Helmikuun Höpinät

Tänään hain postista äitiyspakkauksen ja siinä riittikin hypisteltävää :) Täytyy sanoa, että onneksi oli livenä kivempi kuin Kelan nettisivuilla, tosin se yllätti miten valtavan isoja suurin osa vaatteista oli.. No haalarille ainakin tulee sitten ensi talvena käyttöä kun on niin iso, että vastasyntynyt hukkuisi siihen :)

Joko muut ovat päässeet tarkastelemaan pakkauksen sisältöä tarkemmin vai otitteko avustuksen rahana?
 
Heips!

Mä oltin vain esikoisesta silloin aikoinaan pakkauksen, toisesta otin rahana ja tästä kolmannesta myös. Oon säästänyt esikon pakkauksesta makuupussit sun muut mitkä tunsin tarpeellisiksi, sitten on tullut säästettyä molemmilta ekojen kk vaatteita joten mulla on se vanha pakkaus täynnä vatteita, n. 1/3 valkoisia & keltaisia, 1/3 sinisiä ja 1/3 vaaleanpunaisia.. joten pääsee niillä alkuun, oli tulevan sukupuoli sitten kumpi tahansa.
Ensimmäinen syntyi suunnitellulla sektiolla (komplikaatioiden takia) ja toinen alakautta, toivon että saan kolmannen synnyttää alakautta. Toivoisin myös että synnytys etenisi sen verran vauhdikkaasti että en tarvitsisi kivunlievitystä ;) Tokan kanssa sain epiduraalin ja koin sen laittamisen tosi kamalana kun supisti mutta liikkua ei saanut, ja epiduraalista ehti olla apua ehkä 20 min kunnes aloinkin ponnistaa.. Epiduraalista suurin hyöty oli että sain hetken huilahtaa ennen ponnistusvaihetta ja se meni nopeasti. Mutta saapi nähdä kuinka tällä kertaa käy.. Tokaa odottaessa olin jo 6cm auki kun menin sairaalaan, toivottavasti nytkin voin olla mahd. pitkään kotona.
Eipä muuta mietteitä, vauva on pari päivää monottanut suoraan rakkoon, hädän tunne on jatkuva ;)
 
Mulla on kohta kuukauden ollu paperit kelalla jonossa, et en tiiä milloin pakkaus tänne asti pääsee.. Innoissaan sitä oon kyllä jo odotellu et pääsee vähän ihmettelemään mitähän kaikkea sitä vauvalle tullee.. :)
 
Maanantaita!

Nyt on sitten sokerirasitus käyty ja tänään sain jo tuloksetkin - paasto oli koholla 0,1 ja se varmaankin johtui siitä, että söin edellisiltana pitsaa Alan sitten mittaileen noita sokereita kotona jonkun aikaa ja varmaan uus rasitus tulee eteen myöhemmin, ehkä! Ja sehän tarkottaa myös sitä, että pääsen/"joudun" kontrolliultraan sitten lähempänä la:a, jotta nähään vauvan kokoa. Mua se ei haittaa, jos synnytys käynnistetään viikkoa, kahta aiemmmin. Nii mentiin ton nelosen kanssakin, ko mulla oli tuo rd-diagnoosi, tosin silloin oli tunnin arvo koholla. Sitten oon ostanut vaunutkin, käytetyt Emmaljungat tulee etelä-Ruottista asti. Halvalla sain. Ja mitäs vielä, miekin otin sitten pakkauksen enkä rahana, kuten ensin meinasin. Varmaan saa hakea ens viikolla postista.

Ja aivan mahottomasti on täälläkin alkanu ipana monotteleen. Tänäkin aamuna heräsin puol seiskan maissa siihen, ko oikeelle puolen mahaa jyskytettiin ihan tosissaan. Taitaa olla ipana sitten kyljellään tällä kertaa, mutta aivan mahoton on pyörimään tuolla yksiössään. Kunhan vaan ei saa napanuoraa kovin pahasti ympärillensä. Esikollani oli napanuora kerran kaulan ympäri, kerran mahan ympäri ja kerran vielä jalan ympäri - onneksi oli todella pitkä napanuora.

