Saiski87. Käyttäydyt todella hienosti ja mietit tyttäresi etua! Tykkään! :)
Olisipa ikävää joutua kertomaan lapselle, millaisissa oloissa hän on saanut alkunsa. En voi kuvitella. Muistan vain elävästi, kun äitini kertoi minulle biologisesta isästäni. Kysyin kerran, että miksi tämä ihminen on minulle sukua, mutta sisaruksilleni ei. Äiti purskahti itkemään ja siinä meni hetki, kunnes hän itkultaan sai sanottua asiansa. Olin hämmentynyt. Tavallaan tiennyt aina, mutta koska biol.isästä kuuli harvoin, niin toki hänet unohdin. Ja olin alkanut kutsumaan kunniaisääni isäkseni jo pienenä. Kuittasin sen pienen koululaisen harteiden kohautuksella ja totesin, et onpa hyvä, että on monta isää. Illalla isäni tuli kotiin ja äitini kertoi, että tiedän asiasta nyt. Isäni tuli halaamaan minua ja sanoi, että olen aina hänen oma rakas tyttö ja että hän rakastaa minua. Muistan sen hetken niin elävästi. Nyt kun olen aikuinen, niin äitini on valottanut enemmän minulle taustoja hänen ja biol.isäni suhteesta ja siitä, miksi hän lähti. Minun oli helpompaa ymmärtää asiat aikuisena ja kysyin asiasta sitten itse. Noh.. vähän harhauduin nyt aiheesta. Palaan Minjan kysymykseen miehen toimimisesta lompakkona. Äitini ei koskaan pyytänyt rahaa biol.isältäni, ei elareita, ei mitään. Yksin tuli toimeen sen aikaa, kun olimme kaksin. Itselläni on vahva tunne, että en voisi pakottaa ketään isäksi tai lompakoksi.. jotenkin se tuntuu väärältä sekin. Ja jos tuollaisesta kaverisuhteesta raskaaksi tulisin, ja mies katkaisee välit ellen tee aborttia, niin katkaiskoon sitten. Aborttiin ei voi pakottaa... joten ei kai isäksikään.