Liikunta raskaana

[Vargynja]

Oletteko harrastaneet liikuntaa raskaana? Onko raskaus rajoittanut liikuntaharrastuksiasi?

Kun aloin odottaa esikoista en harrastanut muuta liikuntaa kuin lenkkeilyä. Liitoskivut muistaakseni vaikutti siihen. Kuopusta odottaessa taisin käydä uimassa. Kuopuksen raskaudessakin liitoskivut vaikutti. Ei niinkään uimiseen, mutta hyötyliikuntaan ja esikoisen kanssa touhuamiseen. Alkuraskaudesta väsymys ja pahoinvointi vaikutti samaten.

 

[litranmitta]

Juoksemisen lopetin ekalla kolmanneksella, kun alkoi se tautinen väsymys. Koko kroppa oli kuin lyijystä valettu, ja meninkin iltaisin super ajoissa nukkumaan. Koirien kanssa kävelin lenkit lähes loppuun asti, viimeiset pari viikkoa taidettiin ulkoilla enimmäkseen vapaana kotipihalla. Uimassa kävin muutaman kerran, ja jos olisi halli ollut lähempänä, olisin varmaan käynyt vielä useamminkin. Synnytyksen käynnistelyksi tein puutarhatöitä: kärrättiin miehen kanssa vanhasta suihkulähteestä kivet kivipuutarhaan, Niitä oli monta monta monta kärryllistä, ja useampi päivä tulikin hyvää etunojassa kykkimistä. Kuin suoraan spinningbabiesistä ainiin ja loppuraskaudessa etsin youtubesta myös raskausjoogavideoita ja tein niiden avulla venyttelyä

 

[MinnaM]

Olen pyrkinyt harrastamaan liikuntaa myös raskausaikana sen minkä pystyy, mutta on se kyllä vähentynyt kaikissa raskauksissa. Aluksi väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi ja loppuraskaudesta liitoskipujen ja muiden vaivojen takia.

Viimeisimmästä raskaudesta, jolloin laskettuaika oli lokakuun alussa, kävin salilla vielä heinäkuussa, jolloin jätin sen tauolle. Pyöräilin ja kävelin suht pitkiä matkoja vielä elokuussa. Sitten alkoi kaikki vaivat vaivata ja jäin töistä sairaslomalle ja liikkumisetkin väheni tosi paljon viimeiseksi reiluksi kuukaudeksi.

 

[Susanie]

Salilla käyntiä olen jatkanut mutta väsymyksen vuoksi käynnit vähentyneet kahteen kertaan viikossa ja painot toki pienemmän mitä normisti. Aiempien lapsien aikaan en vielä voimanostoa harrastanut, koiran kanssa vain lenkkeilin

 

[Ssss]

Itse olen harrastanut liikuntaa koko raskauden ajan.

 

[Aakkoset]

Koko raskauden olen liikkunut, vaihtanut "lajia" sen muukaan mikä tuntuu itselle parhaimmalta vaihtoehdolta. Pilateksessa kävin 6kk viikottain, siihen päälle kävelyt. Raskaus jooga oli muutaman kuukauden alkuvuodesta. Mutta ohjattujen tuntien loputtua siirryin uimaan ja kävelemään. Nyt kun jaksaminen/kivut vaihtelevat niin käyn enemmän uimassa. Uiminen ainakin itselle sopii erinomaisesti ja tuntuu hetken aikaa "normaalilta".

 

[Querelle]

Itse harrastin liikuntaa läpi raskauden, lapsivedet menivät laskettuna aikana salilla. Lajini on crossfit, joten jännesaumaan kohdistuvan ylimääräisen rasituksen jouduin jättämään pois viimeisellä kolmanneksella, eli pääosaa voimisteluliikkeistä en noin raskausviikon 30 jälkeen tehnyt, mutta esimerkiksi käsilläseisontapunnerruksia tein loppuun asti kuten myös painonnostoa. Pyrin harrastamaan lajia neljä kertaa viikossa, jonka lisäksi kävin uimassa vapaauintia kerran tai kaksi viikossa. Olin siinä määrin onnekas, että mitään suuria kipuja minulle ei tullut, joten pystyin treenaamaan hyvin monipuolisesti, ja tein loppuun saakka myös erittäin korkeasykkeistä harjoittelua. Nyt kuusi viikkoa synnytyksestä olen päässyt palaamaan treenien pariin, ja huomaan, että eteenkään keskivartalo tai yläkroppa eivät tunnu kamalasti heikommilta kuin aiemminkaan. Raskauskiloja minulle tuli hyvin vähän (noin 5 kg) eikä turvotusta laisinkaan, mikä myös varmasti teki liikkumisesta helpompaa, vaikka vähäistä painonnousua en tavoitellutkaan tai sitä tavoiteltavana pitänytkään.