Nyt on pakko mennä. Vointeja meille jokaiselle 
 
Ilmat on lauhtuneet ja taas päästy nautiskeleen ulkoilmasta.
Potkut on jo aika-ajoin tosi kovia :D Yölläkin valvotti jonkun aikaan ku ei vaa kerta kaikkiaan pystyny nukkuun, ku masussa täys meininki päällä. Ku vaihdoin vasemmalle kyljelle ni sit pikku hiljaa alko rauhottuun ja vauveli tais simahtaa.

Mä otin avustuksen rahana koska paketti oli mun makuuni niin poikamainen. torstaina maksetaan tilille, ni sit pääsee shoppailemaan vauvakamaa.. Kuopukselta toki on jäljellä makuupussit x2, peitto, tyyny, lakanoita, sideharsoja, kestovaippoja, vauva kuumemittari, kynsisakset, vauvaharja, ym.. sälää ihan riittämiin ni sellasii ei tartte nyt hankkia.

Löysin ihanan Tiny Love Monkey Island -puuhamaton, ja vauvan sänkyyn ostin Disney-aiheisen mobilen, jossa pyörii I-haa, Nalle Puh ja Tiikru. Pinnasuojan lakanoineen huusin huutonetistä. Ne oli kans tosi ihanat. Vaunut edelleen hakusessa siis ne kaksosten/sisarusrattaat, mut eiköhän ne kerkee vielä :D
 
Hurjaa vauhtia viikot etenee. Ihan kohta raskausviikotkin alkaa jo kolmosella ja toukokuu koittaa ennen ku huomaakaan. Huhhuh, mä en meinaa pysyä perässä. :)

Eilen oli lääkärineuvola. Kaikki muuten hyvin, mutta vauva oli vähän pienenlainen, joten kuukauden päästä kasvukontrolliin. Painoarvio pienellä tällä hetkellä 1096g. Vastas viikkoa 28+0 (eilen menossa rv 29+0) Tarkistin huvikseni eilen esikoisen painoarvion vastaavilla viikoilla ja hän on painanu samoilla viikoilla vähän vähemmän, enkä hänestä edes kontrolliin joutunu. Istukka toimi hyvin, joten syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Seurataan vaan nyt vähän tarkemmin tuota kasvua. Eiköhän sieltä vaan oo samanlainen pikku kirppu tulossa kuin veljensä oli.. :)

Käytiin alku viikosta hakemassa pienelle mun vanhat vaunut mummilasta. Ne on aivan valtavan söpöt isoine pyörineen. <3 Sisäkäyttöön on nuo tarkotus ottaa. Piti ottaa ne jo esikoiselle, mutta asuttiin sillon sen verran pienessä kämpässä, ettei sinne olis oikeen mahtunu. Sisäverhoilu noista pitäis uusia. Pitää vielä miettiä rupeisko tekemään sen ite vai veiskö ihan suosiolla verhoiluttajalle. Muuten vaunut on ikäisekseen hyvässä kunnossa.. Samalla tuotiin mummilassa säilytyksessä olleet turvakaukalo, sitteri yms, joten nyt alkaa olla kaikki sisarusrattaita lukuunottamatta valmiina.

Äitiysavustus otettiin tällä kertaa rahana, mutta oon kirpparilta haalinu jotain tuon tällä hetkellä jaossa olevan pakkauksen vaatteita. Makuupussin kun vielä löytäis. :)



 
Moikka taas pitkästä aikaa :) Tää ja edellinen kuukaus on kyllä menny taas niin nopeesti, että ei oo kerenny käydä ku vilkasemassa mitä muille kuuluupi.
Miä taidan nyt kertoa sellasen lyhennetyn version omista kuulumisistani :)

Sokerirasituskokeen tulokset oli ok. Viime viikolla oli eka neuvolalääkäri ja sisätutkimus, siinäkin kaikki ok ja poju oli raivotarjonnassa, tosin mahtuu viel kiepomaan mielensä mukaan :)

