Kummit

Me otettiin esikoiselle kaksi kummia sen takia, että mahdollisille tulevillekin lapsille riittäisi potentiaalisia kummeja. Itse en haluaisi "vaivata" kummeja sillä, että yhdelle tulee monta kummilasta. Esikoisenkin kohdalla kävi niin, ettei miehen ystävä halunnut ottaa kummiutta vastaan, koska hänellä oli jo neljä kummilasta entuudestaan. Ymmärrän kyllä, ettei halua mljoonaa kummilasta. No tälle toiselle tulokkaalle meillä on nyt vaan tasan kaksi vaihtoehtoa, joten helppo valinta. Jos joskus tulisi vielä kolmas tulokas, niin kummien keksimisestä tulis jo iso ongelma, meillä kun on paljon ystäviä jotka eivät kuulu kirkkoon, tai ovat eronneet sieltä.
 
Voihan niitä kirkosta eronneitakin kysäistä, jos uskonasiat ei teille muuten niin tärkeitä ole. Me miehen kanssa vuosi sitten saatiin kirkkoon kuuluvilta kummipyytnö, niin ihan sitten omasta halustamme liityttiin takaisin kirkon kirjoille kun haluttiin meille se oma pieni kummilapsi :Heartred

Olen myös monesti kuullut että kirkkoon kuulumattomat ovat olleet niin sanottuja kirkkokummeja, kun ei ole kukaan enempiä kuullemma kysellyt. Sitä kummilapsemme isäkin silloin meille toitotti ettei me turhaan liityttäisi, mutta ajateltiin vetää varman päälle.
 
Mä oon kans kummi, vaikken kirkkoon kuulukaan. Ja sain kummitodistuksenkin, vaikken tietenkään kirkon kirjoihin oo merkittynä. Ja yks kummilapsi mulla ja se riittää :wink

Vaikee päättää kyl seuraavalle kummeja, esikoisella kaks ja tälle haluisin samat kummit...
 
Mua ahdistaa koko kummien valinta! :sad001 Mä olen monessa ystävyyssuhteessa huomannut, että kun elämäntilanteen muuttuu niin yhteydenpito saattaa jäädä. En oikein tiedä ketä tässä "uskaltaa" pyytää kummiksi. Toivon kummeilta läsnäoloa, enkä niinkään mitään Lahjakummia. Miehen puolella tosin olisi 2 ihanaa pariskuntaa ketä voisi pyytää, mutta loukkaantuuko sitten minun ystävät? Mulla ei koskaan ole ollut ns parasta ystävää, joten sinällään vaikea valita ketä nyt olisi sopivin. Esikoiselle pyysin jo siskoa ja veljeä, joten ne ei enää käy :/ mulla on yksi todella hyvä/läheinen ystävä, mutta ensinnäkin hänellä on jo 4 kummilasta ja teidän, hän on sanonut että häntä ahdistaa kaikki tönmöiset uskonnolliset toimitukset. Olen varma, että hän kyllä suostuisi kummiksi, saattaa jopa odottaa sitä, mutta Mä en ehkä haluisi pyytää siksi, kun niitä kummilapsia on jo mielestäni ihan riittämiin. Sanokaas te mitä mieltä olette?
 
Meillä ensimmäisellä 4 kummia, kaksi kaveria ja minun sisko ja miehen veli. Petyttiin kaverikummeihin ja päätettiin, että seuraavalle vain sukulaisia. Kakkonen sai sitten minun toisen siskon ja miehen veljen (sama veli, kun ei enempää sisaruksia) ja tämän kihlatun kummeikseen. Serkkujakin kyseltiin, mutta kummilapsia tuntui olevan jo liikaakin. Kiva juttu kuitenkin, kun rohkenivat sanoa, ettei enää :) Nyt sitten, jos kaikki vaan menee hyvin, niin kolmannelle ei mitään hajua, ketä kummiksi.... hmmm.. ainakin nuo siskot ja veli vapautetaan jo vastuusta :)
 
Mä en viitsi kirkosta eronneita pyytää liittymään kirkkoon takaisin kummiuden takia, koska tiedän että heillä on omat periaatteelliset syyt ollut erota. Kuitenkin kaksi virallista kirkkoon kuuluvaa kummia täytyy olla, jos lapsi halutaan kastaa. Ja kyllä mun käsittääkseni kirkkoherra (tms.) asian tarkistaa ennen kuin kummit hyväksytään. Esikoisen kohdalla minun serkku, jota kummiksi pyydettiin, oli minun tietämättäni juuri eronnut kirkosta, mutta liittyi takaisin. Se takas liittyminen ei ollut ihan yhtä simppeli juttu kuin eroaminen ja vähän tuli jo pelko että ehtiikö liittyminen hyväksyä ennen kastetilaisuutta. Onneksi ehti kuitenkin. Tiedän, että kirkkoon kuulumattomat ystäväni pysyvät meidän perheen elämässä ilman mitään epävirallisia kummi-etuliitteitäkin :) . Eikä se edes varsinaista kummi-ongelmaa muuttaisi miksikään. Asia olisi tietysti sitten ihan toinen, jos emme lasta haluaisi kastaa.
 
