Toivottavasti vaikka lahjoittaisivat jollekin lastensairaalalle tms ja pistäisivät hyvän kiertämäänja auttaisivat nyt omalta osaltaan muita apua tarvitsevia lapsiperheitä..
Tuo oman pihan kaipuu tulee siitä kun itse sai viettää lapsuutensa yläaste ikäiseksi omakotitalossa, jossa oli vaivan ihana piha.. Kesällä lasketteli polkuautolla pihan mäkeä ja talvella oli omat liukumäet ja lumilinnat pihassa
Ja ihan muutamien askeleiden päässä ihana rauhallinen leikkipuisto ja asuinalue muutenkin sellainen tosi lapsiystävällinen jossa oli mukava kavereiden kanssa mennä.. Vieläkin ikävä sitä taloa ja pihaa ja aluetta yleensäkin..
Aina ajatteli, että sitten kun on omia lapsia niin haluaa antaa saman ihanan mahdollisuuden kasvaa omakotitalon rauhassa ja leikkiä omalla pihalla.. Mutta tässä sitä kökötetään kuumassa, ahtaassa kaksiossa..
Onhan tässä metsää ympärillä, mutta sinne pääseminen vaatii aina lähtemällä lähtemisen.. Silloin sinä päivänä kun tuosta rivitalosta ja omasta pihasta kahvikupposen kanssa kirjoittelin niin alkoi todella harmittaa ettei sitä ole kun lähdin tytön kanssa kävelylle, että saa nukkua ulkona taas välillä.. Tyttö nukahti ja itseä alkoi harmittaa kuumuus kun täällä pitää vaan kävellä.. ja kävellä.. ja kävellä... Bussien käryssä joita menee jatkuvasti ohi.. Tupakoivien ihmisten kävellessä edessä..
Tuli etsittyä siinä samalla mahdollisia penkkejä joihin jäädä omaan rauhaan (jota ei meidän pihalta löydy kun mammat haastattelee heti).. Muistin, että tuolla jonkin matkan päässä on tuollainen lampi ja suihkulähteen tapainen jossa ei oikein koskaan istu ketään ja on ainakin penkkejä kaukana toisistaan..
Pääsin sinne ja olin kääntämässä vaunujen suuntaan kohti sitä ihanaa varjoista hiljaista rauhallista penkkiä "suihkulähteen" loristessa vieressä.. No.. Vieressä oli pieni puisto jossa oli perhe josta en tiedä huusiko sitten vanhemmat vai heidän lapsensa kovempaa, mutta siinä samassa kun olin kääntämässä vaunuja penkkiä kohti niin tämä perhe päästi niin kamalan metelin, että tyttö heräsi ihan täysin..
Sitten vain vaunujen suunta kohti kotia kun jos olisi jäänyt hereillä olevan tytön kanssa siihen niin kohta olisi ollut nälkähuuto sitten kun kello oli jo niin paljon.. Ja tuon kotimatkan haaveilin kun olisi se oma pieni piha jonne kävelylenkin päätteeksi olisi tytön vaunuissaan lykännyt nukkumaan ja ottanut sen kahvikupposen itselle pihalle ja hetken aikaa rentoutunut rauhassa istuen
Kun olisi lapsena tiennyt miten onnellinen oli kun sai sellaisessa paikassa kasvaa
Mutta se oli niin itsestäänselvyys kun siellä parin kuukauden ikäisestä kasvoi..