Jurppii!

Jezzi

Jezzi

Silmät suurina ihmettelijä
En ymmärrä miksi, mutta tympäsee vain. Monta kaveriani oli raskaana kesällä, pidimme paljon yhteyttä ja näimme. Nyt kun ovat lapsen saaneet, eivät pidä mitään yhteyttä. kyselen kuulumisia ym, sillon kun omani tein en jättänyt heitä. Soittelin ja tekstasin, etteivät jätä ulkopuolelle. Nyt raskaana ollessa jotenki ei edes kiinnosta enään tekstata, ku ei vastausta tule. Sori, tympäs! 
En viitsinyt yleiseen laittaa, kumminki tällä puolella samanaikaisia. Jurputtakaa muutkin, etten koe olevani ainoa! :D
 
Mua nyppi, kun kerroin yhdelle kaverilleni raskaudesta, niin eka kysymys oli että "ootko sä saanut jo sen raskaustodistuksen?" sen jälkeen hän totesi että "ai te nyt sit päätitte silti sen lapsen tehä" (viimeksi kun nähtiin, kerroin meidän pienestä riidasta, myös senkin takia kun hänellä oli hankalaa omassa suhteessaan, ajattelin että lohdutan hieman enkä vaan hehkuta omaa onneani. Hän ilmeisesti näki pienen riitamme kriisinä ja nyt lapsen ilmeisesti keinona parantaa meiän parisuhde?)
Hän kysyi myös myöhemmin että olemmeko jo valinneet kummit. Sanoin että ei olla, mutta ei meille tule edes niinsanotusti kummeja koska ei kuuluta kirkkoon eikä lasta kasteta. "no, ei muuta ku äkkiä liittymään sit!" oli vastaus.

ARGGH
 
Huh. :o Itse kuulen vain "TAASKO OOT RASKAANA?" miten niin TAAS ?? Tämä on toinen raskaus. :o kivaa onnitteluja, itse olen onnellinen että isompi saa sisaruksen :)
 
Täällä ihan yleisesti jurppii kaikki ja ihan koko aika :D kaveritkin sanoneet että ootpas äkäinen, tosin eivät vielä tiedä et oon raskaana. Sama yks kaveri sanonu että 'justhan sä olit raskaaana ja taas'.. Tulee vähä semmoi olo et joo älä viitti hei ootko tosissas.. Nykyisin mun suusta harvoin pääsee mitään ystävällistä tai mukavaa kenellekkään. Sama nyt kun viikonloppuna kerrotaan molempien vanhemmille niin tiedän jo että sieltä tulee 'voivoi kun tulee olemaan rankkaa' ja muuta semmosta sontaa. Ensin ovat vaan tän ekat 8kk udelleet että koskat tehään seuraava että ois hyvä tehä heti perään ja sit puhuvatkin noin, voisin lyödä vaikka vetoa et sanovat noin! jurppii siis tämäkin jo valmiiksi.
 
Täällä ihan yleisesti jurppii kaikki ja ihan koko aika :D kaveritkin sanoneet että ootpas äkäinen, tosin eivät vielä tiedä et oon raskaana. Sama yks kaveri sanonu että 'justhan sä olit raskaaana ja taas'.. Tulee vähä semmoi olo et joo älä viitti hei ootko tosissas.. Nykyisin mun suusta harvoin pääsee mitään ystävällistä tai mukavaa kenellekkään. Sama nyt kun viikonloppuna kerrotaan molempien vanhemmille niin tiedän jo että sieltä tulee 'voivoi kun tulee olemaan rankkaa' ja muuta semmosta sontaa. Ensin ovat vaan tän ekat 8kk udelleet että koskat tehään seuraava että ois hyvä tehä heti perään ja sit puhuvatkin noin, voisin lyödä vaikka vetoa et sanovat noin! jurppii siis tämäkin jo valmiiksi.

Ja v*ttuakos se niiltä on pois jos meillä on sitte rankkaa, ei niistä ainakaan apua oo. eivät tätä esikoistakaan oo ikinä pyytäneet hoitoon tai vahdi meidän siellä ollessä häntä. 
 
