Kokeneet neuvoo ensikertalaisia

[Nilla]

Ensikertalaisille jännittävää aikaa tää odotus, puhumattakaan synnytyksestä. Tää ei oo pelotteluketju, mutta jutellaan rehellisesti ja järkevästi mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon odotuksessa, synnytyksessä ja vauva-ajassa. Jotkut asiat voi olla uudelleenodottajilleki vielä ihan uusia.

Myös vinkkivitoset kehiin, miten itse sai helpotusta vaivoihin tai kipuihin ja muihin juttuihin. Tää on kuitenki joka kerta elämäämullistava kokemus, autetaan toisiamme ja otetaan vertaistuesta kaikki ilo irti

 

[Jayy]

Täällä ensimmäineen vinkki ! semmonen kuumavesipullo kannattaa hommata, mulla ainakin auttoi tosipaljon supistuksiin, etenkin selän puolen supistuksiin, tosin vasta kättärillä sellasen sain, mutta nyt aijon itse ostaa, heti kun tulee vastaan, myöhemmin voi käyttää menkkakipuihin :)

 

[napusiini]

Mulla on semmonen kauratyyny ja se on musta parempi kuin kuumavesipullo, sen voi lämmittää mikrossa tai tarvittaessa kylmentää.

Synnyttämään menoon kannattaa mun mielestä asennoitua niin että vaan ottaa vastaan mitä tulee eikä ihan kauheasti suunnittele sitä etukäteen. Kätilöt on siellä vain sua ja vauvaa varten ja niille kannattaa kertoa kaikki tunnot ja huolet jotta ne voi auttaa. Mun esikoisen synnytys kesti pe-la yöstä su aamuun ja siitä huolimatta että se oli pitkä ja rankka, oli se ehkä paras ja voimaannuttavin kokemus minun elämässä. Ja se kipu ja vaiva palkitaan huikeasti!

 

[twisted]

Tuun tälleen sivusta huuteleen, vaikkei laskettua aikaa huhtikuussa olekaan :) Kauratyyny on ollut pelastus aina läpi raskauden nivelkivuista, kohdunkasvukivuista aina supistuksiin asti. Synnärillä sain sellaisen kertoo kuumavesipullon ja pysty aina mikrossa käymään lämmittää, oli ihan jees, mutta oma kauratyyny on isompi ja pitkulainen niin sai kokonaan alaselälle sen missä suurin kipu oli.

Napusiinin kans samaa mieltä, avoimin mielin synnyttää, mutta ainakin itse voin puhua sen puolesta et jotain kannattaa suunnitella. Kannattaa miettiä kipulääke etukäteen ja lukea eri vaihtoehdoista tai jutella neuvolatädin kans. Esikoisen kans en tiennyt mistään mitään ja olinkin koko sairaalareissun ihan hukassa. Kätilöt kyseli et "mitä sä haluaisit" mut en mä ees tiennyt mitä oli tarjolla. Ne vaan ois jotain lihaspiikkejä tunkenut alun avautumiseen mut kun kysyin et vaikuttaako vauvaan niin en saanut selvää vastausta. Tokan ja varsinkin kolmannen kanssa oli selvää mitä kivunlievitystä haluan ja oli tavallaan suunnitelma valmiina. Mutta sekin suunnitelma meni pipariksi koska vauva nyt ei tullut spontaanisti ja käynnistäminenkään ei meinannut tuoda tulosta. Suunnitelma voi auttaa siinä prosessissa et valmistautuu kaikkeen, mutta menee avoimin mielin et kyllä ne ammattilaiset auttaa :)

Synnärillä mukaan ehdottomasti evästä, myöhään illalla ei kanttiini oo auki ja meinas olla virhe päästää mies viimeisen kerran hakee viereiseltä abc:ltä smoothie kun hädin tuskin kerkesin smoothieta juomaan :D

Ja tottakai sen neuvon haluan vielä antaa että jos on tarkoitus imettää niin lukekaa imetyksestä etukäteen, Itu Ryn sivut on täynnä niin hyvää faktaa jo odotusaikaan, että hyvällä etukäteistiedolla imetys tulee onnistumaan paljon paljon todennäköisemmin

 

[Jayy]

Toi on kyl hyvä toinenvaihto ehto toi kauratyyny, ehkä nopeampi, mut saman asian ajaa ? mut suosittelen lämpimästi jompaa kumpaa.

