Esikoinen toiveissa

Sarina1

Sarina1

Puuhakas puhuja
Joulukuunmammat 2015
Moikka! Ajattelin kirjotella tänne uuden ketjun alotuksen, kun tuntuu jotenkin "vaikealta" päästä mukaan muihin ryhmiin, jospa tänne sais sellasen oman poppoon meistä joillq myöskin esikoinen haaveissa, mietintävaiheessa tai jo yritysvaiheessa myöskin :)

Oon 23v ja avopuoliso 30v ja mä olen kuumeillut perheen kasvusta jo hyvän tovin mutta muutama kuukausi takaperin sain sitten miehenkin näyttämään vihreää valoa! Meidän tilanne olis varsin optimaalinen nyt kasvaa kahdesta kolmeksi, rakkaus kukoistaa, käydään vakkaritöissä ja elämä on kaikinpuolin mallillaan. Varsinaisensi yrittämiseksi en voi tätä vielä kutsua, mutta tietenkin odotukset on korkealla (etenkin minulla) ja tuntuu että mahdollisia pettymyksiä olis kiva yrittää minimoida. Pitkien ja epäsäännöllisten kiertojen takia nyt kun asian miettiminen on ajankohtaista kokeilin tikuttaa ovista koska en sitä oikeastaan mistään oireista koskaan oo tunnistanu samoinkun kuukautiskipuja ei yleensä ole. Lisäksi vähän jännitti couloinko edes ja kuinka nämä pitkät kierrot mahdollisesti vaikuttaa ja se, että välillä ei tule mwnkkoja ollenkaan. Näin ob tosin ollut niin kauan kun vaan muistan. Noh, jokatapauksessa onnistuinkin bongaamaan oviksen viimeviikon ti-ke akselille kiertopäivinä 23 ja 24. Nyt menossa siis noin dpo 7 ja jännityksellä odotan mitä tuleman pitää. Vielä ei oo ollu oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia, lämmöt hieman koholla, valkovuotoa ja muutamaa finniä lukuunottamatta :D finnit on pakko mainita koska niitä ei ole yleensä mulla koskaan! :D minkälaisia tarinoita teillä on ja missä vaiheessa olette?
 
Moi Sarina1! Tuolla Raskaaksi 2014 -ketjussa on ihan huippua porukkaa. Toki kirjoittelijoita on paljon ja hetken kesti, ennen kuin itsekään pääsi jyvälle ketjusta, mutta siellä on aivan ihania ja positiivisia tyyppejä ja sellainen tsemppaushenki. Tule ihmeessä mukaan!

Mutta siis, esikoinen toiveissa täälläkin. Me olemme miehen kanssa molemmat 27-vuotiaita ja vauva pyörinyt puheissa parin vuoden verran silloin tällöin ja minä olen saman ajan vauvaa kuumeillutkin, välillä enemmän välillä vähemmän. Kesäkuussa kuitenkin oltiin yhtä mieltä siitä, että vauva on nyt enemmän kuin tervetullut ja ehkäisy jätettiin pois. Tulin heti ekasta pillerittömästä kierrosta raskaaksi, mutta raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, joka havaittiin 1. ultraääniseulassa rv. 13+0. Tyhjennys ei myöskään sujunut täysin ongelmitta, mutta nyt keskenmenon jälkeen on tullut yhdet menkat ja näin ollen käynnissä yk 3. Yritän suhtautua tilanteeseen niin, että vauva tulee kun on tullakseen, mutta huomaan silti, että samanlaista malttia kuin kesäkuussa on nyt huomattavasti vaikeampi saavuttaa, kun viimeksi raskaus alkoi niin nopeasti.

Toki uusi raskaus myös jännittää ja pelottaa, kun viimeksi kaikki meni päin helvettiä. Kuitenkin ollaan miehen kanssa yhtä mieltä, että vauva on edelleen enemmän kuin tervetullut.
 
