Joulukuun jutustelut <3

Ajattelin kirjotella jo tänne Joulukuun puolelle. :)

Ihan hyvin jaksellaan, tosin ois kyllä miljoona asiaa mistä valittaa, liitoskivut sun kaikki muut kivut ja turvotukset ja blaa! Mut niin kauan ku kasas pysyy fyysisest ja henkisest ni voi sanoo et voi ihan ok. :)

Perjantaina alkais virallisesti äippäloma, hassua. :) Mä niin jo odotan että saan tuon pienen tuolta syliin ja kaikki menis hyvin! Nyt kun luin tuon Kittulin tapauksen tuolt facebookista niin jotenki sitä on pelko ja huoli kokoajan, pitää vaa olla nyt tarkkana ja heti jos huomaa jotain outoa niin ottaa yhtyettä sitte lääkäriin.

Jouluki lähehstyy, lahjat oon jo organisoinu kaikille kelle pitääki, jotain pientä pitäs viel hakea, mut muuten onneks kaikki kasassa. :)
Tosi ankeeta ku toi ilma on ollu tollanen, tosi pimeetä ja vettä sataa kokoajan. Ihmettelen kyl suuresti jos toi tuol masus pysyy loppuun asti, on tää meno 4 koiran kans tämmösil keleil aika hektist tääl kotona. :D

Meijän äitistä on ollu suuri apu, se on melkein 3vko.n välein tullu tänne aina muutamaks yöks ja puunannu koko kämpän. Ku oma siivoominen on rajottunu aina imurointiin ja lattioidenpesuun, ni äiti sitte on puunan kaiken mahollisen, mut se on tosi hieno asia ja arvostan sitä tosi paljon. :) Jospa se kävis sitteki ku pieni on syntyny ni helpottais varmaan suuresti.

Joskus oli silloin puhe noist anopeista, no meil ei ainaka tilanne oo muuttunu minnee, ku alkutilannehan on se että ei olla paljon tekemisissä vaikka matkaa se 10km välillä, niin eipä tää raskauskaan mitään ole muuttanu, yhtä vähän niistä mitään kuuluu. Me lyötiin jopa miehen kans vetoa siitä että tuleeko ne synnärille kahtomaan lasta, mies oli sitä mieltä että ei missään nimessä, mut ite jaksoin olla taas optimisti ja veikkasin että tulee. Meil on pottina sellanen hemmottelu ilta, hyvää ruokaa, saunaa, hierontaa ja leffaa. :) Saa nähä kumpi vie voiton. :D

Mutta muuten kaiken kaikkiaan tää perhe jakselee ihan hyvin. :) Ja toivon tosiaan että loppuun asti kaikki menee hyvin, niin itselläni kuin teillä kaikilla muillakin kanssa odottajilla. :) <3 Mukavaa Joulukuuta! :) <3

 
Kunpa Kittuli tulisi kertomaan meille ei-feissiläisillekin mikä on tilanne :/ Muistan kun oli puhetta ettei ole tuntenut liikkeitä ja kehoteltiin olemaan yhteydessä synnärille/neuvolaan. Toivottavasti ei mitään järkyttävän pahaa :(
 
Ihan hassua, että ensi kuu on jo meidän kuukausi. Ensimmäinen puolikas tuntu ihan matelevan eteenpäin, mutta sen jälkeen aika onki ihan huristanu silmien ohi. Varsinkin se ensimmäinen 12 oli hirmu hidas. 
 
Onneksi Kittuli kävi kertomassa meillekin tänne mitä on tapahtunut. Aivan kauheeta! Siis ihan hirveetä. Ja siis aivan käsittämätöntä tuo neuvolan toiminta.

Joulukuu tosiaan alkoi, enää reilu kuukausi laskettuun aikaan. :) Hitaasti on kyllä täällä aika menny, todella hitaasti kun oon nyt ollu koko raskauden ajan kotona niin tuntuu että aika matelee todella hitaasti! Mut silti vaan ollaan näin lähellä h-hetkeä. :) Ihanaa! :)
Me ei olla innokkaita jouluihmisiä, ja ollaankin päätetty läheisten ihmisten kanssa ettei osteta lahjoja toisillemme, pojalle tietty ostetaan miehen kanssa yhteinen lahja ja sukulaiset saa pojalle ostaa mut aikuisten välillä ei vaihdeta lahjoja.