Ukon rutjakekin on ollu vähän myöhännäis herännäinen tässä asiassa, mutta parempi myöhään ku ei millonkaan :) Ehkä se vaan tarvitsi sen oman aikansa miettimiseen ja asiaan tottumiseen kun tää tuli kuitenki aika äkkiä molemmille. Jouluna tosiaan kävin ekan kerran anoppilassa, mutta sillon ei kerrottu eikä se sillon vielä ees halunnu. Mut tän viikon maanantaina käytiin sit syömässä siellä ja ei tarvinnu ees kertoa kun näkihän ne jo kun ovesta meni sisälle et maha vähä kasvanu viime näkemästä. Appiukko onnitteli ja sanoi asian olevan oikein odotettu ja mieluinen, anoppi vaan kysy että otanko viiniä :D Se nyt on muutenkin vähän omalaatunen tai sitten se ei ihan oikeesti tajunnu koko asiaa...
No joka tapauksessa, olis minunki muuttoa ruettava tekemään tänne ukon luokse :)

Huh, aika tosiaan on menny nopeesti. Tajusin tuossa justiinsa että mullahan alkaa jo ens kuun lopussa äippäloma..aapuuva! Ja kaikki tavarat edelleenkin hankkimatta..jotenki elämä pyöriny pelkästään työnteon ympärillä eikä sitä oo muuta oikeen kerenny ajattelemaankaan.
No onhan tässä vielä aikaa.. Ja parin viikon päästä olis neuvolaan mentävä kattomaan synnytysvideo. Saiskohan tuota laskettua aikaa siirrettyä vaikka muutamalla kuukaudella..

Se siitä lupaamastani lyhennetystä versiosta. Täytyy tästä varmaan rueta valmistautumaan iltavuoroon. Mukavia masun kasvatuspäiviä kaikille :)
 
Tehdäänpäs pikku päivitystä nyt, kun tämä päivä osoittautuikin vapaapäiväksi!

Meilläkin ensi maanantaina lääkärintarkastus, jännittää vähäsen... Maha on kasvanut ihan hulluna, poika potkii jo vahvoja potkuja (kaikista vahvimmat useimmiten öisin...). Olen huomannut, että vessakäynnit ovat lisääntyneet taas huomattavasti, varsinkin kun poitsu tuntuu välillä oikein suuntaavan potkujaan / tökkäisyjään suoraan virtsarakkoa kohti. :D Koittaakohan kiusata mammaa vai mitä? <3

Tavaroiden kanssa tulee kohta varmaan paniikki, niin vähän ollaan vasta saatu hankittua nyt kuun alussa maksetun hirmuisen laskupinon takia. Onneksi sekä omat vanhempani että mieheni äiti ovat jo kyselleet saavatko hankkia meille esim. rattaat tms., lämmittää kyllä kovasti mieltä ja sydäntä tuollainen huomaavaisuus. :')

Eilen tajusin telkkarista jotain vauvaohjelmaa katsellessani, että synnytys pelottaa minua enemmän kuin olen oikeastaan tähän mennessä tiedostanut. Kannattaisi varmaan neuvolassa mainita tuosta pelosta, jos osaisivat jotenkin lohdutella / informoida minua asiasta niin, ettei se enää tuntuisi niin pelottavalta asialta...

Niin ja tosiaan, mekin otettiin äitiysavustus pakkauksena, sitä tässä nyt innolla odotellaan. :)
 
Jospa määkin sit pitkästä aikaa kirjottelen :)

ttintte, mä ainakin oon muutaman kerran juonut tissutellen ruuan kanssa puoli lasillista punaviiniä, että ei se nyt niin ihme oo jos anoppi tuollaista kysyi :D Mutta tosi kiva, että tuli hyvä vastaanotto!

