2020 elokuussa ensikäynti Oysissa, siitä heti saatiin aika ensimmäiseen inseminaatioon jonka seurantaultra voitiin tehdä Oulaskankaalla, lähempänä kotipaikkaa kuin Oys. Sieltä soittivat Oysiin lääkärille tilanteen ja sain ajan Oysiin inssiin. Ovulaatiota tukemassa Letrozol. Tämä kolme kierrosta tuloksetta ja toki siinä meni ovulaatioita viikonlopujen takia ohi niin aikaa meni 5kk että saatiin kaikki kolme inssiä tehtyä. Joulukuussa viimeinen inssi jonka negasta ilmoitettuani päästiin heti ivf-jonoon.
2021 helmikuussa suunnittelukäynti Oysissa ivf-hoitoihin ja ensimmäinen päästiin aloittaan jo 20.3. Pitkällä kaavalla eli aloitin sillon Synarelan sumuttelut. Toisessa ultrassa löytyi nestekertymä toisesta munatorvesta ja silloin päättivät että tuoresiirtoon ei mennä, kaikki alkiot pakastetaan ja munatorvi poistetaan. Tämä tieto toki järkytti, olin hakemassa apua lapsettomuuteen ja jouduin toisen puolen sterilisaatioon.
tietenkin ymmärrettävää että häiriö tai tukos munatorvissa voi vaikuttaa merkittävästi raskautumiseen ja altistaa kohdunulkoiselle.. Punktio oli 21.4. 12 solua saatiin joista 6 hedelmöittyi mutta lopulta meille jäi pakastettavaksi vain 2kpl 5pv ikäistä alkiota.
Sain ajan laparoskopiaan vasemman munatorven poistoon 17.6. Menin paikalle, sain esilääkkeet ja vaihdoin sairaalavaatteet ylleni jonka jälkeen lääkäri halusi vielä vaihtaa pari sanaa, keskustelussa kävi ilmi että he oli laskeneet mun kierron mukaan että piti olla alkukierto, enkä tiennyt tästä. Punktion seurauksena kierto oli venynyt todella pitkäksi huhtikuussa ja nyt olikin meneillään loppukierto. Lääkäri halusi ultrata ja totesi että olen ovuloinut eikä täten ottanut riskiä että jos olisinkin raskaana nyt ja leikkaus peruttiin siltä istumalta. Ymmärrettävä päätös lääkäriltä mutta siinä kohtaa mun mieli romahti, aika epätodennäköistä että olisin raskaana tässä kohtaa kun lapsettomuutta takana 3 vuotta.. Enkä tietenkään ollut. Kesätauon vuoksi uusi leikkausaika elokuun puoliväliin. Laparoskopian aikana todenneet että vasen onkin paremmassa kunnossa kuin oikea ja päätyneet poistamaan oikean munatorven. Päiväkirurginen toimenpide mutta niin voimakkaat lääkkeet etten kyennyt pysymään hereillä koko päivänä ja jouduin jäämään yöksi. Osastopaikan sain sitten naisten osastolta samasta huoneesta missä kaksi naista odotti synnytyssaliin lähtöä. Todellinen kurjuuden maksimointi. Siellä yön kuuntelin heidän luona ramppaavia hoitajia ja kivunlievitysyrityksiä.. tässä kohtaa mun voimat oli niin loppu hoitoihin ja vastoinkäymisiin että parisuhdekin oli hajota ja otimme aikalisän.
Palasimme pakastealkion siirtojen pariin kesällä 2023, ensimmäinen pas tehtiin luonnolliseen kiertoon kesäkuussa, siirto meni helposti ja tukilääkkeeksi sain terolutin 3×vrk ja tästä tuli elämäni ensimmäinen plussa. Keskenmeno heinäkuussa vk5. Toinen pas elokuussa johon sain terolutin lisäksi cyclogestin 2×vrk. Tukilääkitystä lisättiin koska mulla on melko tavallista tiputteluvuoto n.vk ennen menkkoja eli keltarauhasen vajaatoimintaa, ja terolut yksin ei pitänyt tätä vuotoa poissa. Tästä siirrosta kuitenkin nega ja pakkanen tyhjä. Oysin uuden sairaalan rakennuksen ja muuttomylläkän vuoksi emme saaneet heti uuteen hoitoon aikaa, mutta se saapui jo lokakuussa postitse ja eilen juuri aloitin 2.ivf-hoidon pitkällä kaavalla eli sumuttelut käynnistetty. Ensimmäinen ultra on 10.1. Pistoslääkkeen vaihtoivat syystä jota ei kerrottu, mutta mitä itse olen tutkinut niin ikä on mahdollinen syy. Ensimmäisessä hoidossa Ovaleap, toisessa Menopur. Jälkimmäisellä lukemani mukaan saadaan mahdollisesti paremman laatuisia alkioita, joka on tärkeämpi seikka kuin alkioiden määrä kohta 35 vuotiaan raskausyrityksessä..
Lääkärit ja hoitajat ovat todella kannustavia, empaattisia ja lämpimiä ihmisiä, koskaan en ole kaikesta huolimatta kokenut etten tulisi kohdatuksi. Psykologin lähetteen sain myös helposti, heillä on siellä lapsettomuusasioihin perehtynyt psykologi.
