Lahjakas lapsi?

Ihana avaus! :smiling face with heart-eyes:

Esikoiseni on lahjakas palapelien tekemisessä, ja suurin osa palapeleistä joita ollaan tällä hetkellä ostettu kotiin on aika vaikeita. Toinen asia mikä tulee mieleen on kirjaimien tunnistaminen noin 2-vuotiaana. Selkeästi näkee aika aikaisin mistä hän on kiinnostunut ja menee sen mukaan.
 
Epäsuomalaista tai ei, oman lapsen taitoja on aina kiva ihastella ja kyllä niistä saa olla ylpeäkin. 😊

Meidän esikoinen on taitava rakentelija. Jo pienenä kiinnostui palapeleistä ja niissä meni nopeasti ikäsuositusta selvästi vaikeampiin. Nykyisin rakentelee enemmän legoista, mutta kyllä ne palapelitkin on yhä kivoja.
 
Mun lapsi on aivan super taitava puhuja ja laulaja. Taapero nyt 1v8kk. Laulaa varmaa 30 eri laulua. Osaa sekä sävelen et sanat. Puhuu nii paljo ettei pysy perässä. Puhuu 4 sanan lauseita ja muutenki osaa super paljo sanoja. Kaikki sanat ja laulut tarttuu heti hänelle. 😍

Edit. Myös kirosanat. Yks päivä satutin jalan ja taapero sano auts äitiä sattuu, sattuu saatana. 🤣
 
Muokattu viimeksi:
Ihana avaus! :smiling face with heart-eyes:

Esikoiseni on lahjakas palapelien tekemisessä, ja suurin osa palapeleistä joita ollaan tällä hetkellä ostettu kotiin on aika vaikeita. Toinen asia mikä tulee mieleen on kirjaimien tunnistaminen noin 2-vuotiaana. Selkeästi näkee aika aikaisin mistä hän on kiinnostunut ja menee sen mukaan.

Meidänkin kuopus osasi kaikki kirjaimet myös jo 2-vuotiaana. Päiväkoti onneksi huomioi lapsen kiinnostukset, ja on saanut haastavampia palapelejä ja ”isompien lasten kirjoja”

Kuulema myös muutkin käden taidot ( saksien käyttö, kynän käyttö) ovat muita ryhmän lapsia edellä)

Kotona tehdään paljon haastavampiakin juttuja, kuten helppoja + laskuja, ja vähän saksaakin, mutta ei päikyltä voi kaikkea vaatia :wink
 
Mun tyttö alkoi piirtämään intohimoisesti 3,5 -vuotiaana. Piirtäminen otti välittömästi tulta alleen ja hahmoja alkoi syntymään aika nopsaan, ja yksityiskohtia kerta kerralta enemmän. Olen säästänyt parhaimmat näistä piirustuksista, niissä on luonnetta ja ilmaisuvoimaa! Saapa nähdä miten piirtäminen jatkossa kehittyy, hän on jo nyt eskari ja ilmeikäs piirtäminen jatkuu. :smiling-eyes:
 
Meidänkin kuopus osasi kaikki kirjaimet myös jo 2-vuotiaana. Päiväkoti onneksi huomioi lapsen kiinnostukset, ja on saanut haastavampia palapelejä ja ”isompien lasten kirjoja”

Kuulema myös muutkin käden taidot ( saksien käyttö, kynän käyttö) ovat muita ryhmän lapsia edellä)

Kotona tehdään paljon haastavampiakin juttuja, kuten helppoja + laskuja, ja vähän saksaakin, mutta ei päikyltä voi kaikkea vaatia :wink
Tosi kivaa kuulla, että päikkykin on huomioinut lahjakkuutta ja joustanut!

Vaihtoehtoisena esimerkkinä kaverini, jonka lapsi laski kymmeneen 1v 7kk ikäisenä, ja päiväkodista huomautettiin että ”me lasketaan kyllä vain kolmeen ennen isojen ryhmään siirtymistä”. 😅

Muoks: kiinnostaa kovasti myös kaikki aktiviteetit joita oot lapsen kanssa tehnyt laskemiseen ja lukemiseen liittyen!
 
