Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Meillä syödään n. 3 tunnin välein, välillä pitää herättää syömään, välillä jompikumpi herää itse. Syynä tiuhaan syömiseen on keskosuus ( syntyivät rv 36+4) ja molempien painon lasku.
Isosisko on kiinnostunut ja innoissaan älä, mutta uhmaa meitä vanhempia. Syynä lienee se, että kotiuduttiin vasta tänään 10 pv sairaalajakson jälkeen. Mieskin oli meidän kanssamme sairaalassa viimeiset 3 yötä.
Pääsin sentään käymään kotona viimeisinä päivinä muutaman tunnin ajan per päivä.
Jaksaako pikkuset olla jo hereillä muuten lyhyitä tai pitkiä aikoja, vai ollaanko hereillä syömisen ajan ja sit takas untenmaille? :)
Mä sain kipeän noidannuolen niskaan kylkiasennossa imettämisestä ja nyt on täytynyt yöllä soveltaa asentoja, kun on tuo istuminen vielä vähän haastavaa synnytyksen jäljiltä. Muutenkin poju ottaa huonosti kiinni tissistä makuulla niin ehkä se ei oo meiät juttu.
Kiva kuulla teijän kuulumisia:)
Jaksaako pikkuset olla jo hereillä muuten lyhyitä tai pitkiä aikoja, vai ollaanko hereillä syömisen ajan ja sit takas untenmaille? :)
Näitä teijän kuulumisia lukiessa tulee vaan kovempi hinku saada oma pikkunenkin jo maailmaan :) ihana kuulla että kaikilla on lähteny arki sujumaan !
Täällä neiti täytti eilen jo neljä viikkoa. Hän syntyi 13.12 ja kotiin hän pääsi 21.12. Lastenosastolta haimme hieman potkua uuteen elämään ensin verensokereiden ja sitten bilirubiinin vuoksi. Myös syömistä piti harjoitella ja lopulta kotiuduimmekin nenämahaletkun kanssa kotisairaalaan. Kaikki nämä tyypillisiä keskosille.
Neiti herää itse noin kolmen tunnin välein syömään ja jaksaa nykyään jo vähän seurustellakin. D-vitamiinit aiheuttavat hieman vatsanväänteitä mikä pistää välillä hieman kiukkuamaan. Muuten oikein iloinen ja touhukas pieni prinsessa. La oli oikeasti vasta 16.1., mutta hassua ajatella että neitiä ei vielä olisi. Pakko myöntää, että tuntuu raskauden jääneen ns. vähän "kesken", mutta päivääkään en vaihtaisi. Äidin ja isin elämääkin suurempi rakkaus pakkaus.
Meillä esikoinen oli myös pieni ja makuulla imettäminen alkoi sujua vasta vähän vanhempana. Pääasia, että löytyy joku hyvä asento teille molemmille. Huolehdi omasta ergomiastasi myös :)
Ei tullutkaan mieleen et vois johtuu koosta.. sänkykin on niin pehmeä verrattuna siihen sairaalan karmeaan kovaan patjaan mis imetys oli kyl helpompaa.
Täytyy iteki kokeilla lattiaa jahka mun niska toipuu :)Mä imetin menestyksellä sairaalan sängyllä kyljellään, mutta kotisängyllä ei oikein onnnistu. Päivisin makaan olohuoneen lattialla välillä peiton päällä. Siinä pääsee esikoinenkin vähän silittelemään vauvoja :)