Kun tuntuu että kaikki romahtaa

Catiele

Catiele

Oman äänensä löytänyt
Nyt ajattelin avautua, jos toimisi terapiana kun purkaudun meidän tilanteesta täällä.
Mentiin viime kesänä naimisiin, marraskuussa alettiin odottamaan meidän esikoista, tänä keväänä ostettiin oma talo. Ja nyt juuri tällä hetkellä maailma ja tämä tilanne tuntuu absurdilta, epätodelliselta. Makaan omaisten hotellissa yliopistollisen sairaalan vieressä. Mieheltä löydettiin muutama vko sitten kaksi aivokasvainta, huomenna niistä otetaan koepalat. Hän yöpyy osastolla. Tänä aamuna oli myös yliopistollisessa sairaalassa meidän esikoisen ultra, vahva epäily aracnoidal kystasta. Rv 30-32 sitten magneettikuvaus missä asia selviää, nyt rv26+2. Muutoin oli vaavilla kaikki kunnossa.
Enään ei tiedä mitä pitäis ajatella, pakko toivoa parasta vaikka pelottaa helvetisti.
 
Onpas teillä tilanne :sad001 Muuta en osaa sanoa, kuin toivottaa kovasti voimia ja jaksamista, ja luottoa parempaan huomiseen :Heartred
 
Eikä! Kamala tilanne teillä! :O Eikai tossa muu auta kun toivoa ja luottaa että kaikki menee lopulta hyvin! Tsemppiä superisti! Epätietoisuus on kyllä pahinta. Onko sulla ystäviä tms kenen kanssa pääsisit purkamaan tilannetta ihan kasvotusten?
 
Elämä koettelee ihan väärin välillä :sad001 Paljon tsemppiä tulevaan. Oikein muuta ei tuossa tilanteessa voi kuin antaa elämän viedä. Toivotaan, että kaikki selviää vielä parhain päin!
 
Onneksi meillä molemmilla on vahvat tukiverkot lähellä, apua kyllä saadaan, niin henkistä kuin fyysistäkin. Ei vaan ei voi ymmärtää tätä.
 
Paljon voimia Catiele! :Heartred Tilanteenne on todella kurja ja tuntuu niin väärältä että matto vetäistään tuolla tavalla jalkojen alta juuri kun kaiken piti olla hyvin. Oma mieheni kävi viime vuonna syöpähoidot läpi, joten muistan oikein hyvin miltä tuossa tilanteessa tuntuu. Kaikki se pelko ja epävarmuus. Se kun haluaisi tehdä jotain toisen hyväksi, mutta ei voi kuin yrittää tukea. Ja sekin tuntuu vaikealta kun oma maailma on juuri romahtanut. Onneksemme miehen syövän pystyi hoitamaan ja hänen ainakin pitäisi olla nyt kunnossa. Toivon kaikesta sydämestäni että teidän tilanne on yhtä hyvä ja kaikkien koettelemusten jälkeen elämä tulee vielä näyttämään valoisalta. Syövässä on se karua, että lohdutukseksi voi sanoa että siihen ei välttämättä kuole. Onneksi nykyisin siihen kuoleminen on paljon epätodennäköisempää kuin sata tai edes kymmenen vuotta sitten.

Jos sinusta tuntuu siltä, voit pistää minulle yksityisviestinkin. En tiedä osaanko lopulta sanoa paljonkaan, mutta jos haluat puhua samassa tilanteessa olleelle niin kuuntelen mielelläni. Joka tapauksessa suosittelen että hyödynnät tukiverkkoa ja sen tarjoamaa niin henkistä kuin fyysistäkin tukea. Olet sen tarpeessa, eikä sitä tarvitse hävetä. Sanon tämän vain koska itsestä tuntui välillä kiusalliselta kun ei jaksanut ja joutui vaivaamaan muita vaikka se tunne oli täysin turha.

