Kaksikielisyys

Elektroni

Elektroni

Oman äänensä löytänyt
Olisiko palstalla viela muita kaksi- tai monikielisia perheita? Itsella tama homma viela tassavaiheesta kovin aluillaan (3kk) mutta kun tuntuu, etta tosiaan tuo lapsi kasvaa ja kehittyy niin vauhdilla, niin olisi kiva kuulla miten muilla on sujunut monikielisissa perheissa tuo kielen oppiminen?
 
Moikka!

Meillä tuo on vasta täysin edessä päin, kun vauva syntyy syksyllä. Siis nytkin kyllä puhutaan miehen kanssa kolmea kieltä päivittäin, mutta on vähän eri juttu :)

Olen ottanut todella paljon selvää näistä kieliasioista ja kielen oppimisesta. Jos on lisää vinkkejä, niin mielelläni otan vastaan. Meillä käytössä miehen kanssa pääosin englanti, minulla tietysti suomi ja miehellä hänen oma kielensä (ei Eurooppalainen).

Tässä on joitain linkkejä mitä olen itse lukenut:

Erittäin hyvä blogi monikielisen perheen äidiltä
http://peda.net/veraja/kulkuri/maailmalla/soile

http://www.tampere.fi/material/attachments/m/5pzBlJJ9w/Monikielinen_perhe.pdf
http://www.kookas.fi/articles/read/6212
https://www.perheaikaa.fi/lapsi-perheessa/jutut/vanhemmuus/kuinka-tukea-lapsen-kaksikielisyytta/

Tämä e-kirja kiinnostaa, mutta en ole vielä itse lukenut
http://be-bilingual.net/

Näitäkään kirjoja en ole saanut lainattua. Mutta kovasti kiinnostavat.
Growing up with two languages", kirj. Una Cunningham-Andersson ja Staffan Andersson
Kotimaana suomen kieli (Toim. Maila Eichhorn ja Anne Helttunen)


Lukemani perusteella olen ymmärtänyt, että tärkeintä tuossa vauvavaiheessa on puhua ja paljon. Näin lapsi oppii kuulemaan kaikki kielelle ominaiset äänteet ja hänen herkyytensä niiden erottamiseet muodostuu juuri tuossa vaiheessa, ensimmäisten kuukauksien aikana. Varsinkin vähemmistökielen puhuminen on äärimmäisen tärkeää heti alusta.

Periaatteessa syntymässä lapsen valmius oppia mitä tahansa maailman kieltä on suuri. Puolenvuoden aikana hän oppii erottamaan selkeästi kuulemiensa kielten eri äänteet. Hänen aivonsa herkistyvät näille äänteille ja vastaavasti muiden äänteiden ymmärrys huononee lapsen kasvaessa.

Muutenkin monikielisen lapsen kielenoppiminnen on hyvin samankaltaista kuin yksikielisenkin. Hän käy läpi samat vaiheet ja saman ikäisenä. Tärkeintä on, että lapsi oppii ymmärtämään, että on olemassa useampi eri kieli, eikä sotke niitä keskenään enää kolmen-neljän vuoden ikäisenä. On myös tärkeää, että lapsi pystyy ilmasemaan itseään hyvin edes yhdellä kielellä (eli kasva puolikielisyyteen). Kuinka hyvä kielitaito kullakin kielellä saavutaan riippuu vanhempien aktiivisuudesta, mahdollisuudesta oleskella vähemmistökielen maassa sekä vähemmistökielen kontakteista asuinpaikassa ja lapsen motivaatiosta sekä hänen kielellisestä kyvyistään.

Eli olen ymmärtänyt, että asiassa on paljon tekijöitä ja vanhemmat voivat vain tehdä parhaansa. Minusta on aivan selvää että puhun lapseni kanssa vain suomea. Tällä hetkellä asumme Suomessa, mutta aluksi otin todella paljon selvää miten itse kasvattaisin suomenkielisen lapsen ulkomailla, sillä tämä tilanne oli ensin vaihtoehtona. Nyt on sitten mieheni vastuulla opettaa omaa kieltään lapselle täällä Suomessa.
 
Kiitoksia vaan linkeista, taytyypa tutustua niihin tarkemmin.

