Kova kuume

mommyme

mommyme

Vauhtiin päässyt keskustelija
Onko täällä muita jotka ois nyt samassa tilanteessa? Mulla on ollu jo monta kuukautta kova vauvakuume. Se on ihan sellasta että aivan sydämeen sattuu ja itku meinaa tulla ko näkee vauvoja ja niin kovasti haluaisi itsekin. Ollaan yritetty "jo" muutama kuukausi ja aina ko menkat alkaa pettymys on suuri.. eihän toki oo kauaa yritetty mut meinaan jotenki turhautua ja rupeen stressaamaan ja miettii et joku on vialla ja jos en tuukaa raskaaksi enää. Ja se stressi sit varmaa vaikuttaa siihen ettei tuukaa :S no nyt ois viikon päästä menkkojen aika jos ne tulee. Ois maailman paras joululahja jos sais testiin plussan. Toivotaan parasta :)
 
Mulla on kans tollanr tunne, etten kestä nähä muitten isoja vauvamasuja tai vauvoja. Meillä oli oma pieni tulossa, mutta sykettä löytyntkään rv 9 ultrassa :sad001 Meillä tärppäs heti ekasta yrityskerrasta jota hämmästelin kovasti, mutta pienen sydän ei ollutkaan tarpeeksi vahva. 18.12. kävin imutyhjennyksessä ja siitä asti olo on ollut "tyhjä"

Plussatuulia sinnepäin :)
 
Mulla oli aika samanmoiset tunteet jossakin vaiheessa. Oikeestaan kaikki johtu ehkä siitä et oon kerran tehny abortin (2012) ja sen jälkeen mua on painanu ihan hirvee syyllisyys siitä. Ja nyt varsinkin kun lupa tulla on annettu ja odottelemaan tässä joutuu. Yritystä viime toukokuusta lähtien. Ja tää 2012 raskaus alkoi ehkäsyrenkaasta huolimatta ja siihen tilanteeseen ei millään tapaa oltu valmiita. Jotenkin sitä ajatteli et raskautuis helposti jatkossakin mut nyt tää reilu puol vuotta on pistäny asioita vähän uuteen järjestykseen. Enää ei tuu itku mut valtava kaipuu - ja samalla pelko - omaa lasta kohtaan.

Kuinka sulla mommyme jouluna kävi? :)

Ninsu: pahoittelut :sad001 mut vaikka se julmalta kuulostaa niin tossa kohtaa ei auta kuin surra surut ja lähteä uuteen nousuun :Heartred
 
Kyllähän ne menkat alkoi 20.12 joten vähän etuajassakin jo. Se veti kyllä mielen aika matalaksi mutta kyllä se pahin pettymys parissa päivässä helpotti ja oli vaan nostettava pää pystyyn ja mentävä eteenpäin :)

Ninsu olen pahoillani puolestasi :sad001

Mulla on siis ennestään kaksi lasta joista olen enemmän kuin kiitollinen. Miehen kanssa on tiedetty alusta asti että halutaan monta lasta, neljästä on puhuttu mutta eihän sitä tiedä koska tuntuu että nyt on lapsiluku täynnä. Vielä siltä ei tunnu vaan kovasti sitä kolmatta toivotaan ja vauvakuume on edelleen yhtä kova. mutta päätin laittaa kalenterin piiloon ja yrittää keskittyä tähän hetkeen ja elää ihan normaalisti mutta vain ilman ehkäisyä laskematta mitään ovulaatiopäiviä ym. Koska sitte sitä alkaa stressaamaan ja ei se sitten niin onnistu. Se tulee sitten kun sen aika on :)
ja vaikka en laske nii menkkojen alkuun 6pv joten katsellaan :wink
 
Voi ei, pahoittelut :/ hyvä et pääsit uuteen nousuun kuitenkin :) ja nythän sulla on varsinainen piinaviikko edessä! Tsemppiä! Mulla menossa kp29/29-32, oireita olis kunnon litanjat jo mut pianhan sen näkee :)
 
Joo on kyllä todellinen piinaviikko tulossa. Mä oon jo pari pv ollu sitä mieltä että mun tissit on ihan valtavat verrattuna siihen mitä ne on ollu mikä on tosi erikoista. Mutta koitan pitää toiveet matalalla ettei pety liian pahasti jos ei vieläkään onnistu. Ihmismieli kun voi jännästi kehitellä kaikkia oireita koska haluaa uskoa johonkin.(itseäni tarkoitan)
mutta ompas sullakin jännät paikat, ootko aatellu testiä tehdä jo pian? :)
 
Mommyme :Heartbigred Mulla meni useita vuosia siten, että lapsenkaipuu tuntui koko kropassa, keskivartalossa sellaisena äärettömänä ja jotenkin keskipakoisena, ikään kuin ulos itsestä ulottuvana kipuna ja tyhjyytenä. Varmasti lähellä totuutta sanoa, että sata itkua tuon vuoksi itketty. Todella lohduton tunne ja huoli siitä, jos ei ikinä..

Nyt olen raskausviikolla 10 ja uskallan väittää, että vauvakuumeen parantaa vain raskaus.