Joo toi synnytys on semmonen et jos suunnittelee sitä etukäteen, sitä myös stressaa sitte aikapaljon, mut jos nyt haluu suunnitella, niin kannattaa varautua et kaikki ei aina mee suunnitelmien mukaan ja kaikki noi kivunlievitykset niitäkään ei kannata liika pohtia vaan mennä sen mukaan mikä synnytyksessä tuntuu parhaalta vaihtoehdolta :)

 

[napusiini]

Kivunlievityksetkin toimii kaikilla niin eri tavoin, esim. minulla epiduraali vaikutti vain noin tunnin ja sitä annettiin 5(!!!) kertaa, enkä olisi pärjännyt ilman kun avautuminen oli niin hidasta, ponnistus meni sitten jo kun sen vaikutus oli jälleen kerran laantunut. Mutta ITU:a suosittelen ehdottomasti minäkin ja suhtautumista myös imetykseen avoimin mielin. Mulla oli esikoinen koko sairaalassa olon ajan vaippasilteen mun paidan sisässä ja se oli tärkeää meille molemmille, sekä maidon nousulle.

 

[Suski75]

Minäkin sanoisin, ettei synnytystä kannata hirveästi suunnitella etukäteen. Voi toki miettiä, että haluaako mennä luomuna vai ottaako kivunlievitystä. Sekin voi tosin olla turha mietintä, koska voi olla, ettei mitään kivunlievitystä saa, vaikka sitä haluaisikin.

HUSin alueella voi joutua ihan mihin tahansa sairaalaan. Minutkin passitettiin Helsingistä Hyvinkäälle, koska Hyvinkää oli lähin sairaala, jossa oli tilaa. Eli sairaalaakaan on turha valita, saati sitten mitään muutakaan. Ei ollut mitään altaita tai muitakaan mukavuuksia, onneksi sentään saliin pääsi sänkyyn synnyttämään, ettei tarvinnut käytävällä synnyttää. Luomuna piti mennä, koska anestesialääkäri ehti paikalle vasta niin myöhään, ettei anestesia enää ollut mahdollinen. Eli ei kannata ihan hirveän korkeita odotuksia kasata, vaan lähteä siitä, että saa synnyttää turvallisesti ja kaikki mukavuudet ja erityistoiveiden täyttämiset ovat vain ylimääräistä plussaa. Perhehuoneitakaan ei riitä kaikille, joten jos sellaisen odottaa saavansa, tulee jälleen yksi pettymys lisää. Minun kanssani oli osastolla samassa huoneessa 3 muutakin äitiä vastasyntyneidensä kanssa, ja käytännössä joka hetki ainakin yksi vauva huusi, joskus kaikki neljä yhtäaikaakin. Yllättävän hyvin vastasyntyneidenkin huudosta tunnistaa oman lapsen äänen. Osastolla lamppuni oli rikki ja vessan käsisuihkusta tuli vain jääkylmää vettä, mutta kyllä jäiselläkin vedellä saa alapesun tehtyä synnytyksen jälkeen kun riittävästi haluaa.

Kyseessä ei siis ole mikään huviretki, lomamatka tai ohjelmallinen viihderetki, mutta kuten sanottu, leikkaussali on lähellä jos jotain menee vikaan, joten yleensä ei tarvitse oman hengen puolesta pelätä.