Mekin puhumme kumpikin omaa kieltamme vauvalle ja taytyy vaan toivoa, etta kylla se siita. Itse en ole luonnostaan kovin puhelias ihminen ja asumme Australiassa, joten joskus vahan arveluttaa, etta miten juttu tulee toimimaan. En edes muistanut mitaan suomenkielisia unilauluja aluksi niin lauleskelin vaan aakkosia suomenkielella silla tavalla, etta se kuulosti kehtolaululta :D

Yksi asia minua harmittaa jo. Kun anoppilassa jotain sanon vauvalle suomeksi, niin eikos siina kaikki ole heti kysymassa, etta mita sanoin. Ja sitten se alkavat itse yrittaa lausua niita suomen kielisia sanoja... Olen kylla jo pari kertaan heille ystavallisesti sanonut, etta lapselle on sitten parasta jos he puhuvat hanelle ihan vain sita englantia, mutta eivat he tunnu oikein asiaa ottavan todesta. Eihan se nyt viela tassa vaiheessa niin vaarallista ole, mutta minusta olisi paras jo nyt valmiiksi erottaa ne kielet selkeasti toisistaan.
 
No Australiassa on paljon suomenkielisiä. Jos lähelläsi asuu joku perhe, niin yhteiset kahvittelut ja lapsilla leikit tukevat kielen oppimista. Onko siellä lähettyvillä Suomikoulua, josta voisi lainata myös lasten kirjoja?
Tässä ainakin on neljän eri suomikoulun tiedot:
http://www.dundernews.com/Suomikoulut/

Parin vuoden päästä voit viedä Suomesta esim. lasten kuunnelmia mukanasi. Minulla Noita Nokinenän tarinat olisivat olleet heti listalla, samoin Pelle Hermannin DVD ym. jutut myös. Sitten vielä vähän vanhempana Olipa kerran elämä dvd sarja on ihan ehdoton. Siinä lapsi oppii myös ihmiskehon- ja lääkärisanastoa. Lauluja saa helposti tietokoneella. Jos vaikka vanhempasi tai kaverisi pystyvät lähettämään musiikkia ihan sähköpostilla. Ja tietty sitten matkoilla voit itse tuoda cd:tä.

Unilauluja löytyy ihan netissä. Sininen uni, Pieni tytön tylleröinen jne.. Youtubesta löyttyy ja sanatkin ihan vain hakemalla. Youtubesta löytyy myös sitten piirrettyjä, kun lapsi hieman kasvaa.

Lapsille puuhaa netissä suomeksi:
http://www.oppijailo.fi/index/lapsille_nuorille

Ole vain tiukka anoppilassa. Varsinkin, jos luet vähän tuota kaksikielisyys teoriaa, niin pystyt heille selittämään, mikä lapselle on sinusta parasta. Voit myös antaa heille luettevaksi jotain kaksikielisyysmateriaalia, jotta ymmärtävät kuinka isosta ja tärkeästä asiasta on kyse. Minä ainakin yritän omia sukulaisia valistaa jo nyt, jotta osaavat sitten tukea omalta osaltaan lapsen molempien kielien kehitystä - miten tämä tapahtuu, en ole vielä varma :)
Onneksi kaikki minun ympärillä olevat ovat ehdottomasti kaksikielisyyden kannalla.

Minulla itselläni oli selkeä käsitys siitä, että minun on lapselle opetettava suomen kieli (kun olimme jäämässä ulkomaille). Se olisi ollut täysin minun vastuullani, sillä kukaan muu ei sitä voisi tehdä. Minulla oli kolme tärkeää syytä: 1. Minun oma kieleni on suomi, joten haluan, että lapsenikin sitä ymmärtää. 2. Minun suvussani vain aniharva puhuu muuta kuin suomea, joten lapsen suhde isovanhempiinsa ja muihin minun sukulaisiini jäisi todella ontoksi ilman suomenkielen taitoa. 3. Jos minä vanhuksena unohdan muut kielet, niin lapseni silti ymmärtää minua. Tämä on oikea ongelma siirtolaisten keskuudessa, kun nyt ne ensimmäiset Amerikkaan, Ruotsiin ym. matkustaneet ovat vanhana esim. dementoituneet, ja ovat unohtaneet aikuisena oppimansa asuinmaansa valtakielen.

Sinun täytyy tehdä omat ratkaisusi ja katsoa, mikä toimii sinulle ja teidän perheelle. Mutta tässä tilanteessa sinä olet se vanhemmista, jonka pitää ottaa vastuu vähemmistökielen opettamisesta.
 
