Onko muita ketä inhottaa imetys. Itse en ole koskaan pitänyt että mun rintoihin kosketaan. Saan hirveet kilarit jos mies erehtyy koskemaan rintoihin. Se vaan tuntuu niin vastenmieliseltä. Mulla on kolme lasta ja oon imettänyt niitä hyvin lyhyen ajan siksikin koska maitoa ei ole tullut. Mutta pitkin hampain senkin ajan. Se että mun rintaa imetään ni tuntuu todella inhottavalta. Kaiken lisäksi tuntee itsensä ihan lehmäksi. Nyt odotan neljättä lasta ja mietin aloitanko edes koko imetystä. Onko muita joilla samanlaisia ajatuksia?
Imetys tuntuu vastenmieliseltä
- Ketjun aloittaja riepu1978
- Aloituspäivämäärä
Nepaliina
Satasella mukana keskusteluissa
Musta on kanssa tuntunu imettäminen jo ajatuksen tasolla tosi vieraalta, mut oon vaan yrittäny luottaa siihen, että luonto hoitaa varmaan niin, että se sitten tuntuukin ihan luonnolliselta, kun saa sen oman nupun lopulta syliin. Nyt viikkoja 34+6, ja toistaseks ei oo vielä lähteny kyllä äidinvaistot heräämään. Ei auta ku toivoo parasta. Aion silti yrittää, vaikka tuntuis kuin oudolta.
Mä en ole kummankaan lapsen kanssa nauttinut imetyksestä. Kummallakin kerralla on jouduttu antamaan lisämaitoa jo aika varhain ja täysimetystä on ollut vain ihan alussa. Haaveilin täysimetyksestä. Yritin myös pitkään saada imetystä onnistumaan mutta tämä toinenkin tyssäsi neljään kuukauteen. Nyt ollaan pelkästään pullolla ja se harmittaa. Ehkä jos se täysimetys olisi onnistunut niin olisin voinut nauttiakin siitä mutta meillä tuntuu pullon kanssa onnistuvan hommat paremmin.
Alkuun mulla tuli imettäessä tosi ahdistunut olo ja ahdistuneita ajatuksia koko ajan ja muutenkin mulla oli aika runsasta ylituotantoa ja hankaluuksia senkin suhteen. Keskivaiheilla imetys oli ihan ok ja jopa nautin siitä. Lopussa mua alkoi taas vähän ahdistaa ja tuntua ikävävältä ja varsinkin kun poika ei oikein aina jaksanut ottaa imetystä kovin tosissaan vaan lupsutti pelkästään nännin päätä ja se sai mut todella ärsyyntymään. Imetin kuitenkin 1v 4kk, mut olin tyytyväinen kun sain vihdoin lopetettua.
ccix
Piirimestaruustason postaaja
Mulla ennen raskautta jo imetys arvellutti, mun rinnat on todella herkät enkä siis pidä, että niihin kosketaan. Noh kun poika sitten heti syntymänsä jälkeen nostettiin rinnalle, itse imetys ei tai siis se, että poika nyt on nänni suussa tuntunut mitenkään luonnottomalta. Oikeastaan fiilikset oli, et näinhän tän kuuluukin mennä, vaikka olin ihan varma, että imetys tulee olemaan varsin vastenmielistä.
Noooh, siitä ne ongelmat sitten alkoi... kipu oli jäätävää. Salissa sain onneksi ilokaasua :D ja muutenkin sitten viikkojen vieriessä, kun imetys ei ottanut onnistuakseen a) kipu b) maito ei yksinkertaisesti riitä, kun poika syö kun hevonen ja c) turhautuminen sekä äidin että pojan puolelta. Kipuilin ja stressasin kovasti koko imetyksestä, kuukausi mentiin tisseillen ja korviketta antaen, mutta sitten siirryin pelkkään pumppaukseen ja nyt viimein oon jo luopumassa pumppauksestakin (poika huomenna vasta/jo 3 kk). Mua on imetysjutut ahdistanut koko tän hirveän säädön takia, tiedän, etten ole sen kamalampi äiti vaikkei tissi olekaan pojan suussa, mutta silti mieltä kalvaa. Ja siis toi kipu!! en tiedä, kuinka moni äiti kärsii imetyskivuista? Siis alkuun kaikki, mutta eikös aika pian pitäis helpottaa - mun teki mieli viskaa poika seinään kun otti kiinni (huom! vertauskuva) ja tätä asiaa ei neuvolassa juurikaan noteerattu, sanottiin vaan, että kyllä se helpottaa.