Täälläkin on maha paisunut nyt tosi paljon ja potkuja tuntuu joka päivä. Mutta aina ei tunnu voimakkaita potkuja, voihan se olla, että vauva on silloin kääntynyt jotenkin niin, ettei potkut tunnu lujaa. Mutta silloin kun paukuttaa suoraan tuohon alavatsan/ navan kohdille, niin ne on välillä aikas koviakin! Ilmeisesti Tyyppi kääntyilee tuolla vielä melkoisestikkin, kun välillä saman päivän aikana tulee iskuja alas (virtsarakkoon ja kohdunsuun ym. niille seuduille) ja sitten ylävatsaan. Oon huomannu, että suurin osa potkuista tuntuu joko keskellä tai oikealla puolella, harvemmin vasemmalla. Onko muut huomannut mitään tälläistä?

Mulla tosiaan alkaa jo raskausvaivat haittaamaan elämää. Jos seison ja kävelen liian pitkään, jalkoja alkaa särkemään tosi paljon. Aamupäivisin kädet on melkoisen turvonneet ja kun luennoilla joutuu kirjoittamaan aika paljon, on sen takia on alkanut oikeaa kättä särkemään. Näillä näkymin en pysty luennoilla kohta enää kirjoittelemaan :/ Käveleminen on jo melkoisen hidasta, koska välillä jalkapohjat edelleen hieman kramppaavat, liitoskivut nivusissa sattuvat kävellessä ja muutenkin hengästyn helposti... 
Noo onneksi on enää vain reilu 3 kk laskettuun! :D Hassua, että mä jo odotan raskauden päättymistä, vaikka tuntuu, etten ole vieläkään valmis vauvan tuloon.. En vain vieläkään meinaa uskoa, että kohta meillä ihan oikeasti on pieni käärö huolehdittavana, vaikka huusholli täyttyy vauvakamoista...

Mut nyt pitää lähteä lenkkeilemään :)
 
Haikaranpesän toisessakin synnytysvalmennuksessa maaliskuun lopussa synnyttävät miettivät pitkään, pitäisikö istukka ottaa mukaan, pakastaa ja istuttaa keväämmällä puu, jonka ravinnoksi antaa istukka. :) Meillä toukomammoillahan ei tota ongelmaa ole, kun on paras istutuskausi päällä :) Myös istukan syömistä mietittiin, mutta se ei kuulemma kuulu länsimäiseen kulttuuriperintöön, joihinkin muihin kulttuureihin ja eläimille kylläkin.

Muuten Hairakanpesän valmennukset olivat kyllä aivan huippuja! Vielä olisi ensi viikolla henkilökohtaisen synnytyssuunnitelman teko. Resursseja ollaan karsimasssa ja ryhmävalmennus lyhentyy huhtikuun lopusta 5 tunnista kahteen tuntiin.

Kunnan valmennukset eivät ole ainakaan toistaiseksi vetäneet vertoja Haikaranpesälle, vaikka ilmeisesti saa olla tyytyväinen, että kunta järjestää 5 valmennusta ennen synnytystä ja 5 vauvojen kanssa synnytyksen jälkeen.
 
Fianna, oon myös huomannut vauvelin potkivan vaan keskelle tai oikealle puolelle masua. Aiemmin se muksautteli myös alas, muttei viime aikoina. Lääkäri merkkas viime viikolla (28+0) neuvolakorttiin, että on RT-asennossa (raivotarjontaa oletan tarkoittavan). Mutta toisaalta se oli vasta sen yhden kilon kokoinen, mahtuu liikkumaan hyvin. Välillä tuntuu semmosia hauskoja isompia ja pidempiä muljahduksia, ehkä se silloin mönkii ja vaihtaa asentoa. Ihana möngertäjä. :)
 
Pääsinpäs vihdoin minäkin kirjoittelemaan kuulumisia. Tammikuun topikki meni kokonaisuudessaan ohi, kun oli ensin vieraita käymässä, sitten on ollut töissä kiirettä ja Suomeen muuttoon liittyvät järjestelytkin alkaa painaa päälle.