Mä kerron tiistaina mun vanhemmille ja kyllä mä tiedän mitkä mutsin ja mummin suusta todn näkösestit ulee "miten sä pärjäät...blaablaablaa" enkä jaksa kuunnella sellasta,kut iedän et sielt tulee jotai stressi höpinää koska me ollaa erottu seminkaa tai puhuin niille jo täst aiemmni mut nyt ollaa kutienki asuttu seminkaa yhes taas 3-4 kuukautta mut päädyttii siihe et mä lähen ku saan asunnon, mutsi ja ne ei kyl viel tiedä sitä ja siks en aio puhua ees ku ne alkaa stressaa enkä halu kuunnella mtn v*ttuilua enkä hermoilua niiltä. Ja tiedän et jotku kaveritki tulee suhtautuu huonost koska ne tietää mun ja semin tilanteesta. Osa jotka tietää on suhtautuneet tosi hyvin.
 
Täällä semmoi kestopänniminen on loppunut, luojan kiitos. Mutta kyllä minuu muutamat asiat jurppii. Esim. kaverin synttäribileet tänään, ei minuu pyydetty kun olen raskaana enkä voi pitää hauskaa. WTF? Ja noi parisuhderiidat, niitä tulee ja menee.. töissä sanoin alkuviikosta että ihanaa kun ukko tulee vihdoin viimein kotiin (ollut 3 viikkoa Intiassa töissä, sitä ennen 3 vko Kiinassa) niin asiakas "ai ettekste eronneet?" TÄH? "No kun teillä oli keväällä jotain" Joo just.
 
Muakaa ei adan raskaudessa kutsuttu yhe frendin synttäreille koska olin raskaana! Sit se muija snao mulle "en kutsunu sua ku tuskin tuut ku oot raskaana",nokyllä olisin käynyt, kyl mä osaan selvinpäinki pitää hauskaa.. ärsyttävää tollanen , mutta totesin sille muijalle vaa "no en olis kyl tullutkaan"
 
Meillä on alkanu pesukone haiseen homeelle, ja olinkin sitä sitten pitkään (2 viikkoa) ollut käyttämättä. Olis pitäny muistaa ostaa apteekista sitruunahappoa ja pestä kone tyhjillään, mut äsken laitoin sitten vaatteita pesuun, ja kun avasin luukun niin sitten vasta muistin et voi perkele, tää kone hais enkä ollu tehny asialle mitään. Nyt sitten hais jo pyykit (eivät oo ennen haisseet kuitenkaan). Ärsyttää ihan mielettömän paljon! Mies kyllä toki aikoi fiksaa hajuhaitan, mut mä oon kyl sitä mieltä että jos toi ei pienellä efortilla lähe niin mä ostan uuden. Toi on vm. 2004.
Ärsyttää silti.
 
Kokeilisin pestä koneen tyhjillään 90 asteessa.
Myöskin huuhteluun etikan lisääminen voi auttaa, ettei pyykki haisisi.
 

äitikahdelle kirjoitti:
Kokeilisin pestä koneen tyhjillään 90 asteessa.
Myöskin huuhteluun etikan lisääminen voi auttaa, ettei pyykki haisisi.

Juu kyl mulle on tuttuja eri keinot yrittää saada hajua pois, mut nyt ärsytti juurikin se että olin unohtanut koko asian ja menin pesemään koneella pyykkiä ennen tehokäyttöä.
 
Mahtavaa että täällä meidänkin puolella on tämä jurppimiskeskustelu. 

Mua ärsyttää, surettaa, vihastuttaa ja lisäksi oon stressaantunut. Ollaan siis jo avomieheni kanssa 2 vuotta toivottu lasta, mutta vasta viime toukokuussa jätin pillerit pois koska minun piti valmistua jouluna. Ajateltiin että ehdin saada koulun pois alta ja mieheni saa vakituisen työpaikan.

