Lapsen päiväkotiuran alku

L

Lirtsi

Satasella mukana keskusteluissa
Heippa.

Minun 2v 3kk tyttöni aloittaa hoidon 9.1... kolme päivää viikossa.. Ja tämä tuntuu minusta ihan kamalalle :sad001

Olen asiaa monesti jo itkenyt ja soitinpa jopa ajan psykologille..
Onko täällä muita kenellä lapsen hoitoon laitto on ollut oikeasti kova pala?
Neuvoja kaipaisin..
 
Mun lapset meni päiväkotiin 4v ja 2v. Kaikki meni oikeastaan tosi helposti ja kun huomasin että lapset viihtyy siellä hyvin niin omakin olo helpottui. Aluksi mietin asiaa paljonkin mutta lopputulema oli se että mun oli korkea aika päästä töihin ja lasten päiväkotiin. Kotona oleminen alkoi olla kaikille tylsää vaikka paljon kaikkea mukavaa tehtiinkin.
 
Meillä esikoinen oli 2v 3kk ja kuopus 10kk, kun aloittivat hoidon. Itselle oli alkuun kauheeta ja ekana hoitopäivänä vaan itte itkin. Tuntu et mun lapset on ryövätty itseltä ja suretti se etten oo näkemässä mitä kaikkee uutta ne oppii. Eka hoitopäivä meni lapsilla huonosti, mut pian jo alkoi esikoinen pyytään viikonloppusinkin hoitoon. Nyt sit onkin jo kavereita ja hoidossa saa tehdä paljon juttuja mitä kotona ei oo tullut tehtyä. Lapset kehittynyt kovasti hoidossa olon aikana ja lapset siellä viihtyy. Enää ei tunnu pahalta hoitoon vieminenkään, kun tiedän et lapsilla ei ole siellä mitään hätää ja niillä on kivaa siellä. :)
 
Meillä ei päivähoidon aloitus ole vielä ihan ajankohtainen, mutta ihan vain ajatuksenakin se jo kauhistuttaa minua. Olen ylipäätänsä tosi huono jättämään meidän reilu 1- vuotiasta tyttöä muille hoitoon, saati sitten jos pitäisi päivähoitoon vielä pidemmäksi aikaa. Se on aina tuo alku vanhemmille kuin lapsillekkin jännittävää ja ehkä jopa hankaalkin, mutta ajan kanssa varmasti helpottuu se hoitoon vieminen ja myöskin lapsella sinne jääminen. :) Ja kuten muutkin ovat sanoneet, siellä päivähoidossa on paljon erilaista tekemistä mitä vaikkapa kotona on. :) Mulla nyt ei suuremmin mitään neuvoja ole, muuta kuin se, että ajan kanssa varmasti helpottaa. Tsemppiä hurjasti äidille ja toki myös lapselle hoidon aloituksen suhteen. :happy:
 
Kannattaa ajatella asiaa lapsen kannalta. Toki ekat päivät, viikot voi molemmille olla kipeitä ja suru ja ikävä olla läsnä, mutta pian lapsi saa ikäistään seuraa ja ystäviä, hoitotädit tulevat tutuksi ja rutiinit alkavat pyöriä. Asiata tulee osa lapsen elämää. Uusia asioita opitaan, sosiaaliset taidot kehittyvät jne. Paljon positiivista!

Itselleni oli eka viikko rankka ja koko mietin kuinka lapset pärjäävät. Nopeasti asia helpottui, kun huomasi kuinka hyvin tyypit hoidossa viihtyvät. Jännitin enemmän vielä kuopusta, oli vain 9kk kun aloitti hoidon, mutta tyttö sopeutui muutokseen paremmin kuin esikoinen... esikoinen haki rytmiä vajaan kuukauden, eli päikkärit meni miten sattui ja lounasta ei suostunut syömään. Nyt ollaan hoidossa oltu elokuusta ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin :)
 
Mua hirvittää ajatus siitä että jätän lapseni jonkun ventovieraan käsiin.. Vaikka onkin ammattilaisia juu.. Mutta mun tyttö on niin kovin herkkä ja arka. Hänen pitäs ihan ensimmäisenä opetella pitämään puoliaan.. Huolettaa sekin että riittääkö syliä, katsooko joku kieroon hänen tapojaan ym... En tiedä miksi tämä on mulle näin suuri taakka nyt kannettavaksi mutta ahdistus kasvaa sitä myötä mitä aloituspäivä lähenee..

Kuinka paljon lapsi protestoi minulle? Olenko enää tärkeä? Äh.. Vaikeaa on..

Tänäänkin lapsi väsyneenä ja itku kurkussa huusi "äiti, minä rakastan sinua äiti, äitiä rakastan minä kovasti"....
 
Tsemppiä hoidon aloitukseen! Ja hyvä, että olet hakenut keskusteluapua!