Imetyksenkin suhteen kannattaa pitää avoin mieli. Kaikilla ei maito nouse, tai se ei riitä, ja länsimaissa lapsia vammautuu ja kuolee siksi, että lasten vanhemmat kivenkovaan yrittävät täysimettää vaikka maitoa ei tule. Eli sairaalassa kannattaa pyytää imetyspunnitus heti jos yhtään tuntuu siltä, ettei maito riitä, ja sillä saadaan selville, saako lapsi rinnasta maitoa vai ei. Lapsen verensokerin mittaus on myös hyvä idea, ja sitten vain vaatimaan korviketta, jos lapsi tosiaan ei maitoa saa. Sairaalan henkilökunta on sitoutunut edistämään imetystä, joten heillä ei ole lupa ehdottaa korviketta, ellei lapsi ole todella huonossa kunnossa. Seuraavalla kerralla osaan vaatia korviketta heti kättelyssä, jotta ei tarvitse viettää kuukausia peläten lapsen saaneen nälkiintymisestään aivovaurioita. Minulla ei maitoa tullut, eikä kukaan nähnyt imetyksessä mitään ongelmaa, vaikka lapsi oli niin nälkiintynyt, ettei pysynyt edes tajuissaan.

 

[T_87]

Mä tykkäsin myös siitä lämpöpussista, tai kauratyynystä.
Mulla ensimmäinen tuli hätäsektiolla nukutuksessa ja sitä ei paljoa suunniteltu (ja siis tämä on hyvä asia koska poika selvisi hengissä). Toisen sitten synnytin ilokaasulla. Mä halusin mahdollisimman pitkälle ilman mitään lääkkeitä mutta ajattelin silti että jos synnyttäessä kuitenkin haluan niin sitten otetaan.
En ollu asentoja tai mitään ajatellu valmiiksi, ja huomasin kyllä synnyttäessä mikä asento on paras ja mä en kyllä pystynyt makuuasennossa synnyttämään. Mulle oli paras ja luonnollisin olla koko ajan jalkojen päällä. Seuraavaa synnytystä en kauheesti myöskään mieti. Siinä saattaa kyllä olla jotakin rajoituksia kun on kaksosraskaus eli välttämättä siihen en voi itse paljoa vaikuttaa.
Kun sen vauvan saa syliin niin yllättäen kaikki huonotkin asiat katoaa, on se niin ihmeellistä.

 

[mithra]

Suski75 tavoin koin että meillä rääkättiin turhaan esikoista ja pihdattiin lisämaidon antamista. Maitoa ei minulta vain tullut. Liekö ei tule ollenkaan tai sitten olin niin pahassa stressitilassa synnytyksen jälkeen ettei siksi noussut. Olimme sairaalassa melkein viikon ja koko sen ajan lasta pistettiin verensokerin tarkistamiseksi ja sitten alkoi vielä punnitustouhu. Koin koko homman suorastaan kidutukseksi. Tällä kertaa vaadin heti lisämaitoa jos vähänkään siltä tuntuu.

 

[Marianne2]

Kiitos, tämä on tärkeä tieto! Suomessa on kumma ihanne täysimetykseen, vaikka sitten vauvan terveyden (ja äidin mielenterveyden) kustannuksella. Tuntemani äidit muualla Euroopassa antavat myös korviketta imetyksen lisäksi alusta asti, ja koko äitiys näyttäytyy hieman rennompana kun mieskin voi osallistua. Missään ei painosteta täysimetykseen kuten täällä. En oikein tiedä, mistä tämä johtuu.

 

[KriLai]

Minä heitin kauratyynyn päin seinää :D en tykännyt sit ollenkaan. Ilokaasusta tulee mulle paha olo.
Spinaali on ollut mulle molemmissa synnytyksissä erittäin oiva apu :)
Ja jalkatuet, ne olen pyytänyt molemmissa synnytyksissä ettei tarvitse sukista repiä ja se olikin "pelastus" ekassa, kun jouduttiin imukupilla avittamaan.

