Joka 8. odottaja tupakoi – mikä neuvoksi?

Hanna

Näppärä viestien naputtelija
THL:n tilaston mukaan 12,5% odottajista tupakoi raskauden aikana, ja vain puolet tupakoitsijoista onnistuu lopettamaan raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Oletko itse polttanut raskauden aikana? Tai onko joku tuttusi tehnyt niin? Miten suhtauduit/suhtautuisit tupakoivaan odottajaan?

Pitkään tupakanvastaista työtä odottajien kanssa tehnyt sydänlääkäri Mikko Syvänne kertoo tässä jutussa, mikä saa odottavan äidin polttamaan – ja miten odottajaa voi auttaa lopettamaan tupakan polton. Kannattaa lukea, jos aihe yhtään koskettaa!
 
Tupakan myynti, hallussapito ja maahantuonti rangaistavaksi teoksi lakiin, ja heti pienenevät nuokin numerot.
 
Mua järkyttää tää tieto aika paljon. Ihmisillä on tieto siitä että sikiö kärsii, mutta körssittelevät silti. Itse en terveydenhoitajana ainakaan kaunistelisi asiaa väittämällä, että tupakoinnin lopettamisesta aiheutuva stressi olisi jotenkin vahingollisempaa kuin se myrkky, mitä sikiölle syydetään monta kertaa päivässä. Neuvolasta pitäisi saada kaikki mahdollinen tuki lopettamiseen.
 
Tosi surullista että noin moni tupakoi sen vauvalle aiheuttamasta haitasta huolimatta. :sad001 Valitettavasti itsekin tiedän äitejä jotka on tupakoineet odottaessaan. En jaksa ymmärtää. Ehdottomasti neuvolan pitäisi kunnolla tukea tupakoinnin lopettamisessa.
 
Mä olen kuullut siitä kuinka neuvoloissa annetaan odottaville äideille "lupa" polttaa sillä verukkeella että tupakanpolton lopettamisen aiheuttama stressi olisi haitallisempaa sikiölle kuin tupakka ja että vähäiset tupakkamäärät päivässä olisi ok. Sitten yhden tämmöisen äidin saamat ohjeistukset leviävät kulovalkean lailla ja muutkin odottavat äidit jatkavat polttamista kun yksi on saanut neuvolasta vihreää valoa polttamiselle.
Tämmöseen pitäisi kyllä tulla täysi stoppi.
 
Kyllä pitää ihmiseltä itseltään löytyä järki ja selkäranka lopettaa. Todella typerää keksiä mitään syitä polttamiselle raskaana, sellaisia ei ole. Kyllä kaikkeen muuhun pystytään, karkkilakkoon ja jumppakuureihin tms, jotka vaativat tahdonvoimaa ja kuria. Tupakka on ihan sama asia.

Kukaan tuttavani tai kaverini ei ole tietääkseni polttanut raskaana. Itse en hyväksy sellaista ollenkaan.
 
Kyllä pitää ihmiseltä itseltään löytyä järki ja selkäranka lopettaa. Todella typerää keksiä mitään syitä polttamiselle raskaana, sellaisia ei ole. Kyllä kaikkeen muuhun pystytään, karkkilakkoon ja jumppakuureihin tms, jotka vaativat tahdonvoimaa ja kuria. Tupakka on ihan sama asia.

Kukaan tuttavani tai kaverini ei ole tietääkseni polttanut raskaana. Itse en hyväksy sellaista ollenkaan.

Olen tuosta vähän eri mieltä, että tupakoinnin lopettamista voisi verrata karkkilakkoon tai jumppakuuriin, koska tupakointiin liittyy niin monia koukuttavia tekijöitä. On tietysti nikotiini ja siitä vieroittumisesta seuraavat fyysiset vieroitusoireet, mutta sen lisäksi tupakointiin liittyy usein hyvin voimakkaita sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä tekijöitä. Monelle työpaikan tupakkatauko saattaa olla päivän mieluisin sosiaalinen tilanne ja saattaa olla että koko kaveripiiri ja puolisokin polttavat. Silloin lopettaminen ei mielestäni todellakaan ole yhtä yksinkertainen asia kuin karkkilakko vaan saattaa vaatia jopa sosiaalisten suhteiden uudelleenjärjestelyä. En ollenkaan hyväksy tupakointia raskausaikana enkä ole itse polttanut, en ikinä ole edes kokeillut, mutta tuo vertaus tuntui ehkä vähän kevyeltä. Helppoa ei lopettaminen ole, mutta Suomessa olisi ehkä vielä vähän tehtävää siinä, miten tulevia äitejä tuetaan asian kanssa.