Sellainen ajatus tähän että minusta intohimo tekemistä kohtaan on jopa tärkeämpi juttu kuin se varsinainen lahjakkuus. Lahjakkuus ilman intohimoa jää käyttämättä, piiloon ja kehittymättä. Mutta intohimo pitää kehittymisen käynnissä ja lapsi jaksaa lukemattomia toistokertoja, kun itse tekeminen jo palkitsee. :smiling-eyes:
 
Mun lapsi on aivan super taitava puhuja ja laulaja. Taapero nyt 1v8kk. Laulaa varmaa 30 eri laulua. Osaa sekä sävelen et sanat. Puhuu nii paljo ettei pysy perässä. Puhuu 4 sanan lauseita ja muutenki osaa super paljo sanoja. Kaikki sanat ja laulut tarttuu heti hänelle. 😍

Edit. Myös kirosanat. Yks päivä satutin jalan ja taapero sano auts äitiä sattuu, sattuu saatana. 🤣
Tosi mielenkiintoista ja myös osittain tuttua. Meidän 1v 7kk poika on myös tosi hyvä puhumaan, ja siksi osin tän aloituksen teinkin kun on kiinnostavaa kuulla muista! Miten sanavarasto ja puhuminen on teillä kehittynyt tähän asti?

Meillä ekat oikeat sanat, jolloin siis osoitti kohdetta ja sanoi sanan, oli jo 10kk ikäisenä, ja 13kk päivänä laskettiin sata sanaa ja ensimmäiset yksinkertaiset lauseet tuli. Sanojen määrä on lisääntynyt hurjan nopeasti, ja kielioppi monimutkaistunut., esim useamman kuukauden on osannut taivuttaa substantiiveja sanasta riippue 2-5 sijamuotoon, käyttää imperfektiä yms. Tyypillisimmin puhuu yhä 2-3 sanan lausein, 4 jos oikein keskittyy, mutta selittäessä voi tulla monta lausetta putkeen.
 
@Kaakkuri tää puheen kehitys on kyl ollu mielenkiintoista seurata! Meillä sano ensimmäisen oikeen sanan vasta joskus vuoden ikäisenä. Muistaakseni just enne synttäribailuja tai tyylii samalla viikolla. Mut sit ku sano yhen sanan nii kohta tulikin kymmenen ja minusta sit nopeesti laajeni muutenkin.

Maaliskuun vika päivä on syntynyt ja kesäkuussa alko puhuu 2 sanan lauseita. Niitä main sanavarasto on ollu just jotain sadan sanan luokkaa. Loppu kesästä alko tulee jo neljän sanan lauseita. Meillä kans on ruvennu aika nopeesti taivuttaa sanoja. En kyllä oo varma millon 🤔 Välillä menee oikein ja välillä tietysti ei, mut yritys on ollu kova jo pienestä saakka.

Meillä on kyllä tosi tarkka ja kiinnostunu sanoista ollu aina. Haluu tietää mitä asiat on, kysyny ja osotellut paljon asioita. Eli haluaa asioille nimet ja pistää muistiin mitä ne oli. Laulut oppii tosi nopeasti parin kuuntelun jälkeen, samoin lorut. Et jotenki hänellä on korvaa niille. Tykkää muutenki kirjoista, loruista ja lauluista ja niitä ollaa paljon tarjottukin hänelle.
 
Sellainen ajatus tähän että minusta intohimo tekemistä kohtaan on jopa tärkeämpi juttu kuin se varsinainen lahjakkuus. Lahjakkuus ilman intohimoa jää käyttämättä, piiloon ja kehittymättä. Mutta intohimo pitää kehittymisen käynnissä ja lapsi jaksaa lukemattomia toistokertoja, kun itse tekeminen jo palkitsee. :smiling-eyes:

Useinhan lahjakkuus tulee intohimon kautta. Jos jotain tekee paljon, siinä kehittyy. Tietenkin muillakin asioilla on merkitystä. Toisilla on esim. sävelkorvaa, toisilla ei niinkään.
 
Mun kuusivuotias on taiteilija! Siis uskomattoman lahjakas askartelija, piirtäjä ja maalaaja. Mielikuvitusta riittää myös.

Kuopus himpun verran alle 3v, hän ei puhu, mutta osaa matkia tosi monia eläimiä miten ne ääntelee! Ja tietty rakkaat autot ja muut vempeleet, huomaa että niistä tulee joku harrastus varmasti vielä. :smiling-eyes:
 
Tosi kivaa kuulla, että päikkykin on huomioinut lahjakkuutta ja joustanut!

