Isompi sisarus ja vauva

[Pikkulohari]

Hei,

meillä on kohta 2kk nyytti kotona ja vauva on ollut todella "helppo" mitä nyt vatsavaivoja on ollut jonkun verran ja siitä itkua.

Ongelmana on hänen 5v isosisko. Hän ei satuta vauvaa, mutta vauvan läsnäolo stressaa häntä todella paljon.

Tehtiin kaikki oppikirjan mukaan, luettiin etukäteen kirjoja, kerrottiin hänen vauva-ajastaan yms. ja on saanut todella paljon erityishuomiota etenkin minulta, käyty kahdestaan kaupassa, puistossa, leluja saanut yms.

Hän kokee yleistä huonommuutta ja kokee ettei "osaa enää mitään" ja jankkaa sitä koko ajan. Puistossa pelkää pieniä lapsia ja saattaa saada selittämättömiä itkukohtauksia.

Erityisen rankkaa on jos minulla on vauva sylissä tai olen lepäämässä eri huoneessa, 5v änkeää sinne leluineen ja tulee hyppimään sängylle yms. Jos olen vaihtamassa vaippaa tulee sinne sanomaan, että on vessahätä tai haluaa jonkun lelun.

Kieltäytyy usein syömästä, koska saa sillä minulta erityistä huomiota.

Jos vähänkään kiellän mitään hän ottaa sen tosi raskaasti ja alkaa itsesyyttely. Alkanut kieltäytymään lohdutuksesta ja ei halua syliin. Jos toinen lapsi nauraa hän saattaa kokea, että hänelle nauretaan (ei hänen kanssaan). Tänään sanoi minulle, että haluaa paremman äidin ja isän.

Jos vauva itkee edes sen vähän 5min mitä hän tekee, isompi sisarus on alkanut hakkaamaan tavaroitaan ja huutamaan "lopeta itku". Meillä on sen verran pieni asunto, ettei vauvan itkua oikeastaan pääse pakoon muualle kuin ulos asunnosta.

Vauvan lähellä ei halua olla, eikä missään nimessä koskea vapaaehtoisesti. Me ei olla myöskään siihen pakotettu.

Mitään vertaistukea, vinkkejä, apua? Pää alkaa hajota kun vaikka miten yritän olla positiivinen ja kehua niin jos tulee YKSIKIN vastoinkäyminen niin isomman lapsen päivä on pilalla ja alkaa mökötys ja minun syyttely siitä, että "koko ajan komennat" "olet huono äiti" "en saa koskaan mitään" "laittakaa minut pois".

Lapsi oli päivähoidossa ennen vauvan syntymää, mutta otin hänet nyt kotiin vähäksi aikaa tutustumaan sisarukseen. Ei ole onnistunut kauhean hyviin.

 

[VäriSointu]

Tiedän, miten rankkaa tuo on. Meillä ollut osittain samankaltainen tilanne. Esikoinen (7v.) alkoi oireilemaan osittain samankaltaisesti, kun kerroimme, että meille on tulossa kolmas lapsi.

Tyypillisiä lauseita häneltä:
Olen ihan huono, ette halua enää olla minun vanhempiani.
En ole enää teidän lapsi, muutan mummolaan.

Häntä ei saanut komentaa, koki huonommuutta heti. On myös ollut herkkä nauramiselle, kuvitellut helposti, että hänelle nauretaan.

Nyt aletaan pikkuhiljaa olla lähellä laskettua aikaa ja tilanne parantunut huomattavasti. Vielä välillä epäilee rakkauttamme, riittääkö sitä vauvan syntymän jälkeen hänelle. Mutta odottaa jo vauvan tuloa. Vaikeaa oli useamman kuukauden ajan.

Minä ehkä kokeilisin seuraavia (enkä yritä besserwisseröidä, tilanne on jokaisessa perheessä omanlaisensa, nämä nyt tulee mieleen ja olette ehkä niitä jo tehneet):
Loputtomasti ymmärrystä ja rakkautta ja tunteiden sanottamista: ”sinusta tuntuu varmasti siltä, että on tullut vieras lapsi meille ja vienyt sinun paikkasi”
”Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, kyllä se vielä helpottaa ja vauva tulee tutummaksi”
”saat sitten opettaa vauvalle kaikenlaista kun vauva kasvaa. Mitä haluaisit hänelle opettaa?”
”Halusimme toisen lapsen, kun sinä olet niin ihana ja rakas.”

5-vuotias on hyvässä iässä oppimaan erottelemaan omia tunteita ja puhumaan niistä. Häntä voi auttaa löytämään täsmällisiä tunteita. Onko hän raivoissaan siitä, että hän ei saa huomiota entiseen tapaan. Vai surullinen siitä. Vai peloissaan siitä, ettei ehkä koskaan saa enää olla niin paljon niin lähellä vanhempia kuin vauva.