Toivottavasti pienokaisella ei olekaan tuota mitä hänellä epäillään.
 
Äitini on sanonut minulle, että Luoja antaa jokaiselle juuri sen verran taakkaa kuin arvelee tämän pystyvän kantaa. Tätä voi katsoa monelta kantilta ja hädän hetkellä ei ehkä lohduta, mutta että joku jossain ehkä on suunnitellut teidän varallenne jotain, mitä nyt vielä emme ymmärrä. Ja että te juuri olette riittävän vahvoja kantamaan koettelemukset. Tätä kommenttia ei tarvitse ajatella uskonnollisesta näkökulmasta, jos ei halua.

Suuren suuret tsempit teille suuren surun ja hädän keskellä. Toivottavasti joku huominen näyttää vielä aurinkoiselta ja on aurinkoinen teidän pienellä perheellä. Voimia ja jaksamista! Lykky on, että teillä on hyvät tukiverkostot.
 
Catiele sanoi:
Nyt ajattelin avautua, jos toimisi terapiana kun purkaudun meidän tilanteesta täällä.
Mentiin viime kesänä naimisiin, marraskuussa alettiin odottamaan meidän esikoista, tänä keväänä ostettiin oma talo. Ja nyt juuri tällä hetkellä maailma ja tämä tilanne tuntuu absurdilta, epätodelliselta. Makaan omaisten hotellissa yliopistollisen sairaalan vieressä. Mieheltä löydettiin muutama vko sitten kaksi aivokasvainta, huomenna niistä otetaan koepalat. Hän yöpyy osastolla. Tänä aamuna oli myös yliopistollisessa sairaalassa meidän esikoisen ultra, vahva epäily aracnoidal kystasta. Rv 30-32 sitten magneettikuvaus missä asia selviää, nyt rv26+2. Muutoin oli vaavilla kaikki kunnossa.
Enään ei tiedä mitä pitäis ajatella, pakko toivoa parasta vaikka pelottaa helvetisti.
Click to expand...

Voimia raskaaseen tilanteeseen!
Oliko tuo kystaepäily missä kohden aivoja, pystyttiinkö siitä antamaan vielä mitään tietoja? Useinhan nuo kystat ovat ihan oireettomia läpi elämän, mutta toivotaan että olisi vain väärä hälytys!
 
Kysta on aivan keskellä aivoja, ainakaan vielä ei paina aivojen rakenteita eikä ole turvotusta eikä aivoselkäydinnesteen kiertohäiriöitä. Sitä nyt seurataan ettei ala kasvamaan.
 
Välillä kyllä aidosti tuntuu siltä että tämä painajainen voisi loppua, kaikki oliskin unta. MIeheltä löytyneitä aivokasvaimia ei voi sijainnin vuoksi leikata, jossain vaiheessa alkaa sädehoito ja solunsalpaajat. Koepalojen otosta toipumiseen on liittynyt hyviä ja huonoja päiviä. Toisinaan kunto on hyvä, toisinaan tulee lievä epilepsiakohtaus. Mun pitäisi tänään palata töihin, sen kunniaksi mies sai eilen illalla kohtauksien, ei kylä paljoa napostelis mennä töihin takaisin ja olla sielä kokoajan huolissaan.
Tämän kaiken keskellä oon alkanut saada supistuksia, kohtauksen aiheuttaman stressin takia viimeksi viime yönä. VAuvan ei nyt missään nimessä saisi näillä viikoilla tulla tähän maailmaan kysta-epäilyn vuoksi. Keskiviikkona on kontrolliultra, toivottavasti sieltä saisi hyviä uutisia.
 
