Kihomatojen häätösiivous

Omasta mielestäni kihomatojen häätösiivous on turhaa, stressaavaa ja hyödytöntä. Halutessaan voi lakanat vaihtaa ja lempilelut pestä, ovenkahvat pyyhkiä, mutta ei sekään ole välttämätöntä.

Tärkeintä on estää kierteen jatkuminen. Aikuinen pystyy tähän hyvällä käsihygienialla ja miksei vanhempi lapsikin, kunhan yöllinen pepun raapiminen on estetty esim. hanskoilla. Meillä on pari kertaa häädetty kihomadot lääkkeettömästi yksinkertaisesti pyyhkimällä madot pois yöllä kutinan ilmaantuessa, mutta ymmärrettävästi tämä keino ei ole kaikille. Jos matoja on paljon, se on myös raskas. Yksi keino on pestä kädet ensimmäiseksi aamulla, mutta lapsilla tuppaa menemään ködet unissaan suuhun. Kihomadon elinkaari on noin kolme kuukautta, jos tartuntakierteen saa katkaistua, madot poistuvat itsestään.

Miksi siivouksesta ei ole hyötyä? Kihomadon munat ovat niin pieniä, että ne leijuvat huoneilmassa. Ne säilyvät useita viikkoja, tosin tahmeina vain muutaman päivän. Lisäksi vaikka oman kodin päättäisi steriloida, koulussa ja päiväkodissa munia saa taas. Kesällä voisi kyllä olla mahdollista tappaa madot lääkkeillä ja lähteä pitkälle lomalle. Jos on kotoa pois kuukauden, munia ei pitäisi olla enää. Tosin joidenkin lähteiden mukaan ne säilyvät tätäkin pidempään.

Niellystä munasta kasvaa muniva toukka noin kuudessa viikossa. Omasta mielestäni suositeltu 2 viikon lääkkeenottoväli on liian lyhyt, silloin voi vielä olla huoneilmassa munia, jolloin tartunta jatkuu. Paras keino on ottaa lääke, odottaa neljä viikkoa ja ottaa toinen. Ensimmäinen lääke pysäyttää uusien munien tulemisen ja seuraava hoitaa mahdolliset uudet kuoriutuneet madot. Joskus täytyy ottaa kolmaskin kerta.

Kihomato siis tulee yöllä peräaukon suulle munimaan. Joillakin tämä ei tunnu mitenkään, mutta monille aiheuttaa kutinaa, jota sitten raavitaan, ja sitten muna kulkeutuvat sormista suuhun tai muualle, josta ne taas tartuttavat muita. Käytännössä kouluista tai päiväkodeista on vaikea saada kihomatoja kokonaan pois, koko laitos pitäisi lääkitä kerralla. Kihomato ei varsinaisesti ole vaarallinen, vain inhottava. Tietenkin kutina voi häiritä pahastikin unia ja aiheuttaa yökastelua.

Apteekista saa ilman reseptiä Pyrviniä, joka veltostuttaa aikuiset madot, ja ne tulevat näin ulos. Jotkut matokannat saattavat tulla vastustukykyiseksi Pyrvinille. Reseptillä saa tehokkaampaa (ja edullisempaa) lääkettä, Vermox, joka tappaa elävät madot, myös toukat. Oman kokemukseni mukaan reseptin saa helposti soittamalla, varsinkin jo madoista on näköhavainto.

Älkää siis turhaan panikoiko madoista, lääkkeellä ne kyllä lähtevät, ja jos ymmärtää madon kiertoa, vaivan saa pois yhtä helposti kuin päänsäryn. 😁
Muuten joo, mutta se kahden viikon lääkkeenottoväli tulee siitä, että lääke ei tapa munia koko elimistöstä, ja kahden viikon kuluttua matoja on taas pepussa munimassa lisää. Tämä on meillä ihan käytännössä havaittu. Eli parasta on kun syö useamman kuurin aina kahden viikon välein, sillä ne lopulta lähtevät.
 
