Heippa! Mä oon 36-vuotias nainen Varsinais-Suomesta ja mieheni on saman ikäinen. Ollaan oltu yhdessä pian 12v ja naimisissakin jo 6v. Talo on saatu kesäkuussa rakennettua valmiiksi ja nyt on tullut tällainee ihana yllätys, että pian meitä on täällä uudessa talossa kolme, siis jos kaikki menee hyvin. Jätin pillerit pois 11kk sitten ja ei olla mitenkään aktiivisesti yritetty raskautua, vaan ajateltiin, että jos niin käy, niin ihan kiva. Mulla ei ole koskaan ollut minkään sortin vauvakuumetta, vaan lähinnä ajatusmaailma on ollut tyyliin, että olis varmaan ihan kivaa, jos meillä olisi lapsi/lapsia. Eli nyt sit katellaan miten käy. Laskettu aika on nettilaskureiden mukaan 17.4. Neuvola varmistanee sen sitten, kun mulla on eka käynti 17.9.
Ei tätä osaa uskoa todeksi millään. Oireita on vaikka muille jakaa, mutta silti ei tahdo asiaa uskoa todeksi. Iltapäiväpahoinvointi on tosi kamalaa, tai siis mua etoo ja kuvottaa, yrjö ei tuu, mut kamala olo! Vanhojen akkojen hajuvedet tekee pahaa, samoin jääkaapin haju, jos siellä on ruokaa ilman jotain kantta. Appelsiini maistuu ihanalta! Pieniä juilimisia tuntuu vatsassa päivittäin ja tissit on hellänä. Oikeastaan ensimmäinen asia, mistä osasin epäillä koko raskautta, oli nämä haju-yökötykset, joita rupesi tulemaan heti, muutama päivä luultavan hedelmöitymisen jälkeen. Olen vasta viikolla 9, eli suhtaudun koko asiaan vielä suhteellisen epäuskoisesti, ehkä itseäni suojellakseni, koska jos kuitenkin menee jotain vikaan... Perheelle ja muutamalle muulle ollaan kerrottu, ei vielä muille. On ihanaa katsoa tulevien isovanhempien reaktioita! Ja vaikka on sanottu, että varovasti mennään, kun ollaan näin alussa, niin kyllähän se tuleva mummu on jo ehtinyt parit pienet sukat kutoa... :) Söpöä! Kiva päästä tuulettamaan päätä samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa! Ois jo niin kutkuttavaa kertoa useammille, mut kun ei vielä viitsi...
