Koska oikein on oikea aika?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja vauvakuume93
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
V

vauvakuume93

Vieras
Tähän ei varmaan ole oikeaa vastausta, mutta... Milloin teistä on oikea aika hankkia lapsia? Itse olen aina halunnut suht nuorena lapsia, mutta kaikki tuntuu ajattelevan, että ensin pitää tehdä ura, hankkia omakotitalo ja olla naimisissa. No, itse olen vielä opiskelija, vuoden päästä valmistun ja työ on sellainen, että ei varmasti töistä ole pulaa. Mies on muutaman vuoden vanhempi ja töissä, että pärjäämme ihan hyvin, olemme kolme vuotta asuneet yhdessä ja tunnemme toisemme läpikotaisin. Vauvasta ollaan puhuttu vakavammin jo vuoden verran, itse täytän kohta 21 ja ihan hirveä vauvakuume ollut jo pitkään... Mutta olenko sittenkin liian nuori? Ei siltä tunnu, mutta kaikki ystävät epäilevät, kun olen vauvakuumeesta puhunut. :(

Itseäni mietityttää lähinnä, voinko opiskella raskaana, onko se kuinka raskasta? Ja tietenkin ennakkoluulot pelottavat. Kohdellaanko mua neuvolassa ihan surkeasti?
 
Silloin on oikea aika kun se tuntuu hyvältä teistä molemmista :) Itse sain esikon 19-vuotiaana, tosin alku oli vahinko, mutta maailman rakkain napero mulle! oikeaa aikaa ei ehkä muusta tiedä kun siitä että ITSE tietää jaksavansa!

Raskaana voi opiskella, siitä onko se raskasta vai ei, ei tiedä ennen kuin on raskaana.. jokaisella kun se on erilainen aika.. Toiset kärsii pahoinvoinneista ja muista krempoista ja toiset ovat elämänsä kunnossa.

Neuvolatkin ovat tapauskohtaisia, mutta ei ne enää iästä oikein mitään sano... Ei minullekkaan mitään sanottu vaikka olin nuori ja yksin odotin!

Tsemppiä pohdintoihin ja yritykseen sitten kun sen aika on :)
 
Itseeni ainakin suhtaudutaan neuvolassa ihan normaalisti, ja alku ja keskiraskauden jaksoin opiskella ihan hyvin (sitten valmistuinkin jo). :) Yksilöllistä toki, mutta nämä siis omakohtaisella kokemuksella.

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Koskaan ei ole oikea aika, tuskin oikeaa aikaa on edes olemassa. Aina on joku, joka keksii sinulle syyn, 'miksi ei nyt'. :)

Itse sanoisin, että riittää, kunhan kumpikin vanhempi on asiasta samaa mieltä, kaikki muu on vain plussaa. :)
 
Jos ihan syvällisesti kysymystä lähtee pohtimaan vastaus olisi, että ei koskaan. Tämä ei ole negatiivinen vastaus vaan se, että jos jää kovin odottelemaan "sitä oikeaa aikaa" sitä ei tule koskaan.

Minusta ei 21 vuotias ole enää ("liian") nuori odottaja, myöskään en usko, että kohtelu neuvolassa olisi jotenkin erilaista kuin muita odottajia kohtaan. Nuori toki, mutta ei mainittava eikä este perheen perustamiselle. Elämän tilanteennekin kuulostaa oikein hyvältä. Opiskelutkin sujuu yksilöllisesti ja raskaus kohtaisesti. Toki opinnot voi suorittaa loppuun raskauden jälkeen.
 
Jos olisin ollut 21-vuotiaana siinä elämäntilanteessa missä nyt olin perheen perustamista aloittaessa (eli hyvässä vaiheessa hyvää suhdetta juuri tämän ihanan miehen kanssa), olisin kyllä perustanut perheen jo silloin. Itse asiassa olisin ihan mieluusti tehnyt kaikki lapset opiskeluaikana, mutta nyt sitten ensimmäinen tuli vasta valmistumisen aikaan.

Jokainen tietää itse kuinka valmis on. Joku voi kokea, ettei ole valmis, joku toinen kokee, että on valmis. Tai jotakuta epäilyttää ikuisesti, onko valmis, kuten edellä mainittiin. :rolleyes:
 
Minä olin 22 tullessani raskaaksi. Ei minua mielestäni koskaan pidetty mitenkään liian nuorena. Pärjätään ihan hyvin kun mies on töissä, eikä mitään lainojen poismaksua yms. ole ja asutaan vielä opiskelija-asunnossakin kun itse opiskelen. Minä opiskelin silloin vuos takaperin sen lukukauden loppuun noin rv 27 asti. Ihan hyvin pystyi opiskelemaan kunhan ei tarvinnut liian aamusta mennä pahoinvointien aikaan yliopistolle ja lopussa mahan kanssa ei jaksanut niin pitkiä aikoja istua koneella. Voihan olla, että saat opinnot melkein loppuun asti ennen kuin sitten tärppää. Ainakin mahdolliset pillerit kannattaa lopettaa puolta vuotta ennen toivottua tärppiä, koska kiertojen tasautumiseen voi mennä aikaa.
 