Kaikille tammimasuille oikein ihanaa joulukuutta ja joulun odotusta. :) <3
 
Kittulin tarina on just sitä mitä mäkin koko ajan pelkään, ihan kauheaa kyllä! mä sain tiistaina neuvolasta ohjeet tehdä liikelaskentaa 1-2h ajan jos tuntuu, ettei liikkeitä ole tuntunut ollenkaan/tarpeeksi ja sit olla synnytyssairaalaan yhteydessä, jollei liikkeitä tunnu liikelaskennan aikana. mun vauvalla oli tiistaina neuvolatutkimuksissa vielä jonkin verran tilaa liikkua tuolla masussa, mut vähiin sekin tila on käymässä.

tänään mä oon viimeistä päivää töissä. ihan hyvä vaan, koska öisin ei saa nukuttua kovin kummoisia pätkiä. heräilen yöllä siihen, että rintojen alla olevien luiden kohdalla tuntuu kipua, joka tosin häipyy, kun käy jalkeilla ja vaihdan asentoa. ilmeisesti toi vatsa painaa tai sit pitää luopua toisesta päänalustyynystä ja siirtää se esim. mahanalustyynyksi.

mä löysin eilen ihania erilaisia lankoja = työkaveri löysi ja mä haluan apinoida sitä, joten ostin samanlaisia. oon saanu tehtyä siskolle kierrehuivin ja hänen miehelle villasukat joululahjaksi, muille en aio antaa lahjoja. sukkia voin toki tehdä vielä esim. omille vanhemmille ja itselle, tosin vauvan synnyttyä toi harrastus varmaan jää vähän sivummalle. nythän mä oon neulonu melkei kaiken aikaa kotona ja työt lähtee mukaan myös kotipaikkakuntareissulle huomenna.

täytyy nyt oikein paljon toivoa, että meillä kaikilla päättyisi nämä raskaudet onnellisesti synnytyksiin ilman ylimääräisiä komplikaatioita!
 
Moi!

Joulukuu alkoi surullisessa tunnelmassa. Paljon voimia vielä Kittulille ja hänen perheelleen!

Pitää nyt tähän eritellä hieman omaa arkea:
Mulla tuntuu, että jos edes mietin niin rankkaa asiaa kun kuolemaa, niin lapsi ilmottaa potkasemalla kovaa vatsan läpi, että elä edes mieti tollasia. Musta tuntuu että mulla asuu aikamoinen taistelija mun sisällä.. ensinnäkin kun luulin, etten voi helposti tulla raskaaksi niin jo eka yrittämästä taisin tulla ja se vielä, että fyysisiä vammoja lapsella ei ultrien mukaan ole *koputan puuta*. Mut että semmonen kaveri taitaa olla, että on tammikuussa täällä maailmassa meidän perheen keskuudessa ja mukana todellisessa elämässä. Ihan on hurja muutos elämään sitten.

Mut nyt pitäs lähteä neuvolaan taas ihmettelemään kehityksen etenemistä. Kuulumisiin ja voimia myös teille kaikille, jotka pelkäätte kohtukuolemaa. Siinä ei ole mitään väärää. Itse olen jo raskauden alusta asti koittanut ajatella asian näin: Jos lapsi jostain syystä kuolisi ennen syntymää, se olisi joku luonnon keino hoitaa pois semmoinen lapsi maan päältä, jolla ei ole kaikki kohdillaan (esim. joku sydänvika, jota ei ole ultrassa osattu määrittää/vastaavaa).. mut on se silti iso juttu ja aina yhtä selittämättömän tuntusta varmana!
 
Vietän ensimmäistä mammalomapäivääni tänään ja olen iloinen, että päivä vihdoin koitti ja jaksoin tähän asti työjutut ja muut. Tarkoitukseni oli päivittää kuumisia tänne, mutta luettuani Kittulin viestin en osaakaan enää sanoa yhtään mitään. Hyvää joulukuun alkua jokatapauksessa kaikille.
 
Hei,

täällä ollaan myös järkyttyneitä Kittulin kohtalosta. Pysäytti jotenkin miettimään kaikkea ja kyyneleet valuvatkin vain poskillani... Mielentila kun on ollut niin herkkä lähipäivinä muutenkin.

Olen tosiaan sairaslomalla kotona tämän viikon, ensi viikolla äippäloma alkaakin. Lääkärin määräyksenä on ottaa rauhallisesti, koska paikat ovat pehmenneet. En haluaisi valittaa olostani mitään, kun omat ongelmat tuntuvat vähäpätöisiltä Kittulin kohtalon rinnalla.
Mutta tämä kotona rauhassa oleminen ei ole kyllä minua varten.. Tuntuu että aika matelee, mieskin on työreisussa, joten koiran kanssa kahdestaan. Lenkithän koiran kanssa ei ole enää lenkkejä, kun vihloo ihan pienenkin kävelyn jälkeen.. rauhassa vaan oltava.