Moi! Mullakin on esikoinen toiveissa, neljäs varsinainen yrityskierto meneillään. Mitään sen kummempaa ei tähän mennessä ole sillä saralla tapahtunut, joten katselen mitä tuleman pitää. Toistaiseksi ole vaan seuraillut kiertopäiviä ja yrittänyt arvioida oviksen ajankohtaa, mutta mietin tikkujen hommaamista jos ei tähän niin seuraavaan kiertoon mikäli ei tällä kertaa tärppää.

Minultakin tervetuloa Raskaaksi 2014-ryhmään, siellä on kivaa ja aktiivista porukkaa! Toki on tälle esikoisketjullekin tarvetta :)
 
Moikka starling! Heti alkuun suuri hali :love022 ja pahoittelut keskenmenosta. En pysty edes kuvitella, mutta toivon että teillä pian plussattais ja kaikki menis hyvin :) varmasti on jännitävää nyt jo pelkästään keskenmenon vuoksi mutta sen koska nyt sit tärppi käy uusiksi. Me just puhuttiin ukkelin kanssa, että vaikka sitä hirveästi toivois onnistuvan pian, niin on tässä yrittämisessäkin omat "hyvät puolensa" ja jännityksensä että koskahan meistä tuleeäiti ja isi. Mitäs sinne tällä hetkellä kuuluu?

Kiva kun vastasit toffee! :smiley-angelic003 pidän peukkuja teille!

Pitäis jaksaa odotella alkuviikkoon ennenkun pääsis testailemaan. Oireita on kyllä aika vähän, että saa nyt nähdä. Tämän viikon oon lämpöillyt, ja lämmöt olleet jopa yli 37 mikä on mulle todella paljon ja oon yleensä ihan sängyn oma ja joka paikkaan kolottaa jo noilla lämmöillä, mut nyt on vaan sen lisäks palellut hirveästi etenkin iltasin. Vatsa on ehkä vähän oudon pinkeä ja välillä on nippaillut lähinnä navan tietämillä?! Mulla siinä on kyllä pienoinen rasvakerroskin päällä että vaikea arvioida tai tunnustella mistä se aristelee. Noh, ensi viikkoa odotellessa niin on taas viisaaampi :)
 
huijui, tuntuu vähän siltä että sulla voisi olla pikku kyytiläinen matkassa! meinaatko testailla milloin?
 
odotellaan siis hetki. mulla on kierto vasta alkupuolella joten en ihan vielä pääse jännäilemään sun seuraksi :)
 
Oi, Sarinalle testionnea!! Onhan siinä yrittämisessäkin oma jännityksensä. Tietysti pitkä yrittäminen alkaa rassaamaan ja tuo mukanaan herkästi negatiivisia ajatuksia, miksi omalla kohdalla raskaus ei ala. Pikaista plussaamista sulle toivon, vaikka jo tästä kierrosta! Pidäthän meidät ajan tasalla, kun testailet!?

Tänne kuuluu ihan hyvää. Olen tämän kierron nyt ottanut oikeasti tjottaillen, en ole laskenut kiertopäiviä tai kuulostellut itseäni ja pyrkinyt muutenkin ohjailemaan ajatuksia muille raiteille, kun vauvahomma alkaa liikaa pyöriä mielessä. Mies mulle sanoi viimeksi kun menkkoja hänelle itkin, että jatkuva stressaaminen asiasta ei ainakaan yhtään edesauta raskauden alkamista. Ja näinhän se onkin. Olen kuitenkin kerran jo tullut raskaaksi ja alkio oli kiinnittinyt ihan oikeaan paikkaan jne., niin varmasti se voi tapahtua myös uudelleen. Pian keskenmenon jälkeen tuli iso pelko lapsettomuudesta, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja ajattelen järjellä, niin eiköhän tonne munkin masuun saada vielä uudelleen pikkupapu kasvamaan.