Muuten joo, mutta se kahden viikon lääkkeenottoväli tulee siitä, että lääke ei tapa munia koko elimistöstä, ja kahden viikon kuluttua matoja on taas pepussa munimassa lisää. Tämä on meillä ihan käytännössä havaittu. Eli parasta on kun syö useamman kuurin aina kahden viikon välein, sillä ne lopulta lähtevät.

No tämä on tietysti varmin tapa, mutta hyvin on meillä toiminut neljän viikon väli. Vermox ainakin tappaa sen verran tehokkaasti. Pyrvinin kohdalla varmaan on paras olla tarkempi vielä. Mut hyvä huomio! Olenkin miettinyt, mihin se kahden viikon suositus perustuu.
 
Mä taas olen ymmärtänyt, että munat kuivuisivat huoneilmassa hyvinkin nopeasti, jopa parissa päivässä. Tämän takia meilläkään ei koskaan ole perussiivousta isompaa jynssäystä matojen vuoksi tehty. Pyrviniä otetaan myös aina kolme kuuria (aina kahden viikon välein), sillä on lähtenyt.
 
Vanha ketju, mutta lisään nyt tähän käsitykseni siitä, miten tämä riesa todella kannattaa hoitaa. Tätä sen verran paljon olen tässä viimeisten vuosien aikana joutunut pohtimaan.

Ensimmäinen asia, mikä kannattaa huomioida, on se, että asunnon pinnoilta voi saada uuden tartunnan vielä ainakin 5 viikon ajan ensimmäisen lääkkeen ottamisen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että munia erittyy lääkkeen ottamisen jälkeen vielä muutaman päivän ajan, ja kun nämä viimeiset munat joutuvat johonkin asunnon pinnoille tai tavaroihin (ja ne kyllä joutuvat), ne säilyvät siellä tartuttamiskykyisinä vielä ainakin noin kuukauden.

Kannattaa siis olla siinä oletuksessa, että uusi tartunta voi tulla vielä viiden viikon kuluttua ensimmäisestä lääkkeestä, ja sen jälkeen täytyy vielä odottaa pari-kolme viikkoa, että viimeisetkin munat kuoriutuvat ennen kuin tekee viimeisen häädön. Muuten koko rumba alkaa alusta. Eli ensimmäisen ja viimeisen lääkkeen ottamisen välin täytyy olla ainakin 7-8 viikkoa. Tähän ei tietenkään riitä se, että ottaa lääkettä vain nuo kaksi kertaa, koska muuten ensimmäisestä häädöstä selvinneet munat ehtivät kuoriutua ja tulla sukukypsiksi ja alkaa tuottamaan uusia munia. Sanoisin, että tuon 7-8 viikon aikana täytyy ottaa lääkkeet vähintään kolme kertaa, ehkä neljäkin.

Hyvä uutinen tässä munien masentavan pitkässä elinkaaressa on se, että raivokas siivoaminen ei auta, eli sitä ei oikeasti edes tarvita. Kaikkia munia ei mitenkään saa pois, vaikka miten siivoaisi ja pyykkäisi. Ja se yksikin pinnoille, vaatteisiin tai lakanoihin jäänyt muna riittää tartuntaan, jos se joutuu jonkun perheenjäsenen suuhun. Ja nehän joutuvat, ainakin lapsilla, koska harva ihminen muistaa pestä käsiä joka kerta ennen kuin koskee ruokaan, astioihin, keittiön tasoihin, kasvoihinsa, hammasharjaansa, huulipunaansa tms. Kannattaa siis tosiaankin asennoitua niin, että jatkuvia uusintatartuntoja tulee väistämättä ainakin viiden viikon ajan teki mitä tahansa. Ja näin ollen ylenpalttinen siivoaminen on turhaa. Täytyy vain tosiaankin tehdä tarpeeksi monta häätöä 2-3 viikon välein (ja viimeinen siis vasta n. 8 viikon kuluttua ensimmäisestä häädöstä), jotta ne viimeisetkin uusintatartunnat saa hoidettua pois ennen kuin ne alkavat tuottaa uusia munia.