Aiheesta tupakointi raskausaikana tuli joskus brittiläinen ohjelma (muistaakseni siellä odottajista tupakoi vielä isompi prosentti kuin Suomessa), jossa toteutettiin kampanjaa, jossa äitejä (ja usein myös puolisoita, jos suinkin vain hommaan suostuivat lähtemään) tuettiin lopettamaan tupakointi raskausaikana ja siinä ei kyllä todella kaunisteltu asiaa tai lätisty lopettamisen stressin haitallisuudesta. Päinvastoin, todettiin aina että jokainen savuton päivä on sikiölle tärkeä ja hyväksi ja tupakointi on sikiölle myrkkyä. Lisäksi näytettiin mm. videoita, joissa ultraäänitutkimuksessa sikiö kärsi hapenpuutteesta äidin tupakoitua ennen tutkimusta ja muuta vastaavaa. Äideillä oli säännöllisesti tapaamisia tukihenkilön kanssa. Jos äiti oli retkahtanut polttamaan, yritettiin tukea lopettamaan uudelleen. Muistaakseni kampanjalla saavutettiin tosi hyviä tuloksia, olisi varmaan paikallaan joku tuollainen Suomessakin, jos polttavien odottajien prosenttimäärää halutaan vähäisemmäksi.
 
Toi 12,5% on kyllä järkyttävä määrä.
Hämeenlinnassa on käynnissä savuttomat vauvat kampanja jolla luku on saatu pienenemään 4 prosenttiin.
Kannattaisi muuallakin kokeilla.

Wow hieno tulos kampanjalla! :)

Mitä mäkin olen kuullut, niin neuvoloissa tuntuu olevan vähän se meininki että tupakoivia äitejä ’silitellään päästä’ ja sanotaan, että se stressi olis vaarallisempaa sikiölle. Multa ei heru ymmärrystä/sympatiaa tupakoivaa odottajaa kohtaan, kyllä jokaisella alkiolla/sikiöllä pitäis olla oikeus savuttomaan elämään jo siellä kohdussa.
 
Olen tuosta vähän eri mieltä, että tupakoinnin lopettamista voisi verrata karkkilakkoon tai jumppakuuriin, koska tupakointiin liittyy niin monia koukuttavia tekijöitä. On tietysti nikotiini ja siitä vieroittumisesta seuraavat fyysiset vieroitusoireet, mutta sen lisäksi tupakointiin liittyy usein hyvin voimakkaita sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä tekijöitä. Monelle työpaikan tupakkatauko saattaa olla päivän mieluisin sosiaalinen tilanne ja saattaa olla että koko kaveripiiri ja puolisokin polttavat. Silloin lopettaminen ei mielestäni todellakaan ole yhtä yksinkertainen asia kuin karkkilakko vaan saattaa vaatia jopa sosiaalisten suhteiden uudelleenjärjestelyä. En ollenkaan hyväksy tupakointia raskausaikana enkä ole itse polttanut, en ikinä ole edes kokeillut, mutta tuo vertaus tuntui ehkä vähän kevyeltä. Helppoa ei lopettaminen ole, mutta Suomessa olisi ehkä vielä vähän tehtävää siinä, miten tulevia äitejä tuetaan asian kanssa.