Tätä mun pyrkimystä autuaan tiedottomaan tilaan kierron vaiheesta on kyl rikkonut aika huolella ihan päivänselvät ovisoireet eilen ja toissapäivänä. En silti ole ottanut mitään stressiä ja esimerkiksi toissapäivän osalta se jäi hyödyntämättä, kun meillä molemmilla oli omat iltamenot. Tuumin vain mielessäni, että edellisen illan talletukset saavat riittää.

Rauhallisin mielin tässä odotellaan nyt sit menkkoja saapuvaksi kahden viikon päästä, jos ovat tullakseen. Tästä eteenpäin ei kuitenkaan mikään ole mun käsissä, joten mitä suotta stressaamaan.
 
Niinhän se varmasti on, että ne negatiiviset ajatukset tulee mikäli pitempään joutuu yrittämään. Me ollaan vasta niin alussa, että vielä ajattelee sen positiivisen kautta. Kiitos, samoin teille paljon +++ tuulia! :)

Mä oon todella epäileväinen tästä kierrosta, tänään dpo11 ja huomenna pitäs tulla postissa testejä, ehkä testaankin jo huomenna ja vaikka olis nega niin päätin että en lannistu. Ehkä se sit ainakin laukasee stressiä ja nopeuttas sit niiden menkkojen alkamista et pääsis uuteen kiertoon. Mä oon oksennellu pitkin viikonloppua ja kärsiny pahoinvoinnista, ei selkeesti kyllä ollut kuitenkaan mitään oksennustautia. Mies sano et jos vaan stressaan niin paljon et siks oksentelin (mä oon kyllä oikeastikin melkonen stressaaja et kehitän kaikesta aina teorioita mutten silti oo koskaan sen takia oksentanut), niin alko vähän naurattaa toi teoria. Jospa toi mies oli oikeassa ja tunteekin mut paremmin kun mä ite? :D :D hänen mielestä oireet olis kyllä plussaan viittaavia, mut ei oikein ehkä usko että se "näin nopeasti" kävis ja mua välillä jopa ärsyttää se asenne. Oon mä silti ehkä vähän kateellinen hänen niin rennosta asenteesta :) sori tästä oma napa romaanista.

Uskon straling, että se voi oikeasti auttaa kun miettii välillä muutakin :)
 
Sarina, noilla oireilla mä olisin jo toiveikkaasti vessassa tikku kourassa :D
yritän niin olla rauhallinen ja odotella, mutta jotenkin sitä kuitenkin kyttäilee mahdollisia oireita tai niiden puuttumisia. Viime kierrossa mä ehdin jo innostua, kun menkat jätätti yli viikon normipituudesta ja reilu viikko oletetusta oviksesta alkoi mahassa nippailla kummasti. Eipä siellä sit mitään ollut kuitenkaan... :rolleyes:

Pakko tähän nyt tunnustaa, kun esikoisketjussa ollaan, etä mä en aina jaksa sympatiseerata kun joku tuskailee ettei kolmatta/viidettä jne. vauvaa kuulu. Kun sais sen yhdenkin... toisaalta en halua kauheasti ruikuttaa kun tiedän että meillä on yritystä takana vasta vähän aikaa, ja toiset on jo vuosikausia ensimmäistä yrittämässä.
 
Ymmärrän Toffee kyllä hyvin mitä tarkotat! Musta muutenkin jotenkin tästä raskaaksi tulemisesta ja lapsen hankinnasta on tehty tietynlainen tabu, siis lähinnä juuri raskauden alkamiseen liittyen ja tuntuu (ainakin välillä näiden palstajuttujen perusteella) että kaikki joutuu käymään hoidot läpi ja on ihan normaalia että ei tulla raskaaksi vaikka ensimmäisen 4 kuukauden aikana. Mites silloin ennen vanhaan kun ei ollut mitään lääkkeitä yms ja silti meitä on täällä maapallolla miljardeja ja ehkä itsellekin oon ollut huomaavinani sellasta ajattelumallia että olis väärin tulla raskaaksi heti. En todellakaan nyt tarkota tätä mitenkään pahalla jos tiiätte mitä meinaan! :) musta on silti ihan hyvä että niistäkin puhutaan ja kerrotaan koska sekin on harmillisesti niin yleistä.
 