Meillä tyttö meni 11,5kk ikäisenä hoitoon, ja minua jännitti ja huoletti, esikoinen kun kyseessä. Pari ekaa viikkoa söi hoidossa huonommin kuin kotona, eikä nukkunut kuin puolen tunnin päikkäreitä ja oli kotiin päästyä uusien unien tarpeessa. Usein itki joko viedessä tai hakiessa (loppui aina nopeasti). Mutta tuon kahden viikon jälkeen alkoi löytyä rytmiä päiviin, unet vähitellen pidentyi ja nykyisin pisteellään ruokaa mahtavalla ruokahalua.

Lapset ovat sopeutuvaisia, paremmin kuin aikuiset! ;-) Vaikka hoitoon vienti alussa säälitti ja jännitti, on se ollut jälkikäteen ajateltuna pelkästään positiivinen asia. Lapsi on oppinut uusia taitoja ja sanoja seuraamalla muitten lapsien touhuja. Ja saa leikkiä päivät muiden lasten kanssa. Itsekin jaksaa illat paremmin touhuta lapsen kanssa, kun päivällä on aikuisten seuraa, ja voi toteuttaa itseään työssä.

Lapsi kiukuttelee eniten rakkaimmilleen, sekin kuuluu osana elämään. Se, että vie lapsen päivähoitoon, ei tarkoita, ettei rakastaisi lasta tai olisi hyvä äiti. Toivon sinulle voimia ja positiivisia ajatuksia! @):-
 
Tää päiväkotiasia on mulle vasta aikaisintaan vuoden kuluttua edessä (jos silloinkaan, riippuu miten raskautuu ja alkaako uudet mammalomat), mutta osaisiko joku kertoa ummikolle että kuinka päiväkoteihin haetaan? Onko niihin joku hakujuttu meillä Suomessa, vai pääseekö lähimpään tms. päiväkotiin? Entä jos haluaa laittaa esim englannin tai saksankieliseen päiväkotiin lapsensa?
 
Nimenomaan jos ajattelee lapsen kannalta niin äidin luona pienellä varsinki vuoden parin ikäisellä paras paikka. Ei sen ikäinen lapsi tarvitse sitä virikemäärää ja ihmisiä ympärillee vielä. Ajattelen myös että pikku lapsuusaika kiitää ohitse ja se on korvaamatonta aikaa lapsen kanssa.
Olen vienyt kolme lastani hyvällä omalla tunnolla kolme veenä hoitoon vaikka äitinä sekin kirpaisi....
 
Minnie89 päiväkotiin haetaan paperi/nettilomakkeella jonka saat oman kuntasi/kaupunkisi nettisivuilta tai päivähoitotoimistosta.. Hakemuksessa erinäisiä kysymyksiä mm hoitoajoista, hoitopäivien määrästä, vanhempien tuloista ym, siihen myös merkitään ensisijainen toive päiväkotipaikasta sekä mahdolliset muut hoitopaikka toiveet. Tai mahdollisesti myös perhepäivähoito tarve.
 
Sitten itse asia.
Vaikka kuinka yritän asian miettiä positiivisen kautta, kuten "lapsi saa leikkikavereita" " siellä on paljon erilaisia virikkeitä joita kotona ei".. Niin ei asia tunnu millään tavalla mielekkäämmältä. Tämä ongelma on varmasti suurin täällä omassa pääkopassa, sillä oma ammatti on lastenhoitaja ja tiedän 100%sti millaista se pienen aloitus on noin niinkun työntekijän näkökulmasta. Mutta jotenkin tämän oman kohdalla kaikki se optimistisuus ja positiivisuus katoaa juuri tuon työntekijä näkemyksen vuoksi... Itse kun on nieleskellyt kyyneliään hoitaessani noita pieniä pilttejä jotka huutavat äidin perään..
 
Mulla oli iso pala viiä esikoinen päiväkotiin osa-aikaseksi. Mutta tiedostin, että se ois hänelle vaan hyväksi. Aloitti päiväkodissa 1v ja 10kk. Enkä näin jälkikäteen vois olla tyytyväisempi :)

Pojan kielellinen kehitys otti spurttia. Oppii toimimaan ryhmässä ym taitoja. Ja eka kaverisuhde solmittu. :)

Itkin ja panikoin turhaan. Oma koulukiusattutausta toki vaikutti pelkoihin.
 
On hyvä muistaa, että usein lapsen mielialat ja reaktiot ovat peilikuvia omistamme; jos vanhempi on kireä, lapsi on kireä ja toisinpäin. Lapsi katsoo meistä, kuinka mihinkin asiaan tulee reagoida. Jos et ole sinut sen kanssa, että lapsi menee hoitoon, tulee se olemaan lapsellekin hankala paikka.

Asiat, joissa vanhempi on varma ja johdonmukainen, sujuvat helpommin. Eivät välttämättä ongelmitta, mutta huomattavasti helpommin. Kokemusta on (:
 
Takaisin
Top