Aiheesta tupakointi raskausaikana tuli joskus brittiläinen ohjelma (muistaakseni siellä odottajista tupakoi vielä isompi prosentti kuin Suomessa), jossa toteutettiin kampanjaa, jossa äitejä (ja usein myös puolisoita, jos suinkin vain hommaan suostuivat lähtemään) tuettiin lopettamaan tupakointi raskausaikana ja siinä ei kyllä todella kaunisteltu asiaa tai lätisty lopettamisen stressin haitallisuudesta. Päinvastoin, todettiin aina että jokainen savuton päivä on sikiölle tärkeä ja hyväksi ja tupakointi on sikiölle myrkkyä. Lisäksi näytettiin mm. videoita, joissa ultraäänitutkimuksessa sikiö kärsi hapenpuutteesta äidin tupakoitua ennen tutkimusta ja muuta vastaavaa. Äideillä oli säännöllisesti tapaamisia tukihenkilön kanssa. Jos äiti oli retkahtanut polttamaan, yritettiin tukea lopettamaan uudelleen. Muistaakseni kampanjalla saavutettiin tosi hyviä tuloksia, olisi varmaan paikallaan joku tuollainen Suomessakin, jos polttavien odottajien prosenttimäärää halutaan vähäisemmäksi.


Eikö esim. sokeririippuvuus sitten ole riippuvuus, mutta nikotiini on? Ja kyllä siellä työpaikan tauolla voi herkutella joka päivä, ihan samalla lailla herkku-/sokeri-/tai karkkilakossa on kyse sosiaalisista tilanteista päivittäin.
 
Eikö esim. sokeririippuvuus sitten ole riippuvuus, mutta nikotiini on? Ja kyllä siellä työpaikan tauolla voi herkutella joka päivä, ihan samalla lailla herkku-/sokeri-/tai karkkilakossa on kyse sosiaalisista tilanteista päivittäin.


Siitä on kiistaa tiedeyhteisössä, onko sokeririippuvuus todellinen. En silti lähtisi vertailemaan tupakoinnin lopettamista ja herkkulakkoa keskenään, mutta tottakai tästä voi olla eri mieltäkin. Se ainakin on selvää, ettei riippuvuuden vähättelyllä tai syyllistämisellä saavuteta tuloksia odottajien tupakoinnin vähentämisessä.
 
Toi 12,5% on kyllä järkyttävä määrä.
Hämeenlinnassa on käynnissä savuttomat vauvat kampanja jolla luku on saatu pienenemään 4 prosenttiin.
Kannattaisi muuallakin kokeilla.

Vau, onpa se ollut tehokas. :) Kunpa se leviäisi muuallekin.
 
Suhtaudun neutraalisti kessutteleviin odottajiin. Itse en tupakoi raskauden aikana, mutta tunnen monia niin tekeviä/tehneitä. Esim.oma äitini tupakoi sekä minua että pikkuveljeäni odottaessaan.
 
En ymmärrä tupakointia yleensäkään, saati raskausaikana tai kun perheessä on lapsia. Itse kärsin jo siitä, että ihmiset tupakoivat ulkona. Tässä eräänäkin pakkaspäivänä kaupan edessä oli seitsemän savuttavaa ihmistä enkä tiennyt mistä kulkea, jotta pysyn hengissä. Sikiöparka ei voi kuin tukehtua rauhassa.

Valistus on varmasti paras keino. Minun mielikuvissani tupakka on pääasiassa köyhien, matalasti koulutettujen, hiukan sivistymättömien juttu. Jos jokaisella olisi tämä mielikuva, kukaan ei haluaisi aloittaa polttamista ja kuulua sellaiseen joukkoon. (en oikeasti ole sitä mieltä että tupakoivat ovat köyhiä, sivistymättömiä ja kouluttamattomia, se on vain mielikuva)
 
En hyväksy alkuunkaan raskaana (tai lapsi sylissä/vieressä) polttamista!!! Valistus varmasti tässä auttaa mut kyllähän herran tähden aikuisen ihmisen pitää tietää tähän maailman aikaan että tupakointi on kehittyvälle alkiolle/sikiölle (lapselle ylipäätään) pahasta ja pitäis nyt ryhdistäytyä ja lopettaa savuttelu! Kaikkihan siinä vaan voittaa... oma terveys, lapsen terveys ja oma kukkaro!
En siis hyväksy vaan tuomitsen jyrkästi!!!
 
