Laihduttamalla kohti plussaa

Pau91

Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei vauvakuumeilijat!

Kaikki jotka kamppailee kilojen tiputtamisen kanssa, tänne ketjuun saa tulla antamaan vertaistukea laihduttamiseen, jotta se plussa pärähtäisi raskaustestiin! Jaetaan vinkkejä ja tsempataan toisiamme :)
 
Itsellä tosiaan yk4 menossa ja esikoinen olisi haaveissa! Ylimääräisiä kiloja on tässä kertynyt muutaman vuoden aikana vähän turhan paljon, jopa 30kg ois tiputettavaa! Kovasti mietityttää kuinka paljon ylipainolla on vaikutusta raskautumiseen. Ajattelin siis ryhtyä tuumasta toimeen, josko edes muutaman kilon tiputtaminen auttaisi! Huomenna ois Bodycombat -tunti varattuna, joten tästä se lähtee! Eniten ongelmia mulla ehkä kuitenkin on ruokavalion kanssa, että saisin sen kuriin. Ainakin nyt aluksi otan yhden sallitun herkkupäivän viikkoon. Mutta leipää yms saisi kyllä jättää myös enemmän pois ja pitäis opetella juomaan sitä vettä enemmän päivittäin!

Löytyykös täältä muita, joilla ois laihdutusprojekti käynnissä? :)
 
Tämä on hyvä ketju!
Mulla on käynnissä, mutta enemmänkin oon tehnyt elämäntapa muutoksia ja sitä kautta tiputan painoa. Meillä toki yritysä on jo kauan takana, mutta kun kävimme tutkimuksissa mun lääkäri sanoi että ehdottomasti jo muutaman kilon tiputuksella on väliä, et heti kun aineenvaihdunta alkaa toimia kroppakin on vastaanottavaisempi. Muistan kun lääkäri kertoi et oli joku nainen, joka painoi 190 kg ja laihdutti 5 kg ja tuli raskaaksi, oli kuulemma aika karua :grin

Itseltäni vinkkinä sanoisin että jos tuntuu että paino ei ala tippua kun on laittanut ruokavalion ja liikunnan kuntoon, niin sit heti vaan verikokeisiin että ei oo häikkää kilpirauhasessa. Jos on vajaatoiminta ei laihdu vaikka mitä tekisi. Mulla oli juurikin näin.
Itse olen muutama kuukausi sitten aloittanut lisäksi tuota hoitoa tukemaan luontaisesti gluteenittoman ruokavalion. Näillä eväillä oon nyt vuoden takaisesta saanut pois 16 kg, vielä on ylimääräistä n.20kg mutta en ota siitä stressiä, lähtee mitä lähtee ennen raskautumista. BMI nyt siis n.31

Kannattaa olla itselleen armollinen, monet sanoo että ei käy vaa'alla, mutta itselleni vaa'alla käyminen on tärkeää, koska silloin tiiän missä mennään. En oo kieltänyt itseltäni mitään, ennemmin kohtalaisempia määriä harvemmin, ja sit jos antaa luvan herkutella enemmän vaaka kyllä kertoo että milloin pitää palata ruotuun. Itselle pitäs nyt saada vaan enemmän aikaiseksi tehdä lihasmassaharjoituksia, alkaa paikat inhotavasti roikkua :shifty:

Mutta, kuitenkin tsempiksi kaikille pudottajille, raskaaksi voi tulla isompikokoisenakin, ei se paino aina ole se este. Toki kuitenkin varmasti raskausaika ja ihan se itse vauvan ja lapsen kanssa oleminen helpottuu kun on itsekin paremmassa kunnossa, jaksaa paremmin ja on kaikki turvallisempaa. :)
 
Tsemppiä Ilpuri kovasti kilppariongelmien kanssa laihdutukseen ja toivotaan pikaisesti plussaa! :)

Itsellä tiedän, että on vain omasta itsekurista kyse, saanko painoa tippumaan vai en. Oon onnistunu laihduttaan ennenkin, mutta niin ne kilot vaan hiipii takaisin kun yhdistää herkuttelun, stressikierteen ja väsymyksen! Omasta päätöksestä siis tiedän ainakin omalla kohdallani olevan kiinni! Nyt kuitenkin oon tänä keväänä pistänyt vähän asioita tärkeysjärjestykseen, joten liiasta stressistä ja vähistä unista päästy eroon, joten nyt on aika skarpata myös liikunnan ja ruokavalion suhteen :)
 
Joo siis kyllähän täälläkin herkkuja vedin sillon aiemmin et ei kyl lähtötilanteesta voi kilpparia syyttää :D
Hyvältä kuulostaa sun suunnitelma! Armollisuutta itselle ja paljon pitkäjänteisyyttä niin siitä se lähtee :)
 
Mulla sellaset 20kg että olisin tyytyväinen ja "samoissa mitoissa" kun esikoisesta plussatessa.