Senna89: Kannattaa valittaa neuvolaan mahan kovettumisesta ja vihlaisuista, jos saisi aikaa neuvolalääkärille, joka katsoisi tilanteen. Minun kohdallani nuo oireet olivat juuri  ja ilmeisesti työ oli liian raskasta ja paikat olivat sen takia alkaneet pehmentyä. Oli aikaisemmin pitänyt jäädä sairaslomalle, mutta olen niin sisukas ja huono jäämään kotiin.
 
Täällä kanssa ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä. Hymyä tähän päivään on tosiaan vaikea saada, niin kovin kosketti tuo Kittulin tilanne. 

Jaksamisia kaikille viimisille viikoille!
 
Järkytyin tosi paljon tuosta Kittulin tarinasta emoticon Itse jo olin ajatellut, että saa jo huokaista, kun on raskaus jo näin pitkällä (rv. 35 mennään). En edes voi kuvitella, miten kamalalta voi tuntua, että menettää pikkuisensa. Pakko alkaa itsekkin niitä liikkeitä laskemaan ja kuullostelemaan masuasukin vointia. Pikkuinen liikuskelee yleensä vilkkaimmin näin päivisin, varsinkin syönnin jälkeen. Onneksi, niin saa yöt nukkua rauhassa.

Itse olen ensimmäistä viikkoa äippälomilla. Neuvolassa ja labroissa on kyllä saanut juosta. Sai jo pelätä raskausmyrkytystä, mutta onneksi oli kaikki labrat kunnossa emoticon Nyt olen vain levännyt, ulkoillut ja kuunnellut musiikkia (kun pikkuinen tykkää). Eipä sitä töissä olisi enään jaksanutkaan. Saa alkaa rauhassa keskittymään pikkuisen huoneen laittoon, joulun odotukseen ja synnytykseen.

Harjoitussuppareita täällä on päivittäin, mutta onneksi ei ole yhtään kivuliaita, vain epämiellyttäviä ja levolla melkein aina laukeaa.Vauveli on jo ollut kolmisen viikkoa raivotarjonnassa, joten painaa alakertaan ja välillä potkii tosi kovaa kylkiin, niin, että sattuu. 

emoticon Koirat vähän ihmettelevät, kun on "mamman" tahti hidastunut. Ei pysty enään kävelemään samaan tahtia pitkiä lenkkejä. Vähän jänskättää että miten noi koirulit reagoi uuteen perheenjäseneen.
 
Heidi-81, täällä koira kanssa katsoo mua lenkillä ihan hassusti kun on vauhti ihan matelua :D Mua jänskättää kanssa, miten koira suhtautuu on saanut olla meidän perheen vauva.. Käytös on välillä koiralla ollut jo nyt mua kohtaan, tottelematon kun on irti. Näkee jotenkin minut heikkona, huh.. No uskon, että sopeutuu kuitenkin hyvin.
 
Kosketti kyllä tuo kittulin tarina ja kyllähän sitä itsekkin on tullut mietittyä mitä jos kävisikin niin vaikka toisaalta on jo vähän huokaissut kun 34 viikkoa tuli täyteen eikä enää estellä jos syntyy. Mutta eihän sitä tiedä itse kyllä yritän myös ajatella että jos jotain niin kamalaa tapahtuisi niin ei vain ollut sitten sen vauvan tarkoitus tulla maailmaan.

Mutta iloisempiin aiheisiin joulukuuhun täällä huomenna eka äippälomapäivä vaikka kotona oon ollutkin jo syyskuun alusta:) Joululahjoja ei juuri oo hankittuna eilen kävin tilaamassa miehelle pyyhkeen pojan kuvalla ja en varmaan mitään sen suuremmin ostele.Mies siis saa sitten muut lahjat ostella mutta mun ne pitäis kyl miettiä et mitä. Ollaan sovittu että ei aikuisille osteta kuin arvat.Ja meidän sisarusten lapsille jotka ei kummilapsia ajattelin ostaa vaan jonku vaatteen ja ehkä pienen lelun mut jotain aika pientä vaan. Kummipojalle st pitäiski keksiä joku parempi lahja mutta varmaan se nyt on joku pieni lelu ja sit vaatteita, kun jotenki tuntuu et ei oo mitään järkee ostaa jotain 50e:n lelua josta ei sit tiedä onko iloa kummipoika kun on vasta vajaan vuoden niin eipä se ite vielä kerro. Omalle pojalle ostettiin jo parkkitalo kun mummolassa tykkää sellasella leikkiä eikä varmaan sit enää muuta mies kun osti sille crosimopon-joo ihan oikeen mopon- eihän tuo raasu vielä moneen vuoteen voi sillä yksin ajaa mut tykkäs kyl sitä kun ei mies malttanu jouluun säästää:D

