Lääkkeen anto lapselle

[Uusperhesatu]

Miten teillä sujuu lasten lääkitseminen? Ottavatko lapset mukisematta lääkkeensä vai kohtaatteko vastarintaa?

Meillä vauva (10 kk) sai perjantaina antibioottikuuriin korvatulehdukseen, ja huh mitä vääntöä lääkkeen antaminen on ollut. Hän ei kerta kaikkiaan suostu avaamaan suutaan ruiskulle. Nelilapsisen perheen äitinä en edes tiennyt että noin tiukasti voi tuon ikäinen nipistää suunsa kiinni!

Ainut keino saada lääke annettua on tehdä se heti ruokailun alussa laittamalla lusikkaan hedelmäsosetta ja pikkuriikkinen tilkka lääkettä sekaan ja toistaa tämä muutaman kerran (annostus on onneksi vain 1,3 ml kolmesti päivässä). Aluksi vauvalla ei kipeyden takia ollut ruokahalua, joten tämäkin oli hankalaa, mutta nyt alkaa jo onneksi sujua. Tässä kohtaa on onni ettei hän ole isoveljensä kaltainen lusikasta kieltäytyvä sormiruokailija.

En muista että muiden lasten kohdalla olisi ollut näin vaikeaa. Toki esim. silmätippojen laitto on ollut kaikilla taistelua vauvana/taaperona, mutta nämä suun kautta nautitut lääkkeet ovat kyllä menneet helpommin.

 

[Suski75]

Meillä on ilmeisesti aina ollut hyvänmakuisia lääkkeitä, koska lapsi on syönyt niitä mielellään. Sairaalassa joskus saa pahanmakuista lääkettä, ja sen jälkeen on luottamus taas jonkun aikaa hukassa ja lääkkeet pitää taistella suuhun muutaman viikon ajan. Sekin kyllä menee ohi, koska meillä lapsi saa päivittäin astmalääkettä suun kautta, joten lääkkeenotto on ihan jokapäiväinen juttu.

 

[elaffy]

Meillä valitettavasti on korvakierrelapsia lääkitty paljon, lisäksi reumalapsella on käytössä säännöllinen päivittäinen lääkitys.

Nestemäiset lääkkeet menevät kaikki todella hyvin. Pillereitä eivät osaa isommatkaan niellä vielä, joten ne on murskattu ja annettu jogurtin ja hunajan kanssa. Pääosin ovat olleet pahan makuisia, mutta ovat onneksi menneet alas näin. Ihon alle pistettävät lääkkeet meillä aiheuttavat suurinta vastustelua ja ne joudutaan käytännössä väkisin piikittämään joka viikko.

 

[winks]

Nestemäiset menevät (monesti) pakkosyötöllä ruiskun kanssa. Ja aina jotain valuu poskelle. Mutta lääke-jutuissa en jousta. Olisi ihanaa jos lapsi imisi ruiskun itse tyhjäksi mutta näin tapahtuu yleensä vasta kuurin loppupuolella. Eniten ongelmia aiheuttaa keskellä yöllä annettavaan yksittäiseen särkylääkkeeseen.
Mutta ruisku on ollut meille paras tapa saada se lääke lapselle, joskus käy lusikka, joskus jonkun jugurtin kanssa lusikalla sekoitettuna.

 

[Vargynja]

Nykyisin meillä ei ole vaikeuksia lääkkeen annon kanssa, mutta vauvana oli kyllä vaikeaa. Poika ei tainnut tykätä vauvana panadolin mausta, kun sen antaminen oli melkoista maanittelua ja pakkosyöttöä ja osa valui ulos suusta. Onneksi niin pienelle ei tarvinnut antaa kovin paljoa. Vielä vaikeampaa oli kerran tarvitun (en muista mihin vaivaan) jauheen antaminen. Sekoitettiin sitä yhteen jos toiseenkin soseeseen, jugurttiin ja viiliin, mutta taisi olla pahaa kun ei oikein maistunut. :/