Tsemppiä teille! Meillä neiti 5,5 kuukautta, asutaan Ranskassa, minä puhun beibille suomea, mies ranskaa ja yhteisenä kielenä meillä on englanti. En ole näitä asioita vielä kovasti miettinyt, mutta kait se tästä.... Ja Facebookista löytyy ryhmä "monikieliset lapset", kannattaa lyöttäytyä mukaan ;-)
 
Kiitti - taytyykin tsekatata tuo fb-ryhma. Mielestani voin jo kuulla sielta pojan jokeltelusta jo nyt kovin suomenkielista materiaalia! mm. eukko ja amma on aika suosittuja aanteita :D voihan tuo tietty olla pikkasen toiveajattelun varittamaa...
 
Se ryhmä taiskin muuten olla "kaksikieliset lapset", mutta anyways. Meidän neiti harjottelee selkeesti jo ranskalaista ärrää ;-)

Mutta siis, tulevaisuutta ajatellen, vahvasti pitää oma linja, että puhutte lapselle vain omaa kieltänne
 
Mitenkä täällä? Onko mukaan tullut lisää kaksikielisiä lapsia tai perheitä?

Meidän tyttö alkaa nyt pikku hiljaa puhumaan ja vaikka vielä ei ole kuin minimaalisesti sanoja (vain pari sanaa), niin hän kyllä ymmärtää todella paljon asioita kahdella eri kielellä. Suomi on selkeästi vahvempi, sillä tyttö on enemmän minun seurassani ja asutaanhan me Suomessa. Kesällä (tytön ollessa vajaa 2 v) matkustamme isän kotimaahan kuukaudeksi, joten odotan, että toinenkin kieli vahvistuu paljon tuon matkan aikana. Uskon että tyttö muutenkin alkaa puhumaan ennen kesää ja matkaa (ainakin suomeksi), sillä niin paljon hänellä on asiaa jo nyt ja hän tällä hetkellä selkeästi yrittää matkia sanoja.

Meillä siis leikitään, lauletaan, kuunnellaan musiikkia, jutellaan ja luetaan kirjoja suomeksi. Isän kielellä jutellaan (mutta paljon vähemmän), leikittään, luetaan kirjoja ja katsellaan telkkaria. Tyttö on nyt vajaa 1,5 v.
 
Meillä on kans kaksikielinen perhe. Suomessa vaikutetaan. Lapset ymmärtävät ja puhuivat yhdessä vaiheessa enemmän englantia.nyt se vähän jäänyt. Harmi sinänsä.
 
Voiko olla mahdollista, että muka näin vähän olis kaksi- tai monikielisiä perheitä täällä..?

Meillä puhutaan pääasiassa suomea, isompien lasten isä Kongosta ja puhuvat keskenään ranskaa. Lapset myös päiväkotia ja koulua käyneet ranskaksi ja painotetulla ranskalla. Nuorimman ja tulevan isä Somaliasta ja puhuu lapselle sukulaistensa kanssa somaliaa (aina kun muistaa). Monenlaista kielivääntöä on tässä vuosien mittaan ollut.

Kannattaa tutustua Familia Clubin Duo-toimintaan. Duolla kaksikulttuuristen perheiden tukemiseen liittyviä kerhoja, luentoja, chattejä jne.
 
Meidan vave ei viela ole syntynyt, mutta ma asun siis Englannissa nigerialaisen mieheni kanssa, joten meilla tulee olemaan kolme kielta, suomi, englanti ja isan kieli. Laskettu aika meilla on heina-elokuun vaihteessa, mutta suurella mielenkiinnolla koitan opetella etukateen kaikkea aiheeseen liittyvaa. :)

Suomalainen ystavani, jolla on vauva englantilaisen miehensa kanssa, on kertonut, etta kokee yllattavan vaikeaksi puhua vauvalle suomea silloinkin, kun on yksin vauvan kanssa kotona. Hyva puoli on kuitenkin se, etta asumme lahekkain, joten tulevaisuudessa lapsemme voivat myos puhua suomea keskenaan. Jos paatyvat samaan kouluun, niin siinapa heilla onkin oikea salakieli, jota kukaan muu ei ymmarra. :wink
 
Heippa kaikki :)

Täällä myös kaksikielinen perhe, Suomessa asutaan ja kielinä on suomi ja espanja. Esikoinen 3v puhuu molempia, mun kanssa suomea ja isänsä kanssa espanjaa. Mieheni kanssa puhun espanjaa, mutta pakkaa sekottaa vähän se että mies opiskelee suomea. Lapsi tietää että isä ymmärtää myös suomea mutta isänsä vastaa kuitenkin aina espanjaksi. Ollaan vietetty 2kk miehen perheen luona lapsen ollessa 8-10kk ja viime kesänä kun hän oli 2v, parin viikon päästä lähdetään taas. Lapsella suomi on kielistä vahvempi.