Kannattaa myös huomata ihan kaikki, mitä esikoinen tekee hyvin, vaikka hän tekisi ne tavalliseen tapaan. Sillä tavalla hän saa positiivista huomiota, eikä ehkä hae sitä niin paljon negatiivisen kautta. Tyyliin:
Tulitpa sinä reippaasti syömään.
Sinä puitkin reippaasti.
Mukava, kun laitoit tavarat paikoilleen.

Minä ehkä miettisin sitä, jos esikoinen menisi päiväkotiin jonkin kerran viikossa, ei täyttä päivää. Jos hän tykkäsi olla siellä. Saisi ajatukset muuhun. Sanoisi asian hänelle niin, että kun hän on jo isompi ja hän saa siellä isompien lasten seuraa ja tekemistä. (Jos päiväkoti ollut epämieluinen paikka, tämä tietysti toimii huonommin.) silloin pääsisi myös sanomaan, kuinka mukava on kun hän tulee päiväkotipäivän jälkeen kotiin.

Ehkä tässä ei ole mitään uutta teille. Yritän valaa luottamusta, että kyllä tilanne ennen pitkää helpottaa. Meilläkin helpotti, vaikka monesti mietin, että mitä tästä tulee.

 

[Vargynja]

Meilläkin esikoinen reagoi voimakkaasti pikkusisarukseen. (Oli pikkusisaruksen syntyessä vähän päälle 6v.) Ei ihan samalla tavalla kuin teillä, mutta oli selvästi todella iso asia, joka herättää (vieläkin) paljon negatiivisia tunteita. Hyvä kun annatte paljon huomiota. VäriSointun ajatus joka asiasta kehumisesta on minustakin hyvä (ehkä jo teettekin sitäkin). Meillä on vähän mielestäni auttanut Fanni ja pikkuinen Miu -kirjan lukeminen ja sen avulla isosisaruksen tunteista puhuminen. Ehkä myös isoveljen mukaan vauvan hoitoon ottaminen. Saa siinä kokea olevansa iso ja taitava ja avuksi. Ihan vaikka puhtaan vaipan tuominen tai vaatteiden valitseminen vauvalle (toki ohjatusti että tulee sopivan lämpimät) on tehtäviä, jotka isosisarus voi hoitaa ja saada hyviä kokemuksia.

Ehkä tässä ei ollut mitään uutta teille, mutta nämä on meillä auttaneet.

Tuosta reagoimisesta itkuun tuli mieleen, voisiko se ääni olla häiritsevää? Voihan kyse olla siitäkin kun vauva vie huomion itkemällä, mutta ei kukaan varmasti tykkää vauvan itkusta äänenä. Voisikohan jonkinlaiset kuulosuojaimet olla kokeilemisen arvoiset?

 

[Pikkulohari]

Kiitos paljon sympatiasta ja se auttaa paljon kun tietää, että muillakin on samanlaista ollut...

@VäriSointu Joo hyvin samanlaista, onneksi teillä on alkanut jo vähän helpottamaan. Täytyy vaan koittaa jaksaa kehua ja kannustaa. Oli ajatuksena että olisi pari tuntia päivässä päiväkodissa kohta puoliin (on tykännyt siellä olla ja tuo ns. arkirytmiä hänelle, tarvitsee rutiineja). Se saattaisi tosiaan helpottaa kun olisi ikätasoista seuraa.

@Vargynja Jooh, samanlaista, paljon negatiivia tunteita se pikkusisarus tuppaa herättää ja vielä varmaan pitkään... Jos alkaa vähän lämmetä tuossa pikku hiljaa niin ehdottelen vaatteiden valitsemista yms. vaipan tuomista. Voihan sekin auttaa kun lapsi kokee olevansa iso ja taitava ja saa siitä onnistumisen kokemuksia ja tuntee olevansa ylpeä itsestään.

Olen katsellut tässä erilaisia kuulosuojaimia lapsille... valikoimat eivät ole kauhean kummoiset. Vastamelukuulokkeita tuskin kannattaa vielä hankkia kun ei hän musiikkia pahemmin kuuntele. Korvatulppia ei varmaan vielä suostu pitämään. Ostan jotkut lasten suojaimet ja pyydän laittamaan korville, jos vauvan itku häiritsee. Hän on siis aina ollut herkkä äänille.

Hyvä puoli on se, että kuopus on aika säyseä vauva, eikä ainakaan vielä jokella kiljumalla (lähinnä nyt tuhisee ja röhisee). Katsotaan sitten puolen vuoden päästä onko miten kovaääninen...