Lapsen tuleva äidinkieli

Meillä äidinkielet ovat suomi ja espanja, siinä sivussa tulee myös englanti. Pääsääntöisesti kotikieli on espanja paitsi nyt kun mies on väliaikaisesti toisella mantereella. Esikoisella suomi kyllä selvästi vahvin juuri edellä mainitusta johtuen ja tietysti koska on suomenkielisessä päiväkodissa.
 

Meillä käytössä molemmat kotimaiset.

Tosi kivaa että täällä on muitakin monikielisiä.

 
Me asustellaan Ruotsissa, ja minä puhun vauvalle suomea ja mies sitten ruotsia. Halutaan lapsi myös suomalaiseen päiväkotiin ja kouluun sitten kun aika koittaa...

Englanninkin olisin vielä kolmantena halunnut tuohon sotkea, mutta en ehkä uskalla, mitä jos käykin niin ettei lapsi opikaan mitään kielistä kunnolla, vaan osaa kolmea kieltä jotenkuten?
 
Iso Myy, mä uskon että teidänkin lapsella on sitten hyvät mahdollisuudet oppia uusia kieliä vanhempana kun kerran saa kaksi yhtä vahvaa kieltä jo pienenä. Ainakin itsellä on kielitaito helpottanut oppimista ja sitähän moni tutkimuskin puoltaa. :) Itse en alkaisi väkisin vääntämään englantia sekaan, varsinkaan jos teillä on kotikielenä nytkin suomi tai ruotsi.
 
Täälläkin mennään suomi-ruotsi-linjalla. Kavereilla kaksikielisiä pikkulapsia, joten osaan varautua siihen että menee piiiiitkä aika ennen kun lapseni tulee puhumaan yhtään mitään.
 
Meillä miehen äidinkielenä venäjä ja itse puhun suomea. Keskenään puhumme englantia, sillä en osaa venäjää ja miehen suomi myöskin heikkoa. Eli toivottavasti lapsi oppisi nuo kaikki kolme kieltä sitten.. Suomi kuitenkin pääkielenä, sillä tänne tulemme myös jäämään.
Hieman kauhistuttaa, mutta kaipa me pärjäämme :D
 
Täällä suomi ja englanti.  Meillä on jo 1 3v lapsi joka puhuu sujuvasti englantia ja vähän heikkommin suomea.
 
Mä olen tuolla syyskuun puolella, mutta tulin tänne kurkkimaan, kun aihe kiinnosti.
Minä siis puhun suomea, mies arabiaa ja yhteisenä kielenä meillä pääosin englanti. Minä puhun hieman arabiaa ja mies hieman suomea. Näillä mennään sitten myös lapsen kanssa.

Toivottavasti lapsi oppii suomen ja arabian lähes yhtä hyvin. Enkku tulee sitten siinä sivussa ja tietty lisäksi koulussa, eli siihen ei kotona panosteta.
 
Jännä aihe! Olen itse välillä pohtinut puhuisinko itse lapselle jotain muuta kieltä kuin suomea, koska mulla on melko läheiset välit ulkomailla asuvaan sukuun. Mun isä oli lapsuudessaan monikielinen, mutta puhui meille lapsille miltei pelkästään suomea - se on joskus vähän surettanut. Mun isän kohdalla tuo monikielisyys johti vähän valikoivaan kielitaitoon, ei ollut sen kouluvuosina kotikielen opetusta opetuslaissa ja asenteet kaksi- ja monikielisiä kohtaan oli muutenkin vähän nuivia. Nykyään on asiat paljon paremmalla mallilla.
 
Hei,tulin kurkkimaan ku tämmösen keskustelun löysin :)
Eli minulle ja avomiehelleni olis tulossa ensimmäinen lapsi, ja mieheni on virolainen mutta keskenään puhumme aina suomea. Toki ymmärrän viroa ja osaan puhuakin sitä tarpeen tullen :) Suomessa kuitenkin asutaan ja tullaan asumaan. Mutta tulevalle lapselle kannattaa kai meidän molempien puhua omaa äidinkieltämme, eli mies puhuisi viroa lapselle..? Tää asia alko vaivaamaan tosissaan..
Ja sit mies ei kuulu kirkkoon mutta minä kuulun. Kuuluko lapsi siis automaattisesti kirkkoon ja voidaanko pitää oikeat ristiäiset?
Ja sukunimiasia mietityttää kans..haluasin lapselle oman sukunimeni(suomalainen nimi) enkä miehen viron kielistä sukunimeä. Hankalia asioita ku tapahtuu ns. kulttuurien yhteentörmäys :/
 
Odottelen esikoistani täällä Espanjassa (toivotaan ainakin, eka ultra keskiviikkona), ja meillä tullaan myös puhumaan espanjaa ja sitten joko ruotsia tai suomea lapselle. En ole vielä päättänyt kumpaa haluan lapselle puhua, mutta onhan tässä vielä aikaa :)
 

Hei Hemasira,

Mikäli vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi. Eli kannattaa selittää miehelle, että suomalainen sukunimi saattaa helpottaa myöhemmin työnhaussa ja jossain voidaan kiusatakin koululaista vieraasta sukunimestä. Kompromissina voit ehdottaa että lapsen toinen etunimi tulee sitten isän suvusta. Ja voihan sukunimen myöhemmin vaihtaa jos se on tarpeen.

Ristiäiset voidaan pitää vaikka mies ei kuulu kirkkoon. 