Tuntuu vaan olevan tosi tiukassa nämä kilot. Edellisen kerran 25kg lähti 1,5v jonka saavutin plussauspäivään mennessä. Nyt vuosi jo laihdutusyritystä, ja paino junnaa +\-6kg kokoajan.

Tuntuu että vaikka miten tiukasti syynäis ruokansa niin kaikki kertyy kylkiin. Ihan kaikki. Yhtään jos höllää että syö vaikka ylimääräsen leivän, se näkyy kasvoissa, vyötäröllä turvotuksena ja vaa'assa +1-2kg nesteinä.

Meen huomenna verikokeisiin tsekkauttaa kilppariarvot.
 
Toivottavasti Unicorn löytyis syy junnaukselle ja saisit siihen apua! Tsemppiä kovasti :)

Noniin, tästä starttaa lähtö viikon ensimmäiselle Bodycombat tunnille!
 
Unicorn, joo ehdottomasti kokeisiin jos noin junnaa! Koska tosi helposti jossain on vikaa jos meinaa turvotusta kertyä eikä lähde näillä peruskonsteilla pois.

Paul, liikunnan iloa combatiin :)
 
Oli kyllä melkonen tunti, kaikkeen en ees pystyny vaikka aiemmin usein käynyki! Pahinta oli sellaset kyykkyyn, ponnistus lankkuasentoon, takas kyykkyyn ja ylös, monta kertaa peräkkäin, huh! Ehkä mäkin pystyn siihen jossain vaiheessa samassa tahdissa ku muut, heh! :D
 
Mäkin voisin liittyä tänne :)

Ilpuri, tosi hieno pudotus jo sulla! Varmasti alkaa uudet elämäntavatkin pikkuhiljaa tulla rutiiniksi. Oliko sun mielestä alku vaikeempaa kun esim. nyt, vai miltä susta on tuntunut elämäntaparemontti?

Pau, kiva että oot saanut stressikierteen ja väsymyksen helpottumaan, varmasti jaksaa nyt panostaa itseensä :) mulla ainakin on auttanut, että suunnittelen ruokavaliota etukäteen, ja sitten alan pikkuhiljaa toteuttaa. ja samalla vähän kuulostelen että pitäiskö jotain muuttaa johonkin suuntaan.

Unicorn, kiva kuulla että sulla on painon pudotus auttanut raskautumaan :) se on kyl ikävää, että tulee kilot aina takaisin :shifty: musta tuntuu, että se eka laihdutuskerta on helpoin, mutta sit kun moneen otteeseen täytyy samoja kiloja laihduttaa, niin vaikeutuu vaan jatkuvasti. Mikä sulla oli verikokeiden tulos?

Mä oon 28v, esikoista yritetty jo yritetty pidempään, ilman tuloksia. Mulla on jotain 20kg vielä ylipainoa. Oon teini-iän ollut normipainon ylärajoilla, mut parin kympin jälkeen lihoin pikkuhiljaa reilu 30kg. Oon välillä onnistunut laihduttaan jonku 15kg, mutta sitten ne on tulleet syystä jos toisesta aina takaisin. Tammikuun alusta laihduin pelkästään sokerilakon myötä n. 11kg, mutta nyt oon ollut tän kuun vähän rempallaan, ja etenkin nyt flunssa on saanut mut syömään herkkuja ihan kohtuuttomia määriä, ja muutama kilo on tullut lisää (toivottavasti vaan turvotusta). Tavotteena mulla on päästä pikkuhiljaa takaisin tuonne normipainoon, tai ainakin lähelle sitä. Sokeri on pahin viholliseni, ja myös se saattaa hankaloittaa kun inhoan liikuntaa, jota tehdään itse liikunnan vuoksi. Tällä hetkellä ainoa säännöllinen liikunta on mulla koirien kanssa ulkoilu. Mutta en aio nyt tosta liikunnasta stressata, ensin jatkan ruokailutottumusten kimpussa ja taistelussa sokeria vastaan :) Mun mies sai muutama vuosi sitten kakkostyypin diabeteksen sekä todettiin korkea verenpaine, niinhin kun sai lääkitykset niin on paino pudonnut itsestään 30kg :eek: hän on aina ollut tosi ylipainoinen, vieläkin olis pudotettavaa normipainoon. Hirveen huonot ruokailutottumukset hänellä kyllä on, jos vähän tsemppais niin varmaan putois nopeemmin!

