Jälkiviisastelua

bassaria

Jostain jotain jo tietävä
Nyt, ku vauvoja on alkanut tupsahtelemaan tihenevään tahtiin niin täytyy ihan udella, että:

Onko teillä jo lapseutuneilla mitään mitä haluaisitte kertoa meille kenellä se pahin ja paras on vielä edessä?? :gen113


Ny otetaan hyviä neuvoja vastaan! Mitä olisitte halunneet tietää ennen synnytystä? Mitä tekisitte toisin? Mikä tuli yllärinä tms. jne.

Jokainen jälkiviisaus kelpaa tässä kohtaa. :gen014
 
Se tuli ihan yllärinä että toipuminen vie näin pitkään ja että synnytyksen jälkeen voi olla pitkäänkin kipeä. Kukaan ei puhunu siitä, kauhisteltiin vaan synnytystä. Näin jälkeenpäin kun tuo on koettu, niin kyllä tämä viikon kestänyt särky toosasta persuksiin asti on ollu kurjempaa. Synnytys on yleensä nopeesti ohi, mutta toipuminen ei. Olin budjetoinu siihen ehkä pari päivää ja näin jo itteni vaunukävelyllä ja kotona puuhastelemassa. Paskat. Ehkä jo viikonloppuna. Olis ihanaa, jos pääsis pian vauvan kanssa arkeen täysillä kiinni, mutta vielä kipu rajottaa kävelyä, seisoskelua ja istumista. Tänään on onneksi jo ihan hyvä päivä ja synnytyksestä huomenna viikko.

No, mutta tuokin on varmasti yksilöllistä ja riippuu synnytyksestä. Toivotaan muille parempaa onnea sen osalta. :)
 
Tulis nyt tää heinäkuun lapsi, sitä odotellessa muistellaan vanhoja :wink

Yllättävää oli mielestäni jälkikäteen se, että en oikeasti muistanut kovinkaan paljon yksityiskohtia ensimmäisestä synnytyksestä, toisestakin on nyt jo unohtunut mm. mitä kivunlievityksiä oli käytössä! (Tarkistin yhtenä päivänä synnytyskertomuksesta). Jotenkin siinä mentiin niin hetki kerrallaan ja luottaen kätilöön, mikä ei kyllä kaduta yhtään jälkikäteen.

Hassua on myös se fiilis synnytyksen jälkeen pari päivää, kun ei oikein tiedä nojaisiko eteen- vai taaksepäin, kun painopiste muuttuu yhtäkkiä. Ensimmäisen kanssa tuli yllätyksenä myös se että se vauva oikeasti syö yli 12 tuntia vuorokaudessa. (Eihän ne kaikki ysö, mutta meille sattui tällainen tapaus) Niin ja se, että ei oikeasti ole niin väsynyt ekojen viikkojen aikana, vaikka herää viisi kertaa yössä syöttämään lasta.

Synnytys ei ollut niin kamalaa kun kuvittelin, vaikka todellakaan ei ole menty oppikirjojen mukaan. Vauva saa kaiken jotenkin näyttämään paljon paremmalta. Se mikä ihmetytti oli se, kuinka mukavat ne sairaalan verkkopöksyt oli ekana päivänä ja kuinka VALTAVAT ne siteet siellä osastolla on :)
 
Vaikka mua varoteltiin että nyt toisen kans on aiheellista suunnata sairaalaan pikemmin kun ekan kanssa niin en sit kuitenkaan osannu lähtee ajoissa. Tai siis sairaalaan asti ehin mutta ois ollu kiva viettää siel pitempään ku kaks tuntia ennenkun vauva synty :grin Siis kaikista kertomuksista ja neuvoista huolimatta yllätti se kuinka nopeeta toiset voi tulla. Esikoisen synnytys kun kesti 14 ja puol tuntia ja tää nyt sit sen 4 tuntia...
 
Supistusten osalta mulle oli yllätys, että ne eivät tuntuneetkaan mulla koko vatsan alueella, vaan käytännössä ne olivat vaan käytännössä paaaljon voimakkaampia versioita siitä "menkkajomosta". Jos olisin tämän tiennyt, niin olisin varmaan harkkasuppareitakin tunnistanut aiemmin. Samalla alueella tuntuivat ne. Mulla supistukset tuntuivat selän puolella vasta, kun epiduraali oli vienyt kivun alavatsalta pois.
 
Kannattaa pyytää opastusta imetykseen ja erityisesti vauvan imemisote kannattaa tarkistuttaa heti alkuunsa... :)
 
Mua yllätti se kuinka kivuliaita ns.jälkitoimenpiteet oli. Kohdun painelu sattui aivan saa****sti ja sitähän paineltiin monta kertaa. Toinen yllätys oli, ettei kukaan tosiaan tarjoa katsomaan imuotetta tai muuten "opeta" imettämään. Esikoisen saaneena olin aika hukassa. Ja kolmantena yllätti se kuinka paljon sattui imetyksen aloittaminen, ekat päivät ennen kuin maito nousi. Tuo imuhirviö tuntui vetävän suonetkin ulos kun ei maitoa vielä tullut ja itku oli silmässä kivusta harvase kerta. Onneksi se kuitenkin loppui heti kun maitoa alkoi tulla.
 
Takaisin
Top