En ymmärrä tupakointia yleensäkään, saati raskausaikana tai kun perheessä on lapsia. Itse kärsin jo siitä, että ihmiset tupakoivat ulkona. Tässä eräänäkin pakkaspäivänä kaupan edessä oli seitsemän savuttavaa ihmistä enkä tiennyt mistä kulkea, jotta pysyn hengissä. Sikiöparka ei voi kuin tukehtua rauhassa.

Valistus on varmasti paras keino. Minun mielikuvissani tupakka on pääasiassa köyhien, matalasti koulutettujen, hiukan sivistymättömien juttu. Jos jokaisella olisi tämä mielikuva, kukaan ei haluaisi aloittaa polttamista ja kuulua sellaiseen joukkoon. (en oikeasti ole sitä mieltä että tupakoivat ovat köyhiä, sivistymättömiä ja kouluttamattomia, se on vain mielikuva)

Tilastojen mukaan tuo mielikuva kyllä pitää paikkansa. Joskus kaupungin vuokra-asuntojen naapurissa asuneena ja röökibingoa pelanneena olen todennut, ettei niin vähävaraista olekaan, jolla ei olisi varaa sauhutella.
 
Valistus on varmasti paras keino. Minun mielikuvissani tupakka on pääasiassa köyhien, matalasti koulutettujen, hiukan sivistymättömien juttu. Jos jokaisella olisi tämä mielikuva, kukaan ei haluaisi aloittaa polttamista ja kuulua sellaiseen joukkoon. (en oikeasti ole sitä mieltä että tupakoivat ovat köyhiä, sivistymättömiä ja kouluttamattomia, se on vain mielikuva)

Alkoholi samaten.
 
Ystäväni poltti raskausaikana. Hänen vauvansa syntyi keskosena, oli pienenä levoton ja itkuisa. Edelleenkin on pieni vaikka vuosia on jo, oma muksu saman ikäisenä melkein puolta isompi. En tietenkään voi sanoa, että johtuu tästä, mutta vähän olen kieltämättä miettinyt. Itse en raskausaikana polttanut, mutta mies kyllä, passiiviselle saattoi siis altistua.
 
Minusta tuntuu, että tämä asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Tottakai minustakin äkkiseltään tuntuu siltä, että mikä ihme siinä lopettamisessa nyt on niin vaikeaa ja lapsen terveys pitäisi olla se ykkösjuttu. Mutta minä olen perheestä, jossa kukaan ei tupakoi ja jonka sosiaalinen asema on hyvä ja vanhemmat ovat olleet turvallisia, kannustavia ja luotettavia. Hyvät lähtökohdat siis terveelle elämälle ja malli siitä, että lapsista huolehditaan. Tietenkin on olemassa ihmisiä, jotka huonommista lähtökohdista huolimatta asettavat lapset etusijalle ja muutenkin menestyvät ja onnistuvat elämässään tekemään hyviä valintoja. Olemme kuitenkin erilaisia, enkä voi oikeasti tietää, millaiset ne lähtökohdat olisivat esimerkiksi tilanteessa, jossa nuoren äidin molemmat vanhemmat tupakoivat, sosiaalinen asema on huono ja perheessä on ehkä ongelmia alkoholin tai mielenterveyden kanssa (huom. en viittaa etteikö näitä ongelmia voisi olla myös ns. hyväosaisissa perheissä, mutta tämä on nyt kuviteltu esimerkki) ja kaveripiiri ja tuleva puolisokin tupakoivat... Lähtökohdat elämälle ylipäätään ovat kovin erilaiset ja tupakointi saattaa olla se normi eikä poikkeus. Ja entä jos lapsikaan ei alunperin ole edes toivottu? Ei se motivaatio tupakoinnin lopettamiselle välttämättä ole kovin kummoinen jos elämässä on muitakin ongelmia ja lähtökohdat koko raskaudelle huonot. Tämä nyt on ehkä jonkinlainen ääriesimerkki, mutta tällaisiakin syitä varmasti raskaudenaikaiselle tupakoinnille siellä taustalla piilee. Sehän se kysymys on, miten noihin syihin vaikutetaan, kun ei lähtökohtia voi muuttaa, mutta toivottavasti nuo Hämeenlinnan kaltaiset kampanjat leviävät muuallekin kun niillä on kerran saavutettu noin erinomaisia tuloksia.
 
Takaisin
Top