Ja sehän lienee itsestään selvää, että tämä koko juttu täytyy tehdä kaikille perheenjäsenille, ja silti on todennäköistä, että viimeistään päiväkodista sen tartunnan sitten taas saa. Jos siis haluaa pelata todella varman päälle, koko häätö kannattaa ajoittaa niin, että viimeisen häädön ottaa pari viikkoa sen jälkeen, kun päiväkoti on (toivottavasti ) mennyt kesäksi kiinni. Kesän aikana päiväkodin pinnoiltakin ehtii kuolla kaikki munat. Se on tietysti toinen juttu, jos päiväkoti on auki myös kesällä. Silloin tartuntakierre voi jatkua niin kauan kunnes lapsi siirtyy kouluun. Tai vieläkin pidempään.

En voi ymmärtää, miten lääkärit tai lääkkeiden ohjeistukset eivät ole tätä uusintatartuntojen varmuutta ole ottaneet huomioon. On hämmentävää, että ohjeistavat kahden annoksen hoitavan homman, kun vielä siinä vaiheessa, kun se toinen annos parin-kolmen viikon kohdalla otetaan, on kämppä täynnä tartuttamiskykyisiä munia. Ei ole mikään ihme, että ihmiset eivät koe lääkkeiden tehoavan, jos he uskovat ohjeita ja ottavat vain ne kaksi annosta. Eihän ne voi mitenkään riittää! Ja sittenhän on vielä niitä vastustuskykyisiä kantoja, joihin ei tehoa ainakaan Pyrvin. Tosin uskon resistenssin olevan paljon harvinaisempaa kuin ajatellaan, vaan tehottomuuden syy lienee yleensä oikeasti tässä, että heti sen jälkimmäisen annoksen jälkeen saadaan uusi tartunta omista lakanoista tai esineistöstä.
 
Vanha ketju, mutta lisään nyt tähän käsitykseni siitä, miten tämä riesa todella kannattaa hoitaa. Tätä sen verran paljon olen tässä viimeisten vuosien aikana joutunut pohtimaan.

Ensimmäinen asia, mikä kannattaa huomioida, on se, että asunnon pinnoilta voi saada uuden tartunnan vielä ainakin 5 viikon ajan ensimmäisen lääkkeen ottamisen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että munia erittyy lääkkeen ottamisen jälkeen vielä muutaman päivän ajan, ja kun nämä viimeiset munat joutuvat johonkin asunnon pinnoille tai tavaroihin (ja ne kyllä joutuvat), ne säilyvät siellä tartuttamiskykyisinä vielä ainakin noin kuukauden.

Kannattaa siis olla siinä oletuksessa, että uusi tartunta voi tulla vielä viiden viikon kuluttua ensimmäisestä lääkkeestä, ja sen jälkeen täytyy vielä odottaa pari-kolme viikkoa, että viimeisetkin munat kuoriutuvat ennen kuin tekee viimeisen häädön. Muuten koko rumba alkaa alusta. Eli ensimmäisen ja viimeisen lääkkeen ottamisen välin täytyy olla ainakin 7-8 viikkoa. Tähän ei tietenkään riitä se, että ottaa lääkettä vain nuo kaksi kertaa, koska muuten ensimmäisestä häädöstä selvinneet munat ehtivät kuoriutua ja tulla sukukypsiksi ja alkaa tuottamaan uusia munia. Sanoisin, että tuon 7-8 viikon aikana täytyy ottaa lääkkeet vähintään kolme kertaa, ehkä neljäkin.

Hyvä uutinen tässä munien masentavan pitkässä elinkaaressa on se, että raivokas siivoaminen ei auta, eli sitä ei oikeasti edes tarvita. Kaikkia munia ei mitenkään saa pois, vaikka miten siivoaisi ja pyykkäisi. Ja se yksikin pinnoille, vaatteisiin tai lakanoihin jäänyt muna riittää tartuntaan, jos se joutuu jonkun perheenjäsenen suuhun. Ja nehän joutuvat, ainakin lapsilla, koska harva ihminen muistaa pestä käsiä joka kerta ennen kuin koskee ruokaan, astioihin, keittiön tasoihin, kasvoihinsa, hammasharjaansa, huulipunaansa tms. Kannattaa siis tosiaankin asennoitua niin, että jatkuvia uusintatartuntoja tulee väistämättä ainakin viiden viikon ajan teki mitä tahansa. Ja näin ollen ylenpalttinen siivoaminen on turhaa. Täytyy vain tosiaankin tehdä tarpeeksi monta häätöä 2-3 viikon välein (ja viimeinen siis vasta n. 8 viikon kuluttua ensimmäisestä häädöstä), jotta ne viimeisetkin uusintatartunnat saa hoidettua pois ennen kuin ne alkavat tuottaa uusia munia.