Jos nyt toinen lapsukainen siunaantuu, en tiedä miten suhtaudun imetykseen - varmasti yritän, mutta olen varma, ettei imetys tule olemaan mikään jes-juttu.
Noooh, siitä ne ongelmat sitten alkoi... kipu oli jäätävää. Salissa sain onneksi ilokaasua :D ja muutenkin sitten viikkojen vieriessä, kun imetys ei ottanut onnistuakseen a) kipu b) maito ei yksinkertaisesti riitä, kun poika syö kun hevonen ja c) turhautuminen sekä äidin että pojan puolelta. Kipuilin ja stressasin kovasti koko imetyksestä, kuukausi mentiin tisseillen ja korviketta antaen, mutta sitten siirryin pelkkään pumppaukseen ja nyt viimein oon jo luopumassa pumppauksestakin (poika huomenna vasta/jo 3 kk). Mua on imetysjutut ahdistanut koko tän hirveän säädön takia, tiedän, etten ole sen kamalampi äiti vaikkei tissi olekaan pojan suussa, mutta silti mieltä kalvaa. Ja siis toi kipu!! en tiedä, kuinka moni äiti kärsii imetyskivuista? Siis alkuun kaikki, mutta eikös aika pian pitäis helpottaa - mun teki mieli viskaa poika seinään kun otti kiinni (huom! vertauskuva) ja tätä asiaa ei neuvolassa juurikaan noteerattu, sanottiin vaan, että kyllä se helpottaa.
Jos nyt toinen lapsukainen siunaantuu, en tiedä miten suhtaudun imetykseen - varmasti yritän, mutta olen varma, ettei imetys tule olemaan mikään jes-juttu.
Minulla myös on ollut kipuja ja aivan samanlaisia tuntemuksia. En ole kokeillut imetyskumia ni arvelin sitä kokeilla kun tämä vauva syntyy. Sitten maidon vähentyessä mulla ei ole minkäänlaista sinniä siihen että ensin imettäisin ja sitten vielä antaisin pullosta. Lopetan sitten koko imetyksen. Yhden lapsen kanssa kävi niin että se ei edes suostunut enää rintaa imemään koska pullosta sai paljon helpommin. Kyllä minä silti olen sitä mieltä että imetys on hyvä asia mutta minun juttu se ei ole.
polkulainen
Vauhtiin päässyt keskustelija
ccix: Facebookissa on iHmetys ja imetyksen tuki ry:n ryhmät, niistä saa usein nopeasti vertaustukea. Mulla nousi maito lapsen ollessa 3 vrk ja samalla alkoivat jyytävät jälkisupistukset jokaisella imetyskerralla. Lisäksi tuntui siltä, että rinta irtoaa. Hoitsut virnuilivat ja kehuivat pojan imutehoa. Parin -kolmen viikon päästä supistukset helpottivat, rinnat pysyivät kunnossa manteliöljyllä, lansinohilla rasvasin joka imetyskerran jälkeen. Ensimmäiset kolme viikkoa napsin myös imettävälle sallitut maksimimäärät parasetamolia ja ibuprofeenia. Lisämaito annettiin ensimmäisten viikkojen aikana hörpyttäen mittakiposta tarjoamalla. Sitten sitä ei enää tarvittu.
Kolmen kuukauden jälkeen lansinoh-kuuri alkoi harventua ja vauvan ollessa puolivuotias lansinoh-tuubit muuttuivat huulirasvaksi. Se on ihan totta, se helpottaa, se kipu! Ajan myötä imetyskerrat myös lyhenevät, meillä puolivuotiaalle riitti usein 5-10 minuuttia rinnalla. Joskus imetys tympäisi, mutta jostain syystä sitä tuli kuitenkin jatkettua. En oikein itsekään tiedä miksi.
Maitomäärät saattavat välillä vaihdella, mutta omaa maitomäärää saa ylläpidettyä syömällä ja juomalla hyvin ja terveellisesti. Itselläni vadelma- ja imetystee nostattivat maitoa. Kaikkea voi kokeilla, mutta verenmaku suussa ei ole tietenkään kiva yrittää. Toisaalta, maitomäärien heitellessä on kätevä pumpata ylimääräiset pois ja pakastaa, niin pääsevät muutkin ruokkimaan pienokaista. Meidän vauveliini tottui pulloon kuukauden iässä, mutta alkoi hylkimään sitä 7 kk iässä. Hörpyttämällä ja lusikalla tarjottuna otti kuitenkin maitoa muilta hoitajiltaan.
