Kaksikielisyys

[Tips]

Minä vielä nostan aiemmin jo kirjoittamani, että mielestäni parasta mitä lapselle voi antaa vieraassa kielessä jo vauvavaiheessa on mahdollisuus kuunnella natiivin ääntämystä. Kaiken muun voi oppia helposti vielä koulussa, varsinkin englannin kielessä, mutta ääntämystä ja aksenttia ei. Tällöin ei sanavaraston määrällä ole niinkään merkitystä, vaan tämä harjoittaa juurikin vauvan/lapsen aivoja kielen äänteiden vivahteisiin. Eli ehdottomasti tarjoisin vauvalle/lapselle luettuja satuja ym. natiivin puhumaa kieltä.

Komppaan täysillä. Tätäkin on tutkittu, alle 1v lapsi on vielä herkkä äänteille, mutta sen jälkeen aivot keskittyvät suodattamaan vain aiemmin kuulemansa äänteet minkä vuoksi uppo-oudot kielet vivahteineen eivät vanhemmille lapsille saati aikuisille yhtä helposti uppoa.

Meidän 3,5v puhuu englantia isänsä kanssa mutta käy myös kerran viikossa enkkukerhossa. Mies halusi ekan kerran testata opettajan aksentin ettei lapsi opi mitä sattuu. Sopivan neutraali brittiaksentti oli, kelpasi :) Itse puhun sujuvaa ja monipuolista englantia epäsuomalaisella aksentilla, opetankin sitä yliopistossa, mutta puhun sitä vain kun ollaan koko perhe koolla. Minun kieleni lapsille on suomi. On sillä eroa.

Noi Yölennon linkkaamat loruilut on kyllä hyviä, mutta parempi toki jos ne kuulee natiivin suusta. Nykyään youtubet, netflixit ym mahdollistaa loruilun ja piirrettyjen seuraamisen lähes millä kielellä vaan. Kannattaa aloittaa ajoissa sillä nopeasti lapsi kyllästyy jos ei ymmärrä katsomaansa (esim.3v ei enää jaksanut seurata ruotsiksi/venäjäksi/ranskaksi loruja tai ohjelmia)

 

[Yölento]

Ohjelmat, laulut ja lorut eivät yksinään opeta lapselle mitään, vaikka niitä kuulisi vauvasta asti joka päivä, koska kielenoppiminen vaatii vuorovaikutusta. Niistä voi saada ääntämisen mallin, mutta ei muuta.

Miksi vieraan kielen ääntäminen pitäisi kuulostaa siltä, että se olisi äidinkieli ?

 

[dadapls]

Minä vielä nostan aiemmin jo kirjoittamani, että mielestäni parasta mitä lapselle voi antaa vieraassa kielessä jo vauvavaiheessa on mahdollisuus kuunnella natiivin ääntämystä. Kaiken muun voi oppia helposti vielä koulussa, varsinkin englannin kielessä, mutta ääntämystä ja aksenttia ei. Tällöin ei sanavaraston määrällä ole niinkään merkitystä, vaan tämä harjoittaa juurikin vauvan/lapsen aivoja kielen äänteiden vivahteisiin. Eli ehdottomasti tarjoisin vauvalle/lapselle luettuja satuja ym. natiivin puhumaa kieltä.

Tottakai natiivi on parempi. Ja niin pitkälle kun mahdollista niin aion pitää ohjelmat ja musiikit englannin kielisenä (+tykkään niistä itsekkin enemmän). Kuitenkaan en halua että lapsi katsoo ohjelmia koko päivän vaan siinäkin rajat. Ääntämyksen sieltä jos saisi muistiin, mutta kuten yölento sanoi niin vuorovaikutusta tarvitsee myös. (En harkitsisi tätä jos minulla olisi suomalainen aksentti.) Uskon kuitenkin, että se että kuulee edes ei-natiivin englantia on parempi kun ei mitään.

 

[Enkkumama]

Tottakai natiivi on parempi. Ja niin pitkälle kun mahdollista niin aion pitää ohjelmat ja musiikit englannin kielisenä (+tykkään niistä itsekkin enemmän). Kuitenkaan en halua että lapsi katsoo ohjelmia koko päivän vaan siinäkin rajat. Ääntämyksen sieltä jos saisi muistiin, mutta kuten yölento sanoi niin vuorovaikutusta tarvitsee myös. (En harkitsisi tätä jos minulla olisi suomalainen aksentti.) Uskon kuitenkin, että se että kuulee edes ei-natiivin englantia on parempi kun ei mitään.

En kerennyt ajatuksen kans kaikkia vielä lukea mutta tosiaan sen olen myös kuullut että omaa äidinkieltä vain kannattaisi puhua. Toki on eri asia jos lapsi jo puhuu ja ymmärtää kun sanotaan että se kukka onkin englanniksi flower. Sekin että kieltä ei kannata sekottaa. Että jos itse puhuu suomea niin pitäytyy siinä. On varmasti selkeämpää lapselle. En usko että esim. Yksittäisten asioiden kuten vaikka numeroiden opettelu lisäksi jollain toisella kielellä voi kumminkaan haitaksi olla kun pää kieli(äidinkieli) on kuitenkin se millä kommunikoidaan.