Ja sehän lienee itsestään selvää, että tämä koko juttu täytyy tehdä kaikille perheenjäsenille, ja silti on todennäköistä, että viimeistään päiväkodista sen tartunnan sitten taas saa. Jos siis haluaa pelata todella varman päälle, koko häätö kannattaa ajoittaa niin, että viimeisen häädön ottaa pari viikkoa sen jälkeen, kun päiväkoti on (toivottavasti ) mennyt kesäksi kiinni. Kesän aikana päiväkodin pinnoiltakin ehtii kuolla kaikki munat. Se on tietysti toinen juttu, jos päiväkoti on auki myös kesällä. Silloin tartuntakierre voi jatkua niin kauan kunnes lapsi siirtyy kouluun. Tai vieläkin pidempään.

En voi ymmärtää, miten lääkärit tai lääkkeiden ohjeistukset eivät ole tätä uusintatartuntojen varmuutta ole ottaneet huomioon. On hämmentävää, että ohjeistavat kahden annoksen hoitavan homman, kun vielä siinä vaiheessa, kun se toinen annos parin-kolmen viikon kohdalla otetaan, on kämppä täynnä tartuttamiskykyisiä munia. Ei ole mikään ihme, että ihmiset eivät koe lääkkeiden tehoavan, jos he uskovat ohjeita ja ottavat vain ne kaksi annosta. Eihän ne voi mitenkään riittää! Ja sittenhän on vielä niitä vastustuskykyisiä kantoja, joihin ei tehoa ainakaan Pyrvin. Tosin uskon resistenssin olevan paljon harvinaisempaa kuin ajatellaan, vaan tehottomuuden syy lienee yleensä oikeasti tässä, että heti sen jälkimmäisen annoksen jälkeen saadaan uusi tartunta omista lakanoista tai esineistöstä.
Olipa hyvin kirjoittu. Aion tuoda tuon terveen ja järkevän näkemyksesi esille neuvolassa. Jospa se sitä kautta myös sopivasti leviäisi kuten nuo madotkin tekevät...
 
Vanha ketju, mutta lisään nyt tähän käsitykseni siitä, miten tämä riesa todella kannattaa hoitaa. Tätä sen verran paljon olen tässä viimeisten vuosien aikana joutunut pohtimaan.

Ensimmäinen asia, mikä kannattaa huomioida, on se, että asunnon pinnoilta voi saada uuden tartunnan vielä ainakin 5 viikon ajan ensimmäisen lääkkeen ottamisen jälkeen. Tämä johtuu siitä, että munia erittyy lääkkeen ottamisen jälkeen vielä muutaman päivän ajan, ja kun nämä viimeiset munat joutuvat johonkin asunnon pinnoille tai tavaroihin (ja ne kyllä joutuvat), ne säilyvät siellä tartuttamiskykyisinä vielä ainakin noin kuukauden.

Kannattaa siis olla siinä oletuksessa, että uusi tartunta voi tulla vielä viiden viikon kuluttua ensimmäisestä lääkkeestä, ja sen jälkeen täytyy vielä odottaa pari-kolme viikkoa, että viimeisetkin munat kuoriutuvat ennen kuin tekee viimeisen häädön. Muuten koko rumba alkaa alusta. Eli ensimmäisen ja viimeisen lääkkeen ottamisen välin täytyy olla ainakin 7-8 viikkoa. Tähän ei tietenkään riitä se, että ottaa lääkettä vain nuo kaksi kertaa, koska muuten ensimmäisestä häädöstä selvinneet munat ehtivät kuoriutua ja tulla sukukypsiksi ja alkaa tuottamaan uusia munia. Sanoisin, että tuon 7-8 viikon aikana täytyy ottaa lääkkeet vähintään kolme kertaa, ehkä neljäkin.

