Lueskelin vanhaa ryhmää tupakoitsijoista. Itse polttanut 15v. Tupakointi jäi uuden vuoden tienoilla juuri ennen plussaamista. Oli osittain ennalta suunniteltu ja uuden vuoden krapulassa ei enää tehnyt mieli niin katsoin vain kuinka monta päivää menee ilman. Tammikuussa poltin vain 1savukkeen/vko ja sit ei ollenkaan. Mieskin alkuvuodesta lopetteli, enää nuuska käytössä. mutta ainakaan ei sauhuta mun lähellä eikä haise rööki. Mulla varmasti autto uusi motivaatio ja se pahoinvointi mikä tuntu alkaneen heti plussaamisesta. Itselle röökin lopetus oli jostain syystä tällä kertaa todella vaivatonta vaikka koko syksyn tuskaillut. Onko joitakin jotka yhä tuskailee asian kanssa? Tuttava poltti pikkasen koko raskauden. Hänellä oli paljon raskauden myötä tulleita ongelmia ja hyvin stressiherkkä ettei neuvolakaan suositellut lopettamista ainakaan kerta laakista. En tuomitse ja toivottavasti muutkaan eivät tuomitse toisten tilannetta.
(EX-)tupakoitsijat
- Ketjun aloittaja OUNOU
- Aloituspäivämäärä
Rosmariiini
Oman äänensä löytänyt
Minä tupakoin melkein kymmenen vuotta. Joulun jälkeen huomasin,että tupakointikerrat harventu koko ajan. Uuden vuoden jälkeen aloin yökkäämään aina kun poltin. 3.1. tein plussatestin, poltin yhden tupakan järkytykseeni ja se jäi siihen. Meni yli kuukausi, ettei etomisen takia tehnyt mieli. Nytkun olo on helpottunut, niin tupakantuska on välillä kova, vaikka yli 2kk ollut ilman. Mua helpottaa välillä haistaa tupakansavua,kun joku muu polttaa, koska siitä tulee heti se sama ällötys. Naisen keho on ihmeellinen. Minunkin osasi jo varoitella siitä myrkystä, ennenkuin koko raskaudesta tiesin. Tsemppiä suuresti lopettamiseen. Itseäni pelottaa eniten, jatkuuko tupakointi sitten synnytyksen jälkeen..
Itse savuttelin ennen esikoista 12 vuotta. Aloin epäillä, että joku on "vinossa" kun rööki ei yllättäen maistunut ja aina oksensin sen jälkeen. No, olin raskaana. Siihen jäi mulla.
Aiemmin olin yrittäny tusina kertaa lopettaa, oli purkat, laastarit jne., mutta mikää ei auttanu. Raskauteen jäi se pahe ja synnytyksen jälkeen tietysti aloin imettään, niin ei voinut(eikä tehnyt mielikään)aloittaa uudestaan.
Ajan kuluessa täytyy myöntää, että tuli muutamaan otteeseen tupakoitua, lähinnä jos otti alkoholia. Jo yksi saunasidukka/lasi viiniä ruuan kanssa laukaisi tupakanhimon. Tosin lopetin imetyksen kokonaan vasta pari pv sitten eli ei sitä alkoholia/tupakkia kovin usein ehtinyt kiskoakaan. Muutaman kerran viikonloppuisin "vaihtoi vapaalle" ja laitto elämän risaseks viinilasillisen ja tupakin kanssa
pystyin onneks pumppaan maitoa aamua varten, koska jo yhdestä viinilasillisesta on mahdollista saada krapula 
raskauden ja alku imetyksen aikana toleranssit laskee yllättävän paljon..
Aiemmin olin yrittäny tusina kertaa lopettaa, oli purkat, laastarit jne., mutta mikää ei auttanu. Raskauteen jäi se pahe ja synnytyksen jälkeen tietysti aloin imettään, niin ei voinut(eikä tehnyt mielikään)aloittaa uudestaan.
Ajan kuluessa täytyy myöntää, että tuli muutamaan otteeseen tupakoitua, lähinnä jos otti alkoholia. Jo yksi saunasidukka/lasi viiniä ruuan kanssa laukaisi tupakanhimon. Tosin lopetin imetyksen kokonaan vasta pari pv sitten eli ei sitä alkoholia/tupakkia kovin usein ehtinyt kiskoakaan. Muutaman kerran viikonloppuisin "vaihtoi vapaalle" ja laitto elämän risaseks viinilasillisen ja tupakin kanssa
pystyin onneks pumppaan maitoa aamua varten, koska jo yhdestä viinilasillisesta on mahdollista saada krapula raskauden ja alku imetyksen aikana toleranssit laskee yllättävän paljon..En ole miettinyt edes röökiä, mutta näin unta yks yö että vedin röökiä sydämen kyllyydestä ja se oli jotenki ihanaa. Alko kanssa pyörimään ajatus kuinka herkästi sitä alittaa uudelleen. Nyt todella vaikeaa kuvitella, että siihen ryhtyy. Lopettaminen ollut aiemmin kanssa super vaikeeta eikä järki puhe ole siinä auttanut, onnistunut ainoastaan kun jokin vaan yks kaks napsahtanut päässä että nyt saa loppua.