 

[dadapls]

En kerennyt ajatuksen kans kaikkia vielä lukea mutta tosiaan sen olen myös kuullut että omaa äidinkieltä vain kannattaisi puhua. Toki on eri asia jos lapsi jo puhuu ja ymmärtää kun sanotaan että se kukka onkin englanniksi flower. Sekin että kieltä ei kannata sekottaa. Että jos itse puhuu suomea niin pitäytyy siinä. On varmasti selkeämpää lapselle. En usko että esim. Yksittäisten asioiden kuten vaikka numeroiden opettelu lisäksi jollain toisella kielellä voi kumminkaan haitaksi olla kun pää kieli(äidinkieli) on kuitenkin se millä kommunikoidaan.

Tässä tulee sellainen tunne ettei kukaan vieläkään ole ymmärtänyt mitä tarkoitin. Minulle on puhuttu kotona äidin puolesta pelkkää suomea ja isän puolesta suomea ja jonkin verran ruotsia. En ole tästä mitenkään mennyt sekaisin/ oppinut huonosti suomea vaan se on ollut apuna kaikissa kielissä mitä olen oppinut jälkikäteen. Veljeni taas joka ei kuullut ruotsia lähes ollenkaan ei oppinut puhumaan kunnolla (suomea) kun vasta hyvin myöhään, ja kävi monta vuotta puheterapiaa. Voi toki olla sattumaakin. Nämä vain siis omia kokemuksia ja mitäpä niitä selittelemään. Jos puolisonne puhuu valmiiksi toista kieltä äidinkielenään niin onnittelut rikkaudesta. Minulle tästä vaan tulee päänvaivaa ja pahaa mieltä joten taidan jättää keskustelun tähän. Kiitos kuitenkin kaikille vinkeistä ja varmasti aion asiaa enemmän tutkia. :)

 

[Enkkumama]

Tässä tulee sellainen tunne ettei kukaan vieläkään ole ymmärtänyt mitä tarkoitin. Minulle on puhuttu kotona äidin puolesta pelkkää suomea ja isän puolesta suomea ja jonkin verran ruotsia. En ole tästä mitenkään mennyt sekaisin/ oppinut huonosti suomea vaan se on ollut apuna kaikissa kielissä mitä olen oppinut jälkikäteen. Veljeni taas joka ei kuullut ruotsia lähes ollenkaan ei oppinut puhumaan kunnolla (suomea) kun vasta hyvin myöhään, ja kävi monta vuotta puheterapiaa. Voi toki olla sattumaakin. Nämä vain siis omia kokemuksia ja mitäpä niitä selittelemään. Jos puolisonne puhuu valmiiksi toista kieltä äidinkielenään niin onnittelut rikkaudesta. Minulle tästä vaan tulee päänvaivaa ja pahaa mieltä joten taidan jättää keskustelun tähän. Kiitos kuitenkin kaikille vinkeistä ja varmasti aion asiaa enemmän tutkia. :)

Anteeksi jos kuulostin ilkeältä tai jotain! Ei ollu tarkoitus ollenkaan. Aamuaivoilla en varmaan vaan ymmärtäny mitä hait takaa.

Mie vaan koen että se nuo asiat mitä sanoin pitää paikkaansa. Meillä on siis ens kuussa 2v täyttävä tyttö jolle on syntymästä asti puhuttu suomea(minä) ja englantia(mies) mutta puhetta tai edes sanoja ei tule vielä kummallakaan kielellä ollenkaan. Sattumaa se siis taitaa olla kuinka useamman kielen kuuleminen vaikuttaa lapseen. Tai mitä vaikuttaa jos yksi vanhempi puhuukin useampaa kieltä.

 

[Yölento]

Kielen kehityksen häiriöitä, viivästynyttä puheen kehitystä ja kaikkea muutakin voi olla sekä yksikielisissä perheissä, että monikielisissä. Puheen kehityksessä normaalin kehityksen rajat ovat myös väljät, jotkut aloittavat ennen 1-vuotispäivää ja toiset lähempänä kolmea vuotta. Muutaman lapsen kokemuksella ei voi tehdä päätelmiä.

Jos on käynyt tuuri, että perheessä käytetään useampaa kieltä äidinkielenä niin se on rikkaus. Jos perhe on yksikielinen, ei ole mitään syytä pyrkiä muuttamaan tilannetta. Vieraita kieliä voi oppia aiemmin tai myöhemmin. Aikaiseen oppimiseen kielikylvyt ja kielisuihkut ovat hyviä

 

[Tips]

Ääntämisellä on merkitystä, jos haluaa että lapsi kuulostaa joltain tietyltä. Sujuvastihan kieltä voi osata millä aksentilla tahansa. Sanotaan kuitenkin että yksi maailman puhutuimmista kielistä on broken english. Totta kai maailmasta löytyy ihmisiä jotka puhuvat lapsilleen milloin mitäkin kieltä, joitakuita se auttaa, toiset taistelevat edes yhden kielen täydellisessä omaksumisessa. Ja sanokaa mitä sanotte, äidinkielen hallitsee jokainen täydellisesti. Se ei tarkoita oikeinkirjoitusta ja kielioppisääntöjä vaan sitä että osaa ilmaista itsensä syvällisesti ja kielioppi tulee luonnostaan oikein.