Hain Kelasta äitiyspakkausta ja alun perin ristiriitaisista neuvoista huolimatta sellainen myönnettiin! En ollut osannut suoraan soittaa ulkomaalaisyksikköön, missä ovat parhaiten perillä näistä meidän muualla asuvien välillä ei niin standardikaavaan sopivista tilanteista, mutta sieltä päättivät, että kyllähän se pakkaus kuuluu mullekin. En pääse sitä hypistelemään kun vasta myöhemmin, mutta ensimmäisen lapsen kanssa tuo pakkaus tuntuu isolta avulta. Hommattavaa on muutenkin niin paljon, että mikä tahansa odottamaton apu tuntuu todella hyvältä!

Pääsin taas ultrattavaksi, viikolla 26, kun täällä sitä tehdään paljon useammin ja herkemmin perustein. Pienokainen vastasi kokonsa puolesta muutamaa viikkoa suurempaa, ainoastaan vatsanympärys vastasi laskettuja viikkoja. Ehdin jo huolestua, kun mittojen vastaavuuksissa oli todella paljon eroja, mutta lääkäri sanoi, että on normaalia, että asukki kasvaa ensin pituutta ja sitten alkaa lisätä painoa. Eli tilanteen pitäisi tasoittua tässä loppuaikoina.

Ultrassa löytyi myös kaulan ympäri kietoutunut napanuora, joka onneksi oli aika löyhällä. Vähän huolestutti uutinen, mutta sitten luin, että tämä on aika yleistä ja suurin osa tulokkaista syntyy ihan normaalisti kiertyneestä napanuorasta huolimatta. Sain kontrolliultran kuukauden päähän napanuoran takia, ja se onkin sitten viimeinen ennen Suomeen siirtymistä.

Täällä kanssa tulokkaan liikkeet tuntuvat vain oikealla puolella, vasemmalla puolella sijaitsevasta istukasta johtuen. Istukka toimii todella hyvänä iskunvaimentimena, ja vain satunnaiset voimakkaat potkut tuntuvat läpi. Ultraava lääkäri oli mukava, koska hän jaksoi selittää milloin ja missä liikkeet tuntuvat asukin ollessa miten päin, ja nyt pystyn jo itsekin hahmottamaan aika hyvin, milloin ollaan pää alaspäin ja milloin pää ylöspäin. Pikkuinen vaihtaa kyllä vielä asentoa vähän väliä ja välillä monottaa niin, että melkein kipeää tekee. Onneksi se on rauhallinen öisin ja aktiivisimmillaan päivällä.

 Tulipahan taas juttua, oikein hyvää odotusta kaikille!
 
Heissan täältäkin!

Nyt alkaa olemaan sellanen olotila itellä, että aina ei jaksais tätä raskautta. Olo on välistä tukala ja ahistava sekä nyt on pakko vähän höllätä tahtia, ko ei jaksa tai iskee uupumus. Yks päivä siivosin huushollia, nii empäs jaksanutkaan kerralla mopata koko taloa, vaan piti välillä aina pitää paussia. Ipanoitten lelujen keräys lattialta tapahtuu nykyään potkimalla leluja lasten huoneeseen, hih! Eilen tehtiin miehen kans lumitöitä, nii eipä sitä lapiota jaksanutkaan heilutella samoin, ko ennen. Nooh, mie oonki tämmönen, joka tykkää aina olla tekemässä jotain, myös fyysistä työtä, niin nyt on pakko myöntää itelle, ettei nyt jaksa.

Cassava: Tuosta napanuorasta piti sanomani, että todella monella vauvalla se on kaulan ympärillä syntyessään ja omalla esikolla se oli kolmesti ympäri kropassa, mutta onneksi oli pitkä nuora. Seuraavat varmaan sen takia, ettei kierry enempää. Näkykö sulla kuinka pitkä/lyhyt nuora on?