Vaihtoehtoisena esimerkkinä kaverini, jonka lapsi laski kymmeneen 1v 7kk ikäisenä, ja päiväkodista huomautettiin että ”me lasketaan kyllä vain kolmeen ennen isojen ryhmään siirtymistä”. 😅

Muoks: kiinnostaa kovasti myös kaikki aktiviteetit joita oot lapsen kanssa tehnyt laskemiseen ja lukemiseen liittyen!
Meillä on aina luettu lapsille todella paljon, joten lapsi kiinnostui kirjaimista ihan itsestään. Mitä laskemiseen tulee, niin nuorempi halusi myös ”läksyjä”, kun isosiskollakin on. Tein sitten jotain pikkukakkostyylisiä ” montako palloa/kukkaa/autoa on kuvassa” siitä se sitten lähti.
 
Lapseni oppi 3-vuotiaana lukemaan. Nyt käy koulua osittain ylöspäin eriytettynä. Eli opetetaan vaikeampia asioita ja nopeammin kuin luokkakavereille.
Opetitko aktiivisesti kirjaimia ja lukemista, vai tapahtuiko spontaanimmin? Kiinnostaa kovasti mitä puuhia harrastitte pienenä.

Mulla tuttavapiirissä taitaa tasan 4,5v olla nuorin lukemaan oppinut, häntä opetettiin aktiivisesti. Minä ja mies ollaan opittu 2-7kk myöhemmin aikoinaan, mutta itse. 3v on jo harvinainen, montako kuukautta oli yli syntymäpäivän?

Poikaa (20kk) on kiinnosti jossain vaiheessa n. 6kk sitten kirjaimet kovasti ja pyysi aina että ”kirjoittaa `isi`, `mummu`, `ukki`” jne., mutta nyt muut aktiviteetit ovat vallanneet mielen. Varmasti hyvä näin. Vaikka olihan se vitsikästä kun alle puolitoistavuotias tunnisti ulkonäöltä paljon sanoja ja osasi ne ”lukea”, ja lauloi abc-laulua. Kellekään muulle ei kehdattu näyttää taitoa kuin isovanhemmille. 😅

Nyt hän yhä tunnistaa tekstistä onko kyse numeroista vai kirjaimista, ja numeroista on edelleen kiinnostunut lähinnä jotta osaa aina painaa hissistä oikean kerroksen.
 
Meillä on aina luettu lapsille todella paljon, joten lapsi kiinnostui kirjaimista ihan itsestään. Mitä laskemiseen tulee, niin nuorempi halusi myös ”läksyjä”, kun isosiskollakin on. Tein sitten jotain pikkukakkostyylisiä ” montako palloa/kukkaa/autoa on kuvassa” siitä se sitten lähti.
Just hauska!
 
Mun 2,5-vee on tosi kiinnostunut kirjaimista. Meillä on kirjaimia jääkaappimagneetteina (hommattu lähinnä eskarille tukemaan kirjaimilla leikittelyä) ja näitä sitten nuorempi tuo minulle ja yhdessä nimetään niitä. Hän on jopa kiinnostuneempi kirjaimista ja numeroista kun vaikkapa eläimistä, ja tunnistaa muotoja helpommin kuin värejä. Jännä homma, varsinkin kun puhe tulee myöhässä. Epätasaista on kehitys, mutta yhden alueen hitaus voi sitten antaa tilaa kehittää jotain toista osa-aluetta. Välillä vitsailen että hän oppii varmaan lukemaan samaa tahtia kun puhumaan. :tears:

Me ei siis kovin aktiivisesti tuota puhetta tai kirjaimia harjoitella, hänen aloitteestaan aina. Me harjoitellaan enemmän esineiden nimeämistä, pukemista, ja vessajuttuja. Kuten muutkin saman ikäiset treenaavat. Jokainen lapsi on persoonansa, ja kehityksen seuraaminen on antoisaa. :smiling-eyes:
 
Muokattu viimeksi:
Meidän esikoinen taisi olla 4-v kun oppi lukemaan. Ei opetettu aktiivisesti, mutta oli itse tosi kiinnostunut kirjaimista ja tykkäsi tosi paljon lukemisesta. Kyseli usein mitä jossain lukee ja kun kerran kiinnosti, annettiin pelata Ekapeliä.
 
Takaisin
Top