Täällä yritetään kertoa mitä tutkimukset suosittelevat. Ainahan joku tuntee jonkun jolla on päinvastaisia kokemuksia mutta tiede ei toimi niin että näitä kokemuksia voisi yleistää. Itse tunnen kolmikielisenä kasvaneen lapsen joka ei koe mitään kieltä omakseen, kaksikielisen jonka heikomman kielen omaksumiseen vanhemmat on tehneet kovasti työtä sekä aikuisen joka opetteli ensimmäisen vieraan kielen aikuisena ja käyttää sitä jo sujuvasti. Johtopäätöksiä näistä ei kuitenkaan voi vetää. Lisäksi vieraan kielen oppimisen edistäminen on eri asia kuin kaksikieliseksi kasvattaminen, kaksikielisellä on kaksi äidinkieltä (=natiivikieltä).

Joka tapauksessa kielille altistaminen on vain hyvä asia, ei tässä kenenkään intoa oltu tappamassa vaan jakamassa aiheeseen perehtyneiden tietoa ja kokemuksia.

 

[mä77]

dadapis: Kun on tietoa, niin pystyy miettimään parhaimpia ratkaisuja. Täällä on ollut monia hyviä vinkkejä ja kaikki kannustavat varmasti kielen altistamiselle! Koska sinulla ei ole itsestään kaksikielistä ympäristöä nykyisessä ydinperheessäsi, niin silloin varmastikin kannattaa miettiä lapsen kannalta parhainta kielelle altistamistapaa. Monikielisessä perheessä karkeana sääntönä on vähemmistökielen mahdollisimman suuri tarjonta. Eli ainakin lähtökohta on näillä erittäin yksinkertainen.

Yleisesti monikielisyydestä: Itsekin olen aikoinani lukenut kaksikielisyydestä ja tutkimuksia kielen omaksumisesta ja kehityksestä. Se mitä Tips yllä sanoi pitää paikkansa kaikelta osin sen kanssa, mitä olen itse tutkimuksia lukenut. Aina pitää myös kysyä, mikä on vanhemman motivaatio lapsen kielen oppimisessa ja mihin kielitaitoon tähdätään. Kielen osaamisessa on hirveän monta eri tasoa ja niiden ymmärtäminen myös auttaa vanhempaa mieltämään, mitä haluaisi lapsen saavuttavan ja mihin pyritään. Tietenkään ei ole mahdollista ennustaa, mikä on lopputulos, vaan lapsen omat taipumukset ja halut vaikuttavat suuresti. Karkeasti kielitaidon voi jakaa kahteen osaan osaamisen perusteella: natiivi pystyy opiskelemaan kielellä eli pystyy käyttämään kieltä abstrakteissa asiayhteyksissä ja ymmärtää lukemansa, heikompi kielitaito pystyy toimimaan jokapäiväisessä elämässä, mutta muuten kielitaito jää vajaaksi. Tämä tulee hyvin ilmi monilla ulkosuomalaisilla lapsilla. Heidän kielensä arkielämässä on luontevaa ja ääntämys hyvää, mutta kielitaito ei riitä esimerkiksi opiskeluun. Koska arkielämässä ei kielitaidon puutetta huomaa, niin ympäristö usein luulee henkilön kielitaitoa tässä tapauksessa paremmaksi kuin se itseasiassa on. Toinen jako on tunnepuolella: natiivi puhuu ajattelematta itse kieltä, itse kieleen ja sen edustamaan kulttuuriin on tunneside.