 

[Marianne2]

Miten tuo spinaali eroaa epiduraalista? Löysin listan kivunlievitystavoista, vaikeaa tietää mikä olisi sopiva. Olen kuullut monilta ystäviltäni, että ilokaasu ei ole auttanut kipuun, vaan tullut pelkästään pöhnäinen olo :)

 

[Sandra_88]

Mullakin oli imetyksen kanssa ongelmia. Ei meinannut millään onnistua. Sitten onnistui jotenkin, mutta tyssäsi kuitenkin 4viikkoon. Siitä tuli ihan hirveä stressinaihe ja imetyksestä kasvoi pikkuhiljaa ahdistava asia. Tällä kertaa aion myös yrittää, mutta hyvillä mielin annan korviketta jos sille alkaa näyttää. :)

 

[T_87]

Mulle ei varmaan ilokaasusta ollu oikeesti mitään muuta hyötyä kun että aina kipeen paikan tullen sen naamarin sai työnnettyä päin kasvoja
Ei tullu paha olo eikä hyväkään. Se naamari oli ehkä se pointti siinä

Tosta imetyksestä sanon minäkin että aika paljon tuntuu olevan sellasta painostusta. Jos maitoa ei tule niin antaa korviketta. Ei kai se sen kummallisempaa ole. Mä en meinaa ottaa mitään stressiä koska oon ihan varma ettei mun maito jokatapauksessa molemmille riitä. Mikä ihme se on kun tuoreet äidit pitää laittaa sellasen painostuksen alle? Mä neuvoisin että olkaa rohkeasti oma itsensä ja ottakaa rennosti. Se ettei stressaa saattaa oikeesti auttaa maitoa tulemaan. Ja korvikkeet ei ole turhaan keksitty. Eikös se pääasia ole että vauva saa ruokaa ja kaikki on tyytyväisiä?

 

[Suski75]

Ja siis vaikka minulla ei nyt synnytyksessä kaikki mennytkään toivotusti, jäi synnytyksestä hyvä fiilis, koska lapsi oli terve ja minä toivuin nopeasti. Onneakin siis oli matkassa.

Korvikkeen pihtaamisesta minulla ei ole minkäänlaista hyvää sanottavaa, mutta ymmärrän kyllä, että henkilökunnalla ei ole hirveästi vaihtoehtoja, kun imetyksen pakkotyrkytys on poliittinen päätös ja henkilökunnallekin ylemmältä taholta saneltu.

 

[KriLai]

Miten tuo spinaali eroaa epiduraalista? Löysin listan kivunlievitystavoista, vaikeaa tietää mikä olisi sopiva. Olen kuullut monilta ystäviltäni, että ilokaasu ei ole auttanut kipuun, vaan tullut pelkästään pöhnäinen olo :)

Epiduraali alkaa vaikuttamaan hitaamin, spinaali nopeammin. Spinaalin vaikutus kestää 1-2h, mutta sitä on mahdollista saada lisää jos synnytys venyy. Spinaali sopii siis nopeisiin synnytyksiin.
Ekassa poika oli ulkona 30min. Laiton jälkeen ja toisessa 1,5h. Toisessa synnytyksessä aloin jo tuntemaan että spinaalin teho on vähentynyt, ei silti sattunut mistään :)

 

[Edelweiss]

Suskilla on ollut karuja kokemuksia Onneksi asiat ovat lopulta menneet parhain päin ja toivottavasti menee jatkossa helpommin.

Tuollaiset kokemukset karaisevat ja niistä oppii, tietää mitä seuraavalla kerralla vaatii ja mihin suostuu/ei suostu.
Sen takia on hyvä, että jaetaan tietoa myös ilman vaaleanpunaisia laseja, jotta kokemattomammat voivat varautua tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Itse aion tällä kertaa pitää huolen siitä, että synnytyksessä kanyyli on asetettu oikein. Edellisellä kerralla pyysin kätilöä laittamaan kanyylin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska sen laittaminen ei ikinä onnistu ensimmäisellä eikä välttämättä viidennelläkään kerralla enkä halunnut olla todella kivuliaassa vaiheessa synnystystä kun kättä aletaan ronklailla ja tökkiä.
Kätilö tuosta pyynnöstäni suutahti, mutta en välittänyt siitä, koska halusin pitää kiinni omasta edustani.
Valitettavasti sillä kertaa kävikin niin, että kanyylin nojasi varmaan verisuonen seinämään eikä tavaraa päässyt suoneen kuin pitämällä rannetta tietyssä asennossa :banghead: Yritä siinä sitten ponnistusvaiheessa ja lapsen ollessa avotarjonnassa (= täyttä tuskaa synnyttää), muistaa pitää sitä rannetta koukussa. Argh!