Parempi nuorena kuin liian vanhana... Odottelemalla ei oikeaa aikaa tule koskaan.

Me teimme juuri tyypillisesti, eli ensin työt ja asunto ja niin edelleen, ja hupsista oltiinkin yllättäen kolmikymppisiä. Oma(t) raskauteni alkoivat onneksi todella pian ehkäisyn pois jätyämisen jälkeen, ensimmäinen 1,5 kuukauden jälkeen ( km viikolla 9) ja toinen 4,5 kuukaudessa.

Valitettavasti tiedän ikätovereitani, jotka ovat yrittäneet lasta jo vuosia, tietäen, että mitä enemmän vuosia tulee, sitä vaikeampaa on toden näköisesti onnistua saamaan lasta, useammasta puhumattakaan.

Meillä oli muuten perhevalmennuksessa nuorin 17-vuotias ja vanhin 39-vuotias, ensisynnyttäjiä kaikki ;)
 
Olen samaa mieltä åken ja ReginaVeritaksen kanssa, että ei sitä "oikeaa aikaa" tule koskaan. Jälkeenpäin ajateltuna varmaan useimmasta tuntuu, että lapsi tuli juuri oikeaan aikaan! Vaikka tietenkin tulee niitä hetkiä, kun ajattelee, että jos olisikin tehnyt asiat toisinpäin, niin elämä olisi helpompaa... :D

Itse pohdin aivan samanlaisia asioita, enkä varmaan olisi koskaan uskaltanut hankkia lasta, ellei mies olisi todennut, että nyt lopetetaan tämä jahkailu. Meidän tyttö syntyi kun olin 22, minulla opiskelut kesken (ovat edelleen), mies pätkätöissä ja vuokra-asunnossa asuttiin. Itse en pystynyt raskausaikana opiskelemaan pahan pahoinvoinnin takia, mutta äitiysvapaalla aloin pikkuhiljaa tehdä etänä kursseja. Opiskelut ovat toki hidastuneet, mutta ei todellakaan tunnu, että lapsi olisi tullut väärään aikaan!

Joten ei lapsen tekoon ole oikeaa aikaa, kunhan itsellä (ja mahdollisella kumppanilla) on halua ja resursseja, niin antaa mennä vain! :)
 
No ei kannata ainakaan muita kuunnella siinä, milloin itsellä on oikea aika! Olen huomattavasti vanhempi, odotan esikoista, pillerien pois jättämisen jälkeen tärppäsi tokalla kierrolla ja olen oikein tyytyväinen tilanteeseen. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka ovat aloittaneet lasten tekemisen kesken opintojen. Joillain lapstentekoväli on sitten venynyt tilanteen haastavuuden vuoksi, mutta ei kaikilla, ja osa haluaa tarkoituksella isommat ikäerot.

Jos itse olisin tehnyt (en olisi tehnyt koska tiesin etten silloin halunnut lapsia tehdä) lapsia nuorempana, olisin nyt joko onnettomana parisuhteessa tai yh-/yhteishuoltajaäitinä aika lailla erilaisessa elämäntilanteessa.

30-40 vuotta sitten on 24-vuotiaita ensisynnyttäjiä kutsuttu vanhoiksi.

Mutta niin, parisuhde on se tärkein asia, ja että on itse valmis. Asioilla on tapana järjestyä, jotenkin.
 
Kun te haluatte lapsia itse, eikä toiveeseenne ja päätökseenne niitä hankkia vaikuta ympärillä olevien mielipide, niin silloin on oikea aika!
 
minä olisin mieluusti tullut raskaaksi alle kolmekymppisenä, kun löytyi oikeanlainen mies ja juhlimiset oli juhlittu ja ammatti hankittu ja vakkarityöpaikka. mut ei se vaan mene niin, että raskautta voisi suunnitella tai päättää ajankohdan milloin raskautuu.. tai ehkä jotkut voi. mulla se vaati endo-diagnoosin, kaksi leikkausta ja yrittämistä neljä vuotta ennenkuin esikoinen ilmoitti tulostaan. ehdin jo turtua siihen, ettei mua ole tarkoitettu kenenkään biologiseksi äidiksi ja keskittää tarmoni johonkin muuhun. nyt ollaan jo toisella kierroksella, mutta emmä tämänkään tuloa pystynyt suunnittelemaan tai päättämään.
 
Olisin minäkin halunnut äidiksi reippaasti alle kolmekymppisenä. Mutta se rakkaus löytyi vasta, kun olin jo melkein kolkyt ja vasta hän oli minusta kelvollinen aviomieheksi ja isäksi. Elämä ei mennyt niinkuin pienenä tyttönä haaveilin mutta monesta vaikeudesta, esim. väkivaltaisesta suhteesta, petetyksi tulemisesta yms yms on selvitty ja nyt elän sitä, mitä haaveilin. Ihana mies, josta ei valitettavaa ole ja maailman ihanin poikalapsi. Toivottavasti ehdin vielä tehdä lisää lapsia, sillä rakkautta tämän naisen sydämmestä kyllä riittää vielä! Oikea aika... noh, sitten kun sinusta siltä tuntuu ja minusta siltä tuntui, kun tapasin nykyisen mieheni.