Koska teillä dadapis ei ole tätä kulttuuripuolta perheessä, eikä tarkoituksena ole natiivin kielen oppiminen kotona, niin silloin sinun kannattaa miettiä, mikä olisi lapselle parasta kielen kannalta. Vauvana (eli ensimmäisen ikävuoden aikana) opitaan ääntämys, kielen rytmi, äänenpainot, jne. Tänä aikana minä laittaisin natiivin radion päälle, soittaisin (ja laulaisin mukana) natiivin laulamia lauluja ja toisin mahdollisimman paljon natiivia kieltä ympärille, esim. kuunnelmat. Näin vauvan aivot oppisivat mahdollisimman paljon natiivia ääntämystä. Tätä asiaa ei myöhemmin pysty helposti oppimaan, varsinkaan Suomessa. Englannin kielen osalta vaihtoehtoina ovat britti-, amerikan-, kanadan- ja australinaenglannit jne. eli vaihtoehtoja löytyy. Pyrkisin pitäytymään vain yhdessä tyylissä. Toisena ja kolmantena ikävuotena alkaa korostumaan juurikin vuorovaikutus. Tällöin natiivin puhuman englannin lisäksi itse tuottaisin kieltä lapselle yhteisessä leikkihetkessä. Esimerkiksi lukisin tiettyä kirjaa englanniksi, nimeäisin kuvia jne. Pitäisin siten kielet erillään, kun kieli assosioituu kirjaan. Tätä voi myös lapsen isäkin tällöin tehdä saman kirjan kanssa. Itse tein tätä esikoisen kanssa, kun saimme kaverilta englanninkielisen kuvakirjan. Ensiksi luin sitä suomeksi ja isä omalla kielellään. Reilun parin vuoden iässä, kun esikoinen oli vähän jo liian iso tälle kirjalle, aloin lukemaan sitä englanniksi. Osoittelin ja nimesin asioita ja myöhemmin kysyin. Meillä kuitenkin keskustelukieli oli edelleen suomi englannin lisäksi. "Missä on ankka? Where is a duck?... Yes, that is a duck, a yellow duck." Pari kertaa vuodessa lainaan kirjastosta englanninkielisiä kirjoja, jotka ovat tasoltaan nuoremmille tarkoitettuja. Aluksi käännän tekstin myös suomeksi ja toisinaan luen vain englanniksi. Laulan myös joitain englanninkielisiä lastenlauluja, sillä itse opin niitä Englannissa ollessani. Hämä-hämä-häkkissä on meillä aina 7 säkeistöä, joista englanti on viimeinen. Meillä tämä on vain ihan huvin vuoksi tehty asia. Tarkoituksena on juurikin vähän altistaa lasta englanninkielelle. Muutenkin meillä vanhemmat puhuvat englantia keskenään päivittäin ja myös lapset kuulevat tätä. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta miellän perheemme kotikieliksi suomen ja isän kielen. Puhun lasten kanssa aina suomea, englannin kielellä vain vähän leikittelen. Vähemmistökielenä isän kieli on meidän perheessä se ykkösjuttu ja siihen panostetaan eniten.

 

[JojoK]

Oli mielenkiintoista lukea näitä. Ollaan miehen kanssa molemmat suomenkielisiä eikä pojasta ole varsinaisesti tulossa kaksikielistä. Meillä on kuitenkin avioliiton kautta lähisuvussa kaksikielisyyttä. Usein mökillä tai juhlapyhinä puhutaan englantia, koska sitä osaavat kaikki paikalla olijat. En ollut edes ajatellut asiaa ennen kuin luin täältä näitä kommentteja. Nyt mietityttää miten pojan englannin kielen oppiminen tulee tapahtumaan. Hän ei kuitenkaan kuule englantia päivittäin vaan noin parin viikon välein.

 

[Shooky90]

Meillä on tuo vaihe vasta edessä kun odotamme ensimmäistä lasta mutta olen itse kaksikielisestä perheestä. Isäni kanssa puhutaan ruotsia, äidin kanssa suomea. Kouluja olen käyntyt molemmilla kielillä kun mieheni taas on käynyt kaikki ruotsiksi.

Teimme jo varhaisessa vaiheessa sen päätöksen että minä alan puhumaan lapsen kanssa suomea ja isä ruotsia. Isovanhemmat saavat sitten puhua jokainen omalla kielellään ja lapsi menee sitten ruotsinkieliseen päiväkotiin + kouluun. Pieni lapsi sisäistää nopeasti monta kieltä nuorena ja se helpottaa elämää niin paljon myöhemmässä vaiheessa. Kielien osaaminen on aina rikkaus ja se auttaa paljon varsinkin työelämässä. Mieheni joka asui melkein täysin ruotsinkielisellä paikkakunnalla koko nuoruutensa ei vieläkään osaa hyvin suomea koska ei sitä ole aiemmin tarvinnut mihinkään, ja se on ikävä kyllä vaikuttanut hänen uraansakin. Uskon siksi vankasti että lapsien on hyvä kuulla useita kieliä jo nuorena.

Lapsi voi jo varhaisessa vaiheessa sisäistää yllättävän montakin kieltä. Hyvänä esimerkkinä on ystäväni veljen perhe. Perheellä on kolme lasta (2, 5 ja 7 v.) ja kaikki heistä puhuvat jo nyt neljää kieltä: mandariinikiinaa, englantia, suomea ja ruotsia. Kukaan lapsista ei sekoita kieliä keskenään, ei edes nuorimmainen koska vanhemmat ovat pitäneet tiukan linjan siitä kuka puhuu mitäkin kieltä. Isä ruotsia, äiti kiinaa, au pair suomea, vanhemmat keskenään englantia.