Kyllä se vaan niin on ladyt, et ei tänne vauvaa tuu vielä tästä kierrosta :sad001 oli pakko äsken tehdä testi ja ihan selkeää negaa näytti. Vaikka kuinka aattelin et en pety, niin kyllläpä nyt harmittaa.
 
Sarina, kyllä se nega on pettymys, vaikka kuinka ajattelisi, ettei ole ladannut mitään odotuksia kiertoon. Tsemppiä ensi kiertoon!

Toffee, samoja ajatuksia mullakin tuon sympatiseeraamisen suhteen niillä, joilla tyyliin kolmatta lasta ei kuulu. Itse kun olisi maailman onnellisin jo siitä ensimmäisestä. Toisaalta meilläkin yritystä takana vasta puoli vuotta ja siihen aikaan on mahtunut yksi keskeytynyt raskaus, joten kai tässä pitäisi olla turhia valittamatta, kun raskaus on kuitenkin kerran jo saatu alulle. Kun vain pysyisi mukanakin.
 
Niinhän se on! Mitäs sinne teille kuuluu? Täällä odotellaan edelleen tätiä, tänään dpo14 ja kp38 mutta ei mitään oireita. Ei niin mitään, valkkaria vaan vuotaa hirveesti ja kokoajan inhottavan märkä olo.

Starling, toivon niin paljon että pian taas tärppää! :) kun tuossa ajassa yksi on jo kerran saatu alulle niin eiköhän sieltä pian taas ilmotella itsestä! :love022

Pahoittelut mun huonoista vastauksista, oon käyttänyt tätä ainoastaan kännykällä, kun iltaisin koneelle ei jotenkin ole aikaa istua.
 
Niin toivon minäkin, että pieni itsestään pian ilmoittelisi. Kiertopäiviä en ole laskenut, enkä ovistakaan tikuttanut, mutta oireiden perusteella kuitenkin olen melko varma oviksen ajankohdasta. Nyt olisi kai dpo 4. Ihan suht' rauhallisin fiiliksin tässä odotellaan, mitä tuleman pitää. Edelleen olen pystynyt melko hyvin pitämään ajatukseni kurissa. Jos ei raskaus ala tästä kierrosta, niin sit on taas uus mahdollisuus eikä joulunakaan tarvitse siinä tilanteessa rajoittaa syömisiä. Tietysti toivon enemmän, että saan jättää ne graavilohet ja mädit pöytään muiden syötäväksi.

Jospa sulla Sarina olisikin se täti eksynyt kuitenkin seuraavaksi 9 kuukaudeksi?!
 
Tässä kun ei ole muutakaan päivitettävää, niin vähän mun päänsisäistä sekoilua. Välillä olen miettinyt (itse asiassa jo ennen kuin aloitettiin yritäminen) että mitä jos mä en voikaan saada lainkaan lapsia, että jos olen ihan turhaan käyttänyt pillereitä ja rengasta kun kuitenkaan ei mitään voisi tapahtua... tai sitä harvinaista mutta mahdollista hommaa, että mun ja miehen solut hylkii toisiaan ja just meidän kombo ei onnistu. I know right, aika turhaa kelailua, mutta mun aivoilla on liikaa aikaa ajatella :p

Vielä ei ole kulunut niin pitkää aikaa, että kannattaisi lähteä tutkimuksiin. Tai ylipäätään huolestua. Mä vaan haluisin tietää kaiken heti ja saada asiat tapahtumaan heti :rolleyes:

Eli aion jatkaa samalla tyylillä, sopivasti toimintaa makuukammarin puolella, greippimehua ja vitamiineja. Kyläsesiitä, kai, toivottavasti.
 
