Meillä imetys on kovan työn ja tuskan takana.
Vieläkään ei ole ihan helppoa tuo imetyksen tilanne.
Vaavin sokereiden takia joduttiin heti seurantaan ja tämä tarkoittaa 3h välein herättelyä syömään. Sairaalassa tää oli yhtä tuskaa, kun piti ruiskulla yrittää syöttää vaavile tietty määrä maitoa. En tiedä kenellä se onnistuu, mutta meillä ei ainakaan onnistunut. Ja se tarkoitti lisäksi sitä, ettei me nukuttu ollenkaan ja vaavillakin meni hermot, kun se ei saanut levätä yhtään kun 20ml saamiseen kesti useita tunteja.
Maitoa minulla tulee hitaanlaisesti vieläkin, vaikka käytän rintapumppua ja pyrin rintakumin avulla imettämään mahdollisimman paljon. Sitä ei vaan tuu. Nyt oon parhaimmillani noin tunnin session jälkeen saanut noin 80ml pumpattua (siis molemmat rinnat yhteensä).
Neidin suukin on vaan niin pieni, että hän herkästi ottaa liian kapean otteen. Siinä saadaan minä ja mies tapella sen kanssa että saadaan se suu tarpeeksi auki ja lisäksi rintakumiin, joka tuntuu lähtevän irti pienestäkin puhalluksesta
Olo on välillä todella turhautunut, stressaantunut ja itku meinaa tulla koko ajan.
Joskus taas imetys onnistuu hyvin ja silloin on mukavaa ja jaksaa iloitakin pikkuisesta.
Mutta joo, siis korviketta oli heti pakko antaa, sillä minulla ei maitoa kunnolla herunut (ei vieläkään) ja rinnatkin on vaikeat niin pienelle suulle (matalat päät, jättirinnat joista vaikeaa saada otetta). Joten lisämaitoa ollaan annettu ja ruokittu pullostakin, koska muuten ei oltais saatu tohon mitään alas.
Rintakumi on ollut pelastus rinnoilleni, koska muuten tuo repii ne auki pienellä suullaan. Mutta olen huomannut, että rintakumin käytön myötä pikkuinen imee välillä liikaa ilmaa itseensä (vähän kuin pullostakin), jolloin tällä on enemmän vatsavaivoja.
Parasta on kun pikkuinen saa hyvän otteen ja jaksaa imeä suoraan rinnasta. Ne hetket ovat harvassa, mutta silloin niistä nauttii koko perhe. Ja pikkuisella on silloin vähiten ongelmia masun kanssa.
Kamppailen koko ajan sen tunteen kanssa, että olen vähän "huono" kun juotan pikkuistani pullolla ja korvikkeilla, kun muuten ei onnistu.
Mutta toivon, että kun sinnikkäästi yritän aluksi laittaa vaavin rinnalle, niin ehkä jossain vaiheessa tulee taas useammin ne paremmat hetket.
Lisäksi minusta tuntuu, että meidän vaavi tarvitsisi jo enemmän oman rytmin mukaan menemistä, eikä tätä 3h välein rumbaamista. Tuntuu, että niillä kerroilla kun vaavi herää sattumoisin itse, niin hän jaksaa paremmin syödä ja imeä. Mutta usein kun me väkisin herätetään se syömään, niin a) se ei halua herätä ja b) ei halua sitten syödäkään eikä jaksa imeä.
Tämän myötä nuo välitkin sitten menee sekaisin ja pitkittyy turhaan..
Tiistaina on onneksi neuvola, niin pidetään peukkuja että vaavin paino on lähempänä 3kg, jotta pääsisimme sitten menemään enemmän lapsen omaan tahtiin tässä syömisessä. Uskon että sekin helpottaa imetystä sitten.
Sori meni vähän offtopic, mut meillä tuo 3h välein oleva pakkosyöttö tuntuu korreloivan imetyksen ongelmien kanssa..