 

[Clara82]

Minä olin raskauden ensimmäisen kolmanneksen sänkypotilaana pahoinvoinnin ja oksentelun takia, ja lisäksi sain koronakin. Kun olo koheni, palasin takaisin aiempiin rutiineihin eli treenaan pilatesta kotona, minulla on tilaus fysioterapeutin ohjaamiin pilates-tunteihin. Lisäksi olen kävellyt pitkiä lenkkejä ja uinut paljon kesän aikana, kun asun ulkouimalan vieressä. Teen myös jonkin verran fysioterapeutin opastamia liikkeitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lantion seudun kipuja.

Huomaan, että pitkä passiivisuus huonon voinnin vuoksi antoi nyt kipinän päästä kesän aikana hyvään kuntoon, jotta loppuraskaus sujuisi terveissä merkeissä ja että palautuminenkin olisi vaivatonta. Minun ikäisenä sitä kun ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joten ilman liikuntaa painokin saattaisi nousta aika paljon, eikä siitä eroon pääseminen ole sairauden vuoksi todellakaan helppoa.

 

[Arktis]

Alkuraskauden olin väsynyt ja kävin vain satunnaisilla kävelylenkeillä, toisella kolmanneksella aloitin salitreenin. Olen kyllä käynyt salilla ennenkin, mutta tässä oli parin vuoden tauko. Raskaus on ollut suhteellisen kivuton ja treenaaminen on sujunut hyvin. Tuntuu että varsinkin selän kanssa se auttanut paljon, minulla alkoi selkä väsyä jo heti alkuraskaudesta, mutta salitreeni on auttanut.

Nyt rv 35 teen tutut perusliikkeet pienemmillä painoilla ja vähän varioin sarjojen pituutta. Kyykyssä ja mavessa pitää ottaa leveämpi asento ja penkin vaihdoin vinopenkkiin tuossa rv 29 tai jotain sinnepäin, joka tapauksessa ennen kuin tuli huono olo selinmakuulla. Tarkoitus olisi treenata niin pitkään kuin pystyy.

 

[Selah]

Oon niin väsynyt. Yritän tässä päättää että pitäiskö vaan liikkua, jos se vaikka piristäiskin. Mutta toisaalta pelottaa, että se vaan halvaannuttaa syvempään väsymykseen. Itsellä väsymys ollut aina ongelma jo liikunnalla ollut monesti juuri tuo negatiivinen vaikutus.

Osaisko joku todella väsynyt liikkeelle itsensä pakottanut kertoa kokemuksiaan tästä.

 

[Arktis]

Oon ollut pitkään jo anemian rajoilla ja väsyneenä raahannut itseni salille - mikä on ihme kyllä auttanut! Salilla ei väsytä ja sen jälkeenkin on ollut pirteämpi olo. Ehkä lihaskuntotreenillä on sellainen vaikutus? @Selah

Kävely taas uuvuttaa ihan täysin.

 

[Satsumas]

Oon niin väsynyt. Yritän tässä päättää että pitäiskö vaan liikkua, jos se vaikka piristäiskin. Mutta toisaalta pelottaa, että se vaan halvaannuttaa syvempään väsymykseen. Itsellä väsymys ollut aina ongelma jo liikunnalla ollut monesti juuri tuo negatiivinen vaikutus.

Osaisko joku todella väsynyt liikkeelle itsensä pakottanut kertoa kokemuksiaan tästä.