Ainiin, imetettyäni vuoden jouduin ostamaan uusia housuja. Olin ennen raskautta käyttänyt koon 40 vaatteita, vuoden imetyksen jälkeen olin koossa 36.
Kolmen kuukauden jälkeen lansinoh-kuuri alkoi harventua ja vauvan ollessa puolivuotias lansinoh-tuubit muuttuivat huulirasvaksi. Se on ihan totta, se helpottaa, se kipu! Ajan myötä imetyskerrat myös lyhenevät, meillä puolivuotiaalle riitti usein 5-10 minuuttia rinnalla. Joskus imetys tympäisi, mutta jostain syystä sitä tuli kuitenkin jatkettua. En oikein itsekään tiedä miksi.
Maitomäärät saattavat välillä vaihdella, mutta omaa maitomäärää saa ylläpidettyä syömällä ja juomalla hyvin ja terveellisesti. Itselläni vadelma- ja imetystee nostattivat maitoa. Kaikkea voi kokeilla, mutta verenmaku suussa ei ole tietenkään kiva yrittää. Toisaalta, maitomäärien heitellessä on kätevä pumpata ylimääräiset pois ja pakastaa, niin pääsevät muutkin ruokkimaan pienokaista. Meidän vauveliini tottui pulloon kuukauden iässä, mutta alkoi hylkimään sitä 7 kk iässä. Hörpyttämällä ja lusikalla tarjottuna otti kuitenkin maitoa muilta hoitajiltaan.
Ainiin, imetettyäni vuoden jouduin ostamaan uusia housuja. Olin ennen raskautta käyttänyt koon 40 vaatteita, vuoden imetyksen jälkeen olin koossa 36.
Tuosta painon romahtamisesta saattoi osittain johtua meidän epäonnistunut imetys. Raskaana ollessani painoin korkeimmillaan 60kg, pari viikkosynnytyksen jälkeen 50kg ja imetysyrityksen lopussa enää 47kg. Maito ei kuitenkaan koskaan noussut kunnolla tytön tarpeisiin nähden.
Jos meille tulee joskus toinen lapsi, niin voi olla etten halua imettää enää ollenkaan. Sen verran kurja oli tämä ensimmäinen kokemus.
Jos meille tulee joskus toinen lapsi, niin voi olla etten halua imettää enää ollenkaan. Sen verran kurja oli tämä ensimmäinen kokemus.
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mulla aiheutui tosi kovaa kipua siitä herumisrefleksistä. Siis aina kun maitoa alkoi tulla rinnoista, se "aktivointifiilis" (siis tajuatteko mitä tarkoitan?) tuntui joka kerta siltä kuin joku olisi työntänyt neulat nänneihin. Joka vitun kerta.
Ja imetys tietty epäonnistui kun ei keskonen oppinut imemään rintaa ja mua ahdisti hirveästi ettei se saa tarpeeksi ruokaa, ja ne imetyspunnitukset, ja se säätäminen ja maidon pumppaaminen ja se kun kaikki hössötti mun ympärillä ja yritti antaa imetystukea, jota en sisimmässäni edes halunnut ja kaikki. Mutta se herumisrefleksikipu, arvatkaa olinko onnellinen siitä kun maito vihdoin loppui.
Olen vähän miettinyt että tässä raskaudessa yritän ehkä salaa itekseni josko onnistuisi imetys mutta jos ei, keksin vaikka jonkun terveydellisen syyn, jonka takia en muka voi imettää. Joku lääkitys vaikka. Ettei tarvi kuunnella sekuntiakaan imetystukea. Tai imetyspainostusta.
Ja imetys tietty epäonnistui kun ei keskonen oppinut imemään rintaa ja mua ahdisti hirveästi ettei se saa tarpeeksi ruokaa, ja ne imetyspunnitukset, ja se säätäminen ja maidon pumppaaminen ja se kun kaikki hössötti mun ympärillä ja yritti antaa imetystukea, jota en sisimmässäni edes halunnut ja kaikki. Mutta se herumisrefleksikipu, arvatkaa olinko onnellinen siitä kun maito vihdoin loppui.