 

[Marianne2]

Mullakin oli imetyksen kanssa ongelmia. Ei meinannut millään onnistua. Sitten onnistui jotenkin, mutta tyssäsi kuitenkin 4viikkoon. Siitä tuli ihan hirveä stressinaihe ja imetyksestä kasvoi pikkuhiljaa ahdistava asia. Tällä kertaa aion myös yrittää, mutta hyvillä mielin annan korviketta jos sille alkaa näyttää. :)

Näin mäkin nyt ajattelen, että heti korviketta jos vähänkään ongelmia imetyksessä. Olen liian monta tapausta nähnyt, jossa äiti on ollut 2-3kk kohdalla täysin uupunut, vauva itkee kaikki yöt (nälkäänsä!) ja neuvola painostaa vaan ''yrittämään paremmin''. Tilanne on sitten korjaantunut kun on otettu korvike kehiin. Mutta turhaan monet äidit kokevat epäonnistuneensa, tai olevansa jotenkin epätäydellisiä äitejä kun antavat myös korviketta. Mielestäni tämä on suorastaan vahingollista koko perheelle, ja jo ajatuksenakin ihan sairasta, että neuvolan ym taholta aiheutetaan tällaista tuskaa ja turhaa syyllisyyttä. Pitäisi saada mediaan juttuja tästä, niin saataisiin Suomessa asennemuutos aikaiseksi :)

 

[Jayy]

Mulla ei esikoisen kanssa onnistunut imetys tai alkuun onnistu mutta teki todella kipeää ja koko imetys oli jotenkin todella ahdistavaa sen takia, kun ei voinut imettää ellei mennyt piiloon kun tuli aina itku siitä kivusta, maitoa siis tuli, 1kk jaksoin yrittää kunnes otin korvikkeen lisäksi että saan edes välillä huilia ja 2kk kohdalla maito loppui, 3kk ikäsenä pojalle ei edes riittänyt pelkkä maito ja neuvola oli sitä mieltä että velliä kehiin ja johan helpottui kaikki, neidin kanssa imetin 4kk asti lähes täysimetyksellä, koska hän ei suostunut korviketta juomaan, pari kertaa pumppasin maitoa, että sain lähteä lenkille yksin, mutta sitä ei ollut tarvinnut sillä välin antaa, 4-6kk välillä oli imetys+korvike+soseet ja 6kk ikäsenä lopetin imetyksen kokonaan kun alkoi hampaita tullla ja neiti sai rinnat aina verille hampaiden kanssa. Nyt ajattelin etä koitan mutta otan korvikkeen samalla satunnaiseen käyttöön, niin saa sisarukset myös syöttää, eikä tarvitse miettiä taas että "voinkohan mennä suihkuun vai haluaako vauva just sillon ruokaa" mä siis stressaan enemmän tommosista pikku asioista :D

 

[Wandis]

Täällä on aika paljon mutu tietoa imetyksestä. Suosittelen kaikille luettavaksi Imetyksen tuki Ry:n tietopakettia imetyksestä, se selventää montaa asiaa. https://imetys.fi

Kaikilla ei maito nouse lääkkeistä huolimatta, se on fakta mutta monille muille ongelmille voidaan tehdä jotain. Imetys on ehdottomasti paras vaihtoehto vauvan ja äidin kannalta, sen takia siitä puhutaan ja yritetään tukea imetykseen.

Valitettavasti kaikki imetysohjaajat eivät osaa antaa tietoa objektiivisesti ja syyllistämättä. Asiantunteva ohjaaja osaa myös tunnistaa tilanteet, joissa on parempi siirtyä joko osittain tai kokonaan korvikkeeseen.

Suomessa on käytössä ns. korvikekoodi, jolla säädellään esim. korvikkeiden mainontaa. Tähän liittyen imetusohjaajilla (kätilöt, terveydenhoitajat yms.) on velvollisuus yrittää edistää imetystä.