Maaliskuun mietteet

Nurisen sit vaikka tänne.. Mies ei halua kertoa raskaudesta kavereilleen, töissä eikä harrastuspiirissä. Mulla viikkoja nyt 13+0. Ei sitä nyt kaikille tarviis huudella vielä, mutta maha näkyy jo. Ja musta ois reilua kertoa koska vaikuttaa sen duunijuttuihin ja kesän harrastusmenoihin. Mutku ei.. Oonko ihan hormoonipöllyissä kun tällänen asia saa pettyneeks?
 
Pettyny saa olla, hormoonipöllyä tai ei. Miksei hän halua asiasta kertoa? Eipä sitä kauaa voi salata kuitenkaan etenkin kun kerran maha alkaa jo näkyä..
 
No kun sais ees kunnon syyn. "Ei oo ollut hyvä hetki/ ei oo tullu puheeks"-tyyppisiä syitä oon kuullu nyt. En mä pyydä sitä runoilemaan naamakirjaan tms mitään "Ooohh musta tuleekin isä"-juttua mut vois sanoo ihmisille ketä näkee kokoajan.
 
Ootko kertonut miten koet itse tän asian, että miten asia sua harmittaa? Ehkä mies ei ihan ymmärrä miten tärkeänä koet asian?
 
Mun on vaikea kertoa, en oikeen tiedä oikeita sanoja. Mies on sit se, joka kaikille sen sanoo ja mä oon tavallaan kiitollinen sille, sit mun ei tarvii sanoa. Musta tuntuu jotenkin hassulta ottaa asiaa esille, en halua olla huomion keskipisteenä. Saattaisko sun mies ajatella samalla tavalla? Sen ainakin tiedän, että joka kerta kun saan asian sanottua jollekin, seuraavalle tyypille kertominen on aina helpompaa. Jos on tällaista, niin äkkiä se helpottaa, kun maha alkaa näkyä ja asia on koko ajan vähemmän "salaisuus" :)

Voisin myös kuvitella että jos oisin mies, tää olis vielä vaikeempaa...
 
Meillä näyttää olevan tää raskaus miehelle niinku joku valtion salaisuus, kauhee tupina kun oon kertonu perheille, läheisimmille ystäville ja työkaverille. Hän on myös tekemisissä kavereidensa kanssa paljon eikä ole heille vielä kertonu. Ens kuussa rakenneultran jälkeen oon ajatellu kertovani asian somessa niin josko tuo sitä ennen kertois.
 
Kyllä meilläkin asiasta kertominen tuntuu olevan miehelle hankalampaa. Johtuu osittain varmaan siitäkin, että kaveriporukassa ei paljoa lapsia ole. Työpaikallaan sen sijaan kertoi monille jo ennen nt-ultraa, siellä niitä vertaistuki-isiä on enemmänkin.

Monelle varmaan kertominen ilman mitään kontekstia on hankalaa, ja keskustelut ei äijäporukassa kenties niin usein lapsia ja vauvoja sivua.
 
Ei munkaan mies halua kertoa. Tai enemmänkin oon niin ettei koe tarvetta. No, ei meillä vielä edes ole mitään todisteita koko vauvasta. Eipä tässä itsekään viitsi huudella.
 
Meillä taas mies huuteli töissä jo tosi aikaisin, ja jouduin toppuuttelemaan, ettei sentään mene somessa vielä huutelemaan. Mä olen meistä se paljon varovaisempi.
 
Meillä mies on tosi luontevasti kertonut asiasta. Asiaa varmaan helpottaa se että kun hän on jo 35 ja ystävillä ja tuttavilla lapsia löytyy niin ei ole mikään ihmeellinen asia tämä kellekään. :)
 
Meillä kans mies jouluna jo pienessä sievässä tiedotti kaikille lähimmille ystäville :D Ei mua haittaa enään, mut sillon pelkäsin niin kovasti keskenmeno et ärsytti hulluna! Nyt hän edelleen avoimesti asiasta kertoo! Mä ehkä ite vähä nihkeemmin oon kertonu, lähimmät ystävät (sama kaveriporukka kun miehellä) ja lähiperhe tietää.
 
Helpottavaa kuulla, etten oo ainut jonka ukko on ollut nihkeenä kertomisen suhteen.

Nyt kun rv 12 on ohitettu, on se tosin ollut hieman helpottuneempi ja vapautuneempi, myös puhumisen suhteen.
 
Nihkeenä todellakin! Nyt 13+3 ja vieläkään se ei ole kertonut. Tosin, eipä kukaan sen suvusta mitkä tietää puhu aiheesta myöskään. Outoa.
 
Meillä miehen kohdalla sama juttu, ettei halua vielä äidilleen ja muulle hänen suvun puolelleen kertoa. Ei mua tuo kyllä häiritse, sillä viimeksi kerrottiin yllätys kaikille vasta rakenneultran jälkeen :D Mahaa, kun ei näkynyt vielä yhtään, niin kukaan ei ollut osannut aavistaakaan. Nyt olen itsekin kertonut vasta äidilleni, siskolleni ja parhaalle ystävälleni.
 
Meilläkin sillee, et mies ei oikeen halua kertoa vielä. Parhaalle kaverilleen on kertonu kyllä heti kun saatiin raskaudesta tietää. Miehen kavereissa ei kyllä oikeen oo muita joilla olis lapsia, ni voi senkin takia vähän jännittää... itse kyllä lähimmille ystäville sanoin aika heti, ja omille vanhemmille ar-ultran jälkeen. Mutta ehkäpä sitten rakenne-ultran jälkeen muillekin kun ihan lähipiirille.
 
Meillä oon huomannu et mies usrin kertoessa myös kovasti selittelee raskautta, että kun hän on jo niin vanha jne. Aika hassua musta :)
 
Sydänkäpynen, mä oon tehnyt tuota samaa... :joyful: Kommentoin ehkä siksi, että pelkään muuten muiden kommentoivan.
 
Sissis, veikkaan että mun miehellä sama syy :) en ota asiaa kauheen vakavasti, lähinnä se hymyilyttää kun musta se on aika söpöä..
 
Jos kaikki menee hyvin, musta tulee 37-vuotias ensisynnyttäjä. Eihän se mikään vanha ole, mutta reippaasti yli keskiarvon. Oon kauhean herkkä sille, että mua neuvotaan pyytämättä (meillä kulkee tällaista itsepäisyyttä suvussa), joten tulen rakentaneeksi suojausta: pitää kertoa kaikki ongelmat ja puutteet itse, ettei toinen pääse sanomaan.
 
Meillä mies olisi halunnut huutaa kaikille sukulaisille heti raskaudesta, mutta kavereilleen ei ole halunnut kertoa lainkaan. Itseä hirvittää töissä kertominen. Työkavereina pelkkiä miehiä enkä tiedä yhtään miten ottaa asiaa puheeksi. Pomo meillä tietää kyllä jo.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top