Ihanaa kesää kaikille ja haaveidin toteutumisia!
 
Hmm, kuinka voidaan puhua oikeasta ajasta? Tiedän monia jotka tulleet vahingossa raskaaksi joko teininä, nuorena aikuisena tai yli 40v. ja rakastavat lapsiaan ihan yhtä paljon kuin, että olisi olleet toivottuja. Oikeaa aikaa ei siis oikeastaan voi määritellä. Sehän sen asian ratkaisee, että haluaako itse äidiksi tai isäksi. Toki isäksi voi tulla haluamattaankin, mutta nainen pystyy vaikuttamaan asiaan ihan erilailla. Rohkeasti vaan, jos siltä tuntuu! :)

Itselläni oli ikää 19 vuotta, kun tulin raskaaksi ja mies pari vuotta vanhempi. Lapsi syntyi, kun olin ehtinyt täyttää 20v. Neuvolassa oli todella ihana täti ja monta kertaa sanoi mulle, että olen nainen parhaassa iässä synnyttämään jne. Ainut mikä harmitti oli se, että esim. kaupoissa jotkut vanhemmat naiset/mummot saattoivat katsella vähän siihen malliin, että mikäs teiniäiti tuo oikein on. En todellakaan pidä itseäni teiniäitinä! Ja mitä sitten, vaikka olisikin äiti jo teininä? Jokaisen oma valintahan se on. :wink
 
Olen samaa mieltä että se niinsanottu oikea vastaus olis ei koskaan, tai vaihtoehtoisesti millon vaan. Itse olen sitä mieltä että lapsi siunaantuu juuri sillon kun se siunaantuu, ja olen todella tyytyväinen että itselleni se siunaantui nyt, kun täytän 20. Ehdin valmistua ja kokeilla alani töitä, mutta kun lapseni on muutamankin vuoden ikäinen minulla on aikaa opiskella ja tehdä töitä. Itse henkilökohtaisesti kokisin sen juurikin hankalampana ensin luoda uraa, ja kun on saavuttanut uransa, alkaa tekemään lapsia. Ihan kuin ura "jäisi kesken". Mutta kaikessa on puolensa.
 
Oikea aika on silloin kun itsestä siltä tuntuu. Itse olen esikoiseni saanut 20, toisen kun olin 24, talo ostettiin kun olin 25, naimisiin kun olin 26 ja nyt olen 31 ja odotan kolmatta. Olen hyvin onnellinen. Mieheni kanssa aloin seurustelemaan ollessani 16. Joten kaikki on tapahtunut ns. nurinkurin :) Tärkeää että tunnet itse olevasi valmis kaikkiin ihaniin uusiin muutoksiin elämässäsi.
 
MINULLE oikea aika oli nyt, 26-vuotiaana, kun elämässä on ns "kaikki muu" kunnossa ja valmiina; se paras mies ja vakaalla pohjalla oleva suhde (avoliitossa), pysyvä asuinpaikka, koulutus, miehellä vakituinen työ, talous kunnossa (noin yleisesti :D). Olen aina ajatellut, että lapsi on se viimeinen "hankittava", ja se tulee vasta kun kaikki muu on kunnossa ja hyvällä pohjalla, kuten meillä nyt on. Tai onhan meillä näin ollut jo kolme vuotta, mutta nyt vasta koin että olis oikea aika lapselle ja olisin itse valmis. Eli vauva on kyllä mulle pitkän harkinnan tulos, niin kauheelta kuin se ehkä joillekin kuulostaa ;) tietysti se juontaa vaan siihen, että en halunnut itse tehdä lasta ns. keskeneräiseen elämään, vaan vasta kun kaikki muu olis valmiina ja vois keskittyä vaan siihen perheeseen nyt kun sen aika tulee, ja tarjota sille lapselle mahdollisimman hyvän elämän ja kasvuympäristön. Osaltaan tähän vaikutti myös lähipiirin lisääntyminen, en tiedä olisinko tehnyt lasta vielä edes nyt, jos kaikki samassa elämäntilanteessa olevat kaverit olis lapsettomia. Vauvakuume tarttuu ;)
 
^ Minäkin harkitsemalla harkitsin monta vuotta lapsen yrittämistä, ja sitten kun talous alkoi olla kohdillaan, mies töissä ja itsellä opiskelut hyvässä vaiheessa, niin päätettiin aloittaa yritys. MUTTA. Sitten kun lapsi oli juuri syntynyt mies jäikin työttömäksi ja työttömyyden ja pätkätöiden jälkeen lähti joku aika sitten opiskelemaan. Ja taas kitkutellaan kahden opiskelijan ja pätkätyöläisen lapsiperheessä. Aina ei mene suunnitelmien mukaan... Näin se elämä heittelee. :wink

Hyvä puolihan tässä on, että aikaa on enemmän olla tytön kanssa näin kotihoidontuen jälkeenkin. :)
 
Takaisin
Top