Anni 84, mä ajattelin pyytää mun parhaita ystäviä vaikka tiedän etteivät ole moisista tehtävistä kauhean innoissaan. Teen kyllä heille myös selväksi etten loukkaannu jos kieltäytyvät, ihan miten heistä tuntuu. On mulla sitten varatyypit jo mielessä jos ekat kunniasta kieltäytyvät :)
 
Meillä on esikoisella 2 kummia ja tälle tulokkaalle myös 2 kummia tulossa. Tiedossa on jo ketkä, joten ei tarvitse miettiä. Esikoisella on mun siskon vanhempi tyttö, ehti juuri käydä riparin ja pääsi heti kummin tehtäviin. Toisena kummina on mun hyvä ystävä, jota ilman me ei oltais miehen kanssa edes tavattu. Hänelle myös eka kummilapsi :)
Tulokkaalle kummeiksi tulossa mun siskon nuorempi tyttö, joka myös ehtii juuri riparin käydä. Toisena kummina miehen veli.
 
Mekin ollaan mietitty jo kummijuttuja. Esikoisella on 5 kummia joista yksi ei kuulu kirkkoon. Ainoa ero tuossa kummiudessa tosiaan on, että ei ole kirkon kirjoihin merkattu, eikä saanut virallista kummitodistusta. Uudelle tulokkaalle halutaan myös saman verran kummeja. Joitakin vaihtoehtoja ollaan mietitty, että ketä pyydetään, mutta ei olla vielä lyöty lukkoon. Ainoastaan ollaan päätetty, että sisaruksia ja sukulaisia ei pyydetä, sillä ovat jo osa lapsen elämää ja näin saadaan vähän turvaverkkoa suuremmaksi :)
 
Pääsin veljeni lapsen kummiksi 9 vuotta sitten, ja olen sen jälkeen eronnut kirkosta, vaan tuskimpa ne sen kastetta mitätöi sen takia.. :wink

Itsekkin olen jo varovaisesti vähän pohtinu ketä sitä kummeiksi pyytää. Vaikka ei kuuluta kirkkoon, eikä tulevaa lasta kasteta, niin on se silti mukava perinne.
 
Ollaan me näitä vähän mietitty, mutta todellakaa vielä mitään varmoja päätöksiä. Yhtä mun hyvää ystävää mietin, että jos hän vielä suostuis kolmannen lapsen kummiksi, toisaalta mietin myös pikku veljeäni.. Mies haluausi kaveriaan ja hänen vaimoaan pyytää kummeiksi myös mutten minä ole kovin innostunut asiasta. En tiedä, onneksi tässä on rutkasti aikaa miettiä. :)
 
Tietääkö joku tai onko kokemusta, että voiko alle rippikouluikäistä (13v) ottaa kummiksi esim. jollain erityisluvalla? Haluaisin ehdottomasti rakkaan pikkusiskoni kummiksi.
 
Mut on liitetty jälkeenpäin mun serkun kummiksi kun en ollut vielä rippikoulua käynyt. Mut tosiaan pitää olla ne kaksi kummia silloin ristiäisissä jotka on kirkkoon kuuluvia ja kummikelpoisia :) Jälkeenpäin siis onnistuu lisätä kummeja.
 
Me ollaan päädytty kaverikummeihin, ja ehdottomasti vain 2. Periaatteessa ajatuksella, että kummatkin valitsevat yhden. Kummankin perheessä on ollut enemmän ja vähemmän tapana sukulaiskummit, vaikka itselläni näin ei olekaan. Mutta omaan järkeen käy paremmin, että kummit ovat kavereita, eikä kukaan ns. siksi että on pakko olla. Ja samoin kuin aiemminkin mainittu, eli sellaiset kummit joiden arvomaailma vastaa omaa ja ystäviä omina itsenään.

Itse olen ns. neljäs kummi parille lapselle (vaikkakin toisen näistä sylikummi), ja vaikka varmasti lapsi 'arvostaa' sitä että lahjoja tulee vähän joka suunnalta, niin kummin näkökulmasta siitä tulee velvollisuus. Varsinkin sitten jos pariskunta eroaa ja toinen on mukana vain koska on puoliso, eikä varsinaisena kaverina, tulee varsin vaivaannuttavia tilanteita.