Olen vähän miettinyt että tässä raskaudessa yritän ehkä salaa itekseni josko onnistuisi imetys mutta jos ei, keksin vaikka jonkun terveydellisen syyn, jonka takia en muka voi imettää. Joku lääkitys vaikka. Ettei tarvi kuunnella sekuntiakaan imetystukea. Tai imetyspainostusta.
polkulainen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Eevei: Muistan tuollaista samantapaista pistelyn tunnetta, oli voimakasta etenkin alussa. Laantui myöhemmin, tai sitten vain totuin siihen...
Rinnoille pitää muistaa olla hellä ja kiltti etenkin imetyksen alkuvaiheessa. Rasvausta, hierontaa, kuumavesipullo helpottamaan turvotusta tai sitten sellainen hieman rikki kaulittu kaalinlehti rintsikoihin.
riepu1978:
Meillä oli muuten päinvastainen tilanne. Mies olisi halunnut, että hänen lastaan ruokitaan pullosta, koska sitten hän voisi antaa ruokaa. Taisi johtua siitä, ettei miestä oikein alussa meinannut saada pukemaan lasta tai vaihtamaan vaippaa. Pumppailin sitten maitoa, jotta mies saisi tuntea itsensä tärkeäksi ruokkijaksi...
Ymmärrän kyllä, jos tuntuu etenkin alussa ärsyttävältä, kun ihmiset tuputtavat (tai pakottavat vastaanottamaan!) neuvoja myös imetyksestä. Onhan se aika henkilökohtainen alue, jolla äiti etenkin tarvitsisi omaa tilaa ja aikaa keskittyäkseen kuuntelemaan itseään ja vauvansa tarpeita. Avun tyrkyttäjille voi myös sanoa suoraan mitä haluaa: omaa rauhaa, tyynyn, sideharson, vesilasin( tai -kolpakon!), suklaapatukan, voileivän, hedelmiä, mehua, yrttiteetä, pähkinöitä, pizzaa, jogurttia tai sitten vain sitä omaa rauhaa! Jos eivät suostu auttamaan pyydetysti, voivat sitten mennä muualle osallistumaan.
Ihan varmasti rintakumin käyttö saa jonkun näkemään punaista, joillekin taas hörpyttäminen, tutin tarjoaminen ja tuttipullon ostaminen kotiin saavat silmät pyörimään vinhasti. Muistaakseni yksi neuvolantäti (jolla ei ollut edes omaa imetyskokemusta, koska oli niin nuori!!!) varoitteli mua Lansinohin käytöstä, sen maku kuulemma voi vieroittaa lasta rinnasta... Eipä vieroittanut! Käytän nykyään Lansinohia tosin lähinnä huulirasvana :) Kokeile silti rintakumia, et voi tietää miten käy, ennen kuin kokeilet.
Aika monet asiat voivat olla alussa vaikeita, ei imetyskään ole välttämäti helppo eikä yksinkertaista puuhaa, vaikka se kuinka luonnollista olisi.
Rinnoille pitää muistaa olla hellä ja kiltti etenkin imetyksen alkuvaiheessa. Rasvausta, hierontaa, kuumavesipullo helpottamaan turvotusta tai sitten sellainen hieman rikki kaulittu kaalinlehti rintsikoihin.
riepu1978:
Meillä oli muuten päinvastainen tilanne. Mies olisi halunnut, että hänen lastaan ruokitaan pullosta, koska sitten hän voisi antaa ruokaa. Taisi johtua siitä, ettei miestä oikein alussa meinannut saada pukemaan lasta tai vaihtamaan vaippaa. Pumppailin sitten maitoa, jotta mies saisi tuntea itsensä tärkeäksi ruokkijaksi...
Ymmärrän kyllä, jos tuntuu etenkin alussa ärsyttävältä, kun ihmiset tuputtavat (tai pakottavat vastaanottamaan!) neuvoja myös imetyksestä. Onhan se aika henkilökohtainen alue, jolla äiti etenkin tarvitsisi omaa tilaa ja aikaa keskittyäkseen kuuntelemaan itseään ja vauvansa tarpeita. Avun tyrkyttäjille voi myös sanoa suoraan mitä haluaa: omaa rauhaa, tyynyn, sideharson, vesilasin( tai -kolpakon!), suklaapatukan, voileivän, hedelmiä, mehua, yrttiteetä, pähkinöitä, pizzaa, jogurttia tai sitten vain sitä omaa rauhaa! Jos eivät suostu auttamaan pyydetysti, voivat sitten mennä muualle osallistumaan.