Mulle gyne suositteli painon pudotusta plussaa odotellessa, ja oon itsekin samaa mieltä. Varmasti jaksaa raskaudenkin paremmin, kun ei ole ylimääräistä painoa niin paljoa! :happy:
 
Liityn joukkoon :wink täälläkin yritystä takana jo ööö.... Taitaa olla jo 1,5 vuotta... Tutkimuksiin en oo vielä mennyt kun haluan saada juurikin painoa alas! 30kg ois semmone määrä et oisin normaalimitoissa... Pudotettavaa siis on :sad001 oon kaks kertaa laihuttanu ton määrän nopeilla pussikeittodieteillä/rahkan syönnillä mut enää en halunnu siihen ruveta vaan halusin oikeesti opetella syömään oikein ja niin että sitä voi jatkaa niin vielä dietin jälkeenkin!
Latasin kiloklubin apin itelle puhelimeen. Siihen merkataan syönnit ym kaikki ylös ja se on ollu tosi hyvä mun kohdalla! Motivoi hyvin ku näkee kalorit ja päivän kalorivajeen :D
 
Hei joo, mä oon 24v yhden pojan äiti Helsingistä ja mies 27.

Laihduin 10kg juuri ennen kun tein esikoisesta positiivisen raskaustestin, siinä sit tuli 20kg takasin ja nyt painin niiden kilojen kanssa tässä. Ei lähtenyt imetyksellä grammaakaan, hankin nyt loppuviikosta uudestaan salikortin ja otan niskasta kiinni itseäni mulla ois taas 20kg vähintään pudotettavaa.

Jos vaikka sais oikeesti jotain tuloksia aikaseksi ja jos toisi sen plussan, ilman ehkäisyä me menty esikoisen syntymän jälkeen syntyi 26.1.2016. Tarkoituksena saada sisarus tälle esikoiselle, mun kierto on heitellyt 24-60 päivään. Ja viimeisin nyt päättyi kp14?!
Helmikuussa kävin hakemassa tk lääkäriltä terolut kuurin, mutta tässä huhtikuun alussa kävin lapsettomuusklinikalla gynen luona joka käski lopettaa ne heti koska ei muuten pystytä tutkimaan syytä miksi en ovuloi. En oo ikinä tuntenut nimittäin ovulaatiota, sillon gyne sanoi että loppuviikosta olis tulossa ovis ja mulla alkoi sitten menkat?! Tein kuitenki ovistestin silloin "Kp2" muistaakseni niin oli mielestäni plussa.. :eek:

Mulla kroppa jostain kumman syystä nyt ihan sekaisin, mietin tässä viittinkö tilaa niitä clearblue kaksoishormoni ovistestejä vaiko en. Kun en saanut ikinä niillä halvemmilla cb digitaalisilla ovistesteillä hymynaamaa..

Kesä tulee niin ajattelin kyllä keskittyä enemmän treenaamiseen ja syömiseen, jätän turhan stressaamisen sikseen.. :)

Esikoista me yritettiin 2vuotta, että mä uskon että mun kunnon treenaaminen vaikutti siihen positiivisesti että tärppäsi.. :)

Niin joo ja lapsettomuusklinikan gyne kirjotti mulle Thyroxin kuurin kun oli kilppari arvo 2.8 helmikuussa niin kokeillaan nyt sitten tätäkin vielä.
 
Mä kanssa onnistuin about viis vuotta sitten pudottaan melkeen 20kg mutta niin ne vaan hiipi takasin ja vähän vielä lisää päälle. Elämäntaparemontti olis siis selkeesti tarpeellinen! Semmone suklaanmussuttaja oon kans, et huhhu, pitäs saada kuriin!