Huomenta! Toffee, mä niin tiedän täsmälleen ton fiiliksen. Mut näin kun sen ääneen sano, ja jos nyt mietit uusiks kun luet niin onhan tuo aika kaukaa haettua :wink mut mä tiedän, et niitä ajatuksia on silti vaikka kuinka ajattelis järkevästi. Mulle mies toitottaa todella usein, et kun sä rakas mietit iiiiihan liikaa. Mut kaikkeen on hyvä varautua ja kaikki pitäs tietää etukäteen :D ja varsinkin saada heti just nyt.

Toi on hyvä suunnitelma :) kyllä se siitä mä oon ihan varma! Meillä molemmilla on pian omat nyytit! Mä en tykkää greippimehusta :D se ei mee edes väkisin alas. Mä itse alotin kolmisen viikkoa sit ton Gelee Royalen, multivitan lisäksi. Saa nähdä onko siitä oikeasti mitää hyötyä.

Mäkin voisin vielä vähän avautua. Meillä on kyllä hyvä makuukammarin puolen elämä aina kun sitä on, mut mies on alusta asti ollut paljon vähemmän aktiivinen kun minä ja siitä on käyty kyllä avoimia keskusteluja ja itkujakin itketty (kun päässä tosiaan liikkuu kokoajan ne tuhat ja sata skenaariota) ja mua vähän harmittaa nyt, kun ollaan annettu vauvalle lupa tulla, ettei siellä puolen kuitenkaan ole tapahtunut muutoksia. Meillä ei ole siis todellakaan päivittäin seksiä, ehkä kerran viikossa (tosin sen yhden päivän aikana saattaa olla usemapi kerta putkeen) ja siihen mäkin olen ollut ihan tyytyväinen. Mutta en tiedä miten saisin tuon suostuteltua nyt aktiivisemmaksi. En haluaisi olla jatkuvasti käyttämässä niitä ovistikkuja, että ainakin ne harvat kerrat osuisi sit kohdalleen, mut en myöskään haluaisi painostaa asiasta. Noh, ehkä tääkin asia korjaantuu itsekseen kun mieskin huomaa jossain vaiheessa että jos ei sitä vauvaa kuulu. Pakkohan sitäkin on alkaa se asia mietityttämään :D nojoo. Tästä nyt ehkä sai hieman väärän kuvan mut en jaksa enään pyyhkiä poiskaan kun kiire töihin!

Kivaa päivää leidit!
 
Toffee, mullakin oli samoja ajatuksia ja pelkoja liittyen lapsettomuuteen jo ennen kuin aloitettiin yrittäminen. Sen siitä saa, kun surffailee internetin ihmeellisessä maailmassa ties missä lapsettomuutta käsittelevissä blogeissa jne. No, tulinkin yllättäen heti raskaaksi pillereiden lopettamisen jälkeen, mutta kun raskaus päättyi sitten keskenmenoon, niin taas sama pelko lapsettomuudesta nosti päätään. Päässä pyöri, että mitä jos tämä oli ainut kerta kun raskaus ylipäätään alkoi tai jos kohtuni ei pysty pitämään yllä raskautta ja kaikki raskaudet loppuvat näin enkä saa yhtään elävää lasta. Nyt olen päässyt ajatuksissa eteenpäin onneksi ja uskon kyllä, että uusi raskaus jossain vaiheessa alkaa ja toivon koko sydämestäni, että se pikkuinen pysyy matkassa.

Sarina, ehkä puhuminen auttaisi teidän tilanteessa... Mutta ymmärrän kyllä tilanteesi täysin. Meilläkään ei peuhata päivittäin, mutta onneksi enemmän kuitenkin nyt kun aiemmin. Nämäkin on niin herkkiä asioita, myös miehille.
 
Takaisin
Top