Lasten ollessa pieniä, kummin homma on mielestäni juurikin ne lahjat ja hyvän arvomaailman opettaminen. Kun lapsi vanhenee, niin hälventyy mielestäni se kummin tarvekin - teini menee kuitenkin menojaan, hyvä tietysti joskus nähdäkin, ja muistaa vaikka synttärikortilla, mutta ei niitä lahjoja enää niinkään tarvita. Oma periaate on yrittää pitää lahjat kehittävinä, ei turhana roskana (vanhempien) nurkkiin - tai sitten tarpeen mukaan, esim. vaatteina. Hömppää kertyy kuitenkin vaikka mistä.
 
Mä oon vähän samaa mieltä, että vain kaksi kummia, ihan maksimissaan kolme. Kolme on siinä tapauksessa jos päädytään kysymään mun pikkuveljeä yhdeksi kummiksi, mieli ehtii kyllä vielä muuttumaan. Eikä onneks ole tämän hetken murhe, mutta vähän jo miettinyt.

Mä nyt en myöskään todellakaan edellytä kummilta sitä uskontoon ohjaamista vaikka lapsi aiotaankin kastaa. Saa sitten vanhemmalla iällä päättää itse haluaako kuulua kirkkoon vai ei. Meillä minä kuulun, mutta mies ei ja häiden kanssa toi ongelmia, siinä jo silllin totesin, että tässä yks syy miksi haluan lapseni kastaa, jos haluaa kirkkohäät niin ne saa eikä vanhempien valinnat vaikuta siihen. Sitten jos itse ei halua kirkkoon kuulua niin erotkoon omasta tahdosta. Heh, hyppäs jo vähän raiteiltaan.
 
Meillä on valittuna jo kummit. 2 kummia vaan, mun paras ystävä ja miehen paras ystävä. Molemmat ilman puolisoitaan koska molemmilla on niin tuoreet suhteet. Mun ystävä oli ihanan innoissaan (kysyin häntä jo) ja sanokin että on salaisesti toivonutkin pääsevänsä kummiksi. :) muksulle tulee kyllä maailman ihanin ja touhukkain kummitäti! :Heartred
Meillä ei kuuluta kirkkoon eli nimiäisissä vaan "nimetään" kummit. Meillekin oli itsestäänselvää että otetaan kavereista kummit. Niiden kanssa ollaan kuitenkin paljon enemmän yhteyksissä kuin sukulaisten.
 
Olen kanssa miettinyt kovin jo kummiasiaa. Minusta kummit pitäis valita kavereista, mutta mies on erimieltä. Esikoisella on kome kummia ja tälle kakkoselle haluaisin pyytää yhtä hyvää ystävääni, mutta... Hän on parisuhteessa miehen kanssa jota en tunne kovin hyvin (reissuhommissa, joten ei olla kovin usein nähty). Mies vaikuttaa mukavalta mutta tuntuisi kummalta pyytää tuntematonta kummiksi lapselleen...
Onko jollakulla kokemusta, miten pyytää vain toista osapuolta pariskunnasta kummiksi ilman että kukaan vetää palkokasveja kuonoonsa?
 
Himputti, minä olen ainakin (kolmannen) kummilapsen kummina ilman puolisoani (tuore suhde silloin), samoin toinen kummi ilman omaansa. Meillä ei ainakaan mitään he-ma-paa vedetty nokkaan kumpikaan, ei olisi tullut mieleenkään.
 
Pitääkö muuten molempien vanhempien kuulua kirkkoon jos haluamme kastaa lapsemme? Meillä minä kuulun mut mies ei.. aikoo kyllä liittyä jos pitää. Aikoinaan hän erosi kirkosta kun ei kirkon palveluja käytä. Jatkossa olisi mahdollisesti toisin jos lapsi käy esim. seurakunnan kerhossa tmv. :-)
Kummeiksi olemme ajatelleet kahta ihmistä ja näillä näkymin siis yhtä pariskuntaa. Muutama vaihtoehto on mut et molempien kummien täytyy siis kuulua kirkkoon ennen kuin lapsen voi kastaa? Olemme ajatelleet joko mun puolelta kaveripariskuntaa tai miehen puolelta mut ei oo kyllä päätetty tai kysytty mitään :-)
 
Pitääkö muuten molempien vanhempien kuulua kirkkoon jos haluamme kastaa lapsemme? Meillä minä kuulun mut mies ei.. aikoo kyllä liittyä jos pitää. Aikoinaan hän erosi kirkosta kun ei kirkon palveluja käytä. Jatkossa olisi mahdollisesti toisin jos lapsi käy esim. seurakunnan kerhossa tmv. :-)
Kummeiksi olemme ajatelleet kahta ihmistä ja näillä näkymin siis yhtä pariskuntaa. Muutama vaihtoehto on mut et molempien kummien täytyy siis kuulua kirkkoon ennen kuin lapsen voi kastaa? Olemme ajatelleet joko mun puolelta kaveripariskuntaa tai miehen puolelta mut ei oo kyllä päätetty tai kysytty mitään :-)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top