntyykö aikaisin kiinnittynyt vauva helposti ennemmin vai mitenkä...:P Voisin kuvitella, että se ehkä edesauttaa sitä paikkojen aukeamista, mutta ei varsinaisesti vaikuta esim. kohdunkaulan kypsyyteen tai automaattisesti takaa sitä, että vaavi syntyis etuajassa.=)
 
Mainiota marraskuuta kaikille! On tullut oltua niin tiiviisti tuolla fb:n puolella (kun kännykällä on helpompi surffailla siellä), että tänne tulee päiviteltyä harvemmin.

Mutta marraskuu on siis ollut todella mainio tähän mennessä. Rv 30+0, jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa, meni jotenkin huomaamatta ohitse. Tänään on siis menossa 30+4, ja nyt tuntuu, että raskaus saisi jatkua vielä pitkään. Mihinkään ei satu, nukun hyvin (no joo, vaihdan kylkeä 30-90 minuutin välein, mutta nukahdan aina heti uudestaan), syön hyvin, eikä mihinkään satu. Supistukset jatkuvat edelleen, mutta minä olen tainnut oppia hidastamaan tahtia. Kyllä kieltämättä kaipaan sitä, että pääsen kävelemään normaalilla nopeudella (puhumattakaan vaikka jostain juoksemisesta! :D ), mutta juuri nyt ei ole kiire minnekään.

On kivaa viettää päiviä rauhassa esikoisen kanssa. Hän on mahtava tyyppi, ja minua harmittaa, että hänelle ei taida jäädä aikaa samalla tavalla enää vauvan syntymän jälkeen. Nyt tuntuu todella hyvältä se, että esikoinen on jo noin 2 v 10 kk kun vauva syntyy (vaikka siis toinen lapsi on ollut tervetullut jo kauan. Ja olisin varmasti ollut aivan yhtä tyytyväinen, vaikka ikäeroa olisi tullut vain vaikka 1 v ja 10 kk ;) ). Esikoinen tuntuu kehittyvän juuri nyt hurjaa vauhtia. Hänen puheessaan tapahtuu nyt koko ajan jotain ja lauseista tulee pidempiä ja pidempiä.

Mutta silti se kaipaus tätä masuvauvaa kohtaan on kova! Haluaisin jo kovasti nuuskuttaa häntä ja pidellä häntä sylissäni. Huokaus. Kaikki ajallaan. Esikoinen syntyi vasta viikolla 42+1, ja uskon tämänkin vauvan menevän yliajalle. Eli henkisesti olen valmistautunut odottamaan vielä noin 12 viikkoa. Tuntuu jotenkin pitkältä ajalta, mutta se taitaa kyllä mennä hurjan nopeasti!

Kylläpä Nialla on ollut vaiherikas syksy! Toivottavasti sinä ja vauva voitte nyt hyvin, ja vauva saisi kasvaa masussa vielä monta viikkoa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top