No se siitä jouluhömpästä aika jännää kyl et tosiaan on joulukuu ja hyvin toden näkösesti joku meistä saa tässä kuussa jo nyytin syliin:)Ja eihän sitä itestäänkää voi tietää meneekö sinne tammikuulle, tokin luulen kyl et menee:)
 
DiaLia: Mulla vähän saman tyyppinen asia tän raskauden suhteen, uskoin viimeiseen asti etten voi lapsia saada, toi kilpirauhas juttu on hoidettu niin huonosti ja se voi aiheuttaa lapsettomuutta. Joten viime joulukuun lopulla päätettiin miehen kanssa jättää pillerit pois ja oltiin asenteella että tulee jos tulee, ja 3 kierto taiski sitte olla ku pikkunen jäi matkaan mukaan. :) Ja pidän tosiaan tätä pientä ihmisen alkua lahjana! <3

Kyl toi tosiaan pistää mietityttämään tuo kittulin kohtalo, ite ainakin yritän nyt päivittäin laskea liikkeet, meillä ollaan iltasin vilkkaimillaan, tai silloin liikkeet tuntuu ja NÄKYY parhaiten.

Toivottavasti kaikki menis loppuun asti kaikilla hyvin! <3
 
Hyvää joulukuun alkua kaikille sekä voimia ja jaksamista kittulille hänen surullisessa tapauksessaan <3

Täällä joulukuu on alkanut kovassa flunssassa, jota olen sairastanut jo kolme päivää :( Ensin oli kamala kurkkukipu, joka onneksi nyt on helpottanut ja tilalle tuli sitten flunssa :( Nenä vuotaa ja aivastuttaa koko ajan. Ja tuntuu että pää, silmät, nenä ja koko kasvot on niin kipeät :( Mutta eiköhän tämä tästä mene piakkoin ohi. Minulla äitiysloma alkaa vasta 12.12, mutta töistä olen kuitenkin ollut jo jonkun aikaa pois kun ei ole ollut sijaisuuksia. Ja ihan hyvä on ollut vaan levätä, kun töissä ei olisi jaksanut sinnitellä kuitenkaan. Stressaa vaan tuon liiton kanssa, kun sieltä ei edelleenkään ole tullut päätöstä siitä paljonko saan työttömyyden ajalta päivärahaa :( Kelalla odottavat sitä tietoa ja näin ollen en sitten ole saanut päätöstä äitiysrahasta :( Onko muilla jo tullut äitiysrahapäätös?

Itsekin olen jo hankkinut joululahjat niille joille suunnittelin ja jouluakin olen jo hieman laittanut kotiin. Mies on ollut tämän viikon pelkästään iltavuoroissa ja tuntuu, että oon välillä saanut nauttia tosta omastakin ajasta ihan yksikseen :) Vauvan tarvikkeet ovat onneksi jo paikoillaan niin ei tarvitse muutakuin odottaa pikku nyyttiään kotiin :) 
 
mulla tuli äitiysrahapäätös melkein heti sen jälkeen ku työnantaja sai lähetettyä paperit eteenpäin, eli vajaan kuukauden sisällä. työnantaja maksaa ekat kolme kuukautta täyttä palkkaa ja tipahdan kelan rahoille maaliskuussa (= mälsää, koska tulot sukeltaa sit ja huimasti).
 
Joo ei siinä kauan mennyt ku se päätös tuli, viikko vissiinki. :) Meille tais lokakuun lopulla se tulla. Et kuhan saat ne paperit kelaan ni päätös tulee kyllä nopeasti sitte. :)
 
Mä laitoin hakemuksen KELA:an 15.7. ja vasta 14.11. saivat tehtyä päätöksen kun työnantajalla kesti toimittaa joku Y16-lomake. Työnantaja oli sitä mieltä, että mä en ollu toimittanu jotain papereita ja kun kysyin mitä papereita tarvitsevat, niin eivät sitten tarvinneet mitään kuitenkaan. Työnantajalla oli kuitenkin intranetissä selkeät ohjeet äitiysvapaan hakemisesta ja siellä ei mitään mistään papereista tietysti mainittu mitään.

Hauskinta tietysti on se, ettei tolla työnantajan paperilla ollu mitään merkitystä koska vuoden 2009 tulot on niin paljon isommat niin saan niiden mukaan äitiysrahaa. Jää enemmän rahaa käteen kun töissä ollessa, vaikkakin sosiaalietuuksien verotus onkin kovempi kuin ansiotulojen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top