Ihan varmasti rintakumin käyttö saa jonkun näkemään punaista, joillekin taas hörpyttäminen, tutin tarjoaminen ja tuttipullon ostaminen kotiin saavat silmät pyörimään vinhasti. Muistaakseni yksi neuvolantäti (jolla ei ollut edes omaa imetyskokemusta, koska oli niin nuori!!!) varoitteli mua Lansinohin käytöstä, sen maku kuulemma voi vieroittaa lasta rinnasta... Eipä vieroittanut! Käytän nykyään Lansinohia tosin lähinnä huulirasvana :) Kokeile silti rintakumia, et voi tietää miten käy, ennen kuin kokeilet.
Aika monet asiat voivat olla alussa vaikeita, ei imetyskään ole välttämäti helppo eikä yksinkertaista puuhaa, vaikka se kuinka luonnollista olisi.
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä pumppasin maitoa ja yritin imettää pidempään kuin olisin halunnut kun kaikki jaksoivat kehua miten hyvä äiti olen kun jaksan pumpata ja oma maito se parasta on, erityisesti mies kannusti. Kukaan ei huomannut että yritin parhaani mukaan vihjailla että voisiko joku antaa mulle "vapautuksen" ja sanoa vaikka että ei sun tarvi jatkaa jos et enää jaksa.
En kai osannut vaan sanoa että en halua tälläistä apua.... kun olin sanonut että olen ihan loppu ja tarvitsen apua, niin mut ohjattiin imetyshoitajalle! Ja mulla oli inhon pala kurkussa kun siinä mun tissejä ja lasta tuijottaa huomattavasti nuorempi lapseton juuri valmistunut nainen ja oma mies, molemmat niin omahyväiset ilmeet naamalla, "Tosi hyvin menee hei!" Ja sit lapsi on vetässyt maitoa jonkun 5g 20-30 minuutin aikana "Siis tosi hyvä suoritus!!"
Siinä vaiheessa kun itkin vaan joka päivä ja olin ihan rätti koko hommaan, olin jo ihan tosi syvässä kuilussa uupumuksen kanssa, ja lopulta päätin että ei enää tätä. Olisi pitänyt vaan aikaisemmin lopettaa, mutta kun kaikki kehui ja tuntui että jos luovuttaa niin kaikki myös pettyy ja oon sitten ihan paska äiti kun en parempaan pystynyt. Mieskin oli että jos nyt vielä pari viikkoa tai tähtää nyt siihen 4kk ees tai ees kuun loppuun.
Imetystukihommissa pitäisi jossain vaiheessa vaan sanoa äidille että riittää jo, olet tehnyt parhaasi.
En kai osannut vaan sanoa että en halua tälläistä apua.... kun olin sanonut että olen ihan loppu ja tarvitsen apua, niin mut ohjattiin imetyshoitajalle! Ja mulla oli inhon pala kurkussa kun siinä mun tissejä ja lasta tuijottaa huomattavasti nuorempi lapseton juuri valmistunut nainen ja oma mies, molemmat niin omahyväiset ilmeet naamalla, "Tosi hyvin menee hei!" Ja sit lapsi on vetässyt maitoa jonkun 5g 20-30 minuutin aikana "Siis tosi hyvä suoritus!!"
Siinä vaiheessa kun itkin vaan joka päivä ja olin ihan rätti koko hommaan, olin jo ihan tosi syvässä kuilussa uupumuksen kanssa, ja lopulta päätin että ei enää tätä. Olisi pitänyt vaan aikaisemmin lopettaa, mutta kun kaikki kehui ja tuntui että jos luovuttaa niin kaikki myös pettyy ja oon sitten ihan paska äiti kun en parempaan pystynyt. Mieskin oli että jos nyt vielä pari viikkoa tai tähtää nyt siihen 4kk ees tai ees kuun loppuun.
Imetystukihommissa pitäisi jossain vaiheessa vaan sanoa äidille että riittää jo, olet tehnyt parhaasi.
ccix
Piirimestaruustason postaaja
Tietty äidinmaito on se paras vaihtoehto, mut kyllä musta neuvolahenkilökunnan yms myös tukea äitiä, jos imetys selkeästi vaikuttaa negatiivisesti vauva-arkeen ja ennen kaikkea äidin jaksamiseen.