On tietenkin myös tapauksia kun kielen kehitys ei suju niin kuin pitäisi ja tästäkin minulla on kokemusta kummipoikani kautta. Hän on nyt 8 v. ja siirtyi vasta erikoisluokalle tämän takia. Hän ymmärsi pienenä sekä suomea että ruotsia, mutta vanhetessaan ruotsi tippui pois ja suomenkielentaidot eivät enää kehittyneet juuri ollenkaan. Hän alkoi jäämään koulussa jälkeen ja kaveritkin jäivät pois. Vanhemmat yrittivät epätoivoisesti pitää hänet tavallisella luokalla mutta onneksi maanittelujen jälkeen heltyivät ja poika sai vihdoinkin sen avun jota kaipasi. Luokanvaihdoksen jälkeen on näkynyt suuri muutos parempaan päin. Arvosanat ovat nousseet, suomen sanasto lisääntynyt ja hän käyttää päivä päivältä pidempiä lauseita puheessaan. Uusia kavereitakin on tullut matkan varrella. Ruotsintaidot eivät ole palanneet mutta omien kiinnostuksenkohteidensa kautta (videopelit ja elokuvat) hän on jo hienosti alkanut puhumaan englantia.

 

[mä77]

Jatketaan taas meidän perheen kieliseikkailua. Ei taida olla ihan vielä vuotuisen postauksen aika, mutta menköön.

Esikoinen on nyt eskarissa ja melkein 6,5v. Kielitarjonta on nyt syksyllä kasvanut, sillä yllättäen lähieskari on kielirikasteinen ja siellä on parina päivänä viikossa oma kielenopettaja, joka leikittää lapsia ja tutustuttaa heitä uuteen kieleen. Eli meille tuli arkeen neljäs kieli mukaan. Tyttö on aivan innoissaan! Vähän ollaan sitä kieltä kuunneltu videoilta ja opeteltu sanoja, mutta muut meidän perheestä ei tätä kieltä osaa ollenkaan. Nyt minäkin osaan laskea kahteenkymmeneen. Suomeksi tyttö lukee toisinaan ensikirjoja ja kirjoittaa lauseita. Eli tällä saralla on kaikki aivan mallikkaasti. Isän kielellä jatkuu jo viime vuoden yksityiskoulu ja tyttö käy siellä mielellään. Siellä jatkuu edelleen kirjaimien harjoittelu ja nyt kirjoitetaan myös lyhyitä sanoja tai pieniä lauseita. Lyhyitä lukuläksyjäkin tulee hieman. Tämäkin kieli kehittyy kivasti ja keväällä on suunnitelmissa pitkä (melkein 2kk) isän kotimaahan, mikä varmasti taas sujuvoittaa ja parantaa kielitaitoa. Pian tulee kouluun ilmoittautumiset ja olemme päätyneet valitsemaan eskarin uuden kielen A1 kieleksi. Tätä tarjotaan lähikoulussa ja onneksi myös nämä ryhmät ovat tässä koulussa perustuneet. Ilmeisesti usein se toinen kieli on jäänyt englannin jalkoihin, eikä ryhmiä ole saatu kasaan. Ekalla alkaa koulussa myös kotikieli. Englantilaisia kirjoja luetaan edelleen ja aina välillä tyttö yllättää heittämällä jonkin lauseen täysin oikein kieliopillisesti (osaa taivuttaa verbien aikamuodot). Kielet eivät ole koskaan sekoittuneet, eivätkä vieläkään sekoitu. Isälleen puhuu aina tämän kieltä, vaikka tietää isänsä osaavan myös suomea aika hyvin ja isän kieli on kuitenkin suomea heikompi.

Kuopus on nyt 2,5v. Hän alkoi puhumaan reilun 2v. iässä, hieman siskoaan myöhemmin ja hän selkeästi harjoittelee kieltä enemmän. Siskonsa puhui heti täydellisesti, äänsi lähes kaiken oikein ja puheesta sai hyvin selvän. Kuopus ääntää lähes kaikki kirjaimet oikein ja käyttää niitä ainakin joissain sanoissa, mutta kaikista sanoista ei saa aina selvää. Konsonanttien runsaus tuottaa ongelmia: mummitu = kummitus, peipä=leipä. S-kirjain tulee isän kielessä, mutta on vasta tulossa suomenkieleen tällä hetkellä. Lauseet ovat vähän sinne päin ja taivutusvirheitä tulee. Kuulostaa vähän "Minä Tarzan, sinä Jane." -vaiheelta. Poika kuitenkin puhuu paljon ja ymmärtää kaiken puheen. Suomenkieli myös kehittyy koko ajan ja uusia asioita tulee pikku hiljaa: lauseet pitenevät, tulee sijamuotoja ja taivutukset paranevat. Parissa kuukaudessakin huomaa jo eron.
Hänelläkään kielet eivät sekoitu ollenkaan, eivätkä ole koskaan sekoittuneet. Isälleen puhuu selkeästi isän kieltä ja minulle suomea. Tällä hetkellä toimii kävelevänä sanakirjana. Äiti sanoo: kuu, isä sanoo... Näitä erilaisia sanapareja hokee päivittäin ja välillä vitsailee kääntäen tahallaan sanat väärin päin. Se vasta on hauskaa. Isän kieli kehittyy kovasti ja poika puhuu sitä ehkä jopa enemmän kuin siskonsa tämän ikäisenä. En osaa tällä hetkellä arvioida isän kielen kehittyneisyyttä, mutta hän tykkää kuunnella kirjojen lukemista myös tällä kielellä kovasti ja käyttää kieltä luontevasti isänsä kanssa. Tuleva kevään matka varmasti vahvistaa isän kieltä huimasti. Numerot poika osaa nyt kahdella kielellä kymmeneen asti. Poika on erittäin kiinnostunut kirjaimista. Ei välttämättä niinkään äänteen tai kirjoituksen vuoksi vaan muotojen. Hänestä on hauskaa etsiä saman muotoisia asioita ja hän osaakin erottaa muutamia kirjaimia tämän takia kaikenlaisista teksteistä. Paria kirjaa olen lukenut hänelle englanniksi ja siskon eskarikieli on tullut myös sivussa hieman tutuksi. Eli pojan kaksikielisyys voi hyvin tällä hetkellä ja kummatkin kielet kehittyvät hyvin.