Olin jo opiskellut 3 vuotta mutta viimeisen kevään aikana ihosairauteni johdosta jouduin olemaan puolitoista kuukautta kotona.. Tottakai ajattelin että saan seuraavan puolen vuoden aikana kuitattua ne puolentoista kuukauden rästit, mitkä silloin tulivat.
Noh, raskaustesti yllätti heinäkuussa ja oltiin tosi onnellisia.. mutta kun kouluun menin, minulle selvisi että opettajat olivat "unohtaneet" merkata arvosanojani, ja minulta puuttui yli puolet arvosanoista kaikista kursseista mitä olin suorittanut. Lisäksi minulla oli kaksi työssäoppimista, joita en ollut suorittanut. Tuutorini lohdutti ja sanoi että kyllä saan kaiken järjestymään.. Mutta ei, en saa tukea opintoihini enää mistään, opettajat eivät vastaa yhteydenottoihini. Minun pitäisi lähteä 4 viikoksi ulkosaaristoon ja 4 viikoksi lappiin (jos  haluaisin suorittaa Työharjoitteluni) ja kuitenkaan ei ole missään sanottu että senkään jälkeen saisin todistuksen, koska niin monet arvosanat puuttuivat opettajien takia. Opettajiakin on vaihtunut monta kertaa..

 Tästä koulusta on tosi moni valittanut, luokaltamme (yht. 28 oppilasta) vain 8 sai todistuksen. Moni on valittanut kyseisestä koulusta, mutta asioille ei voi tehdä mitään.

Nyt mietin että jatkanko tätä enää, vai heitänkö hanskat tiskiin? Mietin mitä muut ajattelevat, muiden korviin tämä kuulostaa kauhealta.." 19 vuotias nuori nainen, ilman koulutusta, raskaana.." Voisinko silti pärjätä äitinä? 

Jos pelkästään minulta kysytään, ei tilanne vaikuta niin pahalta, olen onnellinen mieheni kanssa, hänellä on hyvä palkka ja vakituinen työpaikka. Jos saisinkin todistuksen tästä koulusta, en saisi töitä kuitenkaan tältä alalta, vaan pitäisi minun kuitenkin opiskella vielä lisää.. 

 Tarvitsen voimia olla ajattelematta mitä muut ajattelevat.. Minulla olisi työpaikkakin valmiina, jos jätän koulun kesken nyt. Jos joku tämän jaksaa lukea ja saa tästä selvää, voisitko kertoa ajatuksesi?
 
tää päivä on ollut ihan kamala! Ensin tuli s.postia, että tekemäni työ ei ole saapunut perille. No annoin ko. työn jo viime viikolla esimiehelle tarkastettavaksi. Esimies sanoi lähettävänsä sen itse eteenpäin. Nyt sain haukut, kun työ ei ole mennyt perille. 

Lisäksi automme hajosi viikonloppuna ja nyt tuli kustannusarvio. N.1000e! Hitto! Jää meidän "syysloma"reissu väliin sit. Minullahan ei ole varsinaista syyslomaa, mutta marraskuun alussa on pidennetty 5 pvä:n vkonloppu, jolloin oli tarkoitus lähteä lasten (ja miehen) kanssa kylpylään.

Päätä on särkenyt koko päivän. Töissä itketti niin paljon, että oli pakko mennä vessaan itkemään. Normaalisti en tuollaisesta työjutusta esim. hirveästi ota stressiä, mutta tämä raskaus selkeästi vaikuttaa. Voisinpa vain kaivautua peiton alle ja käydä nukkumaan, mutta ei. Lapsetkin haluaisi pelata ja puuhailla, mutta mä en vaan jaksa. Oli pakko laittaa DVD pyörimään, kun en vaan jaksa keskittyä :(
 
Cruise: Mä olen 32 vuotta, ja ilman koulutusta raskaana. Se vasta stressaakin, mutta ei auta itku markkinoilla: ite oon valintani tehny aikoinaan (siis muutamankin väärän valinnan) ja nyt niitän satoa. Mulla on koulu kesken, jatkan sitä todennäköisesti ensi syksynä, vaikka tää vauva on ihan kauheen pieni vielä silloin.