Ja viimeiseksi oma henk.koht. mielipide: Puhukaa molemmat omaa äidinkieltänne lapselle, aina ja joka tilanteessa. Vaikka lapsi myöhemmin vastaisikin "väärällä" kielellä, on johdonmukaisuus tärkeää. Kaksikielisyys on valtava rikkaus. Lapselle kuuluisi mielestäni aina puhua vahvinta kieltä, jolla esim. ajattelee ja käsittelee tunteita.

Korjatkaa jos olen väärässä :)

 
Meillä on luvassa sellainen kielten sekamelska, että vähän hirvittää... Minä aion puhua lapselle suomea ja mies omaa äidinkieltään. Keskenämme puhumme englantia, joten sitäkin lapsi varmasti oppii ymmärtämään jossain vaiheessa. Lisäksi asuinmaan myötä lapsi tulee oppimaan ympäristön kielen eli saksan jo päiväkoti-iässä. Nähtäväksi jää, mistä kielistä hänelle tulee ne vahvimmat. Silti en halua tinkiä siitä periaatteesta, että molemmat vanhemmat välittävät lapselleen oman äidinkielen. Muutoinhan lapsi jäisi vaille toisen vanhemman kulttuuria eikä kykenisi kommunikoimaan sen puolen sukulaisten kanssa.
 

Hei Judit,

Kuulostaa haastavalta mutta ei ollenkaan mahdottomalta. Olen kuullut yhdestä tytöstä joka on myös oppinut lapsena neljä kieltä. Jotain kieltä lapsi voi käyttää vain leikkiessä ja jotain oppii myös kirjoittamaan. Kielille on omat käyttötarkoitukset. Kuten meidän suomi-ruotsi-lapsen kohdalla, puhuminen alkaa tietysti paljon myöhemmin kuin yksikielisillä, joten siihen kannattaa varautua. Voit vaikka alussa opettaa muutaman viittoman lapselle arkea helpottamaan. (5 kieltä :P )

Jokainen lapsi on tietysti erilainen, enkä tiedä milloin on huolestuttava, joten kannattaa etsiä muiden kokemuksia 4 kielestä ja siitä koska kielten pitäisi suunnilleen olla hallussa. Heitän nyt ihan hatusta, mutta voihan olla ihan normaalia, että hän osaa erottaa kielet kunnolla toisistaan ja puhua niitä melko sujuvasti vasta lähempänä 10 kuin 5 vuotta. Mene ja tiedä. 

Mutta joo puhukaa ihmeessä omia äidinkieliä, yhden kielen voi tietty vähentää jos hän menisi englanninkieliseen tarhaan ja myöhemmin kouluun. Mutta jos aiotte jäädä pysyvästi Saksaan niin se ei ehkä ole vaihtoehto..

Lapset on tosi sopeutuvaisia, mutta otatte huomioon oman lapsen oppimiskyvyn niin hyvä siitä tulee!

 

 
Metsämaa, kiitos kannustuksesta! Siihen olenkin asennoitunut, että puhumisen oppiminen voi olla normaalia hitaampaa. Ja muita kaksi-/kolmikielisiä perheitä seurattuani näyttää siltä, että ainakin toisen äidinkielen haltuun ottaminen kestää kauan. Vaikka lapsi ymmärtäisikin molempia kieliä, niin sen "heikomman" (eli sen, mitä ympärillä kuulee vähemmän) kielen puhumaan oppiminen vie aikaa. Hauskaa kyllä, myös veljeni on samassa tilanteessa: hän on muuttanut ulkomaalaisen vaimonsa kanssa kolmanteen maahan, joten lapset oppivat hiljalleen neljää kieltä. Tähän mennessä (toinen lapsista koulussa, toinen päiväkodissa) molemmat puhuvat loistavasti kumpaakin äidinkieltään, koululainen pärjää englanniksi ja pienempi on nopeasti oppinut paikallisen kielen päiväkodissa. Eli siltä suunnalta on rohkaiseva esimerkki.
 

Judit, lapset harvemmin oppivat kieliä tasatahtiin. Joskus lapset voivat myös yllättää. Serkkuni perhe on kaksikielinen, koska serkkuni ei oppinut lapsena suomea. Perheen lapset syntyivät Suomessa ja vaikka ympärillä oli enemmän suomenkielisiä sukulaisia ja ympäristö serkkuani lukuun ottamatta täysin suomenkielinen, oli ensimmäisen lapsen vahvempi kieli äidiltään oppima englanti (serkkuni äidinkieli). Suomi vahvistui englannintasoiseksi vasta ala-asteen puolessa välissä.

Serkkuni toinen lapsi ei olisi millään puhunut englantia ja vastasi äidilleen aina suomeksi. Siinä sitten joutui serkkuni opettelemaan toden teolla puhumaan suomea. Koulussa kuitenkin selvisi englannin tunneilla, että toinenkin lapsi osasi ja ymmärsi englantia oikein hyvin ja kouluarvosana oli aina 10. Kun esikoinen sitten muutti 18-vuotiaana pois kotoa ja tämä nuorempi jäi 13-vuotiaana vielä kotiin, kohtasi serkkuni yllätyksen: 13-vuotias kuopus alkoikin puhua äitinsä kanssa sujuvaa englantia. 

Mutta, en suosittelisi englanninkielistä päiväkotia tai koulua lapselle Saksassa. Jos mahdollista, valitkaa sellainen koulu, jossa opetuskieli on jompikumpi vanhempien äidinkielistä. Ei kannata väkisin vahvistaa englantia, sitä on ympärillä muutenkin ihan tarpeeksi. Tuohan se lapselle turvallisen olon, jos tarhassa/koulussa puhutaan jomman kumman vanhemman äidinkieltä. Englantia kuitenkin aletaan opettaa monessa maassa ensimmäisenä vieraana kielenä jo 7-vuotiaille.

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top