Mulla ei kuukautiskierrossa pitäis olla mitään häikkää, ainakin testit näyttää että ovuloin ja kierto on ollut nyt aika säännöllinen. Toivottavasti tärppi tulis pian! Mutta tosiaan olis hyvä pudottaa sitä painoa, että jaksais sen mahdollisen raskausajankin sitten paremmin. Ja kyllä se vaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinkin vaikuttaa kun katsoo mitä syö ja liikkuu enemmän :)
Mulla toimii yleensä paremmin, jos asetan itelleni tavoitteita! Taidankin itelleni tavoitteeksi laittaa -0,5kg/viikko, pysyy pudotustahti maltillisena, eikä lähtis siihen jojoiluun :) Myös viikkotavoitteet on hyviä! Mulla tavoitteena harrastaa raskasta liikuntaa 4x60min/viikko ainakin näin alkuun, katotaan lähteekö sillä tippuun! Mites muut, asetatteko itellenne jotain tavoitteita? :)
 
Pau, siitä se lähtee vaikka vähän alussa tangerteleekin :joyful: mä en uskalla laittaa itelleni mitään liikuntatavoitteita kun en niissä kuitenkaan pysy :grin Mutta viime viikon olin kipeenä niin en tehnyt mitään, mutta pyrin kävelemään töihin 2,5km/suunta vähintään 3 päivänä viikossa ja pit kertaa painoharjoittelua ja sit tilanteen mukaan sykkeen nostoa. Lisäksi koiralenkit. Kesällä me käydään tosi paljon pyöräilemessä ja melomassa, lisäksi aina vähän fiiliksen mukaan tehdään juttuja.
Mä yleensä laitan itselleni n. 5kg raja pyykkejä mut n. -1,5kg/kk on paino tippunut. Viime tavoite oli että uutena vuotena painaisin 95 kg, mut se tais mennä vasta helmikuussa, nyt uusi tavoite on että 90 kg touko-kesäkuun vaihteessa, tänään paino oli 94kg, saa kattoa pääsenkö, hyvä jos pääsen mutta en aio stressata jos en pääse. Oon siis 174cm pitkä

Elisenda, tsemppiä sun ja teidän painonpudotukseen! Sun kysymykseen vastataakseni, niin jotenkin sillon kun alotettiin yrittämään en putänyt mun ylipainoa kovinkaan merkittävänä asiana, toki tiedostin tilanteen ja näin, mutta olin aina ajatellut naiivisti, että kun elämässä on ollut niin paljon kaikkea vastoinkäymistä niin en jotenkin usko että raskaaksi tuleminen olisi vaikeaa :facepalm: joopa :grin
Mut toki mua lohdutti silleen että siihen löytyi joku syy, ainakin osittain. Alkuun kun kilppareista alettiin puhumaan, syksyllä -15 en jotenkin saanut itseäni yhtään motivoitua, olin vaan jotenkin sellasessa usvassa, voi olla et se usva johtui juurikin siitä vajaatoiminnasta, mutta sit kun keväällä -16 eli vuosi sitten lääkitys alko toiminaan ja pari ekaa kiloa lähti ja suunta oli jatkuvasti alaspäin niin se motivoi ihan hulluna! Se on niin siisti tunne että kun näkee että paino on tippunut taas 500g niin se anta kyllä tosi paljon hyvää fiilistä.
Ja jotenkin tän vuoden aikana olen kasvanut myös itseni kanssa siihen että mitä hitaammin tippuu sitä tyytyväisempi olen. Ja juurikin oon päässy sellaseen tilaan jossa oon rehellinen itselleni, ymmärtänyt ylipainon vaarat (lähinnä kun kattoo mun lähiperhettä) ja just se että muutos pitää tulla elämäntapamuutoksella ei ihmedieetillä.
Muutosta oon tehny pikkuhiljaa, et ainut minkä aloin ihan seinään oli tuo luontaisesti gluteeniton ruokavalio, mut se ei laihduttamiseen suoranaisesti ollut vaan tähän kilpparijuttuun. aloitin lisäämällä veden juontia, lyhensin ateria välejä ja pienensin annoksia. Varsinkin alussa oli välillä vaikeaa mutta yritin olla pitkäjänteinen ja ilmeisesti nyt jossain määrin onnistunukkin siinä.
Lisäksi kun sokeri hammasta alkoi kirvellä otin suklaata yhden rivin levystä talouspaperin päälle ja laitoin loput kaappiin. Samoin jos irtokarkkia teki mieli, otin 10 kpl paperille ja loput pois. Söin nää hitaasti nautiskellen ja sillä tavalla sain makean himon pois mutta en kiduttanut itseäni.Siis suklaa ja irtokarkki on ne mun paheet :)