 

[annemarie]

Täällä! Vauvamme on 3kk ikäinen. Kotona on yksi kieli (ruotsi) mutta olemme kummatkin kaksikielisiä, joten vauvan mummot puhuvat hänelle suomea. Kovasti mietittiin pitäiskö toisen puhua suomea, mutta tunnekieli vei voiton. Lisäksi luotamme siihen että Suomessa kyllä kuulee ja oppii suomen kieltä, kotiympäristössämme on muutenkin kaikki suomeksi. :)

 

[Uusperhesatu]

Täällä! Vauvamme on 3kk ikäinen. Kotona on yksi kieli (ruotsi) mutta olemme kummatkin kaksikielisiä, joten vauvan mummot puhuvat hänelle suomea. Kovasti mietittiin pitäiskö toisen puhua suomea, mutta tunnekieli vei voiton. Lisäksi luotamme siihen että Suomessa kyllä kuulee ja oppii suomen kieltä, kotiympäristössämme on muutenkin kaikki suomeksi. :)

Jos mummot puhuvat suomea ja lapset kuulevat siitä muuten runsaasti, ei varmaan ole ongelma vaikka vanhemmat puhuisivat pelkkää ruotsia. Omassa tuttavapiirissäni on pari lasta, jotka eivät puhu tai ymmärrä suomea lainkaan, koska heillä on kotikielenä ruotsi (kaksikieliset vanhemmat) eivätkä ilmeisesti ole käyttäneet suomea muutenkaan. Se on mielestäni jo vähän kummallista - etenkin, kun eivät edes asu missään umpiruotsinkielisellä alueella.

 

[mä77]

Täällä! Vauvamme on 3kk ikäinen. Kotona on yksi kieli (ruotsi) mutta olemme kummatkin kaksikielisiä, joten vauvan mummot puhuvat hänelle suomea. Kovasti mietittiin pitäiskö toisen puhua suomea, mutta tunnekieli vei voiton. Lisäksi luotamme siihen että Suomessa kyllä kuulee ja oppii suomen kieltä, kotiympäristössämme on muutenkin kaikki suomeksi. :)

Päiväkoti ja koulu vaikuttavat! Jos on tarkoituksena laittaa ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun, niin luultavasti ruotsi jyrää suomen. Silloin kannattaa ainakin vähän tuoda suomenkieltä arkeen, vaikka lukemalla suomenkielisiä kirjoja. Riippuu mihin suomenkielen tasoon pyritään. Lukemaan ja kirjoittamaan oppii vain lukemalla ja kirjoittamalla.
Jos lapsi menee suomenkieliseen kouluun, niin silloin on ihan hyväkin panostaa juuri ruotsiin kotona.

 

[Enkkumama]

Ihana lukea kun sujuu hyvin useamman kielen opettelu pienilläkin lapsilla. Meidänkin ympärillä on lähinnä vaan kaksikielisiä perheitä joissa lapsilla sujunut hyvin kahden tai kolmen kielen oppiminen. Meidän esikoinen ei kuitenkaan ole yksi näistä. Anteeksi jos tästä tulee nyt jollain tapaa negatiivinen teksti mutta täytyy jakaa tämäkin.

Meidän perheessä siis olisi kolme kieltä mahdollista oppia mutta suomi ja englanti eniten. Esikoisella on kumminkin jonkinlaista ongelmaa kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa joten meillä ei edelleenkään ole tullut ensimmäistäkään sanaa millään kielellä ja ikää 2v 9kk. Eikä kyse ole vain että hän ei tuota puhetta mutta ei myöskään tunnu sitä ymmärtävän. Ainoastaan muutamia yksinkertaisia sanoja kuten anna tai tule. Onkohan täällä muita samassa tilanteessa olevia? Tai oletteko bonganneet jostain foorumilta keskustelua aiheesta?