Kovasti onnea toivon (ja rentoutta, en kyllä osaa neuvoa miten :happy6 ) teidän projektiin! Olet fiksu kun olet hakeutunut juttelemaan samoin kokevien kanssa. Itsestäni tuntui, ettei kukaan kavereista tajua oloa _yhtään_.
 
Silv tuo on kyllä ihan mahdotonta jaksaa odottaa sitä testin tekoa :)

bubs tuo kuulostaa kyllä tosi tutulta. Vauva pyörii mielessä koko ajan. Paitsi töissä johon onneksi palasin tänään lomalta. Saa muuta ajateltavaa :) työskentelen hoitajana sairaalassa ja rakastan työtäni ja kiirettä pitää niin hetkeksi unohtaa koko vauvajutun.

Oisi aika raskasta jos ei sitä ikinä saisi hetkeksikään mielestään kun se kipu ja tyhjyys mitä tuntee on raastavaa..

Mulla tietysti on jo kaksi ihanaa lasta mutta silti tuntuu että sisällä on joku aukko.

Mutta päivä kerrallaan. Tänään on esikoisen 4v syntymäpäivä ja oli eka työpäivä loman jälkeen joten tää oli hyvä päivä :)

Toivotaan että viikko kuluu nopeaan ja menkat ei ala :)
 
Silv mitenkäs on joko oot testin tehny? :)

mulla vielä näitä oottelupäiviä edessä ja mun olo on sellanen että oon raskaana. Mutta toisaalta ihmismieli on jännä ja se voi tehdä kaikkia oireita kun jotakin niin kovasti haluaa. Tässä nyt hetki jo yritetty niin ei uskalla uskoa mitään ennen kuin testi vahvistaa :) ja pelkään kuitenki että ne menkat alkaa..
 
Vauvakuume on kyllä jännä tunne itselläni. Sellainen, että olen syntynyt itse äitinä olemista varten ja on pakko, aivan pakko, tulla raskaaksi. Ettei millään muulla asialla ole niin väliä, kunhan saa lapsen! Hyvin alkukantainen ja voimakas tunne. Itselläni ei päässyt niin pahaksi, että olisin ihan hajalla ollut asiasta, mutta sellainen pakottava pakkomielle siitä tuli, kunnes alkoi raskausoireita tulemaan. Tärppäsi heti ekalla yrityksellä ja voin vaan kuvitella millaista olisi, jos joutuisi kuukaudesta toiseen samaan höykytykseen. Voimia ja hedelmällisiä hetkiä sinne!:Heartred
 
Kuulostaa nuokin kyllä tutuilta tunteilta :) mulla esikoisesta ja kuopuksesta on tärpännyt heti ekasta kerrasta mutta nyt kolmatta piti muutaman kuukauden koittaa. 3 menkat ehti tulla ja pettymys oli kyllä suuri joka kerta.
mutta nyt ois sit rv4+2 että justii plussannu ja onneni kukkuloilla ja nyt vaa niitä tarrasukkia :)
 
No joitakin haamuja oltiin näkevinään mut tätihän se sieltä tuli.. Toki kesti taas vaan 2-3pv (niinkuin viimeksikin..) normisti siis ainakin viiden päivän menkat.
 
Heippa! Liitympä minäkin keskusteluun, sillä pakko päästä purkamaan vähän tuntoja. Toivottavasti tämä keskustelu on vielä elossa. Meillä ykkönen on kolme vuotias ja nyt toiveissa kakkonen. Tai no on jo ollut pidemmän aikaan niin että tulee jos on tullakseen. En ole pahemmin asiaa ajatellut, ennen kuin nyt on jokunen kuukausi mennyt kauheassa kuumeessa. Ja lähinnä halusin juuri puhua tuosta jo mainitustakin pahasta olosta mikä tulee aina kuukautisten alettua. Miten se voikin olla niin masentavaa? Pahin ikinä mulla oli tänään, kun kuukautiset alkoivat parilla päivällä myöhässä ja oli koko ajan jotenkin niin sellainen olo, että olisi raskaana. Pieni tyhmä mieli kehittelee jo vaikka mitä haavekuvia ihan hetkessä vaikka tietää ettei välttämättä vielä ole kuitenkaan tärpännyt. Meillä tuli eka vielä niin äkkiä heti pillereiden lopetuksen jälkeen, että jotenkin ei ole ollut yhtään varautunut, että toista voikin joutua odottelemaan. Etenkin kun nykyään on paljon paremmat elämäntavatkin kuin silloin. Niin arpapeliä tää ja kyllähän sitä miettii sitäkin, että mitä jos ei koskaan enää tulekaan toista.
Kauheeta on vielä kun en oman pahan olon takia saanut miehellekään kuukautisten alkamisesta sanottua, vaan purin vaan pahaa oloani häneen. Todella typerä minä. Noh, ehkä huomenna on parempi päivä ja kyllähän tuo vieressä tuhiseva rakkautemme auttaa vaivaan ku vaivaan pelkällä olemassa olollaan :Heartred
Tsemppiä kaikille tänne ja kertokaa miten hyvin pystytte näistä tunnoista keskustelemaan miehenne tai muiden kanssa? En haluaisi etenkään miehelle tuoda mitään paineita tästä asiasta vaikka itsellä jostain syystä nyt hirveä kuume onkin päällä.. Huoh.
 
Takaisin
Top