Mä oon ollut viihde tupakoitsia reilu vuoden, sitä enne poltin satunaisesti arkisin monta vuotta mutta onneks aina pysy hallinnassa että max 3 tupakkaa/pvä ja pysty hyvin olemaan ilmankin. Toivon että tämän raskauden jälkeen en lipsahtaisi edes viihde tupakoijaksi vaan pysyisin täysin savuttomana :)
Poltin tupakkaa säännöllisesti reilut 10vuotta kunnes lopetin 1,5 vuotta sitten. Motivaationa oli tosiaan ajatus siitä että haluan vauvan ja en tosiaankaan halua raskaana ollessani tuskailla vieroitusoireiden kanssa. :) Pääsin lopettamisen kanssa yllättävän helpolla. Poltin napsutupakkaa jonka myymisestä tuli kiellettyä juuri silloin. Kun ei ollut sitä mitä himoitsin niin järjellä oli helpompi ohjata tekoja. Mies polttaa edelleen ja se haju on kammottava. Hän kuitenkin huomioi ja pysyy kaukana. Vaihtaa puolta ulkona ollessa aina tuulen suunnan mukaan. :D Siihenkin tottuu. Tupakkaa itse ei tee mieli. Enemmän vaan kaipaan sitä rentoutumista ja fiilistelyä. Terassikausi on aika paha, mutta tänä kesänä se nyt on muutenkin jo varsin erilainen. :)
Mulla vähän sama kuin Tatti88:lla. Lopetin tammikuussa 2017 poltettuani ehkä jonkun 11-13 vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti... Tai no, viimeiset monta vuotta kyllä aika lailla päivittäin, lukuisia lopetusyrityksiä lukuun ottamatta. Mullakin vauvan kaipuu oli tarpeeksi vahva motivaatio :) Aiemmin olin yrittänyt lopettaa välillä nikotiinitablettien kanssa, välillä ilman, mutta nyt ihan vain lopetin. Myös mies lopetti tupakoinnin suunnilleen samaan aikaan, mutta käytti nuuskaa johonkin ehkä toukokuuhun asti. Siitä meni noin neljä kuukautta, niin plussasin ekan kerran. Oon pohtinut, kuinka paljon siittöiden laadun parantuminen vaikutti raskaaksi tuloon. Ainakin se on mahdollista!
Tupakoimattomuus on mukavaa ja yllättävän helppoa lopulta. On kiva, kun pystyy vaikkapa lenkkeilemään paremmin, kun keuhkot toimivat. Lokakuisen keskenmenon jälkeen mun tupakoimattomuusmotivaatio laski hetkeksi, tai siis lähinnä teki mieli bilepolttaa. Yleensä en oo pystynyt pitämään sitä siinä, vaan oon aina sitten selvinpäin jatkanut polttamista. Marras-joulukuussa oli kuitenkin kaksi tai kolme illanviettoa, joissa poltin vähän. Onneksi ei sen kummemmin tehnyt mieli jatkaa seuraavana päivänä.
Mulla on kyllä silti edelleen välillä ikävä tupakkaa, siis vaikkapa just viinilasin kanssa, ja luultavasti kesällä. Jotenkin nostalgisoin ihan hulluna sitä, kun istuu ruohikolla vaikkapa pussikaljalla ja siinä samalla voi polttaa... Ah sitä vapauden tunnetta! Ihan hyvin sitä kuitenkin pärjää ilman, vaikka vähän tekiskin mieli. Mua ei oikeastaan haittaisi, vaikka tulevaisuudessakin polttaisin satunnaisesti bileissä (heh, varsinkin kun sellaisiin tuskin vauva-arjessa kovin usein pääsee) - ongelma vain on juuri se, että miten sen tupakoinnin saisi pysymään vain siinä. Aika näyttää!
Tupakoimattomuus on mukavaa ja yllättävän helppoa lopulta. On kiva, kun pystyy vaikkapa lenkkeilemään paremmin, kun keuhkot toimivat. Lokakuisen keskenmenon jälkeen mun tupakoimattomuusmotivaatio laski hetkeksi, tai siis lähinnä teki mieli bilepolttaa. Yleensä en oo pystynyt pitämään sitä siinä, vaan oon aina sitten selvinpäin jatkanut polttamista. Marras-joulukuussa oli kuitenkin kaksi tai kolme illanviettoa, joissa poltin vähän. Onneksi ei sen kummemmin tehnyt mieli jatkaa seuraavana päivänä.
Mulla on kyllä silti edelleen välillä ikävä tupakkaa, siis vaikkapa just viinilasin kanssa, ja luultavasti kesällä. Jotenkin nostalgisoin ihan hulluna sitä, kun istuu ruohikolla vaikkapa pussikaljalla ja siinä samalla voi polttaa... Ah sitä vapauden tunnetta! Ihan hyvin sitä kuitenkin pärjää ilman, vaikka vähän tekiskin mieli. Mua ei oikeastaan haittaisi, vaikka tulevaisuudessakin polttaisin satunnaisesti bileissä (heh, varsinkin kun sellaisiin tuskin vauva-arjessa kovin usein pääsee) - ongelma vain on juuri se, että miten sen tupakoinnin saisi pysymään vain siinä. Aika näyttää!
oon myös entinen tupakoitsija, poltin about 13v .
En itse polta, mutta täytyy hehkuttaa miestäni. Aikoinaan kun tutustuttiin noin sanoin että minun huusholliin ei ole jalallakaan asiaa jos polttaa (ei oltu vielä tavattu, enkä tiennyt että se poltti). Ennen ensimmäisiä treffejä se lopetti ja on ollut nyt kohta kolme vuotta ilman[emoji4]