 

[dimou]

Ihana lukea kun sujuu hyvin useamman kielen opettelu pienilläkin lapsilla. Meidänkin ympärillä on lähinnä vaan kaksikielisiä perheitä joissa lapsilla sujunut hyvin kahden tai kolmen kielen oppiminen. Meidän esikoinen ei kuitenkaan ole yksi näistä. Anteeksi jos tästä tulee nyt jollain tapaa negatiivinen teksti mutta täytyy jakaa tämäkin.

Meidän perheessä siis olisi kolme kieltä mahdollista oppia mutta suomi ja englanti eniten. Esikoisella on kumminkin jonkinlaista ongelmaa kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa joten meillä ei edelleenkään ole tullut ensimmäistäkään sanaa millään kielellä ja ikää 2v 9kk. Eikä kyse ole vain että hän ei tuota puhetta mutta ei myöskään tunnu sitä ymmärtävän. Ainoastaan muutamia yksinkertaisia sanoja kuten anna tai tule. Onkohan täällä muita samassa tilanteessa olevia? Tai oletteko bonganneet jostain foorumilta keskustelua aiheesta?

Mun 3v 5kk lapsi osaa sanoa muutaman yksittäisen sanan. Vähän laskutavasta riippuu kuinka monta, mutta alle kymmenen. Ymmärtää jokapäiväisiä toistuvia asioita, kuten tule syömään, ota paita pois, hammaspesulle jne, mutta ei mitään abtraktimpaa. Yksikielinen perhe ollaan, mutta ympäristössä kuuluvien kielien määrä ei vaikuta siihen, onko lapsella neurologisia poikkeamia.

Suosittelisin että otat heti yhteyttä lastenlääkäriin, jotta asiaa voi alkaa tutkia. Jos asut Suomessa, neuvolan kautta pääsee eteenpäin. Kannattaa myös tutustua kommunikoinnin apuvälineisiin, kuten tukiviittomiin ja kuviin. Visuaalinen tuki auttaa myös puheen kehityksessä, ja kuvat ainakin ovat täysin universaaleja, toimivat kaikilla kielillä.

 

[Enkkumama]

Mun 3v 5kk lapsi osaa sanoa muutaman yksittäisen sanan. Vähän laskutavasta riippuu kuinka monta, mutta alle kymmenen. Ymmärtää jokapäiväisiä toistuvia asioita, kuten tule syömään, ota paita pois, hammaspesulle jne, mutta ei mitään abtraktimpaa. Yksikielinen perhe ollaan, mutta ympäristössä kuuluvien kielien määrä ei vaikuta siihen, onko lapsella neurologisia poikkeamia.

Suosittelisin että otat heti yhteyttä lastenlääkäriin, jotta asiaa voi alkaa tutkia. Jos asut Suomessa, neuvolan kautta pääsee eteenpäin. Kannattaa myös tutustua kommunikoinnin apuvälineisiin, kuten tukiviittomiin ja kuviin. Visuaalinen tuki auttaa myös puheen kehityksessä, ja kuvat ainakin ovat täysin universaaleja, toimivat kaikilla kielillä.

Juu kielten määrä ei vaikuta mutta mietin jos täällä ois toista monikulttuurista perhettä kenen lapsella samaa ongelmaa että minkälaisia neuvoja he on saaneet erityisesti tässä useamman kielen käyttämisessä että pitäiskö valita yksi kieli ja näin jotenki helpottaa lapsen kielen kehitystä vai onko sillä merkitystä ollenkaan.

Me ollaan tällä hetkellä vielä tovi suomessa mutta kesällä paluu Englantiin. Ollaan siis neuvolan piirissä ja neuvolalääkärillä käytiin puoli vuotta sitten. Puheterapeutilla käyty nyt noin kuutisen kertaa mutta vierailut siellä ollu lähinnä sitä että he tarkkailee tyttöä ja yrittävät saada kontaktia jne. Nyt on maaliskuun alussa päiväkodilla tapaaminen johon puheterapeutit sun muut tulee ja yhdessä keskustellaan ja tehdään suunnitelmaa kun ei tosiaan edistystä ole tapahtunu lähes ollenkaan vuoteen. Puhuttu on jo kuvien käytöstä sun muusta mutta ei alotettu vielä mitään.

 

[Yölento]

Juu kielten määrä ei vaikuta mutta mietin jos täällä ois toista monikulttuurista perhettä kenen lapsella samaa ongelmaa että minkälaisia neuvoja he on saaneet erityisesti tässä useamman kielen käyttämisessä että pitäiskö valita yksi kieli ja näin jotenki helpottaa lapsen kielen kehitystä vai onko sillä merkitystä ollenkaan.