Itekkin oon alkanut nyt pikkuhiljaa hommaileen vauvanvaatteita. Eilen löysin kirpparilta kahet housut ja bodyt, kokoa 56 senttiä. Joitakin oon ostanut alesta uutena. Tänään käyn hakemassa muutamat vaatteet, jotka löysin fb:n paikalliselta kirpulta. Sänky pitää vissiin käyä ostamassa Ikeasta. Vaunut tulikin tällä viikolla ja olen tyytyväinen niihin, vaikka ovatkin käytetyt. Mulla tää masukki monottaa joko suoraan ylös tai sitten vasemmalle ylös eli pää alaspäin on, toistaseksi. Monotukset on todella voimistuneet ja niitä tuntuu usein, joka on vallan mukavaa, vielä 
 
Kiva kuulle JeRoSe, että teillä mennyt kaikki hyvin vaikka napanuora ollut noinkin monella mutkalla. Niin ymmärsikin, että useimmiten kiertyneestä napanuorasta ei koidu suurempaa ongelmaa, ja vaikka minun tapauksessani eivät osanneet sanoa napanuoran pituudesta juuri mitään, niin ei lääkäri kyllä mitenkään huolestuneelta vaikuttanut. Jotenkin sitä ei vain osaa olla huolestumatta ja huolehtimatta koko ajan pikkuisen voinnista, vaikkei mitään suurta hätää olekaan... Ja tämä taitaa sitten jatkua läpi loppuelämän :)

Omasta mielestäni vatsa on jo kasvanut paljon, mutta ulkopuolisilta saan yllätyneitä kommentteja miten raskaus on jo näinkin pitkällä, kun se ei näy niin hyvin. Mutta jos nyt ajatellaan, että pienokaisen pitäisi vielä lähes triplaantua kooltaan - tai ainakin massaltaan - niin kyllä sitä aika valtavaksi ehtii muuttua loppukuukausina ja -viikkoina. Nytkin olo alkaa jo tuntua siltä, ettei liikkuminen ja rankempien asioiden tekeminen ole niin helppoa, ja esim. portaita kävellessä hengästyn todella nopeasti. Joskus iltaisin turvottaa, ja tuntee selvästi, miten keuhkot eivät enää mahdu toimimaan aiemmassa mittakaavassa, vaan on pakko ottaa rauhassa. Sen lisäksi työ- ja muuttokiireiden vuoksi olen ehtinyt liikkumaan toivottovan vähän ja huononeva kunto ei tietenkään edesauta jaksamista. Kaiken kaikkiaan vointi on kyllä vielä aika hyvä ja energiaa on paljon enemmän kuin alkuaikoina, asiat pitää vain tehdä vähän rauhallisemmassa tahdissa.

 
Cassava: Olihan siinä vissiin aika tukalat paikat, ko napanuora oli pitäny katkaista siinä vaiheessa jo, kun poika oli syntymässä eli pää oli ulkona. Sininen oli ja pisteitä sai vain 7, mutta onneksi tosiaan kaikki meni hyvin. En tajunnut siinä ite synnytysvaiheessa mitään, mutta jälkeenpäin tajusin, millanen paikka se olikaan. Ja mulla on kans just samanlaista oloa, ko sulla eli suorastaan valasmainen olo on eikä jaksa paljoa tehä 
 