Oon ite tosi ylpeä tosta mun 3 kk räpellyksestä, ja onhan se tyhjää parempi, vaikka lopussa maitomäärät oli kyllä säälittävän pieniä. Ja niin, meillä on pojan kanssa läheisyyttä ilman tissiä, meillä kasvetaan moitteettomasti, meillä ei ole mahavaivoja, meillä ei ole ollut flunssaa tai muuta sairastelua, iho on kaunis ja kaikin puolin voidaan hyvin, vaikkei nyt saakaan sitä taikajuomaa :D Eli toistaiseksi kaikki hyvin ja toivotaan, et myös tulevaisuudessa.
Ja niin, mun mielestä imetys on jokaisen äidin henkilökohtainen asia, siihen ei pitäis varsinkaan läheisten tai sukulaisten puuttua tai tulla neuvomaan ! Ellei äiti sitä apua ja neuvoja itse pyydä.
Eevei, tos ikävältä kuulostaa tuo sun kokema
Oon ite tosi ylpeä tosta mun 3 kk räpellyksestä, ja onhan se tyhjää parempi, vaikka lopussa maitomäärät oli kyllä säälittävän pieniä. Ja niin, meillä on pojan kanssa läheisyyttä ilman tissiä, meillä kasvetaan moitteettomasti, meillä ei ole mahavaivoja, meillä ei ole ollut flunssaa tai muuta sairastelua, iho on kaunis ja kaikin puolin voidaan hyvin, vaikkei nyt saakaan sitä taikajuomaa :D Eli toistaiseksi kaikki hyvin ja toivotaan, et myös tulevaisuudessa.
Ja niin, mun mielestä imetys on jokaisen äidin henkilökohtainen asia, siihen ei pitäis varsinkaan läheisten tai sukulaisten puuttua tai tulla neuvomaan ! Ellei äiti sitä apua ja neuvoja itse pyydä.
Eevei, tos ikävältä kuulostaa tuo sun kokema
polkulainen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Huh huh! Miten ihmeessä voi lapseton ja imetyskokemukseton ihminen olla imetysohjaajana? Pistäisin kyllä todella tiukkaa palautetta neuvolalle!
Flunssia ei onneksi ihan pikkuriikkisillä vauveleilla vielä olekaan kovin usein, niiden aika tulee sitten myöhemmin. Myös imettävien äitien lapset voivat sairastua, riippunee enemmän geeniperimästä kuin imetyksestä tuo sairastavuus.
Imetyksessä kuin kaikessa muussakin lapseen liittyvässä joutuu aina kuulemaan neuvoja ja "ihmettelyjä", joista ei aina tule niin hyvä mieli. Eivät ne neuvot ikinä lakkaa satelemasta, mutta vähenevät ajan myötä. Mitä pienempi, sitä enemmän neuvoja. Kestämistä niiden kuulemiseen kaikille äideille! :)
Flunssia ei onneksi ihan pikkuriikkisillä vauveleilla vielä olekaan kovin usein, niiden aika tulee sitten myöhemmin. Myös imettävien äitien lapset voivat sairastua, riippunee enemmän geeniperimästä kuin imetyksestä tuo sairastavuus.
Imetyksessä kuin kaikessa muussakin lapseen liittyvässä joutuu aina kuulemaan neuvoja ja "ihmettelyjä", joista ei aina tule niin hyvä mieli. Eivät ne neuvot ikinä lakkaa satelemasta, mutta vähenevät ajan myötä. Mitä pienempi, sitä enemmän neuvoja. Kestämistä niiden kuulemiseen kaikille äideille! :)
Täältä löytyy yksi joka ei edes tiedä vielä miltä se imettäminen tuntuu mutta pelkkä ajatus siitä saa melkein oksennuksen kurkkuun.
Viimeksi neuvolassa keskusteltiin imetyksestä ja tuli kanssa ihan sellainen olo että musta tulee lehmä. Eilen kattelin neuvolasta saamani videon imetyksestä, sen jäljiltä tekee vieläkin pahaa, yäk, en halua.
Viimeksi neuvolassa keskusteltiin imetyksestä ja tuli kanssa ihan sellainen olo että musta tulee lehmä. Eilen kattelin neuvolasta saamani videon imetyksestä, sen jäljiltä tekee vieläkin pahaa, yäk, en halua.
