Meillä on ollu kanssa pienestä asti tosi liikkuvainen vauva. Kierimään oppi 3,5 kk ja saman tien löysi myös varpaat. Nyt punkeaa jo kovasti itteään ylös istumaan esim. sylissä. Massullaan alkaa polvet mennä sinne mahan alle. Että eteenpäin ois kova hinku. Ikää nyt 4 kk.
Mitenkään erityisesti meillä ei oo liikkumista / kääntymistä tai muutakaan reenattu, mutta paljon on poju lattialla, kun meillä ei oo sitteriä.
Mä oon sitä mieltä, että liikkuminen ja muukin kehitys kulkee pitkälti geeneissä. Olen itsekin ollut pienenä fyysinen vauva ja ollut kova liikkumaan. Meillä poika on kooltaan sutjakka, paino kasvaa -10 käyrällä (vai miksikä sitä sanotaan).
Monessa paikassa kuulee, kuinka äidit kertoilee vauvojensa taitoja, kuka mitenkin aikasin on oppinu sitä ja tätä. Tietysti itsekin olen ylpeä pikkusesta pojastani, mutta ei mulle ole mitään väliä miten aikasin on mitäkin taitoja oppinut. Ei se musta mitenkään parempaa äitiä tee.
Meillä kävi vielä niin, että kun poika oppi kääntymään, niin liikkuminen lisääntyi sen verran paljon, että energian tarve pompsahti rajusti. Nyt on siis melkein kuukauden ajan herätty tunnin, jopa puolen, välein öisin syömään. Alkaa olla äippä aika silmät ristissä.Vaikka alotettiinkin soseiden maistelu, niin ei niistä vielä ole ollut öiden rauhoittajaksi. Ei mene kovin paljoa mahaan asti, vasta makuja maistellaan ja totutellaan syömistilanteeseen.