Me ollaan tällä hetkellä vielä tovi suomessa mutta kesällä paluu Englantiin. Ollaan siis neuvolan piirissä ja neuvolalääkärillä käytiin puoli vuotta sitten. Puheterapeutilla käyty nyt noin kuutisen kertaa mutta vierailut siellä ollu lähinnä sitä että he tarkkailee tyttöä ja yrittävät saada kontaktia jne. Nyt on maaliskuun alussa päiväkodilla tapaaminen johon puheterapeutit sun muut tulee ja yhdessä keskustellaan ja tehdään suunnitelmaa kun ei tosiaan edistystä ole tapahtunu lähes ollenkaan vuoteen. Puhuttu on jo kuvien käytöstä sun muusta mutta ei alotettu vielä mitään.

Näin maallikkona jos huutelen täältä sivusta, niin älkää ainakaan yhden tai kahden ammattilaisen suosituksesta jättäkö mitään käyttämiänne kieliä pois lapsen valikoimasta. Jos on kielellisiä vaikeuksia, niin ne pysyvät oli kieli mikä hyvänsä. Kuvat ja viittomat ovat kaikilla kielillä selkeitä.

Eräs ystäväni oli kaksikielisen perheen toinen lapsi. Esikoinen oppi puhumaan vaivatta ja ajoissa. Tämä ystäväni oppi hitaasti ja neuvolassa suositeltiin, että hänen kanssaan puhutaan vain suomea. Kyse oli kuitenkin vain myöhäisestä oppimisesta, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Hän jäi ulkopuoliseksi omassa perheessään, koska se toinen kieli oli se, mitä muut puhuivat keskenään. Lisäksi aikuisena sukulaisten kanssa keskustelu on hankalaa, kun kielitaito on puutteellinen.

Vaikka puheterapeutti ei vielä olisi antanut teille yhtään kuvaa, voitte itse kokeilla muutamalla kuvalla, innostuuko lapsi niistä. Minulla kuopus ennen puhetta etsi itse lastenkirjoista kuvia, joita näytti minulle, kun en ymmärtänyt. Samoin hän keksi omia viittomia.

 

[Enkkumama]

Näin maallikkona jos huutelen täältä sivusta, niin älkää ainakaan yhden tai kahden ammattilaisen suosituksesta jättäkö mitään käyttämiänne kieliä pois lapsen valikoimasta. Jos on kielellisiä vaikeuksia, niin ne pysyvät oli kieli mikä hyvänsä. Kuvat ja viittomat ovat kaikilla kielillä selkeitä.

Eräs ystäväni oli kaksikielisen perheen toinen lapsi. Esikoinen oppi puhumaan vaivatta ja ajoissa. Tämä ystäväni oppi hitaasti ja neuvolassa suositeltiin, että hänen kanssaan puhutaan vain suomea. Kyse oli kuitenkin vain myöhäisestä oppimisesta, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Hän jäi ulkopuoliseksi omassa perheessään, koska se toinen kieli oli se, mitä muut puhuivat keskenään. Lisäksi aikuisena sukulaisten kanssa keskustelu on hankalaa, kun kielitaito on puutteellinen.

Vaikka puheterapeutti ei vielä olisi antanut teille yhtään kuvaa, voitte itse kokeilla muutamalla kuvalla, innostuuko lapsi niistä. Minulla kuopus ennen puhetta etsi itse lastenkirjoista kuvia, joita näytti minulle, kun en ymmärtänyt. Samoin hän keksi omia viittomia.

Näin olen miettinytkin että en kyllä liian helposti todellakaan meinaa jättää toista kieltä pois. Varsinkin kun se tod.näk. ois suomi mitä ehkä ehdottaisivat että jättäis. Englantiin tosiaan palataan kesällä ja tyttö tulee alottaa sielläkin sitte päiväkodin ja koulunkin kai 5v:nä. Ehkä myöhemmin. Katsotaan. Englantia hän ymmärtää melko vähän mutta luulen että vaikka sanoja ei itse tuota niin englannin kielen ymmärrys tulee varmasti parantumaan kun alkaa kuulla sitä enempi sitten päiväkodissa. Tällä hetkellä suomessa siis suomenkielisessä.

Puheterapeutti antoi muutaman kuvan jo mutta niistä tyttö ei oikeen kiinnostunut. Saattoi itse joskus ottaa ne ja selata kun olivat avain renkaassa mutta kun yritti näyttää niitä esim. Syödään kuvaa niin häntä ei kiinnostanut. Nyt meinataan ottaa kuvia esim. Lempiruuista ja leluista (ja tehdä niistä kortteja) jollon hän ehkä ois kiinnostuneempi siitä kuvasta kun on jotain mistä tykkää. Kirjat tai muut vastaavat ei oo ikinä häntä kiinnostanu. Tytön ymmärrys ja kommunikointi ei kyllä mitenkään ole niin hyvä että osaisi kirjasta etsiä kuvaa ja näyttää. Eikä kyllä ole mitään viittomia tai eleitäkään.. ei koskaan alkanut osoittelemaan sormella. Nykyään ehkä kerran pari kuussa saattaa jotain vähän niin kuin osoittaa.