Martza, et ole todellakaan yksin ajatuksiesi kanssa.. mulla on aikalailla samat fiilikset. Olen päättänyt yrittää imettää parhaan kykyni mukaan ja otan kaiken avun vastaan sen onnistumiseksi, mutta väkisin en aio imettää. Jos se tuntuu niin vastenmieliseltä kuin pelkään, en aio kiusata itseäni. Toivottavasti hormonit tekevät tässäkin tehtävänsä ja imetys tuntuu luonnolliselta kun vauvan saa syliin :) sittenhän sen näkee.
Mulla ei oo ton imiteksyn suhteen ongelmia, mutta itselle alkaa olemaan se puoli vuotta rajana, ainakin täys imetykselle. Täytyy sanoa, että vähän kummastuttaa ne jotka imettää yli vuotiasta. Itse en koe itse imetystä vastenmieliseksi, mutta vastenmieliseltä alkaa tuntua imettää kovin "vanhaa" lasta...
Toinen mistä en tykkää on julkisilla paikoilla imettäminen, varsinkin jos sitä rintaa ei osata peittää. Ei ole kovin hääviä olla vaikka illallisella, kun viereisessä pöydässä vedetään tissi kehiin joka näkyy nännejään myöden.
Ei niitä rintoja muutenkaan esitellä ihan kaikille niin miten imetys olisi eri asia, vaikka itse imettäminen onkin luonnollinen asia. Itse olen vähän kiikun kaakun vielä omalta kohdalta tuon julkisen imettämisen suhteen.. Ainakin pyrin sen tekemään niin ettei kukaan muu nää mun rintoja, en mä niitä muutenkaa muille esittele, niin miksi imettäessä pitäisi.
Itse en koe itse imetystä vastenmieliseksi, mutta vastenmieliseltä alkaa tuntua imettää kovin "vanhaa" lasta... Toinen mistä en tykkää on julkisilla paikoilla imettäminen, varsinkin jos sitä rintaa ei osata peittää. Ei ole kovin hääviä olla vaikka illallisella, kun viereisessä pöydässä vedetään tissi kehiin joka näkyy nännejään myöden.
Ei niitä rintoja muutenkaan esitellä ihan kaikille niin miten imetys olisi eri asia, vaikka itse imettäminen onkin luonnollinen asia. Itse olen vähän kiikun kaakun vielä omalta kohdalta tuon julkisen imettämisen suhteen.. Ainakin pyrin sen tekemään niin ettei kukaan muu nää mun rintoja, en mä niitä muutenkaa muille esittele, niin miksi imettäessä pitäisi.
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mustakin on ihan hirveän kiusallista jos joku imettää julkisella paikalla niin että tissi näkyy, käyttäisivät edes harsoa tai jotain siinä suojana. On hirveän kurjaa sekin että siitä pitää tuntea huonoa omaatuntoa, varsinkin nyt kun asiasta on hirveästi hälisty. Mulle vaan tulee epämukava olo jos joku vetäsee tissin (ja pahimmillaan nännin) näkyviin, anteeksi.
Onneksi mulla lähipiirissä olleet imettäjät ovat olleen järki-ihmisiä, ja käyttäneet harsoa tai menneet toiseen huoneeseen. Miten se imetystilanne voi olla äidin ja lapsen välinen rakkauden intiimihetki, jos siinä ympärillä on joukko ihmisiä yskimässä posket punaisina? Varsinkin kun tuntuu että tissinvilauttelijat on aina niitä jotka imettäessä syövät, juovat, puhuvat puhelimeen, maksavat kassalla, hyppäävät narua ja touhuavat kaikkea muuta samalla. Jos siihen vertaa, kyllä meillä se pulloruokintahetki oli aina enemmän rakkautta täynnä.
Onneksi mulla lähipiirissä olleet imettäjät ovat olleen järki-ihmisiä, ja käyttäneet harsoa tai menneet toiseen huoneeseen. Miten se imetystilanne voi olla äidin ja lapsen välinen rakkauden intiimihetki, jos siinä ympärillä on joukko ihmisiä yskimässä posket punaisina? Varsinkin kun tuntuu että tissinvilauttelijat on aina niitä jotka imettäessä syövät, juovat, puhuvat puhelimeen, maksavat kassalla, hyppäävät narua ja touhuavat kaikkea muuta samalla. Jos siihen vertaa, kyllä meillä se pulloruokintahetki oli aina enemmän rakkautta täynnä.