Ihan alkuraskaudessa jaksoin liikkua ja käydä pitkilläkin lenkeillä maastossa. Sitten alkoi aika kova pahoinvointi ja väsymys jossain viikoilla 5-6, ja sen jälkeen en ole kauheasti jaksanut tai pystynyt liikkumaan. Nyt pahin pahoinvointi on mennyt ohi, mutta edelleen joka päivä on enemmän tai vähemmän huono olo ja väsyttää, nyt menossa 12+2. Pari kertaa yritin käydä lenkillä, mutta totesin, että siitä tuli vain huonompi olo, joten en ole sen jälkeen kauheasti edes yrittänyt liikkua Katsotaan, josko sitten taas kun olo kohenee, toivottavasti pian

 

[litranmitta]

Oon niin väsynyt. Yritän tässä päättää että pitäiskö vaan liikkua, jos se vaikka piristäiskin. Mutta toisaalta pelottaa, että se vaan halvaannuttaa syvempään väsymykseen. Itsellä väsymys ollut aina ongelma jo liikunnalla ollut monesti juuri tuo negatiivinen vaikutus.

Osaisko joku todella väsynyt liikkeelle itsensä pakottanut kertoa kokemuksiaan tästä.

Kannattaa se käydä kokeilemassa, toisiko vaikka lyhyt kävely oloon apua mä olin tosi tosi väsynyt, ja se oli sellaista aivan erilaista uneliaisuutta kuin nyt esim vauvavuoden valvomisen väsymys. Raskausväsymys oli sellaista että jalat oli kuin betonista valetut, nukuin helposti 10-12 tuntia ja silti oli ihan kuitti. Nukahdin 21 ja töihin soi kello 07. Viikonloput meni helposti yhdeksään nukkuessa. Mulla on koirat, niin niiden kanssa käytiin aina heti töiden jälkeen lenkki. Pitkään mentiin normi 4 km iltalenkki, mutta vikalla kolmanneksella lenkitkin lyheni. Onneksi äitiyslomalle jäätyä pystyin sit käydä niiden kanssa useampia pikkupyörähdyksiä pitkin päivää, niin saivat ajallisesti saman määrän ulkoilmaa Just katsoin kellolla tallennettuja kävelyitä sieltä ekan kolmanneksen lopulta - toisen alulta, ja oon laahustanut silloin hitaampaa kuin nykyään huonokuntoisempana + vaunuja työntäen Ei ole ikävä sitä sumuista väsyä

 

[Maz]

Oon niin väsynyt. Yritän tässä päättää että pitäiskö vaan liikkua, jos se vaikka piristäiskin. Mutta toisaalta pelottaa, että se vaan halvaannuttaa syvempään väsymykseen. Itsellä väsymys ollut aina ongelma jo liikunnalla ollut monesti juuri tuo negatiivinen vaikutus.

Osaisko joku todella väsynyt liikkeelle itsensä pakottanut kertoa kokemuksiaan tästä.

Kannattaa toki kokeilla, mut älä aseta isoja tavoitteita. Jos lähdet lenkille, niin kävely talon/korttelin ympärikin on jo iso voitto. Ei tartte edes yrittää mitään tunnin hikilenkkejä. Jos sen ekan korttelin jälkeen tuntuu hyvältä, niin sit meet toisen korttelin ympäri jne. Joskus sitä huomaa sitten että hupsista miten hienoa, piti olla ulkona vain 5 min mutta olinkin 30 min kun tänään jaksoin. Jos tavoitteena olisi ollut se tunnin hikilenkki, niin sitten sitä olisi vaan pettynyt itseensä. Käänteispsykologia on pop .

Itse kävin salilla noin 3 kertaa viikossa ennen raskautta ja ekan kolmanneksen pahoinvointi+väsymys kun iskivät niin ei ollut toivoakaan. Kävin 2 kk vain koiran kanssa ulkona ja just sen verran mitä oli pakko. Tokalle kolmannekselle selvittyäni palasin salille kun alkoi taas energiaa löytymään.

Nyt oon vikalla kolmanneksella ja käyn 2krt/vko. Treeniä on pitänyt muuttaa kun ei happi kulje ja masu on tiellä (esim. normi maastaveto --> sumo maastaveto), mutta painoja nousee taas saman verran kuin ennen raskautta vaikka vauhti on kyllä hidastunut huomattavasti. Voi olla että loppua kohden salitreenit loppuvat, kun selkeesti tää helle ärsyttää ja vaikuttaa motivaation, mutta yritän raahautua ainakin uimahalliin. Uimassa vesi kannattaa ja pystyn tekemään turvallisemmin eri asioita kuin maalla, esim. venyttelemään selkää kunnon kaarelle ottamalla selän takaa varpaista kiinni. Maissa olen heti turvallani kun tasapaino on selkeästi huonontunut.