Se on kyllä välillä ärsyttävää että suomen perhe alkaa kyselemään heti kun puhutaan miehen kanssa espanjaa tai kun mies puhuu lapselle espanjaa ja miehen perhe taas kyselee kun puhun lapselle suomea. Ja mä ainakin oon huomannut että ihmiset keskeyttää herkästi jos puhun eri kieltä, siis että suomea puhuvat keskeyttää kun puhun miehen kanssa espanjaa, ihan niinkun meillä ei olis keskustelu käynnissä vaan siks että he ei itse ymmärrä keskustelun sisältöä.

Nyt tosiaan toinen lapsi tulossa joulukuussa, mutta kieliasiat ei enää niin huoleta. Onneksi ystäväpiirissä on myös puheterapeutti joka on aina valmis valistamaan, antaan vinkkejä ja kuunteleen esikoisen puhetta. Esikoisen kielenkehitys on tähän asti sujunut ihan samaan tahtiin yksikielisten kanssa. Oon itse koittanut panostaa alusta asti siihen että puhun, laulan, loruilen ja luen lapselle paljon.
 
Kaksikielisiä perheitä on varmaan enemmän, mutta jostain syystä aiheesta keskustelu on vähäistä. Moni varmaan keskustelee facebookissa, mutta muistelisin keskustelua olleen aina niukanlaisesti netissä.
Perheillä on ehkä aika vähän yhteistä ja kaksikielisyys menee joitakin vuosia omalla painollaan. Vaikeuksia tulee aikaisintaan leikki- ja kouluikäisillä, jolloin ihmiset enimmäkseen varmaan liikkuu toisilla palstoilla.

Katselin linkatun Duon videoita ja olin positiivisesti yllättynyt Annika Bourgognen luennoista. Neuvolan ja suomalaisten asiantuntijoiden suusta kuulee ärsyttävän paljon virheellistä tietoa. Suomessa on monen sukupolven pituisia kielivähemmistöjä, joten täällä luulisi olevan hiukan enemmän tietoa ja kokemuksia. Sen sijaan höpötetään tunteiden kielistä, puheen vivästymisestä ja opolista ikään kuin muita vaihtoehtoja ei olisi.

Itse puhun lapselle satunnaisesti vähemmistökieltä ja luen satukirjan sillä kielellä, millä se on kirjoitettu. Minusta vähemmistökieli ei ole pelkästään vähemmistökielisen vanhemman vastuulla, vaan myös minun on siihen panostettava. Meillä kieliä tulee 3-4 ja näistä isän äidinkieli on kaikkein passiivisimmassa roolissa. Päädyimme valitsemaan lapsen ja isän yhteiseksi kieleksi muun kuin äidinkielen monestakin syystä, mutta ennen kaikkea siksi, että asuinpaikkakunnallamme on paitsi vähemmistökielinen päiväkoti myös kaksikielinen koulu! Isä on monikielinen, kuten kaikki muutkin hänen kotimaassaan, joten hänellä on käytännön näppituntumaa omasta takaa, onneksi.
 
Mäkin luen ja laulan esikoiselle myös isänsä kielellä ja hän kyllä myös tietää että puhun molempia, koska tietysti kuulee isänsä ja mun välisiä keskusteluja. Lisäksi meillä on toki siltä kantilta aika simppeli tilanne että puhutaab kahta kieltä, joita puhun itse molempia ja isänsäkin opiskelee ahkerasti suomea.

Me asutaan sellaisella alueella jossa monikielisiä ja -kulttuurisia perheitä on paljon, joten neuvolastakin saisi varmaan apua jos sitä kaipaisi :)

Koko ajan on vaan vahvistunut tunne siitä että kyllä lapsi oppii puhumaan kunhan vaan hänelle puhutaan. Tietysti mahdolliset kompastuskivet saattaa tosiaan tulla eteen vasta esimerkiks kouluiässä.
 