Mutta näillä mennään ja duunii pitää tehä lujasti, ja teenkin. Sulla Cruise on elämää jäljellä niin paljon että ehit vaikka mitä tehdä ja kouluttaa ittesi mainiosti! En siis nyt suinkaan tässä väheksy sun huolenaiheita vaan yritän piristää. emoticon

Mua ketuttaa nyt just eniten mun olo. Oon tän raskauden myötä alkanu pitään ittestäni hyvää huolta, mm. tehny suuria muutoksia ruokavalioon ja lautasella on nykyään iso annos salaattia ja vihanneksia. Siihen päälle vielä vitamiinilisät. Ja rööki ja alkoholi kokonaan pois elämästä. Mut siitä huolimatta energiaa ei oo nimeksikään, pikemminkin töpseli vedetty kokonaan pois seinästä! Ja nyt mennään kuitenkin siinä kuuluisassa keskiraskaudessa. Pääkipu alkoi taas, kauppaan pitäs silti vielä juosta. Ja etova olo on alkanu taas vaivaamaan aamuisin. No, näil samoil linjoil aattelin jatkaa synnytyksen jälkeen joten jospa sit huomais jotain vaikutusta tähän olotilaan... *Sigh*
 
Cruise, kauhealta ei kuulosta "raskaana oleva nuori nainen ilman koulutusta" vaan nimenomaan se koulun toiminta. Ihan järkyttävää! Luulis että koulukin kannustais valmistumaan, kun eikös ne valmistuneiden mukaan saa rahatukeakin. Mä koittasin vielä taistella ne arvosanat näkyviin ja sen koulun läpi että saisit paperit käteen ettei menis hukkaan se kaikki työ mitä tähän asti oot tehny. Mutta pakkohan ei ole rämpiä valmiiksi ennen vauvan tuloa jos se tuntuu ihan mahdottomalta. Se sulle tarjottu työpaikka varmasti houkuttais, mutta minun mielestä ne hyödyttömät paperit (jos ne ei työnhaussa kuitenkaan auta) on parempi kuin se, että on käyttänyt hukkaan 3 vuotta elämästään eikä kenellekään voi todistaa että on ollut melkein valmis jollain alalla. Kerroit että miehelläsi on hyvät tulot, voisiko hän tukea sinua opintojesi loppuun jos et muualta tukea saa?
Ja ehdottomasti pärjäät äitinä! Jo se, että mietit sitä omaa jaksamistasi ja millainen äiti olisit kertoo sen että sinusta on äidiksi! Kovasti tsemppiä päätöksen tekoon!

eemi0806, teilläkin hajosi auto?! Harmi että teidän lomareissusuunnitelmat meni nyt uusiksi.

Ensinnäkin ihana, että tällainen ketju on, johon saa rauhassa ihan vaan valittaa. :)

Meilläkin hajos auto viikko sitten lomareissulla. Korjauksen kustannusarvio 2200€! Ja eilen meidän taloyhtiössä oli kosteusmittaukset ja kappas, meidän kämpässä lattialaattoja irti ja kosteutta on -> remonttikehotus. Uusi kylpyhuone kustannusarvio 10000-15000€. Ihan ku meillä raha kasvais puussa! Tarkotus oli laittaa tämä kämppä piakkoin myyntiin että ehditään isompaan asuntoon ennen vauvan syntymää. Nyt pitää jäädä odottamaan meinaako taloyhtiö rempata kaikki taloyhtiön kylppärit vai remppaako jokainen itse. Rahanmenoahan se jokatapauksessa tarkoittaa. Ja ei todellakaan päästä täältä muuttamaan ennen vauvan syntymää :( Ahistaa!
 