Täytyy kompata Jerosea, että sais jo luvan päättyä tää odotusaika. :D

Mulla ei lähteny nyt viikko kauheen hyvin käyntiin. Viime yö oli ihan järkyttävä: Vauva riehui ihan koko yön ja melskas niin paljon, että heräilin vähän väliä! Ja se oli kokoajan samassa asennossa ja iskuja tuli koko yön oikealle puolelle, keskelle ja alas. Mä jo vähän aloin miettimään, että onko sillä joku hätänä kun aikaisemmin on nukkunut niin nätisti yöt ja vasta aamulla alottanut temuamisen, tää oli eka kerta, kun se taukoamatta hakkas mua! No, aamulla heräilin sitten ei-niin-pirteänä ja piti lähteä koululle, kun oli tentti. Aamullakin vielä Tyyppi oli hereillä, ei tosin enää potkinut niin voimakkaasti. No kai Pikkuiseltakin voimat loppuu kun monta tuntia mätkii täysiä. :D Sit bussimatkalla koululle alkoi sattumaan pikkuhiljaa oikealle puolelle kylkeen/selkään ja loppumatka bussissa olikin aika hankalaa. Kun lähdin bussilta kävelemään koululle, se kipu voimistui ihan järkyttävän kovaksi! Mä en meinannu pystyä kävelemään noin kilometrin matkaa koululle, kun sattu niin paljon, että piti kyyristyä monta kertaa. Lopulta jotenkin pääsin perille ja vedet silmissä koko kroppa täristen suuntasin suoraan vessaan ja menin sinne hengittelemään syvään.... Istuin noin 10 minuuttia ja vaan hengittelin, jolloin kipu alkoi onneksi hellittää. Kipu väheni sen verran, että lähdin tenttiin, mutta en saanut sitä tehtyä loppuun, kun olo taas paheni. Piti jättää tentti kesken ja mennä taas hengittelemään syvään. Yritin soitella lääkäriaikaa, mutta vapaita aikoja ei ollut, jotenka ensiapuun suunnattava, jos kipu palaa. Onneksi kipu on nyt hellittänyt, jospa se meni ohi... Oli kyllä ihan järkyttävää, mä olin jo ihan varma, etten pääse omin jaloin koululta enää pois. :/
Ilmeisesti Tyypin yön kestäneet iskut sai oikeanpuolen lihakset niin jumiin, että mulle iski joku noidannuoli tai vastaava kylkeen. 

Että melkoisen ihanaa tämä raskaus! :D Ei vai, ei tässä muuten mitään, mutta nuo jatkuvat kivut ja tämmöset äkilliset kipukohtaukset vie kyllä energiaa. Tääkin loppupäivä taitaa mennä aika rauhallisissa merkeissä.

Soittelin tuossa neuvolaankin verikokeiden tuloksista ja kaikki oli kunnossa. Hemoglobiinikin oli noussut 113, jee! Paastoverensokeri oli myös hyvä, ilmeisesti ei tarvi pelätä raskausdiabetesta :)

Viikonloppuna sain pestyä koneellisen vauvanvaatteita, vielä pitäis jaksaa lajitella ne koon ja mallin mukaan :D 
 
Piti tulla kurkkaan kesken ruokahommien tänne.

Jaiks Fianna, ko kuulosti todella ilkeeltä toi sun vointis  Ja toi paastoarvo ei vielä kerro mitään rd:sta eli raskausdiabeteksestä, vaan merkitystä on myös tunnin ja kahen tunnin arvoilla. Mulla ollu kahesti toi tunnin arvo koholla ootuksessa ja nyt oli paasto. Ja nyt kotona mittaillessa arvot on olleet alle normien, mutta se yksikin pieni viitearvon iskee rd-diagnoosin korttiin.

Ja tuli noista vauvanvaatteiden pesusta mieleen, että oonkohan mie nyt jemmannu vähän liikaa vaatteita, ko tänään pesin kaks koneellista ja eilen yhen  Tosin koot on 56-62 senttisiä.
 
Joo Jerose, ei ollut mikään mahtava fiilis. Toivottavasti tämän päiväinen ei toistu..

Ai ei tuo paastoarvo kerro rd:sta mitään, ei sit :D No hyvä että se kuitenkin oli normaali :)

Mä hain tänään äitiyspakkauksen, nekin kamppeet pitäis sit vielä pestä ja jotenkin lajitella. Mikä on hyvä tapa lajitella nuo vauvanvaatteet, onko mitään erityisiä neuvoja? Mä oon alustavasti laittanu viis- kuus ja seitsemänkymppiset erilleen. Ja sit pitää tosiaan alkaa perehtymään noihin kestoihin, kun nuo pari tuli pakkauksen mukana. Se all-in-one-malli näytti kyllä aikas kätevältä :)
 
Viime viikolla oli eka lääkäri ja kaikki muuten hyvin paitsi että sf-mitta oli pienempi kuin viimeksi samaan aikaan raskautta ja pissasta löytyi proteiinia. Mä jouduin sitten uuteen labrakokeeseen ja katotaan nyt mitä sen tulos sitten sanoo. Toivottavasti toi proteiini olisi vain jotain epäpuhtautta näytteessä eikä sen kummempaa.