Catiele sanoi:
Välillä kyllä aidosti tuntuu siltä että tämä painajainen voisi loppua, kaikki oliskin unta. MIeheltä löytyneitä aivokasvaimia ei voi sijainnin vuoksi leikata, jossain vaiheessa alkaa sädehoito ja solunsalpaajat. Koepalojen otosta toipumiseen on liittynyt hyviä ja huonoja päiviä. Toisinaan kunto on hyvä, toisinaan tulee lievä epilepsiakohtaus. Mun pitäisi tänään palata töihin, sen kunniaksi mies sai eilen illalla kohtauksien, ei kylä paljoa napostelis mennä töihin takaisin ja olla sielä kokoajan huolissaan.
Tämän kaiken keskellä oon alkanut saada supistuksia, kohtauksen aiheuttaman stressin takia viimeksi viime yönä. VAuvan ei nyt missään nimessä saisi näillä viikoilla tulla tähän maailmaan kysta-epäilyn vuoksi. Keskiviikkona on kontrolliultra, toivottavasti sieltä saisi hyviä uutisia.
Click to expand...

Eikä, kamalaa! Oletkohan kuitenkaan työkuntoinen? Vaikka toisaalta saattaahan se antaa edes hetkeksi muuta ajateltavaa. Tilanteessasi kun ei kai oikein nyt voi muuta kuin odottaa. Ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä. :sad001 Kuulostele oloasi ja jää herkästi pois töistä, sillä sinun on ihan turha rasittaa nyt itseäsi yhtään ylimääräistä. Paljon voimia!
 
Kirjottellaan nyt tännekin meidän kuulumisia. Miehellä alkaa keskiviikkona aivojen sädehoito, hoito kestää 6vko toteutuen joka arkipäivä. Matkaa sädehoitoa antavaan sairaalaan on n.75km, joten matkoineen hoitokerta kestää noin 2,5h. Minä toimin aluksi kuskina, koska epilepsian vuoksi miehellä ei ole ajolupaa vuoteen. Miehen hoidot loppuvat kolme päivää ennen laskettua aikaa. Toivottavasti beibi pysyy siihen asti masussa. Sitten alkaa sytostaatit, niiden antotavasta ei vielä tietoa.
Vauvalla todettiin magneettikuvassa araknoidaali kysta keskellä aivoja, tällä hetkellä se ei vaikuta mitenkään, kaikilla kasvukäyrillä ja muilla ollaan täydellisesti. Seurannassa kuitenkin edelleen yliopistollisessa sairaalassa ollaan, seuraava käynti on reilun kahden vkon päästä. Tällöin tulee myös lasten neurologi keskustelemaan synnytyksen jälkeisestä ajasta/hoidosta, riippuen onko kysta aiheuttanut mitään vauvalle. Tälle käynnille joudun mennä yksin (kuskin toki otan), koska miehen sädehoidon ei saa keskeytyä.

Huh huh. Mä oon saikkuillut töistä ja nyt onkin kirjoitettu sairaslomaa sitten äippäloman alkamiseen asti (juhannukseen). Normaalia elämää yritetään elää kaiken tämän keskellä. Tehdä hankintoja esikoisen tuloa varten ja pienesti remontoida taloa. Vaikkakin epävarmuus painaa kaikkea toimintaa.

Toiveina tällä hetkellä on että vauvalla olisi kaikki hyvin, että kysta ei aiheuttaisi mitään nyt eikä tulevaisuudessa. Että sädehoito tehoaisi miehen aivokasvaimiin, epilepsia rauhoittuisi ja mies paranisi. Ja että hoidoista ei tulisi voimakkaita sivuvaikutuksia jotta mieheni voisi nauttia loppuraskaudestani ja pikkuvauva-ajasta.
Suuria toiveita.
 
Tsemppiä! Toivotaan että teillä käy kaikki parhain päin.
 
Mukava kuulla kuulumisianne. Toivottavasti hoidot tepsii eikä niistä tule hirveästi ikäviä sivuvaitukuksia ja kaikki menee niin miehellä kuin lapsellakin hyvin! Paljon tsemppiä! Olet vahva nainen. :Heartred
 
Takaisin
Top