Cruise: Täällä myös ilman koulutusta raskaana ja ikää 25v. Ennestään 2v lapsi. Itse kylläkin aikoinaan jätin koulut kesken, ja menin töihin. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut järkevää käydä koulu loppuun, ja onhan mahdollisuuksia edelleen :) En vain edelleenkään välitä opiskelusta :( Olen aina tehnyt sijaisuuksia työkseni, nyt esikoisen raskausajasta saakka olen ollut työttömänä, sekä kotona lapsen kanssa. Täällä päin ainakin niin huono työtilanne, ettei töitä löydy kouluttamattomalle kovinkaan helpolla. Nyt tosin teen muutaman päivän töitä kuussa, että pärjään kotihoidontuella äitiyslomaan saakka. En ole sen kummemmin ollut huolissani asiasta, ja miehelläni myös ihan hyvät tulot. Olisi se tietysti kiva itsekin tienata vähän enemmän, ehkä joskus sitten :)
 
Mua jurppii, kun ei uskalla antaa itelle lupaa jurpittaa. Jotenkin pelkään, että jos nyt annan luvan ottaa asioiden päähän, niin se ei lopukkaan sitten koskaan. Eli oon tyytyväinen kaikkeen. Ehkä se suurin ongelma on ajanpuute ja sille ei voi mitään, olis mahtavaa jos joskus vois vain olla mutta ei kun on tällanen ärsyttävä luonteenpiirre, että aina on oltava joku projekti käynnissä, mielummin useampi päällekkäin. Ihailen niitä äitejä, jotka omistautuu lapsilleen täysin mutta harmikseni oon huomannut, etten ilmeisesti kuulu niihin. Ja se höpötys "nauti nyt, kun tämä (vauva-aika) ei kestä kauaa", tottakai mä nautin, joka hetkestä mutta ei kai sitä pidä koko ajan olla hehkuttamassa muille tai tehdä siitä jotain kauheen isoa numeroa. Elän päivä kerrallaan, enkä toisaalta malta odottaa mitä uutta huomenna tapahtuu.
 
Kiitos teille ihanille.  Juu no tässä pari päivää asioita hengiteltyäni olen tullut siihen tulokseen että koulu saa jäädä. En voi muutakaan. Tietenkin voisin jatkaa tätä; asioiden stressaamista ja pitkittämistä ja toivomista siitä että kaikki järjestyisi ja että todistuksen saisin.. Höpönlöpö, se on töihin nyt ko vielä voin ja pientä säästöä hakemaan. Se tuo mulle paremman fiiliksen tulevaisuudesta, joten niin mä nyt teen.. 

Vaikka olisin todistuksen saanut, pitäisi mun kuitenkin opiskella vielä lisää, koska tällä alalla töitä on erittäin vaikea saada.. Ja se että minulta meni kolme vuotta täysin hukkaan.. uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa ja tämän koulun aikana tapasin mieheni.. Ja kasvoin muutenkin ihmisenä niin paljon, erilaisten kokemusten kautta, että en voisi sanoa että koko kolme vuotta olisi ollut turhaa. Kokemus tämäkin, seuraavaksi valitsen kouluni hieman paremmin. 

-Cruise


 
Kiitos teille ihanille.  Juu no tässä pari päivää asioita hengiteltyäni olen tullut siihen tulokseen että koulu saa jäädä. En voi muutakaan. Tietenkin voisin jatkaa tätä; asioiden stressaamista ja pitkittämistä ja toivomista siitä että kaikki järjestyisi ja että todistuksen saisin.. Höpönlöpö, se on töihin nyt ko vielä voin ja pientä säästöä hakemaan. Se tuo mulle paremman fiiliksen tulevaisuudesta, joten niin mä nyt teen.. 

Vaikka olisin todistuksen saanut, pitäisi mun kuitenkin opiskella vielä lisää, koska tällä alalla töitä on erittäin vaikea saada.. Ja se että minulta meni kolme vuotta täysin hukkaan.. uskon siihen että kaikella on tarkoituksensa ja tämän koulun aikana tapasin mieheni.. Ja kasvoin muutenkin ihmisenä niin paljon, erilaisten kokemusten kautta, että en voisi sanoa että koko kolme vuotta olisi ollut turhaa. Kokemus tämäkin, seuraavaksi valitsen kouluni hieman paremmin. 

-Cruise


 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top