Hyvä uutinen tässä munien masentavan pitkässä elinkaaressa on se, että raivokas siivoaminen ei auta, eli sitä ei oikeasti edes tarvita. Kaikkia munia ei mitenkään saa pois, vaikka miten siivoaisi ja pyykkäisi. Ja se yksikin pinnoille, vaatteisiin tai lakanoihin jäänyt muna riittää tartuntaan, jos se joutuu jonkun perheenjäsenen suuhun. Ja nehän joutuvat, ainakin lapsilla, koska harva ihminen muistaa pestä käsiä joka kerta ennen kuin koskee ruokaan, astioihin, keittiön tasoihin, kasvoihinsa, hammasharjaansa, huulipunaansa tms. Kannattaa siis tosiaankin asennoitua niin, että jatkuvia uusintatartuntoja tulee väistämättä ainakin viiden viikon ajan teki mitä tahansa. Ja näin ollen ylenpalttinen siivoaminen on turhaa. Täytyy vain tosiaankin tehdä tarpeeksi monta häätöä 2-3 viikon välein (ja viimeinen siis vasta n. 8 viikon kuluttua ensimmäisestä häädöstä), jotta ne viimeisetkin uusintatartunnat saa hoidettua pois ennen kuin ne alkavat tuottaa uusia munia.

Ja sehän lienee itsestään selvää, että tämä koko juttu täytyy tehdä kaikille perheenjäsenille, ja silti on todennäköistä, että viimeistään päiväkodista sen tartunnan sitten taas saa. Jos siis haluaa pelata todella varman päälle, koko häätö kannattaa ajoittaa niin, että viimeisen häädön ottaa pari viikkoa sen jälkeen, kun päiväkoti on (toivottavasti ) mennyt kesäksi kiinni. Kesän aikana päiväkodin pinnoiltakin ehtii kuolla kaikki munat. Se on tietysti toinen juttu, jos päiväkoti on auki myös kesällä. Silloin tartuntakierre voi jatkua niin kauan kunnes lapsi siirtyy kouluun. Tai vieläkin pidempään.

En voi ymmärtää, miten lääkärit tai lääkkeiden ohjeistukset eivät ole tätä uusintatartuntojen varmuutta ole ottaneet huomioon. On hämmentävää, että ohjeistavat kahden annoksen hoitavan homman, kun vielä siinä vaiheessa, kun se toinen annos parin-kolmen viikon kohdalla otetaan, on kämppä täynnä tartuttamiskykyisiä munia. Ei ole mikään ihme, että ihmiset eivät koe lääkkeiden tehoavan, jos he uskovat ohjeita ja ottavat vain ne kaksi annosta. Eihän ne voi mitenkään riittää! Ja sittenhän on vielä niitä vastustuskykyisiä kantoja, joihin ei tehoa ainakaan Pyrvin. Tosin uskon resistenssin olevan paljon harvinaisempaa kuin ajatellaan, vaan tehottomuuden syy lienee yleensä oikeasti tässä, että heti sen jälkimmäisen annoksen jälkeen saadaan uusi tartunta omista lakanoista tai esineistöstä.

Siis niin hyvin sanottu! 👏 Ei ihme että ne pirulaiset pyörii koko ajan kun ohjeet terveydenhuollon puolelta on tosi huonot. Sitten on vielä perheitä, jotka hoitaa lääkityksen huonosti tai jättävät ottamatta kokonaan. Minusta nuo madot on sellaisia että niihin ei auta kuin kunnon lääkitys, vaikka itsekin monessa asiassa kannatan luonnonmukaisia keinoja. Vaan madoista haluan samantien eroon enkä halua levittää niitä muualle, koska ne kuitenkin palaa aina takaisin omaan ahteriin kutiamaan...
 
Takaisin
Top