Heippa!

Täällä kesä-heinäkuussa (kohta, hui :)!) syntyy australialais-suomalaiseen perheeseen tyttö. Eli asumme siis Australiassa. Olen monesti miettinyt, että pitää alkaa tätä kaksikielisyyttä pohtimaan ja selvittämään, kiva kun olikin jo paljon linkkejä tuolla yllä :)

Ehdottomasti aion suomea puhua vauvan kanssa, samoista syistä kun mitä täällä onkin jo mainittu. Uskon, että yhteys on vahvempi, kun omalla äidinkielelläni vauvan kanssa kommunikoin ja no, kyllähän minä kaipaan suomen puhumistakin :D Nyt kyllä aina, jos yksinäni juttelen masulle, niin se valitettavasti tuntuu luontevalta englanniksi.. Joten vähän jännittää, että miten tulee menemään.

Oma äitini korosti sitä, että on tärkeää etten lainkaan puhu englantia lapsen kanssa, ettei hän mene sekaisin. Mitä mieltä olette tästä väittämästä? Lähinnä mietin, että toisaalta tuntuu, että jätän miehen ns. ulkopuolelle, jos juttelen vauvalle vain suomeksi.. En tiedä sitten.

Tuo keskeyttäminen ja kysely kyllä varmasti ärsyttää. Keskeyttämisestä tosin tiedän itsekin muissa maissa ja muiden kanssalisuuksien kanssa tekemisissä oltuani, että se todella on niin, ettei sitä hoksaa vierasta kieltä keskenään puhuvien voivan todella keskustella jostakin ihan aikuisten oikeesti :D Niin helposti itsekin alan puhumaan päälle..

Kirjat, dvd:t ja lasten laulut suomeksi on ehdottomasti mun suunnitelmalistalla :) Myös tuutulauluja pitää opetella, olen yrittänyt, mutta nyt ollaan iltaisin vain kännykästä kuunneltu Lentäjän poikaa :p
 
Ai juu ja vaikka se nyt ei uskon asia ole, niin en usko, että kaksikielisyys tulee haittaamaan lapsen kielellistä kehitystä. Kyllä kai se syy on sitten jossain muussa, ts. muutenkin hitaammin kehittyy kielelliset taidot. Eli tästä en aio stressata.
Enemmän mietityttää, että tuleeko miehen suunnalta paljon turhautumista, jos lapsi ensin enemmän kommunikoi suomeksi.. Hän kuitenkin tekee pois kotoa töitä, joten selvästi enemmän tulee kotona lapsen kuultua suomea. Tietysti kaikki muut sukulaiset täällä sitten puhuvat englantia.
 
Koska teillä ympäristö puhuu englantia, lapsi joka tapauksessa oppii sen, joten huolehtisin pelkästään suomesta. Sinun kannattaisi alkaa etsiä muita suomenkielisiä, mieluiten lapsiperheitä, jottei kielenoppiminen jäisi yksin sinun vastuullesi.

Lapsi ei mene sekaisin, vaikka puhut hänelle englantia. Myöhemmin kielitaitosi voi muodostua esteeksi lapsen kielenkehitykselle, kun hän hoksaa, ettei hänen tarvitse puhua sinulle (tai kenellekään muulle) suomea tullakseen ymmärretyksi. Tästä syystä itse esimerkiksi puhun, laulan ja satuilen vähemmistökielellä sekä hankin kaikki kaverit, dvd:t, kirjat ja lelut vähemmistökielisinä, mikäli vain mahdollista. Tavoitteena on, että kotona vähemmistökieli olisi enemmistökieli. Vaikka oma kielitaitoni on melko heikko, pyrin kieltä käyttämällä vähintään osoittamaan lapselle, että se on minustakin tärkeä. Minusta olisi siis tärkeää saada myös isä mukaan kaksikielisyysprojektiin.
 
Joo suomenkieliset lapsiperheet ovatkin toiveissa ystäväpiirissä, olenkin jo kontaktoinut paikallisia suomalaisia :) Harmi vain, että ilmeisesti heidän lapsensa ovat hieman vanhempia (kouluikäisiä useat) eikä heidän suomensa ilmeisesti ole vanhempien kanssa samalla tasolla.

