Jaahas. Jos sitä pikkuhiljaa alkaisi hakea identiteettiä toisen lapsen odottajana täällä käsin. Vaikka tuntuu oudolta, kun tuo esikoisen myötä syntynyt porukka on niin tiivis, kuin yksi iso virtuaaliperhe. Menossa viikko 9 ja jotain, ja jaloissa tosiaan myös neiti 1 v 6 kk.
Tuntuu etten oo oikein vielä sisäistänyt tätä täysin, kun tämä toinen tuli ilman lähtölupaa täydeksi yllätykseksi tähän näin. Ajatukset ovat toistaiseksi olleet lähinnä oloissa ja päivittäisessä selviytymisessä arjen pyörityksessä kun töissä oon. Vaikka pitäisi olla superkiitollinen etten näköjään taaskaan joudu halailemaan pynttyä saaden hoidettua esim. työni, niin silti lasken viikkoja ja päiviä siihen, että tämä lopenuupunut, matalavireinen ja kestokrapulaa muistuttava alkuraskauden olotila loppuu. Syödä on pakko jatkuvasti jotain epäterveellistä kuin syöttöporsas, jotta olo ei menisi ihan hirveäksi, vaikka ei se syöminenkään hyvältä tunnu. Onneksi mies on loppuvuoden lomilla, hoitovapailla ym. tytön kanssa, siitä on kyllä ollut valtava apu kun välillä ei oo töiden jälkeen kertakaikkiaan jaksanut muuta tehdä kuin nukkua.