Mun rakas siskoni kuitenkin mulle tuossa pari päivää sit sanoi puhelimessa kun äiti oli kertonut että oon laihtunut 16 kg, et "joo, niinhän se munkin mies laihtu mut kyllä se niin vain on että kun ikää tulee niin kyllä ne takas tulee". Ei mitään että onpa hienoa tms. Kyllä teki mieli heitää puhelin seinään, tuli tosi paha mieli. Olin niin raivona.
Mä rehellisesti en usko että ne tulee takasin, uskon että ne pysyy poissa. Voi olla et kun tuun raskaaksi niin sit kiloja jotain tulee, mutta oon jotnekin muuttanut mun ajatusmaailmaa ihan tosi paljon, pikkuhiljaa ja oon alkanu välittää itsestäni uudella tavalla. Toki osan on mies saanut aikaan, hän vaikka karkkia aika paljon syökin mut on ihan messissä tässä ruokavalio hommassa ja hän tykkää liikkua tosi paljon. Enkä mä edes jotenkin kehtaa mässätä niin paljon kun sillon kun asuin yksin.
Sanotaan just sitä että kun laihduttaa ei saa liikaa tuijottaa vaakaa, mutta mut se pitää kaidalla tiellä. Lisäksi mulle sanottiin et jos hoitoihin mennään bmi pitää olla alle 35, mielummiin n. 30 tai alle. Joten en usko että ne kattoo onko kilot rasvaa vai lihasta tässä kohtaa.

Joskus luin myös jostain että laihduttamisessa on kyse 80 % syömisestä ja 20% liikkumisesta

Toiveissa, tsemppiä elämäntapamuutoksen kanssa! Silleen se just toimii, toki suosittelen et käyt kuitenkin tutkimuksissa koska jos ne löytää jotain muuta, niin sitä on hyvä hoitaa samalla kun painoa pudottaa :rolleyes:

alinah, no jo on sekava sun kierto :eek: Mikäli tsh on yli 2,6 se lisää keskenmenoriskiä vaikka yläviite arvo onkin 4,01 muistaakseni, joten varmaan ihan hyvä tuo sun thyroxin. Toki muista vaatia kontrollikäynnit koska mulla on tsh ollu tässä 1,5 v aikana 0,02-7,84 ja ne on menny laidasta laitaan 2 kk välein :shifty: Tarkkaile myös oloasi!
Varmasti treenaaminen ja yleisesti ottaen kropan hyvä olo kyllä edesauttaa raskautumista! Tsempit myös sulle tämän asian kanssa painimiseen! :joyful:
 
Toiveissa, niinhän se monesti on että kun on nopeesti onnistunut laihduttaan, niin kilot tulee takaisin kun kuurin lopettaa, koska ei ole opetellut uusia ruokailutottumuksia :sour: mä oon tolla kiloklubilla kerran laihduttanut kans, mutta jotenkin alkoi sit kyllästyttää kun piti kaikki punnita ja merkata mitä söi.. :rolleyes: muutenhan se on tosi hyvä motivoimaan! ja näkee oikeesti että millasta ruokaa syö, ja voi sen mukaan muuttaa tapojaan!

alinah, toivotaan että thyroxinkuuri auttaisi painonpudotukseenkin! Tsemppiä treenailuun, varmasti hormonitoimintakin tasoittuu kun treenaa ja syö hyvin :)

Ilpuri, me ollaan saman pituset :grin ja mulla vaan on vähän enemmän painoa, näitten hiilariturvotuksieni kanssa 98kg! Onhan se painonhallinta loppuelämän projekti, mutta auttaa paljon kun oppii uusille terveellisimmille tavoille, että eikait se loppuelämä oo yhtä taistelua, toivottavasti :rolleyes: mulle vaan ei käy tuo että söisin kohtuudella sokeria, mun pitää jättää se kokonaan, jos meinaan selvitä itseni kanssa :grin mut hyvin se onnistuu, kun teen sokerittomia jälkiruokia, joihin tosin tulee kermaa yms. mutta myös marjoja! Ylipäänsä mulla olis tavoitteena, että kylässä voi syödä sokeria, mutta kotona sitten ei. Niinkun tein tossa alkuvuodestakin. Vaan olipa kyllä ikävä kommentti sun äidin suusta :sad001
 
Elisenda, ei todellakaan oo taistelua kun oppii syömään oikein! En voi väittää että itse nyt niin tekisin mutta kunnostaa huomioon mun aikaisemmat ruokailutottumukset niin suunta on oikea enkä koe sitä hankalana.
Noilla marjoilla ja noilla toki saa tosi hyvin herkkunälkää laannutettua :) ja ompa hauska et ollaa suunnilleen samoissa mitoissa :)
 
Takaisin
Top