Tuo on tosiaan hyvä pointti, että voi alkaa puhumaan minulle englantia kun hoksaa sen olevan mahdollista. Onko muut miten toiminet tässä tai onko sulla kyfi itselläsi kokemusta? Voihan sitä varmaan kevyesti/ystävällisesti painostaa, että jutteletko äidille äidin kielellä, vai mitä mieltä?

Mies on siis ihan samaa mieltä ja innoissaan, että lapsestamme tulee kaksikielinen. Mutta olen vain tässä itsekseni ajatellut, että voihan se turhauttaa, kun ei ymmärrä sitten mitä oma lapsi sanoo. Yhdelle suomalaisnaiselle tiedän näin käyneen, kun olivat juuri Suomessa pidempään käymässä ja lapsi juuri herkkyyskaudella altistui vain suomelle. Isänsä sitten tuskastui, että nyt loppuu suomen puhuminen, kun hän ei tiedä mitä oma lapsi yrittää kertoa.. Ymmärtäähän sen, että se tuntuu kurjalta.
 
Se aika, jolloin omaa lasta ei ymmärtäisi, on tosi lyhyt. Jotkut pälpättää jo 1,5v ja toiset vasta vuotta myöhemmin ja sekin on normaalia. Pienet lapset puhuvat usein "omaa kieltään" ja keksivät omia sanojaan, jotka eivät ole kumpaakaan kieltä. Se on ihan normaalia ja vanhempi oppii myös ne keksityt ja vääränkieliset sanat, koska pienellä lapsella on muutenkin rajallinen sanavarasto ja samat sanat toistuu arkitilanteissa tai ne selviää asiayhteydestä. Tämä on ehkä taas vähän niitä juttuja, joista syytetään kaksikielisyyttä, vaikka tosiasiassa kyse on normaalista kielenkehityksestä, jota jollain tapaa voisi esiintyä vaikka lapsi olisi yksikielinen.

Kaikkein tärkeintä olisi luoda tarve puhua kieltä. Kehotukset ja ymmärtämättömyyden teeskentely varmaan toimivat huonosti. Huonostikin suomea puhuvista kavereista voi olla hyötyä, jos järjestätte toimintaa kanssakäymisen ajaksi niin, että lapset puhuvat koko ajan suomea eli jonkinlainen leikkimielinen suomikoulu tai suomenkielisten leikkien ja laulujen ympärille organisoitu leikkitapaaminen. Ilman vanhempien panostusta lapset todennäköisesti vaihtavat vahvemmalle yhteiselle kielelle.

Kaveripiirissä kaikki kaksi- ja monikieliset lapset ovat eurooppalaisia ja puhuvat eurooppalaisia kieliä. Tuttavia, vierailuja kotimaahan ja isovanhempien tapaamisia pystyy siis järjestämään helposti ja usein, joten lapsilla säilyy oikea tarve puhua kieltä. Australiassa tämän järjestäminen on jo vaikeampaa, mutta onhan siellä suomi-kouluja ja muita maahanmuuttajia, joiden kanssa voi yrittää järjestää yhteistä toimintaa.

Hyvä kirja aiheesta on Una Cunningham: Growing up with two languages: A practical guide. Sen lisäksi ei tarvitse oikeastaan lukea mitään.
 
Heippa, täällä myös yksi kaksikielinen perhe! Meillä on entuudestaan poika 10/13 ja pikkusisarusta odotellaan syntyväksi joulukuussa. Poika puhuu isänsä kanssa englantia, ja vaikka asutaankin Suomessa ja puhutaan suomea kotikielenä, niin pojan englanti on kehittynyt mielestäni aika samaa tahtia suomenkielen kanssa. Ollaan sinällään onnekkaassa tilanteessa, että miehen perhe asuu täällä Suomessa (ja vielä samassa kaupungissa!), joten kielen oppiminen ja kuuleminen ei ole vain isän varassa. :)

Mites muiden lapset, sekoittavatko paljon kieliä puheessä? Nimittäin poika osaa sanoa "ovi kiinni", tai "close the door" mutta silti usein sanoo "door kiinni". Samoin saattaa todeta "more maito" tai "a takki, a pupu". Kiinnostaisi tietää, että missä iässä kielet ovat eriytyneet niin ettei lapsi ole sekoittanut niitä enää? :)
 
Takaisin
Top