Mä epäilen että sf on pienempi nyt ihan senkin takia että maha on enemmän ulkoneva eteenpäin kuin viimeksi. Tuntuu että se on sitäpaitsi kasvanut nyt ihan hirmuista vauhtia viimeisen viikon. Tällä hetkellä tulee semmoiset 400-500 g viikossa. Lähtöpainoon on tullut 6,5 kg lisää. Pieni tää maha kuitenkin on jos vertaa muihin odottajiin joita olen tavannut viime viikkoina. Yhdelläkin äidillä jolla LA neljä viikkoa mua aiemmin näytti olevan kaksi kertaa isompi massu! Kaksi viikkoa sitten käväisin töissä eikä sielläkään melkein kukaan huomannut tai ainakaan kehdannut epäillä ja olivat ihan ällikällä lyötyjä kun kerroin että hoitovapaa muuttuu mammalomaksi huhtikuussa. Ja tälläkin hetkellä mulla on jalassa ihan tavalliset pyjamahousut kokoa S... En kyllä odota innolla niitä viimeisiä viikkoja kun kääntyminen sängyssä ja muukin liikkuminen käy hankalaksi. Mutta muuten yritän nauttia nyt täysillä kun pahoinvointikin on mennyt kokonaan ohi. Ainakin tällä hetkellä ajatuksena on että viimeistä vauvaa tässä odotellaan.

Esikoiselle on nyt kerrottu että masussa on vauva ja tänään hän kävi kolmeen eri kertaan halailemassa ja tutkimassa masua. Antoi jopa pusun ihan omasta aloitteesta. Ainakin minusta vaikuttaa siltä että hän jollain tavalla tajuaa vaikka ikää on vasta niin vähän. Ajattelin ensin että turha vauvasta on edes mainita ennen kuin hän on maailmassa. Mutta ilmeisesti yksivuotiaskin huomaa että masu tosiaan muuttuu. Äidin napaa on naurettu jo monet kerrat. :)

Toivotaan että lumikaaos oli nyt tässä ja että kaikki liikuntavaivaiset odottajat saisivat pian jo nauttia kevätkeleistä!
 
Heip!

Juu, vähän semmoseksi lyllertämiseksi on tämä elo mennyt, mullakin painoa tullut about 6-7 kiloa. Saas nähdä minkä kokoiseksi tässä turpoaa. Massu on noussut tuohon ylös törrölleen. Lumessa tarpominen puuskuttaa, mutta oon yrittänyt  liikkua kävellen aikas paljon ja kuntosalillakin hiukka käydä että mahdollisimman pitkään pysyis kunnossa. Mutta tosissaan, lihassärkyä ja suonenvetoa on enemmälti ilmassa.

Suklaa maistuu ja kokonaisuudessaan oon kuitenkin vielä nauttinut olosta. Mulla olis paljon vielä hommaa ennen laskettua aikaa ja aika vaan noppeesti menee menojaan.

Nyt lähin vähän työreissulle, joka suuntautuu onneksi kotikonnuille Ouluun niin voi siihen hieman liittää lomailuakin.

Jonkin verran vielä hankittavaa vauvaa varten, mutta toivottavasti vielä ehtii ;)

Meilläkin oli lääkäri viime viikolla ja kaikki tuntu olleen hyvin. Miehen kanssa meillä on vielä kasvukipuja joten siinä mielessä hyvä että raskaus kestää kohtuullisen pitkään 8) Tähän mennessä mun mielialat on olleet pääasiassa hyvät eikä kummosia ailahteluita oo ollu, mutta viimeaikoina on ollu enemmän itkua mistä millonkin ja välillä paniikkia, että miten selviän naisena kaikesta. Sisko ihmettelikin vasta että miten oon ollu niin rauhallisesti. Mutta onneksi mulla on perusasiat kunnossa ja ihana mies. Niin kyllä kaiken pitäis mennä sen suhteen ok.

Nonii, tuli aikas pitkästi tekstiä, hyviä vointeja kaikille.




 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top